Yleistä keskustelua musiikista ›

Näin on, kärjistettynä toki asian ilmaisin, mutta kyllähän tuo jippuhommeli oli kyllä aikamoinen pr-moka viranomaisilta, joka tavallaan kuitenkin kuuluu juuri yllämainittuun viranomaisen harkintakykyyn. Voin olla huono ihminen, kun tämän sanon, mutta sanon silti: Laki on helevetin hyvä renki mutta huono isäntä. Tilannetietoisuus, moraali, jne, jne. Koskien siis vain tätä tapausta.
 
Kommentoin vielä tästä "Nalle Puh"-läppäristä, johon ilmeisesti viittaat. Kyse oli siitä, että artistin edunvalvoja oli selvittänyt tietokoneen ip-osoitteen, jonka kautta oli levitetty satoja kertoja artistin biisejä. Valvoja oli lähettänyt osoitteen haltijalle korvausvaatimuksen (alle 1000 euroa) ja "uhkauksen", että tekevät rikosilmoituksen, jos eivät maksa. No eivät maksaneet ja tutkintapyyntö lähti poliisille. Poliisi oli mennyt osoitteeseen ja takavarikoinut tietokoneen.
 
Lähtökohtaisesti poliisi ei tiennyt kuka on koneen omistaja tai kuka sitä oli käyttänyt. Eihän ip-osoite sitä kerro. Olisiko poliisin pitänyt luopua tutkimuksista uskomalla heti isää, että kone on alaikäisen lapsen? Tyttö sai koneensa takaisin eikä saanut mitään rangaistusta, koska oli alle 15-vuotias. Levy-yhtiökin luopui vaatimuksistaan, tosin ilmeisesti median painostuksesta johtuen. Isä itse halusi alkaa revittelemään asiaa lehdistössä ja sehän osui ja upposi. Mielestäni viranomaiset ovat hoitaneet heidän lainmääräämää tehtävää eikä heillä ole ollut vaihtoehtoja. Piraatit käyttävät tätä esimerkkiä tarkoituksenhakuisesti vaatimuksissaan ja uskon, että se oli hyvä valttikortti myös nimiä kalastellessa. Veikkaan, että lapsen isä on itse imuroinut biisit. En jaksa uskoa, että alle 10-vuotias osaisi toimia ilman apua jossain vertaisverkossa. Tai jos osaa, niin vanhempien pitäisi valvoa koneen käyttöä. Aivan samalla lailla, jos lapsen huoneeseen alkaa ilmestyä cd-levyjä ym.
 
Spotify on selvää pässinlihaa, mutta miten lie Youtuben laita jos oikein pilkunviilaamisella mennään, eli jos hra x rippaa spinal tapin dvd:n ja pistää sen youtubeen, ja herra y ehtii katsoa tämän videon youtubesta ennenkuin se poistetaan, lienee herra y kuitenkin syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen/rikokseen/tms/jne.
 
Ei ole syyllistynyt, koska Youtube ei ole laiton lähde. Jos olen ymmärtänyt oikein pelkkä katsominen laittomasta lähteestä ei ole laitonta.
 
Kuten myös, ja sen takia noita levyjä/blurayta/dvd:tä hyllystä parisensataa löytyykin.
 
En syyllistä sinua.
 
Toisaalta itse en ole ikinä ymmärtänyt tätä elantopykälää musiikissa. Ok, on ammattimuusikoita jne joiden leipä on siinä todellakin kiinni, mutta joidenkin tahojen heittämä läppä tyyliin "kohta kukaan ei tee enää musiikkia kun se ei kannata" on surkuhupaisan naurettava. Jos teet tarpeeksi laadukasta musiikkia, niin taatusti sillä elät. Tai et välttämättä eläkään. Olisiko oikeutettua, että 20 vuotta kellarissa indietä vääntänyt, muutaman kerran vuodessa keikkaa heittävä ja 3 levyä julkaissut virtuoosimainen bändikin sai tienattua elantonsa pelkästään soittamalla? Onko oikein, että bisneskoneiston studiossa säveltäjä x naputtaa hiirellä 4 tuntia ja saa aikaiseksi kertakäyttöhitin, jolla sitten tienaa muutamassa kuukaudessa kohtuuhyvät radiosoittorojaltit?
 
