Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Itselleni ei tästä haiskahda niinkään trolli vaan nuori ikä. 12 vuoden iässä kysymys "Kannattaako aloittaa les paulien keräily" voi tuntua hyvinkin aiheelliselta kysymykseltä. Oli kyseessä trolli tai ei, niin kyllä tämänkin ketjun pohjanoteeraus on enemmän tai vähemmän aikuisien ihmisten kolmen sivun rölötys. Olen miettinyt monesti että jos aiheen epäilee olevan trolli niin eikö olisi fiksumpaa vain jättää se huomiotta? Sehän se trollia vasta vituttaakin kun ei kukaan astu kakkaan, tällainen riehuminen on juuri sitä mitä ne hakevatkin.
 
Aloittajalle: Jos kysymyksesi oli ihan vakavasti esitetty, niin suosittelen että keskityt tässä vaiheessa siihen soittamiseen ja bändihommiin. Kitaroiden keräily on todella kallista puuhaa, jos into siihen säilyy, niin ehdit aloittaa sen aikuisenakin. Sitten kun on työ tai helvetisti rahaa takova menestysbändi niin edellytykset hankkia niitä keräilyarvon omaavia kitaroita ovat huomattavasti paremmat. Mitään parin sadan ritsoja ei ole järkeä alkaa hamstraamaan, satsaa tässä kohtaa ennemmin yhteen laadukkaaseen keppiin.
 
Voit olla hyvinkin oikeassa. Aloittajalle sanoisin, että keräileepä mitä hyvänsä niin sen tulee tapahtua intohimosta siihen keräilyn kohteeseen. Jos tuottoa haluaa niin nokian osakkeilla voi pelata lottoa ihan yhtälailla. Idea kitarakaman keräilystä nuorena ei ole ihan pöllömpi, koska on se kitarakama mitä tahansa niin kolmenkymmenen vuoden päästä kun se keski-ikä on ajankohtainen, voi jokin osa siitä kamasta olla ihan rahankin arvoista. Toisaalta vaikka ne kamat ei mitään vintagearvoa keräisikään, niin nostalgia ja tunnearvoa niillä tulee olemaan voin vakuuttaa.
 
Jos nyt hetki leikitellään ajatuksella, että ostan nuorena tavaran ja toivon, että kun olen vanha se on arvokkaampi. Ensinnäkin kannattaa huomata nuo valmistusmäärät. Nykyisin elämme sellaisessa tavaramaanisessa ajassa, että kaikkea tulee liukuhihnalta helvetisti. Jos vanhoja Gibsoneita ja Fendereitä katsoo, että miksi ne ovat arvokasta vintagea, niin voi huomata että arvokkaimpia ovat ne joita alkujaankin tehtiin aika vähän. Niihin pieniin tuotantomääriin yhdistyy se että ne ovat hemmetin suosittuja malleja nykyaikana. Silloin kun ne vanhat gibsonit ja fenderit oli uusia, niin nehän olivat uutuuksia joista ei varmasti kukaan olisi voinut ennustaa kuinka suosittuja niistä tulee.
 
Sama juttu se on nykyisin. Jos ostat suositun kitaramallin, joka löytyy vähän kylän joka jätkältä, niin niitä on vaan ihan liikaa liikkeellä jotta ne voisivat muuttua arvokkaiksi ainakaan kovin nopeasti (lue yhden ihmisen elämän aikana). Toinen juttu keräilyn kannalta on sen tavaran merkitys tulevaisuudessa. Käytetäänkö kolmenkymmenen vuoden kuluttua enää kitaroita musiikin tekemiseen? muuttuvatko kitarat ehkä jollain olennaisella tavalla? eihän kukaan voi sitä ennustaa joten hemmetinmoista riskibisnestähän se on taloudellisessa mielessä.
 
Jos nyt haluaisi ostaa uutena kitaran joka voi olla tulevaisuudessa keräilyarvoa, niin mielestäni siinä pitäisi toteutua kaksi ehtoa. Ensinnäkin sen pitäisi olla sellainen malli,joka ei ole nyt suosittu tai on ehkä uutuus ja jollakin tavalla käänteentekevä. Toiseksi sen pitäisi tulevaisuudessa olla todella suosittu ja haluttu ja edelleen tuotannossa. Näin ollen sen temän hetken tuotantomäärät olisivat aika vähäisiä ja tulevaisuudessa sitä tehtäsiiin ihan hemmetisti. Näinhän on asia juurikin Gibsonin ja Fnederin kohdalla. Jos nyt huomataan kuinka hemmetin harvinaisia tuollaiset Gibsonin ja Fenderin kaltaiset ilmiöt ovat (niitä ei ole tullut kuin kaksi sadassa vuodessa), niin pahaa pelkään että oikeasti olisi mitän mahdollisuuksia ostaa nyt halvalla jotakin marginaalituotetta ja toivoa että se olisi tulevaisuudessa arvokas.
 
