Rock, pop, alternative ›

J.Hollström: Ei mitään ylimielisyyttä tai katkeruutta mitä täällä päivystävät nollakerholaiset peräänkuuluttaa.
 
Kukahan täällä päivystää? Mitkähän nimimerkit täällä jankuttaa vuodesta toiseen jostain "viittä vaille" termistä?
 
Missä on sun meriitit joiden pohjalta arvostelet vaikkapa Hanoi Rocksin menestystä/arvostusta jos kerran jotain m.netin nimimerkkiä kritisoivat on "nollakerholaisia"?

PsychedelicWarlord: No eihän rock enää tuolloin ollut sidottu mihinkään blues-tonaliteettiin ollenkaan.Hevissä tästä oltiin irtauduttu/irtautumassa ja ei ne Hanoi Rocksin esikuvatkaan -eritoten Alice Cooper- kovinkaan vahvasti enää bluesiin nojanneet missään mielessä.
 
Tuonhan toki tietää jokainen asioista enemmän perillä oleva.
 
Esim. Priestin ja NWOFHM:n harmoniat olivat erityisen mollimodaalisia, mutta Hanoi Rocks uskoi harmonioissaan enemmän menneen vuosikymmenen ramonesmaisen länsimaiseen tonaaliteettiin. Näin HR määritteli musiikillaan jo lähtökohtaisesti olevan muuta kuin heviä ollen harmoniselta otteeltaan kovin passé. Tuollaista sekoitusta rock and rollista ja tonaalisuudesta oli jo kuultu Suomessakin riittämiin jo Ganesien lässyimmissä kappaleissa.
 
Lopulta Metallica ja Nirvana tulivat ja putsasivat pöydän lokrisella ja kromaattisella harmoniakonseptillaan. Ja suosio oli taattu.

J.Hollström: Kiitos huomiosta nollakerholainen.
 
Sitä samaa.Samanlaisia harrastelijoitahan tässä ollaan.
 
Etsi se viesti missä olen olen arvostellut Hanoi Rocksin menestystä ja palataan sitten aiheeseen.
 
Eiköhän kaikki muut paitsi sinä ole sen huomanneet? Jos nyt ei arvostelua niin ainakin dissausta jossa miehen heikot esitykset nostetaan framille ja kaikki saavutukset yritetään mitätöidä niillä.Mistä lie moinen dissaus kumpuaa? Eikö oma soittoura ole vastannut odotuksia tms? Katkeruutta? Vaikea sanoa.Toki perin inhimillistä myös.
 
En minä jaksais jostain Andyn sanomisista tänne vuosikaupalla vuodattaa ,mutta kukin tyylillään.

jazzmies: Esim. Priestin ja NWOFHM:n harmoniat olivat erityisen mollimodaalisia, mutta Hanoi Rocks uskoi harmonioissaan enemmän menneen vuosikymmenen ramonesmaisen länsimaiseen tonaaliteettiin.
 
NWOFHM? Varmaan tarkoitat NWOBHM. Ramonesmaiseen? Hanoin esikuvat tulee enemmän Alice Cooper,Stooges jne. osastolta.Toki punkilla yleensä oli oma vaikutuksensa.En näe ,että Ramonesilla jotenkin erityisesti.
 
Näin HR määritteli musiikillaan jo lähtökohtaisesti olevan muuta kuin heviä
 
Tämä nyt menee ohi aiheesta.Ei tässä ole kysymys siitä mikä on heviä ja mikä ei vaan Hanoin aikalaisista rockin kentällä.Hanoi oli jo kitarsoundeiltaan enemmän kallellaan "Stones-koulukuntaan" kuin heviin.
 
Lopulta Metallica ja Nirvana tulivat ja putsasivat pöydän lokrisella ja kromaattisella harmoniakonseptillaan. Ja suosio oli taattu.
 
Kyllä molemmilla on runsaasti ihan mollitonaliteettia myös pohjalla.Ero entiseen ei olekaan niin paljon tonaliteetissa kuin soittotavassa ja soundissa.Näin ainakin Metallican kohdalla.Kromaattisuutta oli jo Sabbathilla aikoinaan.

PsychedelicWarlord: Varmaan tarkoitat NWOBHM.
 
Hups :D
 
En näe ,että Ramonesilla jotenkin erityisesti.
 
Näitä yhdistää molempia sellainen harmoninen positiivisuus ja selkeys.
 
