Rock, pop, alternative ›

Hung on a hookissa mahtava presence laulussa ja mahtavaa kun Cantrell ei laula koko ajan. Hitto että tuli kylmät väreet biisistä. DuVall on omalla tavallaan hieno laulaja ja ansaitsisi saada tonttinsa tässä bändissä.
 
Kuten edellä on todettu, aika paljon raskaampaan ja hitaampaan yleissoundiin tässä on menty koko ajan ja sitä rivakkuutta ja dynamiikkaa kaipaisi lisää. Biisien temmot ja rumpukompit muistuttavat toisiaan ja yleisvaikutelma on aika väsynyt. Kauaksi on tultu vaikkapa tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=-xQQzi0IdLY
 
Mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Kinneylle ja Cantrellille kofeiiniannos kohilleen ja kyllä se siitä.

Tuli nyt viimeinkin kuunneltua tätä viimeisintä ja täytyy myöntää että ihan hyvältä kuulostaa. Miellyttäviä stemmoja ja hyviä biisejä koko levyllinen. Vähän sellainen foo fighters fiilis jäi levyn saundista..

Kuten edellä on todettu, aika paljon raskaampaan ja hitaampaan yleissoundiin tässä on menty koko ajan ja sitä rivakkuutta ja dynamiikkaa kaipaisi lisää. Biisien temmot ja rumpukompit muistuttavat toisiaan ja yleisvaikutelma on aika väsynyt. Kauaksi on tultu vaikkapa tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=-xQQzi0IdLY
 
Täytyy kyllä yhtyä tähän näkemykseen. The Devil Put Dinosaurs Here kaipaisi totisesti paria railakkaampaa irtiottoa puutumisefektin varalle. Vaikka vertailu Staleyn aikaiseen AiC:iin on jo lähtökohdiltaan kovin epäreilu, on uusimman levyn meininki paikoitellen suorastaan luvattoman laahaavaa bändin huippuhetkiin peilatessa. Hieman yllättäen William DuVallille kaipaisi jopa suurempaa roolia laulumelodioissa, sillä Cantrell on aina ollut luontevampi taustalaulajan tontilla kuin etualalla vokaaleissa.
 
Levyltä löytyy kyllä muutamia selkeitä onnistumisiakin. Hollowin pahaenteisen raskaita riffejä ja trademark-stemmoja yhdistelevä ilmaisu muistuttaa väkevästi syistä, miksi AiC:iin alunperin ihastuinkin, kun taas Lab Monkeyn kieroilevat riffit tuovat mieleen nimikkolevyn hämyisän tunnelman. Tätä kirjoittaessa olin kritisoimassa esim. Hung On a Hookia tylsäksi läpsyttelyksi, kunnes loppupuolen riffi naksautti jotakin aivoissani. Levy ei selkeästikään siis ole näyttänyt kaikkia puoliaan, joten jatketaan makustelua ennen lopullista dumausta.

Tähän(kään) bändiin en ole koskaan isommin tutustunut. Muistan, että bändi mainittiin Nirvanoiden ja Pearl Jamien yhteydessä kultaisella ysärillä ja liitettiin vahvasti grungeen ja juuri siitä syystä varmaan jäi tutustumatta. Nirvanasta ja Pearl Jamistakaan kun en isommin innostunut, enkä ole innostunut vieläkään.
 
Kuulin tuon Stonen Radio Rockilta jokin aika sitten ja ajattelin, että ompa mukavan kuuloista raskasta musiikkia ja laulajakaan ei örise(!), että mitä se tämä on. Hieman yllätti, että se oli Alice In Chainsia, koska olen vain ajatellut sen olevan tuollaista "protyyppi" grungea. Kyllähän tuolla alkupäässä on biisejä, jotka tunnistaa ja muistaa kuulleensa joskus monestikin, mutta enpä niitäkään ole koskaan kuullut niin, että olen tiennyt kuuntelevani AIC:ia. Yllätti toden teolla tämän bändin musiikki. Harmi, että tämä on niin tiiviisti liitetty aina grungeen(ok silloin joskus liitettiin, enpä ole isommin bändin nimeen törmäillyt 2000-luvulla), sillä siitä syystä on jäänyt tutustumatta tähän hienoon metalliorkesteriin. Spotifystä on nyt tullut kuunneltua paljonkin ja tämä bändi on paljon enemmän kuin grunge ja on aika metallinen ollakseen pelkkä grunge.
 
