Keskustelua raskaammasta musiikista ›

MegaMan: Mitäs jos mä järjestäisin kristillisen saatananpalvontamessun? Ja sit mä kutsuisin Jeesukseen uskovia hihhuleita sinne ja sanoisin niille vaan, et hei se on ihan ookoo, tulkaa vaan koska se on nimenomaan kristillinen saatananpalvontamessu. Se on saatananpalvontamessu, mutta siellä palvotaan Jeesus Kristusta. Yhtä loogista eiks nii?
 
Tosi hyvä vertaus.

-Lassi-: Oletteko tutkineet aineistoa vai mistä nämä faktat kumpuavat?
Ollaan. God is great seitan is super!
http://www.youtube.com/watch?v=puwllq0fBLs

Pitääköhän black metalliin liittyä itsessään kristillisyyden vastapuoleen, Vihtahousuun ja sen palvaamiseen, vai voidaankohan sanoa esim ateistisesta lähtökohdasta tehtyä metallia, jossa on kaikki black metalin musiikilliset elementit mutta ei mitään "yliluonnolliseen" viittavaa ideologiaa taustalla black metalliksi? Jos se esim keskittyy elitistisesti kaikkien uskontojen ja yliluonnollisten uskomuksien pilkkaamiseen? Lähtökohta tämmöisen musiikin sanomassa voisi olla tietynlainen vahva elitismi, nihilismi ja jopa tietynlainen darwinismi (vain vahvat selviytyvät) ym. eli se voisi olla sanomaltaan aika "synkkää" mutta mitään hengellistä siihen ei saisi liittyä.
 
e: Itse en koskaan black metalin (niinkuin en muunkaan musiikin) ideologisesta puolesta ole kiinnostunut, mutta onhan se vähän epäselvää, jos edellä mainituista lähtökohdista tehtyä metallia kutsutaan black metalliksi samalla kuin jotain saatananpalvontaankin liittyvää...

-Lassi-: Oletteko tutkineet aineistoa vai mistä nämä faktat kumpuavat?
 
Ehei. Nämä asiat päättää skenepolizein ikioma einsatzgruppenführer. Report immediately to your wafflekommando!
 
Black metal on siitä hankala asia, että sen ollessa täysin metallimusiikin alalaji, siihen niputetaan myös aatteellisuus. Vaikka se siis onkin vain ja ainoastaan musiikkia musiikkina ja metallimusiikin alatyyli, on se myös osaltaan ajatusmaailma ja ideologia. Kuka tahansa voi soittaa "black metal-tyylistä" musiikkia, mutta kaikki eivät välttämättä omaa tai tunnusta black metallin ylle hunnutettua ideologiaa. Tällaisia bändejähän saatetaan kutsua metalcore-orkestereiksi, death metalliksi, blackened death metalliksi tms. Mikä sitten ikinä onkaan heille sopivin lokero. Ihmisellä on suuri tarve lokeroida asioita, jotta ne saavat omissa papereissa ja mielen syövereissä soveliaan merkityksen ja paikan arvohierarkiassa.
 
Ja vaikka black metal nojautuukin vahvasti kristillisiin peruspilareihin (niitä vastustaen ja vihaten), on se yleisellä tasolla silti käsitettävä eri tavoin kuin "kristillinen black metal". Miksei siis "jeesushevin" kohdalla voitaisi puhua vaikkapa extreme christian metal tms. Eli äärimmäistä metallimusiikkia (aivan kuten black metallikin), mutta toiselta puolelta kolikkoa.
 
Paradoksaaliseksi asian tekee se, että moni black metal orkesteri ja artisti tavoittelee underground-statusta, mutta kuitenkin haluaa levittää sanomaansa mahdollisimman monelle ja saavuttaa täten suuremman yleisön tietoisuuden. Monesti käykin niin, että aatteellisuus ja ideologia(t) ajavat musiikin edelle. Black metal on aatteellisuuden lomassa ennen kaikkea musiikkia, joten näiden fundementalististen blackmetal-ukkojen ja akkojen kannattaisikin ehkä panostaa kirjalliseen antiin ja jättää se musiikki niille joille se on prioriteetti. Uskoisin että nämä peräkammarin Anton LaVeyt hyötyisivät asiasta itsekin, kun voisivat keskittyä ideologiaansa 100% ilman että pitää väkisin repiä pikkubudjetilla jotain paskan kuuloista rainaa c-kasetille. Tiedättekö... keskitytään yhteen asiaa eikä räävitä 14 asiaa puolivillaisesti.