Rock, pop, alternative ›

Itselle Blow Up Your Video on kyllä todella turha tekele kammottavine soundeineen. Toki Heatseeker ja Thats The Way... ovat kovia stygejä, ei siinä mitään. Tuotanto vain on todella ontto ja enin osa biiseistä on bändinkin filleritasolla todella turhia tekeleitä. Some Sin For Nuthin toimii kyllä noiden kahden lisäksi. Niillä levyltä ylijääneillä biiseillä (mitä niitä nyt oli? Down On The Borderline, Borrowed Time, Snake Eyes?) olisi voinut helposti korvata muutaman turhemman kipaleen levyllä, koska nuo bonarit ovat oikeasti ihan kelpo biisejä.
 
Herra Wrightin rumpalointi ei vain iske meikäläiselle, vaikka rumpalin pelikenttä bändissä ei koskaan mikään järin laaja ole ollutkaan. Sladen kannutus iskee itselle huomattavasti mukavammin, vaikka hänkään ei AC/DC:hen mikään ideaaliratkaisu ollut. Razors Edge oli eka lätty, jonka kakarana bändiltä kuulin ja sen takia sen ajan AC/DC:llä on erityispaikka meikäläisen sydämessä. Kaveri sai levyn vuonna 1990, kun olimme kolmannella luokalla koulussa ja se oli menoa se. Thunderstruckin lisäksi mun sydämeni veivät biisit Fire Your Guns (aivan tajuttoman jäätävä killeri edelleen), Shot Of Love (malliesimerkki biisistä, joka on AC/DC:lle rivibiisi, mutta moni muu bändi voisi tappaa saadakseen kataloogiinsa tuollaisen kipaleen), Rock Your Heart Out (basson takia) ja Got You By The Balls (onhan se nyt ihan helvetin hyvä jyrä).

Ite diggailen eniten ehkä Are you ready-biisistä. Saatanan makoisa soolokin siinä.

MV: Ite diggailen eniten ehkä Are you ready-biisistä. Saatanan makoisa soolokin siinä.
 
Totta, unohtui mainita tuokin herkkupala. Sooloonlähtö on todella tyylikäs ja soolo räjähtää sfääreihinsä uljaasti.

Nick Bone: Niillä levyltä ylijääneillä biiseillä (mitä niitä nyt oli? Down On The Borderline, Borrowed Time, Snake Eyes?) olisi voinut helposti korvata muutaman turhemman kipaleen levyllä, koska nuo bonarit ovat oikeasti ihan kelpo biisejä.
 
Totta, olis aika paljon vahvempi albumi jos nämä olis mukana muutaman heikomman tilalla. Tiedä sitten miksi ei ole kelpuutettu.
 
Shot Of Love (malliesimerkki biisistä, joka on AC/DC:lle rivibiisi, mutta moni muu bändi voisi tappaa saadakseen kataloogiinsa tuollaisen kipaleen)
 
Mäkin oon aina tykännyt tuosta biisistä! En tiedä miks, hehe. Hyvä groove siinä on.
 
Tuli Razor's Edgestä mieleen kun oltiin pari vuotta sitten Turkissa lomamatkalla perheen kanssa, ja käytiin jossain random delfinaarioesityksessä. Vähän meinasin pudota penkiltä kun shown aluksi pärähti ihan saakelin lujaa soimaan Are You Ready. Siis oikeesti perhanan lujaa. Tytär ja vaimo (ja aika moni muukin) piteli korviaan, minä tuulettelin korvaorgasmin kourissa... :D

Itselle "Razors Edge" edustaa yhtä yhtyeen parhaista kappaleista. Tosi uniikki soundi AC/DC:lle juuri tuossa.

Ei niin kaunis kitara, mutta kai se sitte saundas jo silloin niin hyvälle? Videon kohdassa 4:40 näkyy Gretsch ja jotain ihme tuppoja teipattuna...
 
http://www.youtube.com/watch?v=98I85ceICRM

Hämmensipäs oppia kuinka paljon vanhempia Bon (1946) ja Brian (1947) ovat kuin Malcolm (1953) ja Angus (1955). Iso ero on ollut debyyttilevyllä (1975) soittajien välillä.

Jokapaikanapina: Hämmensipäs oppia kuinka paljon vanhempia Bon (1946) ja Brian (1947) ovat kuin Malcolm (1953) ja Angus (1955). Iso ero on ollut debyyttilevyllä (1975) soittajien välillä.
 
Jep, Brian täyttää tänä vuonna 67... vai täyttikö jo? Saisivat nyt vielä aikaiseksi sen yhden levyn ennen kuin ovat jo liian paappaosastoa.