Yleensäkin uutuuskitarat ovat yllättävän harvinaisia (ja yllättävän usein Gibsonin tekemiä:-)). Ehkä kahdeksankytluvulla se hiilikuitu steinbergeri olisi ollut ihan hyvä veikkaus käänteentekeväksi keräilykitaraksi, mutta siitä ei tullut suosittua joten ainakin se ehto jäi täyttymättä. Eipä tässä oikein tule mieleen muitakaan ehdokkaita. Gibsonin LesPauleja tulee nyt hihnalta niin valtavia määriä että tuskinpa tämän ajan Lespat ovat tulevaisuudessa erityisen vintagea, vaikka hyviä soittimiahan ne ovat. Jos nyt pitäisi lyödä kortteja johonkin, niin Gibsonin X-sarjan kitarat ovat sellaisia, että ne ovat uutuuksia eikä niitä ole vielä kovin paljoa myyty (eikä siis varmaan tehtykään), ne jakavat mielipiteitä ja tunteita ja lienevät laadukkaita. Jos ne tulevaisuudessa vielä nousevat lentoon suosiossa, niin melkeinpä pitäisin niitä tämän hetken kiinnostavimpana kitarailmiönä noin niin kuin keräilymielessä.
 
E: niin ja vastaus oli että ei ole järkeä keräillä lespauleja. Komppaan Gaben loistavaa kirjoitusta, jossa oikeastaan oli kaikki järjellinen sisältö koko tässä ketjussa kiteytettynä.

Gabe kirjoittaa paljon ja asiaa. Laitan myös miksi haiskahtaa peikko. Aloittaja ei hirveän aktiivisesti ole osallistunut keskusteluun ensimmäisen viestin jälkeen. Seurannee siis taustalta miten menee. Jos tekee sitäkään.
 
Olen myös mpekkasen kanssa samaa mieltä, että keräily ei ole sitä, jossa hankitaan muutama kitarakaupan hyllyltä. Nuorella sällillä voi olla hankalaa ja miltein mahdotonta ostaa nuita usean tontun lespoja. Miksei sekin olisi mahdollista silti :)
 
Lukkoa ehdotan sen takia, koska tämä on mennyt isojen äijien vinkumiseksi amisten palkoista yms. Minkä Gabekin nosti tapetille tuolla.
 
Mun puolesta antaa asian hautua ja hra. Vombatin nyt ensin ostaa se eka gibsoninsa. Kattomma asiaa sen jälkeen :D

JaaGeRMaisTeR: Gabe kirjoittaa paljon ja asiaa. Laitan myös miksi haiskahtaa peikko. Aloittaja ei hirveän aktiivisesti ole osallistunut keskusteluun ensimmäisen viestin jälkeen. Seurannee siis taustalta miten menee. Jos tekee sitäkään.
 
Olen myös mpekkasen kanssa samaa mieltä, että keräily ei ole sitä, jossa hankitaan muutama kitarakaupan hyllyltä. Nuorella sällillä voi olla hankalaa ja miltein mahdotonta ostaa nuita usean tontun lespoja. Miksei sekin olisi mahdollista silti :)
 
Lukkoa ehdotan sen takia, koska tämä on mennyt isojen äijien vinkumiseksi amisten palkoista yms. Minkä Gabekin nosti tapetille tuolla.
 
Mun puolesta antaa asian hautua ja hra. Vombatin nyt ensin ostaa se eka gibsoninsa. Kattomma asiaa sen jälkeen :D
 
en oo osallistunu keskusteluu kun pari on vastannu mun kysymyksee ja neuvonu ja muut on valittanu jostain turhasta

b4rr3l vombat: en oo osallistunu keskusteluu kun pari on vastannu mun kysymyksee ja neuvonu ja muut on valittanu jostain turhasta
 
Ok :) Joko säästösuunnitelmia tullut vai unohtuko koko juttu? Niin ja meinasitko Gibsonin lessuja vai lespan mallisia kitaroita yleensä?

