Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Youthanasia iski sillon ilimestyessään siihen 11-12v Kiviniemeen niin kovaa, että siitä lähti koko metallimusiikki-innostus liikkeelle, eli sanottaisko nätisti että se mullisti minun elämäni (sic).
 
Sen jälkeen hommasin edeltävän tuotannon, rupesin pitämään bändiä yhtenä ehottomista suosikkibändeistäni (kestänyt ihan tähän päivään asti) ja jäin oottamaan sitä seuraavaa levyä (Cryptic Writings siis.) Siitä ollaan menty tähän asti ihan järkkymättömänä Megadeth-fanina, ainut että erinäisistä syistä johtuen en yhellekkään keikalle ole päässyt.
 
Tämän uusimman levyn myötä putosi fanilasit silimiltä ihan totaalisesti ja avautui se kuvio mitä tämä bändi on minulle aina merkinnyt ja tuonut. Avataanpa se näin:
 
Cryptic Writings - vaikka kuinka yritin levyä tuolloin kuunnella ja siitä pitää, tuotti se aina valjun tunteen ja jotenkin löysän fiiliksen. "Pakkohan tästä on tykätä, lempibändi hei.." Nykyään pystyy jo myöntähän että huonoin levy tältä bändiltä.
 
Risk - ilmestyessään melkeinpä vitsi, meni siihen metallibändien yleiseen keventymiseen. Nykyään hyvinkin kuuntelua kestänyt levy, mutta jos ei oma musiikkimaku olis ajan myötä kehittyny metallista poiskin, olis tämä levy pohjasakkaa. Onneksi, jo oman mielenterveyden kannaltakin en jämähtäny pelkästään metallin ja sitä myötä tämäkin levy on auennut ihan eri sfääreihin.
 
The World Needs A Hero - luvattiin raskaampaa linjaa, paluuta vanhaan ja sehän olis noiden kahen levyn jäläkeen maistunut. Saatiin mukarankkoja riffejä, munattomia ja mitäänsanomattomia biisejä. Esim.Return to Hangar aiheuttaa vieläkin puistatuksia.. No, joitakin hyviä biisejä sentään, fanilasit pysyy päässä..
 
The System Has Failed - Kick the Chair lupaili mahtavuuksia. Levy alkaakin ihan väkevästi mutta lässähtää totaalisesti neljän biisin jäläkeen. Lupauksia herättävä toki muttei kanna täysin.
 
United Abominations - Jälleen heräteltiin ajatuksia paluusta vanhaan. Lopen tuollakaan ei olis väliä kunhan biisit on hyviä, ei sitä Rust in Peacea tartte uuestaan tehejä mutta itselle Megadethin paluu vanhaan merkkais hyviä riffejä ja sanotuksia ja biisejä.. Ei aivan onnistu, valonhetket on kirkkaampia kuin aikoihin mutta vastaavasti kaivon pohja syvemmällä. Ei iskenyt eikä iske kunnolka vieläkään.
 
Endgame - No, muutaman kuuntelukerran jäläkeen tämä levy aukesi ja rupesi toimimaan. Niin hyvin että koin vihdoin ja viimein saaneeni sen mitä Youthanasian jäläkeen olin oottanut: perkeleen hyvin tykittävän Megadeth-levyn. Pari biisiä pois niin paketti olis täydellinen mutteihän Youthanasiakaan ole täydellinen niin so what sitten. Tämä oli ja on kova juttu!
 
13 - vähän samat sanat kuin United Abominationsiinkin. Ja häirihti tuo vanhojen kierrätyskin.. Kaikkia levyjä Endgamea lukuunottamatta on vaivannu semmoinen ongelma, että siellä on niitä totaalisen mitäänsanomattomia biisejä joukosa mitkä rupesivat jo aiheuttamaan myötähäpeää. Lisäksi jo pitkään olin aistinut Mustainen lyriikkakynän väsähtäneen. Oli tullut semmosia muka kovis-juttuja ja näitä ihan löysiä, yksinkertaisesti kirjotettuja rakkauslauluja ja tiesmitä, nämä jo toistuvasti Crypticiltä asti (vrt. She-Wolf) mutta nyt ne rupesivst tökkimään ihan täysin.
 
