Klassinen ›

Milloin on OK käyttää partituurissa pisteellisiä taukoja? Käsittääkseni sujuvampaa olisi aina kirjoittaa tauot ilman pisteitä, mutta olen joissakin sävelmissä huomannut käytettävän myös pisteellisiä.

ThrashGuitarist: Milloin on OK käyttää partituurissa pisteellisiä tahteja? Käsittääkseni sujuvampaa olisi aina kirjoittaa tahdit ilman pisteitä, mutta olen joissakin sävelmissä huomannut käytettävän myös pisteellisiä.
 
Ihan mielenkiintoinen kysymys. En tosin ymmärrä sitä. Voisitko antaa vaikka esimerkin? Tai ehkä joku toinen osaa auttaa.

Hauler: Ihan mielenkiintoinen kysymys. En tosin ymmärrä sitä. Voisitko antaa vaikka esimerkin? Tai ehkä joku toinen osaa auttaa.
 
Nyt tuli typerä moka, piti kirjoittaa sana tauko sanan tahti sijaan.

ThrashGuitarist: Nyt tuli typerä moka, piti kirjoittaa sana tauko sanan tahti sijaan.
 
Tahtilajeissa 3/8, 6/8, 9/8 ja 12/8 tuo pisteellinen neljäsosatauko on hyvinkin selkeä, kunhan tauko alkaa iskulla. 3/4:n tapauksessa myös pisteellinen puolinuottitauko tuntuu selkeältä samoin kuin 6/8 tapauksessa, ja ehkä 6/4-tahtilajissa uskaltaisin käyttää jopa pisteellistä kokonuottia ja myös puolinuottia tahdin alussa tai lopussa.
 
Jos 6/8 tahtilajissa on pisteellisiä kahdeksasosanuotteja sisältävä vaihe, niin mahdollinen on myös pisteellinen kahdeksasosatauko: silloinhan se helpottaa lukemista.
 
(Ehkä myös jos on pidempi pätkä pisteellisiä neljäosia 3/4-tahtilajissa niin voi käyttää pisteellistä neljäsosa taukoa. Hmm... ehkä tässä tapauksessa sittenkin käyttäisin neljäsosa- ja kahdeksasosa taukoa.)
 
Eksoottisessa 3/16 tahtilajissa sitten myös pisteellinen kahdeksasosa tauko, mutta tahtilajinahan tuo on hyvin harvinainen.
 
Nuo nyt tulevat aluksi mieleen.

Onko sitten pisteellisten taukojen käyttäminen noissa tilanteissa suotavampaa kuin ei-pisteellisten taukojen käyttäminen, vai ovatko ne keskenään yhtäläisen hyviä vaihtoehtoja?

ThrashGuitarist: Onko sitten pisteellisten taukojen käyttäminen noissa tilanteissa suotavampaa kuin ei-pisteellisten taukojen käyttäminen, vai ovatko ne keskenään yhtäläisen hyviä vaihtoehtoja?
 
Tuohon en osaa vastata. Vilkaisin äsken paria 9/8 tahtilajissa olevaa nuottia: toisessa 1800-luvun alkupuolelta olevassa käytetään neljäsosa- ja kahdeksasosataukoa (tosin taukojen notaatio on tietenkin erilainen kuin nykyään yleisesti käytössä oleva) ja toisessa 1900-luvulta olevassa käytetään pisteellistä neljäsosataukoa.
 
En tästä mitään kiveen kirjoitettuja ohjeita ole. Molemma merkintätavat ovat selkeitä. Sanoisin, että oman maun mukaan. Selkeyshän on nuotintamisessa tärkeintä.

Hauler: 3/4:n tapauksessa myös pisteellinen puolinuottitauko tuntuu selkeältä
 
Koko tahdin mittaisen tauonhan voi missä tahansa tahtilajissa merkitä kokotauolla, jopa siinä 3/16-tahtilajissa. Ihan selkeyden vuoksi.
 
Minäkin suosisin sitä tapaa joka on helppolukuisin. Monesti noissa kolmijakoisissa tahtilajeissa se pisteellinen tauko on hyvin perusteltu juuri siitä syystä, koska se ilmaisee iskun mitan selkeämmin kuin monta lyhyempää taukoa.

sellisti: Koko tahdin mittaisen tauonhan voi missä tahansa tahtilajissa merkitä kokotauolla, jopa siinä 3/16-tahtilajissa. Ihan selkeyden vuoksi.
 
Ahaa. Niinpä tosiaan. Ei tuollaisia juttuja helpolla muista, kun ei niihin lukiessa huomiota kiinnitä! Eli pisteellistä kokonuottia ei käytännössä ole.

Hauler: Eli pisteellistä kokonuottia ei käytännössä ole.
 
Riippuu siitä, onko esimerkiksi 6/2-tahteja käytännössä olemassa vai ovatko ne pelkkää teoriaa. Minä en ole sellaisiin törmännyt.

Hauler: Eli pisteellistä kokonuottia ei käytännössä ole.
 
