Etno, proge, latin ›

Jasutus: Ottaa päähän tämä elektro-sukupolvi.
 
Onneksi sinulla on vanhat LP:t ja muisto ajasta, jolloin et ollut edes elossa. Mä kaipaan niitä aikoja myös.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: meillä vanhempi poika (17v) on ollut ihan täysi progehörhö sen jälkeen kun vein sen väkipakolla 2007 Rushin Helsingin keikalle.
 
Haittapuoleksi voisi laskea sen, että äijä on luokiteltu koulussa friikiksi jo kuusi vuotta - hillittömän pitkä tukka ei auta asiaa yhtään. Eli aika laihaa on progen arvostus nykypäivänä nuorten keskuudessa.
 
Peli ei ole vielä menetetty. Tuossa on toinen (11v) jamppa, joka kuuntelee hyväksyvästi nyökkäillen jopa CMX:n hämärimmät tuotokset... :) Talon pissikset keskittyvät pissismusiikkiin, mutta niihin en ole liikoja musiikillisia odotuksia laittanutkaan. ;)
 
Progehäröilijä kerrallaan tämä taistelu voitetaan. Lisääntykää ja täyttäkää maa! :)

Turinaa. Laitetaan ny sitte kun tänne eksyttiin pitkästä aikaa.
 
Olen 29 vuotias, pian 30. Vaikea nyt sitten sanoa että ollaanko tässä enään nuoria vai ei mutta progea on kuunneltu siitä 90-luvun alusta lähtien. Nää ikätrendit niin muuttuu joka vuosi. Eilen olin nuori, tänään olen jo vanha. Höh.
Tilanne on nykyään omalla kohdalla se että vanha "perinneproge" (Genesikset ja vastaavat) on kuunneltu läpi kyllästymiseen asti ja tämä nykyajan pro-tools proge(oli sitten kyseessä vanha tai uusi progebändi joka nykyään vääntää musaansa nykyajan standardeja seuraten) ei kolahda näiden mainittujen asioiden takia:
 
- Tuotanto
- Saundit
- Luovuuden puute
- Geneerisyys
- Kasvottomuus
- Sanottava puuttuu
 
Vanha proge myös oli sitä progea miksikä itse miellän progen. Nykyään se on tätä säröhelvettiä ja epäoleellisten asioiden kanssa kikkailua(mm. Päätön tahtilajien kanssa kikkailu sen sijaan että pyrkisi tekemään omaa saundia, mikä lienee koko progelle alunperin se ideakin). Myös persoonat puuttuvat nykyprogesta täysin sekä semmoinen rohkea luovuus mikä oli vielä yleistä 70-luvulla ja 80-luvulla.
Mutta, särökitaroita ja massiivisuutta on mielestäni progessa nykyään aivan, aivan liikaa. Se tukkii tulkinnan.
Toki nykyajan apaattinen yleistarjonta sekä ylitarjonta vaikuttaa huomattavasti siihen seikkaan että mitään uutta voi olla aika vaikea syntyäkään siinä määrin että siitä syntyisi ilmiöitä sen laajemmin ihmisten keskuudessa + tämä nykyajan perinteinen tapa tuottaa musaa.
Toki nykyäänkin sitten on Steven Wilsonit ja vastaavat, mutta ei millään pahalla Steveniä kohtaan, mutta kyllä se Peter Gabriel taitaa kuitenkin vetää aika paljon pidemmän korren. Mutta, onhan se kuitenkin kehityksen kannalta kivempaa yleisestiottaen että tulee nuorempia jannuja jotka vaikka sitten veivaa sitä heviä tai säröpoppiaan kuin se että elettäis vain kauniissa muistoissa ja ehkäpä jopa harhakuvissa siihen liittyen kuinka ennen oli kaikki paremmin. Ja onhan nykyään sitten se retroprogekin ja porin taidehäröilyt jos ei särötouhut maita suomessa.
 
Niin tai näin. Itse löysin ratkaisun elokuvamusiikista sekä italialaisesta ja ranskalaisesta musiikista, niin vanhasta kuin uudesta. Sielä on maailma jota ei olla musiikissa vielä edes löydetty tääläpäin sen laajemmin, tai muuallakaan. Elokuvamusa tosin genrenä on jo nykyään kuollut, mutta mielestäni sielä se todellinen proge edelleenkin makaa ja uskon että sen voi vielä elvyttää henkiin ainakin siinä määrin että sieltä saa vaikutteita otettua siten että ne eivät sitten esiinny maneereina omassa toiminnassa niin selkeästi kuin esim. jos ottaisi vaikutteita jostain pink floydista(lue: Parhaat vaikutteet mielestäni syntyy anyway tunteista ja siitä että ne vain uskaltaa soittaa ja laittaa ns. "tapetille".
 
Mutta, näin siis omalla kohdalla. Leffamusiikki ja Taidemusa oli luonnollinen jatkumo omalle progen kuuntelemiselle ja kehitykselle siinä vaiheessa kun rupesi tuntumaan siltä että "proge" on jo nähty ja kuultu. Italiassa esimerkiksi on vielä vahva perinnemusa kulttuuri jossa yhdistyy hienosti mm. proge ja monet muut tyylit keskenään. Se on heidän omaa musiikkiaan ja ovat siitä käsittääkseni myös hyvin ylpeitä. Olisihan se ollut kivaa että progenkin kohdalla olisi suomessa ollut samanlainen jatkumo kuin mitä meillä on esimerkiksi jazzin kohdalla nykypäivänä. Harmikseni en vain pidä jazzista joten se on aika laiha lohtu mun kaltasille ihmisille jotka dikkaa tummemmista ja synkemmistä väreistä.
 
