Kitarat: kitarakamat ›

Gibsonihtava keppi, jossa paksuhko kaula, piuha ja joku styrkkari.
Tää siis bändin kaa, kotona sit hommaillaan yleensä spedujen yms. kanssa.
Mukava kitara on mulle kuitenkin se pääasia.

Ennenkaikkea mukavasoittoinen kitara, siitä kaikki lähtee. Parhautta tähän mennessä on edustanut Yamahan AES-620, sen kaula on mulle just eikä melkein.
 
Suuritehoinen tallamikki (joka on suurimmassa osassa tapauksia ollut Duncanin JB... Custom Custom kiinnostaisi) ja joku mukava vahvistin (yleensä mallinnettu) jota sitten boostataan tarpeen mukaan.
 
Noiden perään itseopiskeltu paskempi soittotekniikka ja siinähän se paketti sitten onkin.
 
Tällä kattauksella syntyy usein jotain ihan hirveetä paskaa joka omaan korvaan kuulostaa ihan hillittömän hyvältä. :D

Jaa'a.
 
Itellä se on ehkäpä volyymipoljin. Mulla on aina vahvistin cleanilla ja volapoljin sijoitettu lautaan viimeiseksi ennen vahvaria. Sitten ketjussa on lisäksi sekalainen määrä muljuttimia,säröjä, modulaatioita ynnä viiveitä. Kuitenkin soundien puolesta perusteet tulee yhdistelmästä kitaran volyymi - särö - volyymipoljin.
 
Säröpoljin on covermusassa päällä käytännössä koko ajan. Kitaran volalla ja volyymipedalilla saapi portaattomasti säädettyä särön määrää ja volyymiä. Kitara hiljaisella ja volapedaali täysillä = clean ja sitten toisteperin...
 
Vahvistimella ei mun käytössä ole niinkään väliä. Hyvin soiva kitara on olennainen ja särönä toimii joku rankemman suunnan peruspoljin ( MI audio crunch box, mooer Solo, HT DUAL) ja volapolkimena onpi EB:n Jr. Jotenkin semmoinen portaaton säätö on mun juttu ja simppelillä ketjulla pärjää..

Volume ...
 
/s

Oma soundisalaattini:
 
Melkoisen aggressiivinen plekutyöskentely
+
Maltillisen ulostulon alnico-mikit, 95% käytössä MIJ strato
+
JokuMelkeinCleanBoost+Distortion+Fuzz+OD (kaikki säröt melko miedoissa gain-säädöissä, monesti useampi kuin yksi on päällä)
+
joku wah johonkin väliin
+
MXR PHASE 90 (keeper...)
+
Delay (Carbon copy, anyone?)
+
Semi-clean MARSHALL
+
GREENBACKS (kahta en vaihda)
 
= riittävästi eriasteisesti säröistä KESKIÄÄNTÄ...mistään ylimääräisistä muhjuista ja sirinöistä mie kun en tie hittoikaan.
 
Monennäköistä kikkulaa eksyy ajoittain matkaan, mutta tuossa ne olennaisimmat. Ja mikkivalintojen suhteen ei tapaa olla mitään väliasentoja, yksi mikki kerrallaan mennään.
 
Ja jotta ei menisi liian teknokraattiseksi: oikean moodin soittajalle takaa amerikkaisvalmisteinen kuljetusväline ja täysmallasolut.

Ei ole saloja.
 
LP + kuumat mikit
 
OD + fuzz + övereimmillään vielä toinen fuzz
 
semi-clean Orange
 
= sellasta pörinää, että naama sulaa.
 
Psykemmät hommat vaatii toisinaan Strymonin dilsalinkkaria, ja etenkin reverse-delayllä saa aikaan hyvin jänniä hommia. Kuten sanottua, ei saloja, kunhan parhaansa tekee.

Lisäänpä vielä sen, että EQ on jo pitempään vahvarissa poikkeuksetta ollut sama niin puhtailla kuin särölläkin; B5 / M10 / T7-8. Jotain erikoisia juttuja haetaan sitten yleensä ulkoisella EQ:lla.
 