Brian täyttää lokakuussa 66 vuotta, Cliff joulukuussa 64 (s. 1949), Phil täytti toukokuussa 59 ja Angusille napsahti 58 maaliskuussa Malcolmin täytettyä tammikuussa tasan 60-v. Kyllähän tuossa ikää alkaa ukoilla olemaan, mutta ei nyt ihan niin radikaalisti etteikö vielä yhtä levyä voisi kasata ja vetää vaikka hivenen rauhallisempaa turneeta päälle. AC/DC:n keikat vaativat helvetin paljon enemmän enrgiaa kuin esim. todellisen pappaosaston Stoneseilla, joten tuskin montaa vuotta ainakaan suuressa mittakaavassa on bändillä enää jäljellä. Bändin tavat tuntien he vain lopettavat sen kummempaa numeroa siitä tekemättä. Uskon kuitenkin vielä yhteen levyyn. Toivottavasti siinä on rouhea ja bluesmainen ote ja ehkä vähän sellaista pientä boxin ulkopuolellekin katselua... Brian voisi vetää enemmän alarekisteristä, jossa hänen äänensä vanhemmalla iällä on soinut todella komeasti.
 
Bon olisi eläessään bändin ikäpresidentti, 9.7. olisi tullut täyteen 67 vuotta. Hänhän toimikin bändissä vähän tällaisen isähahmon roolissa ja tätä kontribuutiota Anguskin on moneen otteeseen korostanut. Tällainen ajattelu lienee osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että jäsentenvaihtojen yhteydessä Youngin veljesten ensimmäiset vaihtoehdot uusiksi soittajiksi ovat monesti olleet näitä 1940-luvulla syntyneitä janttereita. Toki myös näiden vaihtoehtojen taustalla vaikuttivat musiikillinen osaaminen ja tavallaan esikuvamainen asema veljeksille. Chris Slade oli muuten myös syntynyt vuonna 1946.
 
Loppuun vielä detaljit:
 
Brian Johnson, s. 5.10.1947
Cliff Williams, s. 14.12.1949
Phil Rudd, s. 19.5.1954
Angus Young, s. 31.3.1955
Malcolm Young, s. 6.1.1953

sellisti:
Eikös se yks levy pitäis ollakin vielä tulossa..? Mä oon ymmärtänyt että tällanen sopimus olis olemassa levy-yhtiön kanssa.
 
Toivottavasti sopimus sisältää nimen omaan yhden uuden studiolevyn, eikä mitä tahansa levyä. Muutoinhan saatetaan julkaista joku Iron Man 2 -tyylinen kokoelma, tai joku live tms. muuta vähemmän kiinnostavaa matskua.

Velli: Toivottavasti sopimus sisältää nimen omaan yhden uuden studiolevyn, eikä mitä tahansa levyä. Muutoinhan saatetaan julkaista joku Iron Man 2 -tyylinen kokoelma, tai joku live tms. muuta vähemmän kiinnostavaa matskua.
 
No joo, tässä on tullut nyt Plug me inniä, Backtracksiä, Iron mania ja live-DVD:tä ja -cd:tä... Kyllähän noita on jo tarpeeksi. Muistelisin kuitenkin Brianin puhuneen jossain haastattelussa nimenomaan studioon menosta, ja miten se on viivästynyt erinäisten (mm. terveys-) ongelmien takia. Toivottavasti asiat etenevät lähitulevaisuudessa.

sellisti: No joo, tässä on tullut nyt Plug me inniä, Backtracksiä, Iron mania ja live-DVD:tä ja -cd:tä... Kyllähän noita on jo tarpeeksi. Muistelisin kuitenkin Brianin puhuneen jossain haastattelussa nimenomaan studioon menosta, ja miten se on viivästynyt erinäisten (mm. terveys-) ongelmien takia. Toivottavasti asiat etenevät lähitulevaisuudessa.
 
Näin muistan itsekin Brianin jossain todenneen. Kyseessä nimenomaan studiolevyn tekeminen, ei minkään kokoelman koostaminen. Vuosi tai kaksi sitten puhuttiin jonkun jäsenen terveysongelmista, mutta bändille tuttuun topakkaan tyyliin asiaa ei sen kummemmin ruodittu. Black Icen tekohan myöhästyi Cliffin lasihaaverin takia ja hetken pelättiin miehen uran olevan ohitse. Jotain vastaavaa lienee nytkin taustalla. Samalla kun tuo tiedotuspolitiikka tuntuu jotenkin pirulliselta, niin samalla on jälleen pakko nostaa bändille hattua tinkimättömyydestä. Silloin ollaan esillä, kun kyseessä on uusi levy, dvd tai turnee. Hieno työmiesasenne, ei turhia kikkailla.
 
Onkohan bändillä joku kirous päällä, kun aina levynteon kynnyksellä joku jäsenistä sairastuu...

Nick Bone: Onkohan bändillä joku kirous päällä, kun aina levynteon kynnyksellä joku jäsenistä sairastuu...
 
Tai sitten vaan hyvä syy saada siirtää julkaisua, jos hyvää matskua ei ole tarpeeksi. Harvemmin noissa tilanteissa kukaan lähtee tivaamaan, että missä levy viipyy. :)

Nick Bone: Onkohan bändillä joku kirous päällä, kun aina levynteon kynnyksellä joku jäsenistä sairastuu...
 
