Kitarat: kitarakamat ›

LesPaul70: Boogie Boardilla tuntuvat monet vannovan Wampler Triple Wreckin nimeen, kun kysytään jotain huokeaa "rectifier-in-a-box"-ratkaisua.
Itsellä ei kokemusta...
 
Yksinhöpiseminen kunniaan, eli vastaanpa omaan viestiini. Nyt kokemusta nimittäin on.
 
Satuin törmäilemään Custom Soundsin myymälään, ja sieltä löytyi Wampleria suoraan hyllytavarana. No, kun wanhalle 1980-luvun bändistä asti mukana kulkeneelle (hyvälle mutta aikansa eläneelle) säröpolkimelle hain mahdollista korvaajaa, eli jotain mistä olisi jotain konkreettista hyötyä nykyistenkin vahvarieni kanssa, otin kolme pikaiseen testiin.
 
Wampler on Suomessa (vielä) aika tuntematon laadukkaiden mutta hintavien käsinkasattujen putiikkipedaalien valmistaja. Nämä kolme ovat "amp-in-the-box"-sarjaa eli yrittävät imitoida kuuluisien vahvarien soundia ja käyttäytymistä. Custom Soundsin ja Wamplerin sivuilta löytyy lisätietoja ja taitaa olla ääninäytettäkin. Tässä omat mietteet, järjestyksessä vähempigainisesta ylöspäin:
 
Wampler Pinnacle Deluxe: Tämän on tarkoitus imitoida EVH:n klassista "Brown Soundia". (Olen muuten aina ihmetellyt liittyykö "brown sound" jotenkin legendaariseen "ruskeaan nuottiin", mutta EVH:n itsensä mukaan hänen brownissaan onkin kyse puun ruskeasta väristä eli puumaisen lämpimästä soundista.) Mainostekstin mukaan itse Zeke Clark, Eddien ääniteknikko, olisi sanonut tämän pedaalin vangitsevan brown soundin tarkalleen.
No, minulla ei ole kompetenssia arvioida, kuinka pedaali tarkasti osuu maaliinsa, mutta sanonpahan vain, että oli kyllä todella makoisa soundi! Erittäin saturoitunut ja kirkas ääni, mutta ei mitenkään pistävällä tavalla, vaan säkenoivä täyteläinen ja lämmin soundi. Säätövaraakin oli aika hulppeasti ja kaksi erilaista voicing-vaihtoehtoa (vintage/modern).
 
Wampler SLOstortion: Kukaan ei varmaan arvaa, mitä vahvaria tämä jäljittelee, heh. Valitettavasti testin pettymys minulle. Etenkin Pinnaclen jälkeen ja rinnalla kuultuna soundi oli aika kolkko, jäykkä, kylmänkalsea ja eloton. Ei ollenkaan minun juttuni. Poistui testistä ensimmäisenä enkä haikaillut perään.
 
Wampler Triple Wreck: Boogie Boardin sällien virallisesti suosittelema Recto-imitaatio. Monenlaiset mallinnuslaitteet kokeneena olen tullut vähän skeptiseksi "recto purkissa" -ratkaisuja kohtaan. Hyviä säröjä niistä (joistakin) on saanut mutta ei kuitenkaan mitään sellaista kuin aidosta pöntöstä. Täytyy kyllä sanoa että tämä pedaali yllätti. Kyllä ovat säröpedaalit kehittyneet 1980-luvusta! Raaka, massiivinen soundi. Ja todellakin kuulosti vahvarimaiselta eikä pedaalilta. Paljon säätöjä, joilla oikeasti myös teki jotain. No, oli yksi minun kannaltani vähän turhakin feature - pedaalin nykyversiossa on nimittäin vielä erikseen kytkettävä lisäboosti, jolla tavallaan boostataan jo valmiiksi särötettyä soundia - suurin piirtein yhtä järkevää kuin jonkin Distortion+/Rat-pedaalin ajaminen aidon Recton Modern-särön päälle. Tuloksena paksua tukkoista surinaa...
 
Valinta oli lopuksi tehtävä Pinnaclen ja Triple Wreckin välillä. Alkuperäinen käyttötarkoitus mielessä pitäen mukaan lähti Triple Wreck.
 
Eilen tuli vedeltyä sillä yhdet pienimuotoiset bändijamitkin yhteen vanhempaan Mark-sarjalaiseen vahvariin.
Arvio tuon jälkeen: Pääsee kyllä huolestuttavan lähelle aidon Recton soundia! Ja ennen kaikkea hyvää, että parhaan murinan saamiseksi ei tarvinnut luukuttaa Master-volaa. Onnistuin hetkessä säätämään niin hyvän imitaation omasta kaksikanavaisesta Recto-nupistani, että jatkossa voisin jättää nupin kotiin bändiharkkoihin mennessäni.
 
Jotain eroa toki oli....
 
Soittajakaveri huomautti kirkkauden puutteesta soundissa. Hän huomasi sen, kun soitin vuorotellen Markin omalla säröllä ja Triple Wreckin säröllä (Markin puhtaaseen kanavaan), ja Markin särö oli tietysti kirkkaampi ja purevampi. No big surprise there, Mark on kirkkaampi ja terävämpi kuin Recto. Mutta allekirjoitan kuitenkin tuon havainnon itsekin. Kyllä oikeasta Rectostakin on mahdollista saada ulos enemmän yläpään briljanssia ja terävyyttä. Triple Wreckistä loppui tavallaan säätövara kesken. Erillistä Presence-säätöä olisi kaivannut. Treble kyllä löytyi, mutta koska se tulee ennen vahvarin esivahvistusta, sen vaikutus on (ainakin eilen käytetyn Markin kanssa) enemmänkin treblebooster-tyylinen. Toki sitä kirkkautta voi sitten yrittää kaivaa esiin vaikka Markin omalla GEQ:lla.
Vastaava ilmiö myös bassopotikan kanssa. Mark-vahvarin puhtaaseen kanavaan vedettynä ei niin merkittävästi lisännyt Recto-maista matalaa potkua ja jyskettä vaan enemmänkin paksunsi soundia. Tämäkin toki "korjattavissa" Markin omalla GEQ:lla.
 
Sellainenkin epäortodoksinen kokeilu käväisi mielessä, että olisin laittanut Triple Wreckin Markin efektiluuppiin. Tuolloinhan se olisi tone stackin kannalta lähempänä sitä roolia, missä Recton etuaste on. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska se olisi tod.näk. aiheuttanut ongelmia muiden luuppiefektien kanssa. Nytkin olen siirtämässä EHX:n chorusta pois luupista vahvarin eteen, koska se säröilee ja rätisee puhtaalla kanavalla (vanhassa Markissa ei efektiluupin send-voimakkuutta voi säätää erikseen).
 
Mutta kaiken kaikkiaan monipuolinen ja mielenkiintoinen kapistus tuo Triple Wreck. Korvaa helposti vanhan säröpolkusimen, jota olen nyt poistamssa laudasta, koska se oli Mesa-vahvarien kanssa vähän turha ja yhteistyökyvytön. Triple Wreckistä saa helposti Mark-vahvariin yhden lisäkanavan, jolla pääsee hätyyttelemään erittäin Rectomaista murinaa ilman, että tarvii roudata Recto-nuppi joka kerta paikalle. Erot aitoon tavaraan olivat todellakin NIIN pieniä. Ja sanon tämän 2-kanavaisen Dual Rectifierin omistajana.