Taisinpa itse asiassa kerran törmätä sellaiseen laulaessani kuorossa Heinrich Schützin Hautausmusiikkia (en nyt muista teoksen saksankielistä nimeä). Siinä yhden osan tahtilaji oli 4/2, ja siellä tais esiintyä tahteja joissa oli ensin pisteellinen kokotauko ja sitten puolinuotti. Mutta tuolta vanhasta musiikista nyt löytyy monenlaista muutakin erikoista.

sellisti: Taisinpa itse asiassa kerran törmätä sellaiseen laulaessani kuorossa Heinrich Schützin Hautausmusiikkia (en nyt muista teoksen saksankielistä nimeä). Siinä yhden osan tahtilaji oli 4/2, ja siellä tais esiintyä tahteja joissa oli ensin pisteellinen kokotauko ja sitten puolinuotti. Mutta tuolta vanhasta musiikista nyt löytyy monenlaista muutakin erikoista.
 
Ah, mielenkiintoista! Oliko kyseessä facsimile vai uusi nuotinnos?

Hei. Tietäisikö joku, mikä versio Mendellsohnin - Wedding Marchista soi tämän videon taustanauhana (Youtube haku: "Mendellsohn wedding march guitar metal rock.avi")? En voi liittää linkkiä,koska näpyttelen tätä viestiä puhelimella :). Tiedustelin asiaa myös videon lataajalta, mutta vastausta ei ainakaan vielä ole kuulunut. Biisiä olisi tarkoitus käyttää taustanauhana kitaralle.

washburn88: Hei. Tietäisikö joku, mikä versio Mendellsohnin - Wedding Marchista soi tämän videon taustanauhana (Youtube haku: "Mendellsohn wedding march guitar metal rock.avi")? En voi liittää linkkiä,koska näpyttelen tätä viestiä puhelimella :). Tiedustelin asiaa myös videon lataajalta, mutta vastausta ei ainakaan vielä ole kuulunut. Biisiä olisi tarkoitus käyttää taustanauhana kitaralle.
 
Tuossa nyt vielä linkki tuohon mainitsemaani videoon http://www.youtube.com/watch?v=IG7EXm291nc.

washburn88: Tuossa nyt vielä linkki tuohon mainitsemaani videoon http://www.youtube.com/watch?v=IG7EXm291nc.
 
Ettei vaan olis ihan lataajan itsensä jollain midisekvensserillä duunaama taustanauha. Jos käyttäis jonkun muun tekemää, niin varmaan kertois mikä se on. Asia selvinnee jos hän vastaa sun viestiin.

Jos säveltäisin esim. pianosonaatin, olisiko ihan okei, jos osien sävellajit olisivat keskenään epäloogisia, eli ei esim. niin että toka osa menisi ekan osan kvintissä tai rinnakkaismollissa, vaan niin että eka osa menisi G-duurissa ja toka Db-duurissa. Vai häiritseekö tällainen asetelma pianistia?

ThrashGuitarist: Jos säveltäisin esim. pianosonaatin, olisiko ihan okei, jos osien sävellajit olisivat keskenään epäloogisia, eli ei esim. niin että toka osa menisi ekan osan kvintissä tai rinnakkaismollissa, vaan niin että eka osa menisi G-duurissa ja toka Db-duurissa. Vai häiritseekö tällainen asetelma pianistia?
 
Tee miten parhaaksi näet. Ei se pianistia soittajana häiritse, koska kaikki sävellajit ovat lähes yhtä soitettavia. Glissandot toimivat joko valkoisilla tai mustilla koskettimilla.
Nykyajan sonaateissa ei välttämättä edes ole perinteisiä sävellajeja. Kauan sitten tilanne oli toinen, kun käytettiin toisenlaisia viritysjärjestelmiä ja kosketinsoittimet soivat todella kauniisti vain muutamissa sävellajeissa kerrallaan.

levesinet: Nykyajan sonaateissa ei välttämättä edes ole perinteisiä sävellajeja. Kauan sitten tilanne oli toinen, kun käytettiin toisenlaisia viritysjärjestelmiä ja kosketinsoittimet soivat todella kauniisti vain muutamissa sävellajeissa kerrallaan.
 
Ja tasavireisyyden aikakaudellakin suosittiin romantiikkaan asti jonkinlaisia loogisia sävellajisuhteita osien välillä, mutta oli sitten niitäkin säveltäjiä jotka siitä alkoivat poiketa. Ei se tosiaan mikään sääntö ole. Meneehän muistaakseni jo Haydnin suuren Es-duurisonaatin toinen osa E-duurissa, mikä on ajalleen melko radikaali ratkaisu.

Hauler: Ahaa. Niinpä tosiaan. Ei tuollaisia juttuja helpolla muista, kun ei niihin lukiessa huomiota kiinnitä! Eli pisteellistä kokonuottia ei käytännössä ole.
 
Oon kyllä nähnyt että 6/4 tahtilajissa on käytetty pisteellistä kokotaukoa. Sinänsä turhaa koska kokotauko tarkoittaa kuten edellä on sanottu aina tahdin mittaista taukoa.
 
(Sulla oli varmaan painovirhe, varmaan itsekin tarkoitit pisteellistä kokotaukoa?)

Olenko ymmärtänyt oikein, että F-vireisen käyrätorven tuottama ääni yksiviivaista C:tä soitettaessa on pieni f? Vai onkohan se vieläkin oktaavia matalampi. Siinä kuitenkn käytetään diskanttiavainta, minkä olen tottunut yhdistämään korkealta soiviin soittimiin.