Niin tai näin, toivois ettei nyt ainakaan enempää turhaa epäonnea olisi matkassa kun se julkaisutahti on muutenkin verkkainen. Odottelu on pirullista.

Kovana on saanut kyllä Malcolm olla levy-yhtiöiden kanssa, kun ovat näin kauan selvinneet ilman varsinaista Best Of/Greatest Hits -kokoelmaa. Veikkaan, että sitä on 80-luvun alusta lähtien ehdotettu kerran jos toisenkin.

pekkap82: Kovana on saanut kyllä Malcolm olla levy-yhtiöiden kanssa, kun ovat näin kauan selvinneet ilman varsinaista Best Of/Greatest Hits -kokoelmaa. Veikkaan, että sitä on 80-luvun alusta lähtien ehdotettu kerran jos toisenkin.
 
Malcolmiahan ei nujerra kukaan, kyseessä on todella jääräpäinen ja kiukkuinen tapaus. Kunnon skotti siis.
 
Asiaan. Itse asiassa Alberts koosti ensimmäisen kokoelman bändiltä jo 1977 tai 1978, mutta levy jäi lopulta Albertsin holviin ja lepää siellä edelleenkin. Joitain kappaleita kyseistä albumia liikkuu maailmalla ja hinnatkin ovat sitten sen mukaiset. Kyseisen plätyn nimeä en nyt muista suin surminkaan, mutta joltain bootleg-sivustolta se varmaan on kaivettavissa. Tämän jälkeen bändi on säännöstään kieltäytynyt tekemästä kokoelmaa.
 
Teknisestihan Who Made Who ja Iron Man 2 voidaan laskea kokoelmiksi, vaikka soundtrackeina ne on julkaistukin. Mutta tosiaan se klassinen Best Of puuttuu ja tulee varmaan puuttumaankin.
 
Kyllä. Odottelu on pirullista.

Nick Bone: Teknisestihan Who Made Who ja Iron Man 2 voidaan laskea kokoelmiksi, vaikka soundtrackeina ne on julkaistukin. Mutta tosiaan se klassinen Best Of puuttuu ja tulee varmaan puuttumaankin.
 
Todennäköisesti näin. Ja vaikka livelevy ja kokoelma ovat tietysti eri asioita, niin kyllä mulle tuo Live '92 edustaa - paremman puutteessa - ihan mainiota greatest hits -kokoelmaa, vaikka tietysti Bonin ääni sieltä puuttuu. Mutta hyvä kattaus biisejä etenkin siinä collectors editionissa, ja livenähän bändi yleensäkin on parhaimmillaan, olkoonkin että Rudd on joukosta poissa.

sellisti: Todennäköisesti näin. Ja vaikka livelevy ja kokoelma ovat tietysti eri asioita, niin kyllä mulle tuo Live '92 edustaa - paremman puutteessa - ihan mainiota greatest hits -kokoelmaa, vaikka tietysti Bonin ääni sieltä puuttuu. Mutta hyvä kattaus biisejä etenkin siinä collectors editionissa, ja livenähän bändi yleensäkin on parhaimmillaan, olkoonkin että Rudd on joukosta poissa.
 
Totta kyllä! Live 2 cd:n painoksena toimii oivana esitteenä bändin kataloogista, vaikka Bon ja Ruddin fat beat loistaakin poissaolollaan. Tuo oli itselläkin heti seuraava lätty The Razors Edgen jälkeen, jonka hommasin itselleni aikoinaan ja wow? Mitäs biisejä sieltä löytyikään.... sitten olikin luontaista Sin Cityn ja kumppaneiden jäljissä siirtyä Bonin aikaisen Eiskan pariin. Silloin aukesi taivas.

Nick Bone: Totta kyllä! Live 2 cd:n painoksena toimii oivana esitteenä bändin kataloogista, vaikka Bon ja Ruddin fat beat loistaakin poissaolollaan. Tuo oli itselläkin heti seuraava lätty The Razors Edgen jälkeen, jonka hommasin itselleni aikoinaan ja wow? Mitäs biisejä sieltä löytyikään.... sitten olikin luontaista Sin Cityn ja kumppaneiden jäljissä siirtyä Bonin aikaisen Eiskan pariin. Silloin aukesi taivas.
 
Heh..! En muista oliko itellä eka kuulemani albumi Flick of the Switch vai If You Want Blood, joka tapauksessa jompikumpi koska molemmat löytyivät meidän silloisen sivukirjaston kasettihyllystä. Kumpikin joka tapauksessa kolahti tosi lujaa, ja sen verran nuori olin silloin (11-13v..?) etten itse asiassa ensin edes tajunnut että kyseessä oli kaksi eri laulajaa. :) Kun asia valkeni, taisi Brianin aikainen matsku maistua ensin paremmin, ehkä en aluksi jotenkin heti tykännyt Bonin äänestä. Mutta viimestään Poweragen saatuani alkoi mieli muuttua, ja se on edelleen ehkä mun suosikkialbumi. Hienoja muistoja...