Studiotyöskentely ›

Lainaan vähän tätä ketjua kun on itsellenikin päivänpolttava kysymys tämä monnari. Tähän asti opittua: "mitkä olisivat hyvät monitorit kahden satkun budjetilla" V: "kahdella sadalla ei saa hyviä. Osta käytetyt, niin voit saada edes kelvolliset".
 
Kovin tuttu kysymys-vastaus sapluuna ja vastaus on varmasti ihan validi, vaan voisihan tuota asiaa hiukan joku perehtyneempi avata. Itse en ole perehtynyt ja tarkkaimet pitäisi saada juurikin tuossa samassa hintaluokassa. Ehkä vähän voi venyä, mutta neljäsataa on jo kipurajalla.
 
Miten monitori eroaa tavallisesta kaiuttimesta? olen ymmärtänyt, että monitorin toistokäyrä pitäisi olla mahdollisimman neutraali ja tarjota mahdollisimman paljon informaatiota kaikilla taajuuksilla. Lisäksi monitorin pitäisi toimia lähikentässä eli niitä kuunnellaan läheltä ja suoraan ja ne on suunniteltu niin että huoneen akustiset ominaisuudet vaikuttaisivat mahdollisimman vähän. Tavalliset hifi-kaiuttimet eivät pyri olemaan neutraaleja, vaan koittavat kuulostaa mahdollisimman miellyttäviltä eli ne on suunniteltu korostamaan niitä taajuuksia jotka kutittelevat aivojemme hunajanystyröitä. Lisäksi hifikaiutin ei toimi lähikentässä, vaan on suunniteltu soittamaan sitä huonetta. Olenko ymmärtänyt oikein? jäikö jokin asia käsittämättä?
 
Toisin sanoen hyväkään hifikaiutin ei ole hyvä monitori, koska se vääristää sitä informaatiota -> vääristynyt miksaus. Eikä hyväkään monitorikaiutin ole hyvä hifikaiutin, koska se riisuu musiikin alasti ja toistaa armottomasti myös ne epämiellyttävät taajuudet. Noin niinkö karkeasti arvaillen:-). Oikeissa studioissa olen nähnyt kylläkin, että tarkkailukaiuttimien lisäksi käytetään toisinaan useampaakin paria tavallisia hifikaiuttimia referenssikaiuttimina, jonka avulla voidaan välillä tsekata miltä se tuotos kuulostaa tavallisilla kajareilla kuunneltuna.
 
Olen myös huomannut, että hyvät monitorit maksaa mansikoita. Siis tonni on pikkuraha kun haetaan sitä laatua eikä neljänkään tonnin kajarit vielä saa välttämättä äänialan ylimarsalkkaa huokailemaan.
 
Sitten on meikäläisen kaltaiset pikkuiset kotiäänittäjät, jotka koittaa rajallisilla resurssillaan saada aikaiseksi jotakin edes vähän järjellistä muistuttavaa. Miettii parisaturaista kourassanasa, että mistä ja mitkä monnarit. Tajuten, että semmoiset tässä nyt kuitenkin tarvittaisiin. Olen googlea, mnettiä, etc. paikkoja selaillessani useaankin kertaan törmännyt kommentteihin, että halvoissa monitoreissa on jokseenkin sama mitkä ottaa, koska ne on suunnilleen kaikki hintaluokassaan yhtä hyviä (tai siis huonoja). Kun rahaa ei ole, niin pitäisi jotenkin päästä jyvälle että onko niistä halvoista monnareista yhtikäs mihinkään, vai pitäisikö marssia pankinjohtajan juttusille "että pistäs viis donaa, tää tarvii nyt monitorit:-)".
 
Meikäläinen kummiskin ajattelee, että ei sen mulle tarvitse toistaa ultraäänestä aina seismiselle alueelle asti täydellisen virheettömästi. Kunhan antaisi edes jokseenkin järjellisen käsityksen siitä työstettävästä materiaalista (jota hifikaitutin hyväkään sellainen ei siis anna, jopa meikäläinen on sen älynnyt). Jos olisi rajattomat taloudelliset resurssit, niin voisi marssia kauppaan ja sanoa, että "pistä ne parhaat, niin ja sitten se seitsemäntoistatuhannen euron kaiutinpiuha kans". Vaan ei käy sellainen, halvemmalla pitäisi päästä. Ongelma on siinä kun ei tiedä juurikaan mitään näistä asioista, niin ei osaa valikoida sitä, mikä on tärkeää.
 
Nyt siis kysyn kauniisti vakuutellen ikuista kiitollisuuttani hälle joka minua valaisee tässä asiassa. Ensinnäkin, saako 200-400 eurolla uutena sellaiset monitorit, jotka antavat todemman kuvan työstettävästä materiaalista kuin pakettistereoiden mukana tulevat lastulevykaiuttimet? toiseksi, mikä on se halvan monitorin ongelma noin niinkuin täsmälleen ottaen (eivätkö ne toista neutraalisti sitä minkä toistavat? vai onko se toistettava alue liian pieni? vai kukaties molempia?)? jos olen oikein ymmärtänyt niin halvat ja pienet monitorit toistavat johdonmukaisesti korkeita taajuuksia ja keskitaajuuksia, mutta matalat taajuudet ovat ongelmallisia. Sehän tarkoittaa, että triangelin, pikkolon, kitaran ja laulun miksaamiseen kävisi vähän huokeampikin monitori, mutta bassojen ja maanjäristyksen miksaaminen vaatii kalliimmat ja järeämmät monitorit? meneekö se jotenkin noin?
 
PS: tämä minun sepostukseni on vähän pitkä, mutta yritin kirjoittaa ajatuksiani ja kysymyksiäni sellaiseen muotoon, että teillä viisaammilla olisi vähän tarttumapintaa, mihin vastata. Edelleen olen kiitollinen, jos joku viitsii vastata ihan mitä tahansa...... vaikka että "käytä hakua pälli":-).