JaaGeRMaisTeR: Ok :) Joko säästösuunnitelmia tullut vai unohtuko koko juttu? Niin ja meinasitko Gibsonin lessuja vai lespan mallisia kitaroita yleensä?
 
gibsoneja ku ne o parhait

b4rr3l vombat: gibsoneja ku ne o parhait
 
Joko on löytynyt #1 lespa?

Tähän ei kyllä pitäisi enää kirjoittaa yhtään mitään, mutta...
 
Yleensä ns.keräilijät keräilevät jotain tiettyä juttua josta tykkäävät. Se ei tarkoita sitä , että se olisi jotenkin järjellä selitettävissä oleva juttu. Tykätään keräillä vaan jotakin ja puuhastella jonkun itseä kiinnostavan asian ympärillä. Jokuhan voi kerätä vaikka tiettyjä kitaroita joltakin merkiltä joka sijoittuu vaikka jollekkin vuosikymmenelle tai sitten se keräily voi olla laajempaa.
 
Jos puhutaan kuitenkin keräilyn kannattavuudesta niin yleensä keräilijät eivät kyllä myy ostamiaan tavaroita jos eivät sitten saa vaihtamalla ja rahaa maksamalla sellaista jota haluavat vielä enemmän. En kuitenkaan usko ,että keräilyn kannattavuus ratkeaa millään huutoäänestyksellä. Soittimien keräily on ainakin todella kallista jos puhutaan niistä oikeasti harvinaisista keräilykitaroista.
 
Myöskin rahanteko mielessä on varmasti kannattevampiakin kohteita kuin kitaroiden ostaminen. Puhutaanko silloin kuitenkaan keräilystä jos sillä halutaan tehdä rahaa. Vai onko tässä kysymys sijoittamisesta?
 
50 ja 60-luvun Gibsonin Les Paul kitaroita ei kuitenkaan hyvä kuntoisia montaa tarvitse ostaa niin sillä rahalla ostaa jo omakotitalon. Joskus voi jo yksi kitara olla kalliimpi kuin se tavallinen omakotitalo. Voihan toki talotkin maksaa ihan älyttömästi,mutta puhutaan kuitenkin samansuuruisista hinnoista. Toistan myös edelleen ettei kaikki kitarat ole saatavilla vaikka se ei olisi rahastakaan kiinni.
Jos puhutaan edelleen siitä Les Paulien kokoelmasta niin ei se ole kyllä mikään kummallinen kokoelma jos sieltä ei näitä vanhempia soittimia löydy.
Valmistus erät ovat taas niin suuria näissä uudemmissa ,että niistä ei tuskin sinun elämäsi aikana makseta 5 tai 6 numeroisia summia yhdestäkään soittimesta. Niistä ei siis kovinkaan suurella todennäköisyydellä saa mitään ihan älyttömiä voittoja. Omansa voi saada takaisin, mutta siihenkin voi mennä jopa kymmeniä vuosia.
 
Pari vuotta sitten Turussa oli yhdessä soitinliikkeessä Sam Yaffan käyttämä Gibsonin Thunderbird basso. Sen hinta oli 1600 euroa vaikka se oli 60-luvulta ja se oli ollut Hanoi Rocksin Japanin kiertueella. Voisi luulla ,että jotkut maksaisivat siitä soittimesta jenkeissä monikertaisen hinnan. Turussa se maksoi kuitenkin aika samaa luokkaa kuin mitä uusi Thunderbird basso Gibsonilta. Se soitin oli tosin hieman erilainen kuin nämä uudet ,ettei sellaista uutta enää edes tehdä. Hinta oli kuitenkin näinkin edullinen.
 
Voisiko tästä sitten päätellä jotain ? Jos jotain soittimia alkaisi keräilemään niin kannattaisi keräillä jotain sellaisia joita tehdään vain pieniä määriä. Niistäkään ei tosin ole mitään varmuutta ,että joku tulevaisuudessa sellaisen haluaa.
 
Lyhyesti: Ei kannata.
 
Les Paul voi kuitenkin soittimena olla ihan hyvä ja oikeissa käsissä erinomainen kitara. Kannatta kuitenkin kokeilla kaikki soittimet ennen ostamista ,vaikka niitä muuten olisi kehuttukin.

b4rr3l vombat: Mietin aloittaa les paulien keräyksen, mutta en tiedä onko se järkevää kun ne maksavat niin paljon mitä mieltä te olette
 
ala kerää pulloja, niin säästät rahaa ja hyvällä tuurilla jopa tienaat vähän.

mynok: Ainoa runko, joka pitää vireen hyvin: http://bassnews.de/wp-content/uploads/2009/05/verkehrter-bass.jpg
 
Mulla on tuo jokaisessa vireenpitävässä les paulissa.
 
