Kitarat: kitarakamat ›

Omien kokemuksien perusteella sanoisin, että Lunchbox on ihan perustervesoundinen pikkukombo, joka on kotonaan monessa käyttötarkoituksessa vaikkei varmaan paras vaihtoehto soundillisesti niistä mihinkään. Kitaristin Leatherman olis musta osuvin vertauskuva sille. Eilen oma LunchBoxini oli meillä komppikitaristin vahvistimena baarikeikalla ja tänään otan sen mukaan jameihin eli juuri tälläiset pikkutapahtumat, mihin ei välttämättä viitsi raahata 30 kilon putkikomboa on LBn ominta alaa minusta.

Åboensis: Niin, mutta mikset tekisi? Onko siihen syynä perinteet (aina ennekin on pärjätty putkivahvistimilla), putkipurismi/ -snobismi (putkivahvistin on ainoa oikea vahvistin) vai kenties laaja empiirinen kokemus (olen soittanut satoja keikkoja niin putki- kuin transistorivermeilläkin ja putkari on aina paremman kuuloinen, luotettavampi, helpommin roudattavissa jne.)?
 
Osittain putkipurismi ja suppea empiirinen kokemus. Tosin olen testannut trankkuvahvreita niin vähän, ettei kokemuspohjani ole oikeasti riittävän kattava, mutta toisaalta pidän putkivahvarin tavasta käyttäytyä, siis tavasta reagoida ja dynamiikasta, ja soundista muutenkin - eli reunasäröt ja säröt muutenkin ym...
 
Niin ja kuten itsekin totesit (kuvittelisin, että olisin itse tullut melko lailla samaan lopputulokseen), niin eipä tuollaisella pienellä trankulla korvata hyvää putkivahvistinta. Toki jos ajatellaan muutakin kuin soundia, niin asiat muuttuvat. Itsellä on niin vähän keikkailua, että siinä mielessä on ihan sama millaiset vehkeet on. Mutta nyt roudaan pelkkää nuppia kodin ja treeniksen välillä, joten eipä tuolla LB:llä olisi siinä mielessä mitään lisäarvoa itselle...

Ei prkl, kyllä tää myynnissä olis vaikka kerkesin jo ilmon poistamaan. Jos joku on kiinnostunut tästä niin heittää pikaviestiä, niin kauan kuin profiilista löytyy kamoista Lunchbox on tää myynnissä :)
 
Voi myös tarjota vaihtokauppaa kitaraan..