Kyllä musiikkia tehdään ja tullaan tekemään ilman tuloja, se on selvä. Tulojen jakautuminen, ihmisten kulutuskäyttäyminen tai radioiden soittolistat eivät suoranaisesti liity musan pöllimiseen, vaikka piraatit käyttävät näitä "oikeuttamisperusteina" varastamiseen. Paras oli yksi piraatti, joka sanoi, että levy-yhtiöt varastavat häneltä, kun julkaisevat paskoja levyjä...Teeppä muuten itse kertakäyttöhitti, jos se on helppoa.

xjas73: Ei ole syyllistynyt, koska Youtube ei ole laiton lähde. Jos olen ymmärtänyt oikein pelkkä katsominen laittomasta lähteestä ei ole laitonta.
 
Mitenkäs videoiden tai piisien tallentaminen Youtubesta? Se on helppoa. Samoin vaikkapa YLE areenasta voi ohjelmia tallentaa tietokoneelle pienellä vaivalla. Verrataanko sitä digiboksille tallentamiseen?

Menkää oikeisiin töihin niin ei tarvitse tätäkään vastustaa.

xjas73: Ohessa vielä erinomainen kolumni joka kiteyttää hyvin sen, kuinka harhaanjohtava tekijänoikeuslakialoitte on:
 
http://www.jarkkotontti.net/blog/jarkea-aloitteisiin-kiitos
 
Toihan kirjottaa ihan puutaheinää, tuo jos mikä on harhaanjohtavaa ja virheellistä tekstiä

Tässä jutussa on varsin hupaisaa kun tätä aloitetta puolustetaan sillä, että opetustoiminta kärsii kun ei voi ladata ilmaiseksi opetuskäyttöön materiaalia. Siis saavathan opettajatkin palkkaa ja pitäisikö vaikka kotitaloustuntien ruoka-aineet saada ilmaiseksi kaupasta ,että oppilaat oppisivat tekemään makkarakeiton?
 
Jos tämä opetuskäyttöön tuleva materiaalin osuus on niin suuri ettei sitä ole koululla vara jostain syystä hoitaa niin olisiko silloin kenties parempi palkata sellainen opettaja joka osaa oman työnsä. Ei se satunnainen Youtuben tai jonkun vastaavan materiaalinen käyttö ja siitä maksaminen voi olla koululle kauhean suuri juttu.
 
Itse kun kävin 80-luvulla koulun niin opetustoiminnasta selvittiin kokonaan ilman televisiota. Vai kuuluuko nykyään elokuvien ja musiikin katselu ja kuuntelu johonkin opetukseen?
 
Myös kun piratismin puolustajat väittävät ,että on hyvä kuunnella ensin monenlaisia levyjä ja sitten ostaa ne hyvät niin kun katsoo miten levyjen myynti on ihan maailman laajuisesti vähentynyt vaikka viimeisen 10 tai 15 vuoden aikana niin niistä myyntiluvuista ei ainakaan saa mitään tukea tälle väitteelle.

Tässä Suomessa annettavien platinalevyjen rajoja. Tosin tuohon vuoden 1976 100 000 kappaleen myyntiin ei taida enää ainakaan kotimaisilla artisteilla/bändeillä olla mitään asiaa jos puhutaan siis kotimaan myynnistä.
 
1976 sai platinalevyn 100 000 myydystä levystä.
1989 sai platinanlevyn 50 000 myydystä levystä.
1994 sai platinalevyn 40 000 myydystä levystä.
2001 sai platinalevyn 30 000 myydystä levystä.
2008 sai platinalevyn 20 000 myydystä levystä.
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Platinalevy
 
Levyjen myynnin vähenemiseen on varmasti muitakin syitä kuin nettipiratismi. tarjontaa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onhan maailmassa kaksi miljardia ihmistä enemmän nyt kun 80-luvulla. Varmasti näistä parista miljardista myös muutama tekee sitä musiikkiakin.
1974 oli 4 miljardia ihmistä
1987 oli 5 miljardia ihmistä
2013 oli 7 miljardia ihmistä
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_v%C3%A4kiluku
 
Tulevaisuudessa on varmaan toivottavaa ettei lapsi vaan kiinnostu musiikista kun sillä ei voi enää elättää itseään vaikka olisi kuinka hyvä. Tähän suuntaan ollaan oltu jo pitkän aikaa menossa ja se on todella huolestutta suunta. Suurin osa ihmisistä kuitenkin nauttii musiikista ja elokuvista,mutta tekijöille ei olla valmiita maksamaan heille kuulusta työstään.
 
Mitä muita palveluita tai tavaroita pitäisi saada ilmaiseksi?
 
Auto,alkoholia,ruokaa,vaatteita vai voisiko tämän asian kääntää niin että kuka tahansa voisi mennä niin autokauppaan,alkoon ,Ruokakauppaan kuin vaateliikkeeseen ja myydä sieltä tuotteita omilla hinnoilla tai antaa ilmaiseksi kavereilleen?
 