Kovaa "progea" soundtrackeina:
 
- Midnight Express
- Conan the Barbarian
- Robocop
- Cristine
- Phenomena
jne jne.

Omasta mielestäni taas proge elää jos ei nyt uutta kultakauttaan, niin vahvimpia aikoja sitten 70-luvun. Nykyään tulee paljon hyviä progelevyjä, kun vaan jaksaa kahlata ja vaikka puutteita on, niin tilanne on esimerkiksi 90-lukuun nähden erinomainen. Silloin homma kun oli vain sitä 70-luvun apinointia niin uusien kun vanhojenkin bändien osalta. Täytyy tietysti muistaa progemetalli, mutta sekin oli vielä vähän lapsenkengissään.
 
Paremminkin asiat voisivat olla. Mielestäni 2010-luvulla on parhaat edellytykset koskaan tehdä hyvää musiikkia, pitkälti kiitos tietokoneohjelmien kehittymisen. Silti nykyprogea vaivaa vähän liikaa tietynlainen luovuuden puute ja tiettyjen nykypäivän ongelmien toistaminen kuten liika kompressointi.
 
Mitä itse kaipaan enemmän on uuden ja vanhan parempi yhdistely ja sitten enemmän elektroniseen puoleen nojaava progen. Ja miksei myös enemmän juuri elokuvamaisten massiivisten fiilistelyjen integroimista osaksi rock musiikkia. Mahdollisuuksia on monia, mutta mielestäni kaikkia ei ole vielä käytetty.

Laajasta musiikkimaustani huolimatta juuri progea tulee eniten kuunneltua:) syy tähän on varmaan se, että progesta aukeaa niin paljon ovia ja saundeja että joskus on vaikea pysyä perässä. Ajatonta musaa:) Suosikkejani on Pink Floyd, Genesis, King crimson, ja Yes. Myös monia vähemmän tunnetumpia tulee paljon kuunneltua. Onhan Suomestakin tullut paljon hyvää progea mm. Wigwam, kingston wall, pressa yms... Tuntuu jotenkin, että varsinkin näin Suomessa oon jonkin sortin hylkiö musamakuni suhteen. En sitten tiiä yhtään mikä progen laita on tänä päivänä maailmassa, mut tuntuu et kaikki haluaa vaan soittaa Metallia eri muodoissa ja jonkin sortin "modernimpaa" rockia, tai poprockia. Ei siinä mitään, mutta pistää miettimään, että onko kaikki pääkaupunkiseudun progesoittajat kadonneet? Ja ylipäätään niitä jotka aidosti ovat kiinnostuneet progen soittamisesta ja säveltämisestä?
 
Itse arvostan hyvissä progebiiseissä nimenomaan omaperäisyyttä, rohkeutta ja kaikkien bändissä olevien panosta. (Biisit ei ole mitää yliluonnollista kitara/synaraiskausta, vaan hyvin sovitettua tasokasta musiikkia, josta kaikki instrumentit ja elementit erottuu edukseen)
 
Mielestäni hyvässä progessa ei tarvi olla mitään ohjekirjaa miten biisit tehään.
Etsitään oma juttu/saundi ja tehdään hyvällä asenteella miettimättä turhan liikkaa teknisiä seikkoja yms juttuja niin hyvä tulee:)
 
Huh, olipa taas juttua kerrakseen!
Anyway kaikille progemusasta tykkääville arvostukseni!:)

Olen 20, oletan kuuluvani tähän "nuorempaan porukkaan". Kuuntelen pääasiassa vanhempaa progea. Muutamia suosikki bändejä/muusikoita
-Mike Oldfield
-King crimson
-Gentle giant
-Pink floyd
 
Uudempaa progea on tullut hieman vähänlaisesti kuuneltua mutta Steven Wilson on ainaki tosi hyvä

Kyllä 70-luvun proge on nimenomaan sitä, jota vielä jaksaa keski-ikäisenäkin kuunnella. Kaikkihan tietysti tuntevat Renaissancet, Genesikset, MattiJärviset, Caravanit mutta sitten on yhä niitä "uudempiakin aarteita", joita tuolta vuosikymmeneltä voi löytää. Itse pidän skandinaavisen progen mestariteoksena tanskalaisen Culpeper's Orchardin ekaa levyä. Levyllä riittää ideoita ja CSN&Y-tyyppinen stemmalaulu toimii sekin komiasti. Esimerkeiksi laitan tähän kappaleet "Hey You People" ja "Tea Party For an An Orchard" (levyn 2. ja 3. raita)
http://www.youtube.com/watch?v=jkLKjU4IwNE
http://www.youtube.com/watch?v=Jk-l2IaKILc

kyllähän tuo proge on itselle juuri sitä 'oikeaa musiikkia' ja mm Zappaa olen diggaillut jo ehkä noin 11 vuotiaana, ekoja levyjä mitä kyseiseltä herralta kuuntelin oli shut up 'n' play yer guitar ja we're only in it for money. Nykyään kovimmassa kuuntelussa on Pohjola, wigwam, tietenkin Zappa, Pink Floyd, Jethro Tull jne.. en kyllä tunne itseni ikäisiä jotka tätä musaa kuuntelis (olen siis 16 vuotta)