Super Collider - Niin, tähän on tultu.. Nyt oikiasti on heitettävä ne fanilasit nurkkaan ja myönnettävä että antaa vain olla. Jatkossa mukavampi jättää odotukset vain matalalle ja jos joskus vielä pärähtää kunnolla niin yllättyy sitte ilosesti mutta enää en anna minkään muuttaa sitä käsitystä että yhtä levyä lukuunottamatta viimiset 19 vuotta on ollu vain sarja toisiaan karvaampia pettymyksiä. Tämä levy ei passaa meikäläiselle muutamaa biisiä lukuunottamatta ollenkaan, eikä muutama onnistuneempi kappale saa olla edellytys ehdottomalle faniudelle. Biisit on järkiään tylsiä, mitäänsanomattomia, pahimmillaan aivan jopa lapsellista rypistelyäkin. Rokkijutut olisi ihan OK, jos ne osais tehä kunnolla; tällä levyllä ei vain onnistuta. Sanotukset, joita tällä bändillä olen aina pitänyt kovassa huudossa, menevät nyt jo niin pitkälle että pahimmillaan ollaan jo surkean ja naurettavan rajamailla ja myötähäpeä on suuri.
 
Lisäksi levyjen ulkopuolelta tuotava esille vielä yksi juttu, mikä on nostanut meikäläisen vastarintaa bändiä kohtaan; viimeaikojen DVD-julkasujen laulujen yletön uudelleenäänittäminen. Perkele, jos ei pysty laulamaan kunnolla niin joko se pitää hyväksyä niin, että "HEI, tältä me vaan nykyään kuulostetaan" tai jättää rankasti vaan julkasematta.
 
Että näin, sori vaan mutta oli pakko saada avautua. Tämä koko juttu ja sen aukeneminen meikäläiselle on lopen kova juttu, kyseesä on kuitenki bändi jota olisin seurannu jonkun meistä hautaan asti jollen olis "herännyt.." Surulliseksihan tuosa tuli, kaikki valkeni tuosa yhtenä iltana kun kuuntelin Super Collideria kuulokkeilla että ei hitto, on jatkettava vain matkaa. Mustaine jää kuitenki meikäläisen ikuiseksi ykköskitaristiksi vaikka bändistä jo luopuiskin.
 
Ja anteeksi Megadeth, ei voi kyllä sanua etten yrittänyt..

Edellinen herätti muistikuvia ajasta jolloin Youthanasia ilmestyi.Sitähän pidettiin ihan poppilevynä.Siihen jos verrataan niin eipä Megadeth kovin suuria harppauksia loppujen lopuksi ole ottanut.Ja sellaset perinteiset biisirakenteet tuli mukaan jo Countdownilla (joka silloin oli monenkin mielestä "poppia" edeltäjäänsä verrattuna :-)).
 
Kyllähän ne puhtaat thrash/speed-metal kuviot Megadethin osalta jäi Rust In Pieceen.

Kiviniemi: Youthanasia iski sillon...
 
Hyvä kirjoitus, juuri näin. Ota plussa.
 
10 vuoden päästä tätä uusinta ei kukaan tule muistamaan, kun taas RIP soi tiuhaan kansan soittimissa. Mustainen tulisi katsoa peiliin pitkään ja oikein ajatuksen kanssa.

Mielipideasioista on aina turha väitellä toisten kanssa, mutta tässä asiassa en todellakaan ymmärrä miten joku tästä uudesta levystä voi tykätä. Sue -lehdessäkin kehuttiin tuo levy ehkä parhaimmaksi raskaan musiikin julkaisuksi tälle vuodelle. Megedethin keventyminen tuohon rokkimaiseen tyyliin ei olisi mitään haitannut ja minusta se kuulosti paperilla vielä hyvältä, mutta miten olikaan levyllä: todella tylsiä ja löysiä sävellyksiä jälleen kerran muovisella tuotannolla. Harmittaa tosissaan kerrankin myöntää, että pessimistit olivat tällä kertaa oikeassa alusta alkaen.

Kiviniemi:
Cryptic Writings - vaikka kuinka yritin levyä tuolloin kuunnella ja siitä pitää, tuotti se aina valjun tunteen ja jotenkin löysän fiiliksen. "Pakkohan tästä on tykätä, lempibändi hei.." Nykyään pystyy jo myöntähän että huonoin levy tältä bändiltä.
 
Oho. Aika harvoin kuulee että CW olis huonoin. Mun mielestä mainio levy. Oikeestaan mulle uppoo kaikki välillä KIMB... - CW. Sitten taas Riskistä tähän päivään uppoo parhaiten tää uus Superi.

Arkka: Oho. Aika harvoin kuulee että CW olis huonoin.
 