Miksiköhän tällainen toiminta ei tule olemaan koskaan laillista vaikka kerättäisiin nimiä papereihin kuinka paljon tahansa.
Musiikin ja elokuvien tekijöiltä laillisesti varastaminen ja niiden levittäminen sen sijaan ei ole rikos. Kyllä tämä on ihan selkeästi väärin, jos siitä ei mitään rangaistusta saa.
 
EDIT: Muutama kirjoitusvrhe.

mpekkanen: Tässä Suomessa annettavien platinalevyjen rajoja. Tosin tuohon vuoden 1976 100 000 kappaleen myyntiin ei taida enää ainakaan kotimaisilla artisteilla/bändeillä olla mitään asiaa jos puhutaan siis kotimaan myynnistä.
 
Ei kovinkaan monella joo, mutta ei se mahdotonta ole. Muutamia (ei kaikki mutta suuri osa) poimintoja 2000-luvulla julkaistuista levyistä jotka tuon ovat rikkoneet:
 
164 119 Vain Elämää -kokoelma (2012)
157 199 Anssi Kela - Nummela (2011)
151 833 Jenni Vartiainen - Seili (2010)
137 775 Yö - Rakkaus on lumivalkoinen (2003)
126 084 Nightwish - Dark Passion Play (2007)
125 912 Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Tuhannen riemua (2007)
121 204 Maija Vilkkumaa - Ei (2003)
117 126 Robin - Koodi (2012)
 
Tarpeeksi iso nimi ja/tai hype niin mikä tahansa kyllä myy hyvin. Ja joo, muutamat näistä ovat reilun kymmenen vuotta vanhoja mutta en pidä sitä huonona asiana kun vertailukohtana on vuosi 1976.

Mistä lähtien musiikkiteollisuus on alkanut pitämään musiikin tekijöiden puolta? Sieltä ne suurimmat k...tajat löytyvät.
 
Nykyään en osta periaatteessakaan kuin käytettyjä vinyylejä. Kaikki uustuotanto missävaan formatissa saa jäädä sivuun. Keikoilla käyn. Pääasiassa ylikansalliset levy- ja niihin napanuoralla kytköksissä olevat kustannusyhtiöt pitävät musiikintekijöitä kahleissa - sen verran jotain jaetaan, että vaivautuvat studioihin yms.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ilman yleisöä ei ole minkäänlaista musiikkimarkkinaa. Äänitteet ovat enää promoväline ja radiokanavien mainostenvälitäytettä.
 
Kuuntelijioita/yleisöä yritettiin 2000-luvun taitteessa ja alkuvuosina levy-yhtiöiden puolelta karkottaa ja tehokkaasti onnistuttiinkin. Jo silloin näki sen minkä taaksepäin katsomalla voi todeta: levy-yhtiöt ja muu musiikkibisnes oli väärässä. Niin ovat väärässä nytkin.
 
Jollakin Apuraha-Kuusistolla, joka saa julkisen tuen ansioista myös kovia keikkapalkkioita, on vara harrastaa elitististä länkytystään. Varsinainen setä.

mpekkanen: 1976 sai platinalevyn 100 000 myydystä levystä...
 
Oli vähän erilaiset ajat silloin.
 
Ei ollut paljoa kilpailijoita tohon aikaan (kaseteilla ja) levyillä, kun TV:ssäkin oli mahtavat k-a-k-s-i kanavaa. Puhumattakaan radiosta ja sen "tarjonnasta".
+ Ei ollut kotitietokoneita, (musa)softaa eikä pelejä + Eikä video- / DVD vuokraamoita. + Eikä pelikonsoleita. + Eikä... (Jne. / Jne. / Jne. / Jne.)
 
Ja mikä musiiiki ? Eikös se kuollutkaan 1980-luvulla, kun sitä "...hometaping is killing music !" huudettiin, jo 30 vuotta sitten ?.

Johann Onn: Oli vähän erilaiset ajat silloin.
 
Sama levy oli helppo myydä yhteen kotitalouteen 80-luvulle tultaessa ainakin kolme kertaa. Yksi vinyyli kotona kuunneltavaksi, yksi vinyyli/kasetti mökillä kuunneltavaksi ja yksi kasetti vielä automatkoille, sillä autotarvikkeet huoltoasemilta (ml. musiikkikasetit) sai ainakin työsuhdeautoissa korvattua täysimääräisesti.
 