Tykkään kuivanrapsakasta soundista joten kitara yleensä on melkoista näkkäriä. Bassokin saattaa tilanteen mukaan olla kuivaa kolinaa, riippuen siitä mitä haen. Mutta jos biisiin tarvitaan potkua niin se sitten haetaan basson ja basarin yhteissoundista.
 
Pyrin pitämään tontit puhtaana ja soundin selkeänä.

Vaikka sormia ei laskettaisi niin väitän silti, että mun soundi juurikin syntyy niistä vaikka tämä on kitarakama palsta.
 
Mä olen niin monta kertaa todennu asian käytännössä kun olen soittanu ja sitten joku muu on soittanu ihan samalla setillä ilman että on vääntäny mitään namiskaa mistään eri asentoonsa ja soundi on erillainen.
 
Toki erillaisilla kamoilla ja säädöillä saa vaikutettua soundiin ja luotua eri soundia mutta on hyvä muistaa, että sormista se homma lähtee.
 
Jotta en kirjoittelisi vastoin ketjun aloittajan toivomusta niin alla pikkasen lisää tietoa soundin muodostamisestani.
 
Efektiketju:
 
Vaihtoehto1
 
Kitara - Wah - Compressor - Särkijä(t) - Octave - EQ - Flanger - Chorus - Vahvari (H@K Switchblade 50W), jonka Efekti looppiin sitten Delay - Reverb
 
Vaihtoehto 2
 
Kitara - Eleven Rack - ja sitten täällä nuo erilliset efektit ovat tuossa ylempänä olevassa järjestyksessä efektiloopissa, jonka paikka yleensä on mulla joko ennen tai jälkeen Amp / Cab ja Eleven Rackin omat efektit ovat mm. siten että chorus - Flanger - Delay ja Reverb ovat aina ampin/cab sekä FX loopin jälkeen ja muuta 11R:n efektit ovat ennen sitä ja siis ulkoiset pedaalit FX loopissa.
 
Noista hieman poiketen voin käyttää joskus 11R:n kompuraa Amp/Cab jälkeen mutta yleensä se on 11R:ssä ennen säröä heti Wahin ja Volume polkusimen jälkeen.
 
Mulla on jotaikuinkin särkijät, delay ja reverb aina noilla paikoillaan, eli särkijät suht alussaan ja ihan lopussa delay ja reverb.
 
Delay ja Reverbien säädöt on hyvin tietynlaiset eli vaikka niissä on säätöä niin käytän yleensä vain ihan tiettyjä parametreja jotka toimii mainiosti.
 
Eleven Rakin soundia laitettaessa en ole sitonut vahvari ja kaappimallinnosta kimppaan vaan käytän niitää täysin sekaisin ja haen soundin siten, että valinnanvaraa on mahdollisimman paljon eli että se ei rajotu tietynlaiseen kokoonpanoon.
 
Jos äänitän käyttäen tuota Swichblade vahvaris niin mulla on ulkoiset mikit Shuret siten, että ne osoittee milte ihan keskelle kajaria, ovat hieman yläviistoon ja 45 asteen kulmassa toisiinsa nähden joten niiden alueet ns. menee päällekkäin, tälleen mä ainakin olen saanut äänitettyä sekä hyvät matalat että korkeat äänet jne. kohdilleen.
 
Akustisia soitettaessa yleensä tuon äänet siten, että otan äänityksessä ne ulkoisten mikkien kautta mikseriin sekä kitaran oman elektroniikan mikseriin ja sitä kautta Eleven Rackiin josta en käytä kuin hieman kaikua ja mahdollisesti delayta, chorusta, ehkä joskus voin tuosta poiketa.
 
Tätä nykyä myös olen käyttänut Aura Spectrum Di akustisten äänen tuonnissa Eleven Rackiin.
 
Plekuja käytän useampaa mutta en koskaan mitään ohkaista räpsyä vaan 0,73 mm - 2 mm väliltä, joko pisaraa ja tai sitä normi heiman terävämpää pelkua kuin myös sitten selaista pinempää ns. Jazz II ja III Ultex pelkua. Näillä mä vaikutan mm. siihen onko soundini paksumpaa tai hieman ohkaisempaa ja paksuilla myös tuon lisää dynamiikkaa soittoon eli käytän niillä hieman rankempaakin kättä soittamisessa.
 