Näin jälkeenpäin on vähän hankala suhtautua tähän selkeään henkilön palvontaan, mikä liittyy tuohon Staleyyn. Nämä kaksi uusinta levyä kuulostavat ihan yhtä hyviltä ellei jopa paikoin paremmilta kuin nuo alkupään levyt. Ehyempiä kokonaisuuksia nämä tuntuvat olevan. Tutustun näihin kuitenkin näin ikäänkuin puhtaalta pöydältä, eikä minulle tullut ysäriltä tuota henkilökulttitaakkaa mukana. Toki Man In The Box ja Would esimerkkinä kuulostavat niin klassikoilta, että vaikea sellaista on enään tehdä uudestaan. Vaikka en niitä ole koskaan tietoisesti kuunnellut, niin kyllä niitä on jostain tullut kuultua. Vaikka ei esim nuo Check My Brain ja Your Decision nyt varmaan ihan kauaksi jää noiden tasosta.
 
Mahtavaa kuitenkin löytää tällaisia helmiä ja saada kasapäin hienoa musiikkia tutustuttavaksi. Toivottavasti en nyt astunut liikaa Staleyfanien varpaille kehumalla uutta tuotantoa. Tokihan hän oli hieno laulaja ja muusikko.

Basil79: Tähän(kään) bändiin en ole koskaan isommin tutustunut. Muistan, että bändi mainittiin Nirvanoiden ja Pearl Jamien yhteydessä kultaisella ysärillä ja liitettiin vahvasti grungeen ja juuri siitä syystä varmaan jäi tutustumatta. Nirvanasta ja Pearl Jamistakaan kun en isommin innostunut, enkä ole innostunut vieläkään.
 
Kuulin tuon Stonen Radio Rockilta jokin aika sitten ja ajattelin, että ompa mukavan kuuloista raskasta musiikkia ja laulajakaan ei örise(!), että mitä se tämä on. Hieman yllätti, että se oli Alice In Chainsia, koska olen vain ajatellut sen olevan tuollaista "protyyppi" grungea. Kyllähän tuolla alkupäässä on biisejä, jotka tunnistaa ja muistaa kuulleensa joskus monestikin, mutta enpä niitäkään ole koskaan kuullut niin, että olen tiennyt kuuntelevani AIC:ia. Yllätti toden teolla tämän bändin musiikki. Harmi, että tämä on niin tiiviisti liitetty aina grungeen(ok silloin joskus liitettiin, enpä ole isommin bändin nimeen törmäillyt 2000-luvulla), sillä siitä syystä on jäänyt tutustumatta tähän hienoon metalliorkesteriin. Spotifystä on nyt tullut kuunneltua paljonkin ja tämä bändi on paljon enemmän kuin grunge ja on aika metallinen ollakseen pelkkä grunge.
 
Näin jälkeenpäin on vähän hankala suhtautua tähän selkeään henkilön palvontaan, mikä liittyy tuohon Staleyyn. Nämä kaksi uusinta levyä kuulostavat ihan yhtä hyviltä ellei jopa paikoin paremmilta kuin nuo alkupään levyt. Ehyempiä kokonaisuuksia nämä tuntuvat olevan. Tutustun näihin kuitenkin näin ikäänkuin puhtaalta pöydältä, eikä minulle tullut ysäriltä tuota henkilökulttitaakkaa mukana. Toki Man In The Box ja Would esimerkkinä kuulostavat niin klassikoilta, että vaikea sellaista on enään tehdä uudestaan. Vaikka en niitä ole koskaan tietoisesti kuunnellut, niin kyllä niitä on jostain tullut kuultua. Vaikka ei esim nuo Check My Brain ja Your Decision nyt varmaan ihan kauaksi jää noiden tasosta.
 
Mahtavaa kuitenkin löytää tällaisia helmiä ja saada kasapäin hienoa musiikkia tutustuttavaksi. Toivottavasti en nyt astunut liikaa Staleyfanien varpaille kehumalla uutta tuotantoa. Tokihan hän oli hieno laulaja ja muusikko.
 