Mistähän mahtaa löytyä sellainen kielisoitin,mikä pitää täydellisesti vireensä?
Ja mille ajalle sitä tarkistusta tehdään?
Kieletkin tuppaavat venymään soittaessa...
 
Onko sillä sitten ylipäätään merkitystä,et jos kokeillaan vire,ni onko se pilkulleen vai ei?
On tietysti yksilöitä,mitkä pitävät vireensä ainakin sottamattomana viikon-kaks,joitain joutuu virittämään joka päivä ihan enemmänkin.
 
Sääolosuhteetkin vaihtelevat;tietysti vaneeri elää vähemmän,olkoon keli mikä hyvänsä.
Vaikka olisi muovista/metallista tehty kosketinsoitin,ni ei sekään pysy vireessä ikuisuuksia. Siinä tapauksessa säädetään keloja/kondensaattoreita.
 
Ja kitaraa on mahdotonta saada täydelliseen vireeseen. Siis se ei kertakaikkiaan ole mahdollista.
Joittenkin huippukitaristien saundikin tulee pienestä ja ihan tietoisesta epävireestä joillakin nauhoilla....

jos mulla olis paljon massia niin alkaisin keräilee parkerin flyta enkä les paulia...

jmyrakka: jos mulla olis paljon massia niin alkaisin keräilee parkerin flyta enkä les paulia...
 
Jos ei oo massia, niin kannattaa keräillä jotain muuta, kuin Gibsonia ja Fenderiä. Vaikka jotain vähän persoonallisempia soittimia ;)

Muovinen: Jos ei oo massia, niin kannattaa keräillä jotain muuta, kuin Gibsonia ja Fenderiä. Vaikka jotain vähän persoonallisempia soittimia ;)
 
mä keräilen vaan pulloja...

Onko se Les Paulien keräilyä jos keräilee ESP:n Les Pauleja?

Midrange: Onko se Les Paulien keräilyä jos keräilee ESP:n Les Pauleja?
 
Ei, kun ne on Eclipsejä.

Midrange: Onko se Les Paulien keräilyä jos keräilee ESP:n Les Pauleja?
 
Onko ESP:llä Les Pauleja? Ei ole.
 
No joo, jos kerää "Les Pauleja" niin voihan ne tavallaan olla vaikka itse rakennettuja, ei siinä mitään. Hienolta ne näyttää siellä Manhattanilaisen kattohuoneiston seinällä kultalevyjen vieressä joka tapauksessa.

Midrange: Onko se Les Paulien keräilyä jos keräilee ESP:n Les Pauleja?
 
Kyl se varmaan Suomessa on, täällähän oli se oikeuden päätös, että Les Paul on yleisnimitys tietyn malliselle soittimelle..
Siltikään se ei lie sitä seikkaa muuksi muuttanut, että mallinimeä "Les Paul" saa käyttää laillisesti vain Lester Polsfussin (ja nyttemmin perikunnan) kanssa sopimuksen tehnyt taho. Eli Gibson ja tytäryhtiönsä Epiphone.
Ei oo ennää Tokailla "Les Paul Reborn" -mallia, ja Suomen kannasta huolimatta ei lavoissa lue kuin Love Rock.. Sama toki muilla nykyisillä (ja historiaan jo häipyneillä) itämaan-kitaroilla, niinku vaikka Aria Pro:n Leo Pard, tai Studio Lord tai Super Grade muilla, vaikka olivatkin lavassa melko lailla samalla fontilla..

Eiks nää hinnat oo vähän alakantissa, niinkuin muukin talous?
 
http://www.gbase.com/gear/find?gs=y … mp;lp=100000&keyword=les%20paul

J.Hollström: Eiks nää hinnat oo vähän alakantissa, niinkuin muukin talous?
 
http://www.gbase.com/gear/find?gs=y … mp;lp=100000&keyword=les%20paul
 
Halpaa. Miksi muuten just 59' on se arvokkain? Ihan mielenkiinnosta vaan...

Muovinen: Halpaa. Miksi muuten just 59' on se arvokkain? Ihan mielenkiinnosta vaan...
 
'59 on flametop, useimmissa '58:ssa plaintop.
 
Mut molemmat minttikunnossa lie kohtuu arvokkaita. Kunto ratkaisee varmaan isoimman eron.