Plekujen lisäksi käytän sorminäppäilyä ja myöksin yhdistän sormi ja plekun soiton samaan aikaan.
 
Säädän volumepotikasta kuin myös tonepotikoista ja käytän puolituksia jne.
 
Soundiin vaikuttaa toki myös kuulenko sen kuulokkeilla vaiko montitoreista, monitoreista löytyy säädöt joilla voin vaikuttaa mm. ylä-ääniin kuin myös ala-ääniin.
 
Mutta vaikka on kaikenlaista millä säätää niin sanon, että soundi mulla lähtee ainakin sormista ja tatsista olipa ne vehkeet mitä tahansa, muulla tavoin en lähde soittotaitoani ruotimaan koska sen voivat tehdä muut ;D

Soittotatsi......eikä välttämättä ollenkaan positiivisessa mielessä :D

Viimeiset 5 vuotta P90 mikit, tosin se mikään salaisuus saati että edes olis mikään omaperäinen soundi

Joku vaikka strato ja pikku combo. Täytyy siihen väliin vielä laittaa yksi johto.

Putkinuppi, V30, Gibson, P90, humbucker ja tietysti liikaa säröä.

Sala tai ei, viimeisen vuoden sisään soitantani on pääasiassa putkahtanut keikoilla ulos ihmisten ilmoille vuoden '62 Fender Brownface Princeton 6G2:n kautta. Palaute on ollut hämmentävän ylitsevuotavaa niin yleisön kuin bänditovereidenkin puolelta. Mad Professorin Sweet Honey Overdrive boostasi em. ilmiötä entisestään.
 
Kieltämättä ittestäkin tuntuu, että paletti on hahmottumassa: pienikokoinen ja kevyt kalusto, jolla voi käytännössä vetää mitä vaan. Aika vähän on ehtinyt (tai edes huvittanut) harrastaa ns. kamarunkkausta viime aikoina: enemmän on kulunut aikaa siihen, että yritetään soitannollisin keinoin saada olemassaolevasta kalustosta irti mahdollisimman tarkoituksenmukaista ääntä.

Sopivalla etäisyydellä kielistä oleva kuumahko tallahumppari ja Dunlopin Tortex Sharp 0,73mm pleku.

En soita lainkaan tunteella enkä sydämellä. Ainoastaan täysiä.

ADEHD: En soita lainkaan tunteella enkä sydämellä. Ainoastaan täysiä.
 
ja plussaa :)

Dunlop Big Stubby 3 mm forever!

Jucciz: Aika vähän on ehtinyt (tai edes huvittanut) harrastaa ns. kamarunkkausta viime aikoina: enemmän on kulunut aikaa siihen, että yritetään soitannollisin keinoin saada olemassaolevasta kalustosta irti mahdollisimman tarkoituksenmukaista ääntä.
 
Hehe, sun soittokalusto-arsenaalin perusteella sanoisin, että jos soundi ei tyydytä niin ainakaan soittokamoja ei voi syyttää.
Mulla on vähän saman tyyppinen vaihe meneillään. Nykyään pyrin opettelemaan olemassa olevan kaluston käytön sen sijaan, että haen soundia ostelemalla uutta kamaa. Itse asiassa olen viime aikoina harventanut kama-arsenaaliani ihan tietoisesti, kun turha roina alkoi ahistaa. Senkin olen huomannut, etta aika samalta mun soitto kuulostaa vaikka kamat vaihtuisikin.

1. Fenderin vahvistin. Hivenen kuumaksi biasoidut putket että tulee vähän ruttua, muttei liikaa.
2. Single coil mikit, Tele.
3. Xotic EP booster potikka klo 9. Tai riippuu biisistä mutta yleensä ysissä.
4. SHOD:ia joskus päälle snadilla Drivellä, klo 9 tai jotain. Vähän taas riippuu
 
Huomenna kaikki voi kuitenkin olla toisin. Nyt kuitenkin näin.