Hyvä kirjoitus ja mukava lukea vähän tuoreiden korvien kautta tuota juttua, kun ei ole sitä klassikkolevyjen taakkaa mukana. AiC tosiaan on myös minusta metallibändi, vaikka se grunge-karsinaan laitettiinkin. En myöskään koskaan ymmärtänyt Soundgardenin laittamista grungeksi, mutta semmosta se on - eihän mikään iso grunge-bändi kuulostanut toiselta (ellei lasketa Stone Temple Pilotsia mukaan).
 
AiC on hieno bändi edelleen ja todella siistiä, että bändillä on vieläkin oma täysin tunnistettava soundinsa, vaikka Staley heittikin lusikan nurkkaan.

Basil79:Spotifystä on nyt tullut kuunneltua paljonkin ja tämä bändi on paljon enemmän kuin grunge ja on aika metallinen ollakseen pelkkä grunge.
 
Ehkä ongelma on enemminkin siinä, että grunge on genrenä ylipäätään aika epämääräinen, kun kaikkea Seattlesta tulevaa alettiin sanoa grungeksi. Eli siinä mielessä AIC on ihan yhtä grungea, kun joku Nirvana. Kun miettii vaikka minkälaista progea joku Soundgarden parhaimmillaan on ja vertaa sitä Nirvanaan, niin onhan ne aika kaukana toisistaan. En oikeastaan keksi mistä voisi sanoa lopulta sanoa "pelkkä grunge".
 
Tämä ei siis mitenkään kritiikkinä Basilin kirjotukseen, vaan ihan muuten vaan huomiona. Ihan mielenkiintoista tosiaan lukea miltä AIC kuulostaa tuorein korvin.

En vieläkään uskalla levystä kokonaisvaltaista arvioita antaa. Joka kuuntelukerralla tulee esiin joku uusi melodia tai riffi, mikä koukuttaa mukaansa. Varsinkin trio Lab Monkey, Low Ceiling ja Breath on a Window natsasivat tuossa yksi päivä kohdilleen. Samoin kävi Scalpel ja Hung on a Hook kappaleiden kanssa: jälkimmäisessä DuVallin tyyli laulaa säkeistössä on perkeleen hieno ja sitten vielä kirsikkana kakun päälle se kuin täysin puskista tuleva kitaramelodia. Phantom Limb ei vielä kokonaisena biisinä kolahda, mutta se avausriffi pudottaa tuolilta. Chokessa on potentiaalia ja tuntuu, että tulen vielä pitämään tästä kappaleesta suuresti. Toistaiseksi se on jäänyt sellaiseksi ihan jees -vedoksi, joten katsotaan taas jossain vaiheessa miten mieli muuttuu.

Basil79: Tähän(kään) bändiin en ole koskaan isommin tutustunut. Muistan, että bändi mainittiin Nirvanoiden ja Pearl Jamien yhteydessä kultaisella ysärillä ja liitettiin vahvasti grungeen ja juuri siitä syystä varmaan jäi tutustumatta. Nirvanasta ja Pearl Jamistakaan kun en isommin innostunut, enkä ole innostunut vieläkään...
 
Hyvin paljon samoja ajatuksia, kuin itselläni. Tosin sillä erotuksella, että minä kuuntelin myös Nirvanaa, vähän Pearl Jamia ja varsinkin myöhemmin myös Soundgardenia, joka on nykyään ehkäpä suurin suosikkini grunge bändeistä.

Ärsyttää, että nämä kaikki karsinoitiin aikoinaan grungeksi vain kotikaupungin perusteella, koska teini-ikäisen Muovisen Nirvana-lasien läpi katsottuna kaikki muut grungeksi väitetyt oli silkkaa paskaa. Muilla bändeillä ei vaan ollut lähtökohtaisesti mitään mahdollisuuksia. Pikkuhiljaa silmät ovat avautuneet ja kun 30-vuotiaana alkaa katsella elämää taaksepäin (se vaihe tulee) niin samalla palaa nuoruuden musiikin pariin. Tätä kautta on avautunut Soundgarden "puhtaalta pöydältä" ja myöhemmin myös AIC, jonka paluulevy on minusta kovempi kuin SG:n.
 