Noihin aikoihin oli käytännössä mahdotonta tehdä tappiollista levyä. Toki ylipäätään "levyn" tekeminen ja levyttämään pääseminen oli hankalampaa.

kimurantti1: Ei toi ole nillitystä. Siinä yksi henkilö kertoo miten asia oikeasti hänen kohdallaan on, ja CMX on Suomen mittakaavassa vieläpä suhteellisen menestynyt bändi. AW Yrjänällä luulisi olevan aivan tarpeeksi faktapohjaa ja omakohtaista tietoa levymyynnistä ennen ja jälkeen internetin/waretuksen, kuten myös oman bändinsä sekä kollegoiden keikkaliksoista.
 
"Jos rämpytät kitaraa, ja siitä ei 2 miljoonaa aikuista suomalaista pidäkään" - kaikella kunnioituksella, mutta juuri tän kaltainen ylilyövä argumentointi tekee aivan mahdottomaksi keskustella itse aiheesta.
 
Koko Yrjänän "ei-nillitys" perustuu siihen olettamukseen, että netti on tappanut levymyynnin, ja kaikki muutkin bändit saavat vain sen 50€ käteen illasta. Jos tuo ei ole ylilyövää argumentointia, niin mikä sitten on?
 
Teeppä muuten itse kertakäyttöhitti, jos se on helppoa.
ABABCAB -> outro. Pehmeä naislauluääni ja kauniit sanat. Jep, neljässä tunnissa en kyllä pysty tuohon mutta varmaan kolmessa päivässä jotakin saisi aikaan.
Toisaalta, miten tämä heitto liittyi tuohon pohdintaan virtuoosibändi vs hittitehdas?

Turmis: ABABCAB -> outro. Pehmeä naislauluääni ja kauniit sanat. Jep, neljässä tunnissa en kyllä pysty tuohon mutta varmaan kolmessa päivässä jotakin saisi aikaan.
Toisaalta, miten tämä heitto liittyi tuohon pohdintaan virtuoosibändi vs hittitehdas?
 
Sointukierto C-G-Am-F viel.
 
Mut joo, koukkuhan tosta viel uupuu. Ilman koukkua simppelikään biisi ei myy.

Funkonaut: Sointukierto C-G-Am-F viel.
 
Mut joo, koukkuhan tosta viel uupuu. Ilman koukkua simppelikään biisi ei myy.
 
Ennen viimeisiä kertsejä dubstep-droppi ja viimeinen kertosäe sävelaskeleen normaalia ylempää.

Musiikkibisnes ei ole rahabusines, vaan se on pikemminkin imperiumibusines, joka sitten tuottaa toki rahaa, mutta kuitenkin vain sivutuotteena.
Kuuluisuus on se tärkein ominaisuus, eikä mikään fiat-valuutta.
Monet isot starat kiehuvat raivosta mikäli he eivät ole esim. piratebayn ladatuimpien listoilla. Ja monet pienemmät haluaisivat olla ladatuimpien listoilla, mutta heidän imperialistiset voimavarat eivät tokikaan riitä siihen.
Kaikki muu on pelkkää kulissia urpojen hämäämiseksi.

ppku: Musiikkibisnes ei ole rahabusines, vaan se on pikemminkin imperiumibusines, joka sitten tuottaa toki rahaa, mutta kuitenkin vain sivutuotteena.
Kuuluisuus on se tärkein ominaisuus, eikä mikään fiat-valuutta.
Monet isot starat kiehuvat raivosta mikäli he eivät ole esim. piratebayn ladatuimpien listoilla. Ja monet pienemmät haluaisivat olla ladatuimpien listoilla, mutta heidän imperialistiset voimavarat eivät tokikaan riitä siihen.
Kaikki muu on pelkkää kulissia urpojen hämäämiseksi.
 
Tästä kirjoituksesta ei kyllä mikään pidä paikkaansa, kaikella kunnioituksella.

kimurantti1: Tästä kirjoituksesta ei kyllä mikään pidä paikkaansa, kaikella kunnioituksella.
 
Kunnioituksella ja kunnioituksella kaikkia kohtaan.
Ainut mikä em. kirjoituksessa sotii sen omaa logiikkaa vastaan on se, että fiat-rahalla nimenomaan edesautetaan imperiumin laajentumista: Se on tärkeä työkalu saada urpot polvistumaan, kun näyttää vähän seteliä.
 
Muuten voinet perustella väitettä etteikö pitäisi..

Janus: Sama levy oli helppo myydä yhteen kotitalouteen 80-luvulle tultaessa ainakin kolme kertaa. Yksi vinyyli kotona kuunneltavaksi, yksi vinyyli/kasetti mökillä kuunneltavaksi ja yksi kasetti vielä automatkoille, sillä autotarvikkeet huoltoasemilta (ml. musiikkikasetit) sai ainakin työsuhdeautoissa korvattua täysimääräisesti.
 