Kyllä molemmilla on runsaasti ihan mollitonaliteettia myös pohjalla.Ero entiseen ei olekaan niin paljon tonaliteetissa kuin soittotavassa ja soundissa.
 
Joo, kyllä nämä bändit olivat molemmat harmonisesti varsin synkkiä ja jyrkkiä, mutta harmoninen ennustettavuus oli todella hankalaa. Samaa ei todellakaan voi sanoa Hanoi Rocksista tai The Ramonesista, mutta Alice Cooper yllättää vieläkin.

jazzmies:Näitä yhdistää molempia sellainen harmoninen positiivisuus ja selkeys.
 
Kyllä joo.Itse asiassa muistelen ,että Ramonesissa ainakin Joey diggaili Everly Brothersia ja tämän tyyppistä kamaa.Ehkä sellanen "50/60-lukuinen teenypop-tonaliteetti" on molempien taustalla? :-)
 
Samaa ei todellakaan voi sanoa Hanoi Rocksista tai The Ramonesista, mutta Alice Cooper yllättää vieläkin.
 
Cooperin kohdalla on tietysti muistettava ,että 70-luvun Cooper oli tiettyyn aikaan asti bändi.Sen jälkeen kun Alice lähti "soolouralle" on musiikkikin kokenut mudonmuutoksia monesti.

PsychedelicWarlord: Ehkä sellanen "50/60-lukuinen teenypop-tonaliteetti" on molempien taustalla? :-)
 
Juurikin näin. Bubblea :D
 
Cooperin kohdalla on tietysti muistettava ,että 70-luvun Cooper oli tiettyyn aikaan asti bändi.
 
Tuolloin justiinsa harmoniat olivat todella ennalta-arvaamattomia paikoin, mihin taatusti vaikutti proge ja psykedelia.

jazzmies: Tuolloin justiinsa harmoniat olivat todella ennalta-arvaamattomia paikoin, mihin taatusti vaikutti proge ja psykedelia.
 
Joo kyllähän noissa Cooperin 70-luvun levyissä on vahva sija proge -ja eritoten- psykedelia vaikutteilla.Esimerkkinä vaikkapa Killer-levyn Halo Of Flies tai nimibiisi.

Täällä aiemmin vilahteli vähän sellaista ,että Hanoi olisi harmonioidensa ja skaalojensa takia huonoa musiikkia. Jos musiikkia aletaan ihan kunnolla katsomaan teoreettiseltä pohjalta niin silloin John Coltranen jälkeen ei ole enää ihan kauheasti uutta musiikia tehty. Jazz ja kansanmusiikin parista sitä voi kyllä löytyä,mutta jos rock musiikkia arvioidaan joidenkin duuri/molli tai muiden skaalojen perusteella niin voidaan sanoa että kaikkia rock musiiki on huonoa musiikia( on aina ollutkin)ja samat jutut ovat Charlie Parker ja kumppanit tehneet paremmin jo aikoja sitten.
 
Jos musiikin ollakseen hyvää sen täytyy täyttää sellainen kriteeri ettei siinä käytetä samoja asteikoita tai harmonia ratkaisuja joita on jo joskus aiemmin käytetty niin tällä voidaan todeta yli 99% kaikesta muusiikista jo kertaalleen kuulluksi ja todella köyhäksi. Jimi Hendrix soitti myös sellaisia asteikoita ja teki niistä kappalaieta joita esim. John Coltrane jo käytti ennen häntä. Ei voida silti sanoa ,että Handrixin musiikki olisi ollut vanhan kierrätystä vailla mitään uutta/omaa ideaa.
 
Myöskään metallimusiikin puolelta ei löydy mitään sellaista uutta ,etteikö sitä samaa asteikkoa olisi soitettu jazz tai erilaisten kansanmusiikin puolella jo hyvinkin pitkään. Tämä koskee Black Sabbath, Metallica ja vaikka Judas Priest bändejä. Silti nämäkin kaikki ovat tehneet hyvää musiikkia tai ainakin heillä on faneina paljon ihmisiä jotka ovat tykänneet heidän musiikistaan ja tykkäävät edelleen. Myöskään heidän kaikkia faneja ei voida leimata idiooteiksi tai muuten jotenkin musiikista tietämättömiksi pöllöiksi.
 