Mä en saa tuosta huonoa levyä millään. Menee mulla samaan lokeroon muitten timanttien kans. Uusinta en edes uskalla kuunnella.

haunted: Mä en saa tuosta huonoa levyä millään. Menee mulla samaan lokeroon muitten timanttien kans. Uusinta en edes uskalla kuunnella.
 
Toimii kyllä mullekin oikein hyvin tuo CW. Diggasin jo silloin, kun se ilmestyi. Risk taasen oli aluksi vähän siinä ja siinä.. mutta pari hyvää tsipaletta sieltä löytyi ja löytyy edelleen.

Väsynyttä, matelevaa, tylsää. Nämä sanat tulevat itselläkin ekana mieleen. Bändi kuin bändi saa mun puolestani julkaista heikompiakin levyjä, sillä makuasioistahan nämä mielipiteet muodostuu, mutta tämä Super Collider on jo melko sysipaska. Tai ei tätä kyllä paskaksikaan voi haukkua. Paskoilla levyilläkin on jotain semmosta sisältöä, mikä herättää niitä negatiivisia tuntemuksia. Tämä levy ei herätä oikeastaan mitään fiiliksiä ja se tässä ärsyttääkin. Ennen ekaa kuuntelua katselin biisien pituuksia ja huomasin, että viisi ekaa rallia huitelee siinä 4-4:15 minuutin paikkeilla. Heti tuli semmoinen, no pessimistinen olo, että "jaaha, tiedänkin mitä on luvassa". Ja sieltähän sitä tuli. Eli ei yhtikäs mitään.

Tasapaksua löysää rock-läpsyttelyä pääsääntöisesti. Ei mitään erityistä tai erottuvaa.
Alusta loppuun ihan hohhoijaa kamaa niinkuin viime levyt on muutkin olleet.
Ei lähde,ei, ei.

Minun mielestä hyvää musiikkia näin vuonna 2013 julkaistuna. Ei nouse Megadethin parhaimmistoon, mutta silti mukavaa kuunneltavaa. Jos nyt otetaan vertailuksi vaikka Children Of Bodomin ja Black Sabbathin uusimmat niin kyllä tämä niistä voiton vie. Tuo Black Sabbath se nyt vasta onkin väsynyttä läpsyttelyä, joskin heillekin pitää hattua nostaa, että jaksavat eläkeiässä metallirockia vääntää. COBbi nyt on sitä samaa jyystöä, mitä 13 bändiä tekee tusinasta(siis nämä viimeisimmät levyt). Tästä levystä tulee vähän ysärin youthanasia - risk albumit mieleen. Toki myös edellisen levyn suuntaus kuuluu tässä. Ehkä olisi kaivannut jotain ihan ässäbiisiä vielä tuohon lisukkeeksi. Eipä se tuo Youthanasiakaan aikanaan troo faneilta kovin myönteistä ensivastaanottoa saanut. Muistelisin että odottelivat paluuta Rustin suuntaan ja sitähän se ei tehnyt. Megadeth kuulostaa kuitenkin Megadethiltä eikä noilta toinen toistaan samanlaisemmilta uudemmilta tulokkailta. Ja Daven lauluääni kyllä erottuu edukseen tästä nykyisestä örinä/kliini/raakkuvaris(Dani Filth wannabes) tuputuksesta. Joistakinhan Daven lauluäänen kehuminen saattaa kuulostaa Ironiselta. Noista Soundeista en jaksa kitistä. Keskityn lähinnä sävellyksiin..
 
Kyllä tämä tämän vuoden julkaisuista nousee Helloweenin taakse kakkoseksi omalla listallani.

0:12 -> 1:07:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rsbD8WRldjo
 
Toivottavasti fanit tykkää. :D

Kontiak: 0:12 -> 1:07:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rsbD8WRldjo
 
Toivottavasti fanit tykkää. :D
 
Vahvistat clipillä käsitystäni siitä että nämä bändin ostomuusikot eivät ole kovin innoissaan uudesta levystä. Vähän haisee diplomatia noissa vastauksissa...
 
Minusta hirveimpiä albumeja on aina ollu ne jossa "on vähän kaikille jotain", niinkuin Broderick tuossa toteaa. Thrash-wiboja ja rokki-wiboja, WTF?? Ei vaan toimi.
Ei toimi kun kuitenkin koko albumi on soitettu ja tuotettu samalla energialla, samoilla saundipalateilla.
 