Tuohon en kyllä laajassa mittakaavassa usko.Aika harva -todella harva- osti noin monta kopiota.Kyllä se äänitemyynnin räjähdysmäinen kasvu 70-luvulla johtui nimenomaan c-kasetin tulosta.Toki myös vinyylisoittimet yleistyivät.Mutta c-kasetti oli se "massojen formaatti".
 
Voisi pikemminkin uskoa ,että cd-aikakaudella on voitu ostaa useampi kopio samasta levystä: alkuperäinen,remasteri ja sitten jokun anniversary deluxe-versio.

Turmis: ABABCAB -> outro. Pehmeä naislauluääni ja kauniit sanat. Jep, neljässä tunnissa en kyllä pysty tuohon mutta varmaan kolmessa päivässä jotakin saisi aikaan.
 
Tuostahan tulee jo monta kertakäyttöhittiä kuukaudessa! Pakko nostaa hattua moiselle hittimaakarille ;)

ppku: Musiikkibisnes ei ole rahabusines, vaan se on pikemminkin imperiumibusines, joka sitten tuottaa toki rahaa, mutta kuitenkin vain sivutuotteena.
Kuuluisuus on se tärkein ominaisuus, eikä mikään fiat-valuutta.
Monet isot starat kiehuvat raivosta mikäli he eivät ole esim. piratebayn ladatuimpien listoilla. Ja monet pienemmät haluaisivat olla ladatuimpien listoilla, mutta heidän imperialistiset voimavarat eivät tokikaan riitä siihen.
Kaikki muu on pelkkää kulissia urpojen hämäämiseksi.
 
Unohdat nyt sellasen asian, että harva tähti tekee omakustanteita. Eiköhän syy siihen, että nykyisenkaltainen musiikkibisnes on olemassa ole se, että levy-yhtiön sedät haluavat rahaa. :)

PsychedelicWarlord: Tuohon en kyllä laajassa mittakaavassa usko.Aika harva -todella harva- osti noin monta kopiota.Kyllä se äänitemyynnin räjähdysmäinen kasvu 70-luvulla johtui nimenomaan c-kasetin tulosta.Toki myös vinyylisoittimet yleistyivät.Mutta c-kasetti oli se "massojen formaatti".
 
Tossa pitää lukea kirjoituksestani pari lainausta taaksepäin, jotta asiayhteydestä irroituksen sijasta tajuaa, että kyse on Suomen kulta- ja platinalevyihin oikeuttavista myyntimääristä 80-luvulla (ei mistään globaalista ilmiöstä). Todella suositut levyt myivätkin niitä kopioita moninkertaisesti, jopa useita samaan talouteen. Eikä tota lainausta pidä lukea niin, että kaikkea julkaistua materiaalia (punk-bändien neliraiturilla äänitetyistä debyyttikaseteista lähtien) olisi ostettu jokaiseen lapsiperheeseen ylimääräisiä kappaleita autossa kuuntelua varten: aikansa platina- ja timanttimääriä myyneiden levyjen kohdalla tämä taas on helpompi uskoa.
 
Tuon anekdootin jäljet voi sitä paitsi suoraan vetää suht tuoreeseen Vexi Salmen 70-vuotisjuhlahaastatteluun: Salmi näki tuon skenen 80-luvulla tekijän roolissaan todella läheltä, ja samasta asiasta olen puhunut myös erään kys. aikakauden todella aktiivisen levytuottajan/sovittajan/muusikon kanssa. Myönnän mielelläni, että olen väärässä tai ymmärtänyt alkuperäisen tekstin pointin väärin, jos joku osoittaa, että noin ei ole tapahtunut - mutta "en kyllä usko" ei tässä kohtaa oikein riitä vakuuttamaan.
 
Voisi pikemminkin uskoa ,että cd-aikakaudella on voitu ostaa useampi kopio samasta levystä: alkuperäinen,remasteri ja sitten jokun anniversary deluxe-versio.
 
Epäilemättä, paljon vanhoja levyjä saatiin ihan formaatin kätevyyden takia myytyä CD-muodossa uudestaan vinyylin tai kasetin omistajille. Tuossa kuvailemassani skenaariossa olikin kyse siitä, että samaa levyä saatiin _suhteellisen lyhyessä ajassa julkaisun jälkeen_ myytyä hillittömiä määriä.
 
_____
 
Janne Mäkelän Kansainvälisen populaarimusiikin historiaa (http://www.jazzpoparkisto.net/julkaisut.php) on muuten loistava teos musabusineksen kehittymisestä ylipäätään, mikäli "laaja mittakaava" kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi.