| Aihe: Kannattaako korjata vai ei ? | 1 |
|---|
|
Kysymykseni voi olla hyvän rakentelijan mielestä typerä, mutta kysynpähän kuitenkin.
Mitä mieltä olette siitä, että kannattaako esim. V-mallisten kitaroiden sakaroihin usein tulleita lohkeamia ryhtyä itse paikkailemaan?
Eli jos esim sakaran päästä puuttuu parin sentin pala, niin mitä vaikuttaa kitaran arvoon, jos sen on itse siististi, mutta kuitenkin erottuvasti paikannut? Onko parempi antaa olla, vai ryhtyä fiksailemaan, jos taitoa kuitenkin jonkin verran löytyy? Millä aineella tuollaiset korjaukset yleensä teette? (Chemical metal?)
Entäpä pienemmät lohkeamat, jotka ovat rikkoneet maalipinnan: Kannattaako hankkia vastaavanlaista maalia ja maalata siististi, vaikka korjaus näkyisikin läheltä katsottuna?
Mielipiteitä ja neuvoja, kiitos! |
|
Varmaan riippuu myös siitä, minkälaisesta kitarasta on kyse. Jonkin harley bentonin tms. arvoon ei ole juurikaan merkitystä onko se paikattu vai ei.
Humpasta rautalankaan... |
|
Jos kyseessä on arvokkaampi kitara, melkein veikkaisin että (näkyvä) paikkaus vie arvoa enemmän kuin näkyvä kolhu.
Tietysti eri musiikkityylien (ja niissä käytettyjen soitinmallien) suhteen on eroja: metallimiehet tuntuvat suosivan mahdollisimman uuden näköisiä soittopelejä, monissa muissa tyylilajeissa pienet (soundien ja soitettavuuden kannalta yhdentekevät) kolhut ja elämän jäljet vain lisäävät soittimen kredibiliteettiä. Eihän niitä vanhennettuja uusia muuten tehtäisi.
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
|
Kiitos mielipiteistä, lisääkin saa tulla!
Entä millä tavalla kitaroiden arvoon vaikuttavat erilaiset muutokset? Joskus myynti-ilmoituksia lukiessa tuntuu, että lista tehdyistä toimenpiteistä on loputon... Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että ostaisin mieluummin alkuperäisillä, vaikka sitten huonommillakin, osilla varsutetun kitaran kuin kovasti muunnellun? Mitä mieltä te olette? |
 jPekka
24.09.2010 11:02:40 (muokattu 24.09.2010 11:03:19) | |
|
Califfo: Entä millä tavalla kitaroiden arvoon vaikuttavat erilaiset muutokset?
Yleensä muutokset kai laskevat arvoa. Tosin eivät mitenkään johdonmukaisesti: olen ymmärtänyt niin, että PAF-kaulamikin laittaminen vanhaan Telecasteriin on ihan ookoo, mutta kolmipalaisen tallan vaihtaminen tarkemmin säädettävään ja rakenteellisesti muutenkin parempaan kuusipalaiseen on taas ihan kiellettyä... veikkaisin, että "spesialistimikit" (esim. Kinman ja Lindy Fralin Fendereihin, TV Jones Gretscheihin) saattavat nostaa arvoa, "tavallisten" merkkien (Seymour Duncan, Di Marzio jnpp.) mikit laskea.
Soittimen uudelleen maalaaminen on tietysti myös vähän hiinä ja hiinä. Alkuperäistä (tai ainakin alkuperäisen vuosikerran malliston) väriä ja ehkä maalilaatuakin käyttäen, taitavasti tehty uudelleenmaalaus ja -kiillotus ei välttämättä laske arvoa ainakaan kovin paljoa.
Jos haluaa pelata varman päälle, niin kannattaa pysytellä muutoksissa jotka voi perua (eli eivät vaadi lankun/pleksin/tms. koloamista tai muuta muuntelua) ja säilyttää alkuperäisosat visusti tallessa niin, että ne voi ruuvata ja kolvata takaisin kiinni ennen myyntiä.
Soittimethan ovat tunneilmaisun välineitä ja niitä itseäänkin arvioidaan yleensä enemmän tunne- kuin asiapohjalta. Koska olemme ihmisiä.
(Viisaammat korjatkoon. Tämä on mutua: olen kyllä modannut soittimiani paljonkin, mutta en ole modattuja yrittänyt kaupata.)
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
 ubik
24.09.2010 13:42:50 | |
|
ite mitä noita kitaroita oon maalaillu ni aina on ollu se periaate et tätä ei lähetä enää myymään johtuen just siitä et en ehkä itekkää ostais jonkun "ite maalaamaa" kitaraa, tai jos hinta ois juuri tuo customointi huomioiden erittäin alhainen niin sitten.
Yhden "kustomoidun" kitaran tossa kesällä myin ku löyty "se" kitara jota oli jo pitkän aikaa ettiny eikä ollu juurikaa ylimäärästä rahaa sillon. Laitoin hinnan kohtuulliseksi ja myin nimen omaan "projektina" vaikka oli hyvin tehty maalinpoisto/öljyäminen ja hardwaren päivitys parempaan tehty. Alkuperäsessä kunnosa orkkis osilla ois voinu saaha n tuplasti sen millä nyt myin.
Summa summarum, jos on tiedossa että kitaran vielä joskus myy ni mieluummin pitää siinä kunnossa missä on. Jos mikkejä vaihtaa ni säilyttää ne vanhat mikit ja ottaa vähän kuvaa/piirtä taulukkoa siitä vanhasta kytkennästä jotta voi sitten palauttaa originaali kuntoon myyntihetken tullessa. Tosin kaikkeen edellä mainittuun vaikutta paljolti kitaran nykyarvo (prestige ibanez/Gio rg, Squier strato/fender strato) Mutta harvoin kitaran arvo customoinnilla nousee. |
|
Califfo: Kiitos mielipiteistä, lisääkin saa tulla!
Entä millä tavalla kitaroiden arvoon vaikuttavat erilaiset muutokset? Joskus myynti-ilmoituksia lukiessa tuntuu, että lista tehdyistä toimenpiteistä on loputon... Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että ostaisin mieluummin alkuperäisillä, vaikka sitten huonommillakin, osilla varsutetun kitaran kuin kovasti muunnellun? Mitä mieltä te olette?
sanoisin, että ei ne vaikuta arvoon vaan lähinnä vaikuttaa siihen ostajakunnan kokoon. Minun mielestä uudet, paremmat osat lisää tuotteen hintaa ja kun myyjä voi hinnoitella miten haluaa, ostaja päättää taas paljonko haluaa korkeintaan maksaa. Jos näkemykset vastaa toisiaan niin sitten kaupat syntyy. Jos joku haluaa nimenomaan alkuperäisillä osilla olevan, niin voi ostaa alkuperäisillä osilla olevan. Jos sellaista ei ole käytettynä niin ostaa uutena, jos ei ole uutena niin tuote jää saamatta.
Tuo "hinta laskee kun osia vaihdetaan" on fakkiutunut ihmisten mieliin siitä, että vintagesoittimet menettävät uusien ja tarvikeosien vuoksi keräilyarvoaan vaikka niiden käyttöarvo paranisi siitä huomattavasti. Sillä sitten taas ole suoranaista vastaavuutta nykysoittimien markkinoilla, niin kauan kun vastaavia soittimia saa vielä runsaasti käytettynä tai jopa uutenakin. |
 fox
24.09.2010 19:22:29 | |
|
Twinkle:
Tuo "hinta laskee kun osia vaihdetaan" on fakkiutunut ihmisten mieliin siitä, että vintagesoittimet menettävät uusien ja tarvikeosien vuoksi keräilyarvoaan vaikka niiden käyttöarvo paranisi siitä huomattavasti. Sillä sitten taas ole suoranaista vastaavuutta nykysoittimien markkinoilla, niin kauan kun vastaavia soittimia saa vielä runsaasti käytettynä tai jopa uutenakin.
Nimen omaan. Ja tuohon aloittajan kysymykseen "Mitä vaikuttaa se ja se toimenpide" soittimen hintaan...
Erittäin helppo on tuolta lainata ko. vaikutus niitten vintagesoittimien osalta, se on kutakuinkin tällainen:
Hinnoittelun perusteet tännekin, koskien lähinnä tuota vintagemarkkinoitten hinnanmuodostusta..
2007 price guidesta seuraavia ohjeistuksia listahintoihin, jos soitin (HUOM! ns. vintage-soitin) ei ole alkuperäiskuntoinen:
- refin -50% tai enemmän, riippuen työn laadusta
- huonosti tehty kaularemontti -50%
- merkittävä bodyn korjaus -50%
- ammattimainen uudelleen nauhoitus -5%
- lähes huomaamaton bodyn korjaus -5%
- vähäinen värin haalentuminen -5%
- merkittävä haaleneminen 25...50%
Tähän sitten toki kaikki alkuperäisosien vaihdot ym. sitä hintaa vaihtelevasti tuovat alaspäin...
