Kitarat: kitarakamat ›

Humpparin - yksikelaisenkin kokoisen - lisäämällä taitaa likimain aina menettää sen parhaan/perinteisen yksikelaisen soundin siinä määrin, että pelkällä potikoiden pyörittelyllä ei kovin liki enää pääse. Pelkän tallahumpparin lisäämällä soundillinen vaikutus toki rajoittuu asentoihin 1 ja 2, vakiojohdotuksesta puhuttaessa.
 
Tosin humpparin puolittamalla saattaa ainakin joillain mikeillä päästä kohtalaisen tai joidenkin mielestä jopa riittävänkin liki alkuperäistä yksikelaisen straton soundia.
Varsinkin jos kokeilee molempia keloja (osa humppareista on keloiltaan epäsymmetrisiä + tallamikin kohdalla on joka tapauksessa aina pieni kirkkausero).
Equttamalla jne. eroa voi jossain määrin vielä pienentää. Mutta jos se uusi mikki ei tuota lainkaan tiettyjä korkeimpia ääniä, ei niitä jälkikäteen hienoimmallakaan ekvalisaattorilla voida tyhjästä luoda.
 

 
Jos em. seikat huolettavat, eli että kaikki alkuperäiset soundit pitäsi säilyttää, niin ehkä vaikkapa Fenderin S-1 kytkennän tai vastaavan oman kytkennän lisäämällä pääsisi - joidenkin mielestä riittävän - "munakkaisiin" soundeihin. Samalla kuitenkin kaikki 5 alkuperäistä mikkivaihtoehtoa ja alkuperäisen käytettävyyden säilyttäen.
Tarvittaessa vielä päälle hieman jotain boosteria, overdriveä, ekvalisaattoria, multivatkaimesta "munakkaampi" presetti tms.
 
S-1:n tämänhetkinen versio straton kohdalla tarkoittaa sitä, että 5 vaihtoehtoista soundia valitsemalla saadaan - ainakin sähköisessä mielessä - perinteinen humppari aikaan. Eli kaksi kelaa sarjaan kytkettynä (keskimikkihän on moderneissa stratoissa likimain aina magneettisesti erinapainen ja myöskin reverse wound).
 
Ja nykykytkennällä jopa kolmekin kelaa saa sarjaan á la Brian May, jolloin saadaan keloista maksimaalinen jännite ulos. Toki jos on oikein tosi vintage-mikit (jopa allekin ~100 mV), niin silloin ei kyllä saada kolmellakaan kelalla yhtä korkeaa jännitettä aikaiseksi, kuin yhdellä kuumalla nykyhumpparilla (~400-500 mV).
Ja soundi nyt kait on aina hieman omanlaisensa, kun kelat kuitenkin ovat noinkin eri tavoin sijoitettuina ja alunperin itsenäisiksi yksikelaisiksi suunniteltu.
Vintage-humpparit lienevät ~200 mV ja tuossa välissä ovat sitten semikuumat humpparit. Voltit tietenkin ovat vain yksi osa monimutkaista yhtälöä. Ja monet rokkarit ja jopa hevaritkin käyttävät ihan tarkoituksella korkeintaan semikuumia humppareita. Osa jopa vintageksi luokiteltavia, vaikka olisikin reippaasti säröä ja paksu soundi, á la ZZ Topin Billy Gibbons.
 

 
http://www.fender.com/news/s-1-switching/ (S-1:n päivitetyt 2013 versiot)
 
When not in use, the S-1 switch doesnt affect standard Stratocaster wiring, which is:
* Position one: bridge pickup only
* Position two: bridge and middle pickups wired in parallel
* Position three: middle pickup only
* Position four: middle and neck pickups wired in parallel
* Position five: neck pickup only
 
The S-1 switch offers five additional pickup wiring options when engaged:
* Position one: all three pickups wired in series
* Position two: bridge and middle pickups wired in series
* Position three: middle and neck pickups wired in series
* Position four: bridge and neck pickups wired out of phase, with a special tone capacitor
* Position five: bridge and middle pickups wired in series and out of phase, in parallel with neck pickup
 

 
Onkos joku täällä kokeillut stratoa humbucker-johdotuksella (2 kelaa sarjassa) ja jopa kolme kelaa sarjassa? Oliko mistään kotoisin? Toimiko vain vintage/kuumilla yksikelaisilla hyvin?
Vai oliko joku toinen kombinaatio mielestäsi parempi aidon, täysikokoisen humpparin vastine (2 sarjassa + 1 kela sen rinnalla tms.).