Länsimaissa monesti unohtuu sellainen seikka ,että vaikka niin sanottu rock pohjautuu blues ja jazz musiikista niin on sitä musiikkia tehty muuallakin päin maailmaa kuin Amerikassa 1900 luvun alussa ( mihin siis tämän rock musiikin juuret ns. johtaa )ja siitä sitten tähän päivään. Aasiassa on paljon kulttuureita jotka ovat tuhansia vuosia vanhempia kuin länsimainen kulttuuri ja myös siellä on soitettu musiikkia jo kauan ennen Rolling Stonea tai Beatlesia.
Aasialaisten soittimien viritys on vain sellainen ,että niiillä soitettuna tavallinenkin blues kuulostaa aasialaiselta kamalta. Ihan samoin jos soitetaan lap steel kitaralla joka on c6 vireessä niin sillä tulee kaikkiin biiseihin sellainen country/hawaji soundi.
 
Kaikki kielisoittimet ovat minusta rytmisoittimia ja jos siitä jotain kapinallisuutta haluaa hakea niin se olisi ehkä enämmän sitä ,että käytetään erilaisia soittimia kuin on totuttu jossain genressä yleensä kuulemaan.
 
Hanoissa oli kuitenkin Monroella foni ja se teki siitä ehkä jollakin tapaa mielenkiintoisemman kuin monesta muusta bändistä. Siis pari kitaristia,basso,rummut ja laulu-->tällaisiahan ne rock bändit yleensä ovat.
 
Toki tämäkään ei kenenkään mieltymyksiä muuksi muuta ,puhutaan Andystä, Hanoista tai ihan mistä tahansa.
 
Kapinallisuus on kuitenkin sitä ,että tekee joitakin asioita toisin kuin on yleensä ollut tapana. Se on unohtunut tässä keskustelussa lähes kokonaan.
Kyllä Andy on ollut yksi niistä Suomalaisista rock tyypeistä joka on antanut kasvot tällaiselle asenteelle ettei oikeastaan välitä toisten tekemisistä v*ttuakaan. Ei täällä Suomessa kauheasti ole näitä rokkikukkoja ( sellaisia jotka ovat pärjänneet muuallakin kuin Suomessa ) ja kyllä siinä on jonkun verran myös sitä kapinaakin.
 
Eikö kuitenkin ole hyvä ,että näinkin pienessä maassa on kohtalaisen monenlaisia bändejä ja kaikkien ei ole kaikesta tykättävä ,eikä kukaan pakota ketään niitä kuuntelemaan. Myöskään lehdistä ei tarvitse lukea sellaisia juttuja jotka ei kinnosta tai itse en ainakaan tee niin.

mpekkanen: Jos musiikkia aletaan ihan kunnolla katsomaan teoreettiseltä pohjalta niin silloin John Coltranen jälkeen ei ole enää ihan kauheasti uutta musiikia tehty.
 
Koko deeppurpleiaaninen nelosastetta korostava harmoniajuttu oli uutta, mitä ei länsiafrikkalaisessa hodunissa tai mississippiläisessä hoochiecoochiessa ollut. Samoin blacksabbathmainen lokriselle moodille meneminen oli varsin alkuperäistä, jos jätämme Gustav Holstin Mars-kappaleen ulkopuolelle, mistä on vauhtia hakeneet niin King Crimson ja Black Sabbath. Bluesissa riittii woodoo ja kolme harmonista tehoa, muutta sen jälkeen harmonista uuttuutta on ainakin jossakin määrin janoneet jokainen tekijä. Sen näyttää toteen, kun ottaa kitaran käteen ja ei tyydy menemään siitä mistä aita on matalin. Tässä kohtaa voin itse omine makumieltymyksineni sanoa, että Hurriganes ja Hanoi Rocks eivät ulottaneet uuttuutta tälle akselille.
 
Blues-harmonian muodostumiseen tarvittiin paljon musiikillisia raaka-aineita: spirituaalien I-IV-I-V -harmoniat, afrikkalainen toisto/muutos-paradigma (paikallaan pysyvä melodia/liikkuva harmonia), field hollers jne. Tehdäkseen jotakin histoariallisen uutta ja luovaa, täytyy tekijöiden rakastaa monia perinteitä ja sulattaa niistä uusi yhdiste. Siinä ei kapinointi auta.
 