Vaikka pidänkin esim Dirtistä, niin en silti ymmärrä näitä Laynen perään itkijöitä ollenkaan. Bändi on edelleen verevä ja ajankohtainen, vaikka taso nyt tällä uusimmalla vähän laskikin. AIC on niin paljon kitaristinsa varassa, että muut jäsenet on melkeinpä statisteja. Ei edes naamat tule mieleen.

Tästä juolahti mieleen, että kenties pitäisi tuolle Soundgardenillekin antaa mahdollisuus, koska se on aina ollut minulle yhtä kuin Black Hole Sun ja siitä teeskentelin tykkävääni, koska niin moni tyttökin siitä tykkäs :). Olen nyt törmännyt usein sanaan proge Soundgardenin osalta ja yllättää kyllä isosti. Proge kyllä maistuu. Tuo BHS oli aika vastenmielinen biisi minun korvaan.
 
Ei ole pystynyt lopettamaan AICin kuuntelua. On kyllä pirun hyvää musiikkia. Pitänee pitää tauko kohta, että ei tule kuunneltua puhki. Ehkä pitää tutustua välillä noihin Canttarellin sooloihin ja Mad Seasoniin.

Lastinen: Hyvä kirjoitus ja mukava lukea vähän tuoreiden korvien kautta tuota juttua, kun ei ole sitä klassikkolevyjen taakkaa mukana. AiC tosiaan on myös minusta metallibändi, vaikka se grunge-karsinaan laitettiinkin. En myöskään koskaan ymmärtänyt Soundgardenin laittamista grungeksi, mutta semmosta se on - eihän mikään iso grunge-bändi kuulostanut toiselta (ellei lasketa Stone Temple Pilotsia mukaan).
 
AiC on hieno bändi edelleen ja todella siistiä, että bändillä on vieläkin oma täysin tunnistettava soundinsa, vaikka Staley heittikin lusikan nurkkaan.
 
Miltä toiselta bändiltä Stone Temple Pilots kuulosti? (Vähän menee off topic, mutta tähän trolliin en vaan voinut olla tarttumatta... toivottavasti tämä oli trollausta!)

Basil79: Tästä juolahti mieleen, että kenties pitäisi tuolle Soundgardenillekin antaa mahdollisuus, koska se on aina ollut minulle yhtä kuin Black Hole Sun ja siitä teeskentelin tykkävääni, koska niin moni tyttökin siitä tykkäs :). Olen nyt törmännyt usein sanaan proge Soundgardenin osalta ja yllättää kyllä isosti. Proge kyllä maistuu. Tuo BHS oli aika vastenmielinen biisi minun korvaan.
 
Ei ole pystynyt lopettamaan AICin kuuntelua. On kyllä pirun hyvää musiikkia. Pitänee pitää tauko kohta, että ei tule kuunneltua puhki. Ehkä pitää tutustua välillä noihin Canttarellin sooloihin ja Mad Seasoniin.
 
Suosittelen ehdottomasti Soundgardeniin tutustumista. Se tulee tosin viemään aikaa, mutta palkitsee lopuilta.
 
Mad Season on Staleyn äänestä tykkääville aika ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Cantrellin sooloissa on hyvin paljon samankaltaisuutta, kuin Staleyn jälkeisissä AIC:n levyissä. (Ei sinällään ihme, kun kokoonpanokin on studiossa lähes sama. Ja Duvallin edellinen bändi, Comes with the fall, toimi kiertueella Cantrellin taustabändinä ja lämppäriaktina.)

jonesmichael: Miltä toiselta bändiltä Stone Temple Pilots kuulosti? (Vähän menee off topic, mutta tähän trolliin en vaan voinut olla tarttumatta... toivottavasti tämä oli trollausta!)
 
On Stone Temple Pilotsilla aika selkeä Pearl Jam-meininki ollut vaikka tässä: http://www.youtube.com/watch?v=V5UOC0C0x8Q
 
Mutta lähinnä pointti oli, että ne suurimmat grungebändit kuulostivat kaikki erilaisilta. Stone Temple Pilots ei ollut minun silmissäni yksi niistä.