Toimisi, jos erilaisert biisit olisi aidosti viety äärilaidoille, tehty oikeasti rouheaa, juurekasta stadionrockia. Vaikka vaihdettu ne helevetin marsut johonkin mielikuvituksekkaampaan laitteeseen, tai Mustaine olisi vaikka vihdoin voinu jättää laulun jollekin toiselle tms.
Ja ne napsuvat konerummut :)
 
Calender time for Mustaine!
http://www.youtube.com/watch?v=oaf11UNSvcQ
 
Terveisin
Aamuvitutus

nimjack: Vahvistat clipillä käsitystäni siitä että nämä bändin ostomuusikot eivät ole kovin innoissaan uudesta levystä. Vähän haisee diplomatia noissa vastauksissa...
 
Minusta hirveimpiä albumeja on aina ollu ne jossa "on vähän kaikille jotain", niinkuin Broderick tuossa toteaa. Thrash-wiboja ja rokki-wiboja, WTF?? Ei vaan toimi.
Ei toimi kun kuitenkin koko albumi on soitettu ja tuotettu samalla energialla, samoilla saundipalateilla.
 
Toimisi, jos erilaisert biisit olisi aidosti viety äärilaidoille, tehty oikeasti rouheaa, juurekasta stadionrockia. Vaikka vaihdettu ne helevetin marsut johonkin mielikuvituksekkaampaan laitteeseen, tai Mustaine olisi vaikka vihdoin voinu jättää laulun jollekin toiselle tms.
Ja ne napsuvat konerummut :)
 
Calender time for Mustaine!
http://www.youtube.com/watch?v=oaf11UNSvcQ
 
Terveisin
Aamuvitutus
 
Hoho...mikä megadeth se semmonen on jossa inisee joku toinen. Mustainen pitää laulaa vaikka meniskin vituiks :D

Hieman nosti kulmakarvoja kun Suessa lätkäisivät levyarviossa yhdeksikköä. Tuli mieleen ettei vaan olisi asialla sama jannu joka ylisti taivaisiin Morbid Angelin Illudin...

Emeritus: Hieman nosti kulmakarvoja kun Suessa lätkäisivät levyarviossa yhdeksikköä. Tuli mieleen ettei vaan olisi asialla sama jannu joka ylisti taivaisiin Morbid Angelin Illudin...
 
siis mitä vittua levyarvostelija osoitti oman mielipiteensä?? miksei vaan käynyt mnetist kysyy et mikä arvosana olis pitänyt oikeesti antaa!!!

reaper666: siis mitä vittua levyarvostelija osoitti oman mielipiteensä?? miksei vaan käynyt mnetist kysyy et mikä arvosana olis pitänyt oikeesti antaa!!!
Nimenomaan! Ihmeellistä journalismia kerta kaikkiaan.

itse olisi antanut 8. Loistava levy :)

Kyllähän se niin vaan on että jos Mustaine tekisi ns. Tolkit ja lähtisi bändistä ja/tai antaisi lauluhommat jollekin muulle niin Megadeth ei enää olisi Megadeth vaan joku muu "kasvoton/geneerinen" rässibändi ilman mitään persoonallisuutta. Mulle nimenomaan tuo Daven ääni on se mikä erottaa Megadethin muista alan jyystäjistä...

Regalis Apertura: Kyllähän se niin vaan on että jos Mustaine tekisi ns. Tolkit ja lähtisi bändistä ja/tai antaisi lauluhommat jollekin muulle niin Megadeth ei enää olisi Megadeth vaan joku muu "kasvoton/geneerinen" rässibändi ilman mitään persoonallisuutta. Mulle nimenomaan tuo Daven ääni on se mikä erottaa Megadethin muista alan jyystäjistä...
 
Njoo, toinen tykää äidistä, toinen tyttäristä.
 
Itselle taas Deth on aina ollut ja tulee olemaan vihaiset riffit yhdistettynä tylyyn saundiin, eikä todellakaan nykytyylin mukaiseen geneeriseen, radiotuotettuun huttuun. Daven laulu oli mielestäni erityisasemassa neljällä ekalla levyllä, sillon kun miehen kassit on vasta laskeutunu ja äänessä on sellasta kuohitus pässin narinaa.
Nykyisin roikkuu jo siellä polvissa, kun on niin löysää örinää.
 
Megadethin musiikin tiukkuus ja biiseissä oleva "tilan tuntu" muodostaa sitä coolia agressiota niiden musaan.
Siis siihen vanhaan tavaraan.
 
Ja vanha tavara on aina parasta.....
 
Olen jo aiemmin täällä itkenyt ja itken taas jotta 80`s saund is long gone. Olen näköjään näitä miehiä jotka itkee vanhojen kunnon aikojen perään...