Hanoissa oli kuitenkin Monroella foni... ja se teki siitä ehkä jollakin tapaa mielenkiintoisemman kuin monesta muusta bändistä.
 
Hyvä pointti. Foni oli varsin harvinainen ollut Roxy Musicin ja E Street Bändin jälkeen rockissa. Se yhdistettynä Makkosen punaisiin nahkahousuihin oli varsin poikkeava tuotteistamisen lähtökohta.

Nyt kyllä tulee aika legendaa :D Miten joku noinki korkeelle kouluttautunut, kuten jazzmies voi heittää tommosta yleistystä ja kapeakatseisuutta. "Kaikki jotka tykkäävät hanoista ovat lahjatonta porukkaa eivätkä pärjää.." Öööhhhh. What?
 
Ei helvetti. Olen sanaton :D

Milloin tuo McCoy on leikannut nenänsä? Ei tuo ole sama kuin kasarilla? JA miksi hitossa se niin on tehnyt? Komea kaverihan se oli kasarilla. Vai näkeekö silmäni väärin? Youtubessa on videoita kasarilta. Mm. Maqueen keikan dont never leave men sivuprofiili aika eri kuin nykyää.

hilleriina: Milloin tuo McCoy on leikannut nenänsä? Ei tuo ole sama kuin kasarilla? JA miksi hitossa se niin on tehnyt? Komea kaverihan se oli kasarilla. Vai näkeekö silmäni väärin? Youtubessa on videoita kasarilta. Mm. Maqueen keikan dont never leave men sivuprofiili aika eri kuin nykyää.
 
Tais olla niin että Andylta murtu nenä silloin kun tippu sieltä parvekkelta, joskus 2000-luvun alun kieppeillä? Ja jouduttiin sen johdosta operoimaan.

PsychedelicWarlord: Hanoi oli jo kitarsoundeiltaan enemmän kallellaan "Stones-koulukuntaan" kuin heviin.
 
Musiikki: Mott The Hoople + punk, ulkonäkö: New York Dolls.
 
Tuo ihan katselemalla YouTubesta vanhoja Hanoi-haastatteluja.

Rodger: Musiikki: Mott The Hoople + punk, ulkonäkö: New York Dolls.
 
Tuo ihan katselemalla YouTubesta vanhoja Hanoi-haastatteluja.
 
+ 50-70 luvun tyttöbändien laulujuttuja, ainakin munsta.
Mua vähän säälittää ihmiset jotka eivät osaa jättää sitä hahmoa pois siitä silmien edestä keikkumasta, sössöttämästä ja aiheuttamasta myötähäpeää ja kuunnella vain sitä musiikkia.
http://www.youtube.com/watch?v=8YeNG53UDOk
Tässäpä yksi kauneimpia rakkauslauluja ikänä, olkaa hyvät.

Nyt:in kirjoitus andystä http://nyt.fi/20130927-kaksi-minaea … rtoo-millainen-on-oikea-andy-mccoy/

Carvel: Nyt:in kirjoitus andystä http://nyt.fi/20130927-kaksi-minaea … rtoo-millainen-on-oikea-andy-mccoy/
 
Aika jonninjoutava.

Andy kaksyktviis donaa tienas juuri kaksyktviis donaa ja te ootte niinku vitun dorkii.... Eiks mies saa tehä niinku mitä veskissä pitäis tehä? What tö fak??????

Uusimmassa Soundissa (lausutaanko se muuten kuten kirjoitetaan?) on vanha Johnny Thunders -haastis, jossa sivuttiin myös Andyä, kun Thunders kertoi lavaminästä ja lavan ulkopuolisesta minästään.
 
"Eihän kukaan ole lavalla täysin samanlainen kuin sen ulkopuolella, paitsi Andy McCoy, jonka olisin ottanut toiseen kitaraan, mutta kun sen pää on niin iso, ettei se mahdu tänne pukuhuoneeseen.
...
Andy on aina ollut mullekin mukava, mutta mua pännii tapa, jolla se kohtelee esimerkiksi taksikuskeja, reporttereja ja roudareita. Niinku ne olis kaikki paskiaisia. Mua ärsyttää tyypit, jotka kohtelee hyvin vaan niitä ihmisiä, joista ne pitää. Täytyy kohdella kaikkia kunnolla tai sitten olla mulkku kaikille."
 
Hanoit, tai ainakin Andy, ottivat näemmä touhunsa vakavammin kuin esikuvansa.