Sitten, kun siirrytään nähin "tämän päivän" soittimiin, niin aika moni katsoo, että nuo "prosentit" ei sitten enää olekaan niin itsestään selviä. Saattaa olla, että mahdollinen ostaja onkin juuri myytävän soittimen tapaista, kovin modattuakin, soitinta haeskellut, jolloin voi käydä niin, että hyvin ja ammattimaisesti tehty modaus, oli se sitten vaikka sähköpuolen modaaminen, saattaakin ko. tapauksessa nostaa soittimen myyntihintaa.
Tällasta... |
|
lainaampa antiikkista topiccia, kun tilanne sopii ainakin osittain tän alle.
Eli tilanne on, että mullahan on tuo yamahan sg3000s (~86) joka alkanut haalistua jo häiritsevästi ulkonäön suhteen (lakkaongelma tjtn) toki kitara on nähnyt myös paljon maailmaa ja on täys koloa ja naarmua, joten aloin tuossa miettimään että jos kiikuttaisi koko karahkan jollekkin hyvälle soitinsepälle joka puhdistaisi, kittaisi, maalaisi ja lakkaisi tuon uudelleen.
Sitten niihin kysymyksiin, kellään summittaista arviota tän päivän hinnoista, kun kyseessä sunburst punamusta (värin vaihto mahdollista mustaan/sinimustaan) ja reunalistat täytyy säilyttää myös kaulan ja lavan osalta ja saisihan se olla alkuperäisen veroista työnjälkeäkin. Saako tuota enää maalattua alkuperäisen kaltaisilla matskuilla ja jollei niin kuin paljon uudet lakat/maalit vaikuttaa mahdollisesti sointiin?
kaikki paitsi on turhaa. |
|
korvaoo:
niin kuin paljon uudet lakat/maalit vaikuttaa mahdollisesti sointiin?
Henkimaailman juttuja, toki niillä jotakin vaikutusta ainakin johonkin suuntaan mutta kun kyseisessä soittimessa on entuudestaan lakka päällä ja se vaihdetaan saman tyyppiseen niin tuskin huomaat eroa.
Hinnasta en osaa sanoa, se tuskin on ihan edullista, useampia satasia kuitenkin, todennöisesti enemmän kuin viisi tarvitaan. Kandee myös huomata, että kyseinen mela ei orkkiskuntoisena ole halvimmasta päästä ja sen arvo haalistuu saman verran tai enemmän mitä käytät siihen värin- ja pintakäsittelyn vaihtoon. Toki kukin saa tehdä omalleen mitä haluaa, mutta paljonko estetiikasta on sitten lopulta valmis maksamaan. |
|
Twinklen kanssa samoilla linjoilla. Peli on naarmuisenakin semmoinen, että jotkut noita hinkuvat, ja uudelleenmaalaus vähentää arvoa ja haluttavuutta oitis.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
jos olisi vain naarmuinen ja kolhuinen niin en edes harkitsisi ko. operaatiota, mutta kun kyseisessä kepukassa on joku lakka/maaliongelma joka haalistuttaa melko rankalla kädellä kyseistä pintaa, joku kait puhu jostain pitsipinnasta, itse sanoisin että lakanapinta... Pitää nyt harkita jokatapauksessa. Kyseinen keppi on vaan niin saakelin hyvä että jotenkin tuntuu että sen haluaisi näyttävän myös yhtä hyvälle, toisaalta kuten sanottiin niin ei tuo uudelleenlakkaus ainakaan nosta ko. kepukan arvoa, että kuin paljon siihen oikeasti kannattaa sijottaa.
kaikki paitsi on turhaa. |
|
Jos sillä on sulle arvoa, niin anna palaa.
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... |
|
joseplluissans: Jos sillä on sulle arvoa, niin anna palaa.
Tätä mä kans mietin. Jos se on kitara jolla itse haluat soittaa etkä ole sitä heti myymässä ja selvästikin se on kärsivän näköinen ts. et itse halua sitä katsoa sen näköisenä, niin uusi lakka päälle ja todennäköisesti soittonautinto lisääntyy.
Tuota Yamahan mallia ei vissiin niin paljoa ole markkinoilla ja mielenkiintoista olisikin tietää missä kunnossa ne muut ovat? Pääsääntöisestihän vintage-kalustoa ei pinnoiteta just koska vuodet saa näkyä. 3000 mallista tietääkseni ei ole tehty mitään reissuestakaan, joten sun kitara on verrannollinen vain niihin muihin vanhoihin. Juurikin sen vähyyden takia luulisin että joku tuleva potentiaalinen ostajakin saattaisi arvostaa siistiä kuntoa juuri tässä kitarassa.