Basil79: Tästä juolahti mieleen, että kenties pitäisi tuolle Soundgardenillekin antaa mahdollisuus, koska se on aina ollut minulle yhtä kuin Black Hole Sun ja siitä teeskentelin tykkävääni, koska niin moni tyttökin siitä tykkäs :). Olen nyt törmännyt usein sanaan proge Soundgardenin osalta ja yllättää kyllä isosti. Proge kyllä maistuu. Tuo BHS oli aika vastenmielinen biisi minun korvaan.
 
Ei ole pystynyt lopettamaan AICin kuuntelua. On kyllä pirun hyvää musiikkia. Pitänee pitää tauko kohta, että ei tule kuunneltua puhki. Ehkä pitää tutustua välillä noihin Canttarellin sooloihin ja Mad Seasoniin.
 
Kyllä ehdottomasti kannattaa etsiä käsiinsä Soundgardenin Badmotorfinger, Louder Than Love (kaksi mun lempparia) ja Superunknown, sekä tietenkin Down On The Upsidellakin on hetkensä. Itse skippasin soittimesta Black Hole Sunin jo ysärillä... :)

Lastinen: Mutta lähinnä pointti oli, että ne suurimmat grungebändit kuulostivat kaikki erilaisilta. Stone Temple Pilots ei ollut minun silmissäni yksi niistä.
 
Oisko ne ollu vähän liian kasaria ja hard rockia? Tuli mulla yhtä levyä niiltäkin kuunneltua, mutta eipä se innostanut enempää levyjä haalimaan.

Muovinen: Oisko ne ollu vähän liian kasaria ja hard rockia? Tuli mulla yhtä levyä niiltäkin kuunneltua, mutta eipä se innostanut enempää levyjä haalimaan.
 
STP kuulosti sillon ysärillä "kopiolta", nykysin sitä jo tullut kuunneltuakin muttei koskaan tehnyt samaa säväystä kuin AIC, Nirvana tai Soundgarden. Pearl Jam innostuskin lopahti heti Tenin jälkeen, ainoa bändi joka hukkasi oman loistavan soundinsa, ei ole kyllä viimesimpiä PJ levyjä pahemmin edes tullu kuunneltuakaan.
 
Grunge kunniaan!

Lastinen: On Stone Temple Pilotsilla aika selkeä Pearl Jam-meininki ollut vaikka tässä: http://www.youtube.com/watch?v=V5UOC0C0x8Q
 
Mutta lähinnä pointti oli, että ne suurimmat grungebändit kuulostivat kaikki erilaisilta. Stone Temple Pilots ei ollut minun silmissäni yksi niistä.
 
Loppupeleissä ainakin omasta mielestä juuri STP oli monipuolisin (ei välttämättä paras) noista grunge-bändeistä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=4t2VSB5EJxc
 
STP:tähän verrattiin ekan levynsä aikoihin paljonkin Pearl Jamiin laulunsa puolesta.
Musiikillisesti STP:n Corea verrattiin aika rankallakin kädellä Alice In Chainsiin, mutta nykyään kun kaikkien noiden grungeilijoiden koko tuotantoja kuuntelee, niin ihan eri soundiahan jokainen edusti ja kuranttia kamaa löytyy jokaiselta bändiltä ihan viimeisimpiin levyihin saakka.
 
Jos palataan Aliceen niin olisi pirun mielenkiintoista kuulla uusi rauhallinen akustinen E.P. poppoolta. Ne kun ysärillä toivat mahtavaa kontrastia varsinaisiin kokopitkiin, noin niinku soundillisesti ja tyylillisesti. Nuo kahden viimeisimmän slovarit ei jotenkin sytytä... tai no onhan Black Gives Way To Blue ihan mielettömän kaunis kappale.

Tämä uusin levy on paljon parempi kuin edellinen. Kuulostaa ehjemmältä kokonaisuudelta. Tässä on taas sitä magiaa mikä sai mut aikanaan aic faniksi

käsi: Tämä uusin levy on paljon parempi kuin edellinen. Kuulostaa ehjemmältä kokonaisuudelta. Tässä on taas sitä magiaa mikä sai mut aikanaan aic faniksi
 
Juuri tämä

En ole koskaan mikään HC-fani ollut, mutta soundi- ja fiilismaailma ollut parhaimmillaan loistavaa.
Uusin levy yllätti kovuudellaan, välillä saa lievän pk:n noista bassosaundeista.
Levyn paras piisi Choke? Ehkä?