Minä tosiaan saattaisin päättää ihan oman mielen mukaisesti tuon pinta-asian uudelleen lakkauksen. Tämä kommentti siis ihan vaan näkemättä mistä lopulta on kyse. Sait kyllä sellaisen mielikuvan aikaiseksi että kitara kaipaa oikeata pelastusta.
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
|
Hassu homma että nyt konsensus on se, että kyseisen melan uudelleen maalaaminen on kovin jees vaikka normaalisti vintageritsan tärveleminen on on suurin synti mitä täällä voi tehdä. Nyt on kuitenkin huomioitu se fakta, että uudelleen maalaaminen on pelkästään pinnallinen toimenpide, se ei vaikuta soittimeen soittimena yhtään mitenkään. Se maksaa ja vaikuttaa arvoon negatiivisesti ja kysymys kuuluukin, että mitä hintaa sille turhamaisuudelle periaatteessa tahtoo laittaa.
Noista maksetaan kumminkin nykyään pöhköjä summia, orkkiskuntoinen 3000 meni joskus saksan ebayssä reiluun neljään tonniin. Se on kuitenkin semmoinen asia mitä kannattaa pitää mielessä kun ryhtyy toimiin vaikka onkin totta, että se on viime kädessä omistajan oma asia tekeekö vai eikö tee. Minä en tekisi, omistan samanlaisen kitaran ja olen vastaavaa miettinyt kanssa itsekin. |
|
Niin, kynnys tuollaisen uuteen pintaan on kyllä todella korkea. Pitäis ihan oikeasti nähdä mistä ongelmasta tässä tosiaan on kyse. Minä olen ymmärtänyt että ongelma on suuri ja vain uusi pinta pelastaa. Jos oikein googlella ymmärsin niin reissue-kappaleitakaan ei ole tehty kuin 40 kpl !!!! Että on tämä lopulta aika iso harkinnan paikka.
(perskules....yöunet menee...)
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
|
en tosiaan oo alkanu vielä toimiin, kun omakin mieli niin ristiriitainen tuon kanssa. Kyllähän tästä käsittääkseni on reissue tosiaan tehty ja jotenkin jäi semmoinen mielikuva ettei kyse ole mistään pienestä sarjasta, mutta suomeen noita ei olisi kulkeutunut kovin paljoa. Voin koittaa kuvata tuota ongelmaa kunhan kotia pääsen ja jos muistan, siellä odottaa kuitenkin myös erittäin hyvä viskipullo joka tuskin auttaa ongelmassa :D elämäähän tuo keppi tosiaan on nähnyt, on koloa ja reilua vyönsolki-ihottumaa, kulkihan tuo 10-15 vuotta matkassa useammilla opiskelupaikkakunnilla niin junissa, dösissä kuin henkilöautoissakin. Soitettu treenit jos toisetkin ja muutama keikkakin...
kaikki paitsi on turhaa. |
|
linkin kuva antaa jonkinnäköistä osviittaa ongelmasta ja siis koko kitaranmatkalla tuota esiintyy, mutta varsinkin tummilla alueilla. Koitin taannoin hioa tuota tahnalla, mutta ei se siitä mihinkään lähde eli joo välissä on.
https://dl.dropboxusercontent.com/u/3872616/DSCN1460.JPG
kaikki paitsi on turhaa. |
 Old Joe
06.09.2013 23:12:12 (muokattu 06.09.2013 23:14:02) | |
|
korvaoo: linkin kuva antaa jonkinnäköistä osviittaa ongelmasta ja siis koko kitaranmatkalla tuota esiintyy, mutta varsinkin tummilla alueilla. Koitin taannoin hioa tuota tahnalla, mutta ei se siitä mihinkään lähde eli joo välissä on.
https://dl.dropboxusercontent.com/u/3872616/DSCN1460.JPG
Onpa pahan näköistä. Lakan kerrokset irti toisistaan. Uusi (entisöinti-)lakkaus taitaa olla ainut konsti. Eihän sitä tuollaisena oikein kestä katsella.
e. Ehkä sitä ei tarvitse hioa pohjia myöten ja saisi alkuperäisen värin säilytettyä.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
|
Mielestäni selvä homma. Kyllä kitara ansaitsee olla sen näköinen että lakkapinta on kunnossa. Tosiaan pinnan hionta siten että väri säilyy, olis hyvä juttu. Uskon myös että just lakkakerrosten väli on korkannut. Toivotan työn iloa.
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
