Musiikin teoria ja säveltäminen ›

JPQ: Voiko esim. sinfonia tyyppisessä materiaalissa jokaisen huilun kirjoittaa omalle viivastolleen kun noissa monissa klassisissa nuoteissa molemmat huilut esim. on samalla viivastolla ? joskus tekisi tuntuisi selkeämpää jos voisi esinnäkin jos molemmilla eri crescendo merkinnät tai eri pituisia nuotteja.
 
Huilut voi kirjoittaa yhdelle viivastolle, tai niin monelle viivastolle kuin sektiossa huiluja haluaa olevan (yleensä 2 tai 3 +ehkä piccolo erikseen) - ja tämä voi myös partituurissa vaihdella, kunhan se säilyy luettavana. Välillä voi myös haluta, että äänessä on vire- ja balansointiseikkojen vuoksi vain yksi huilu, ja tämä pitää merkitä erikseen, jos muuten käyttää yhtä viivastoa kaikille huiluille.
 
Jos esim. kahdella huilulla (tai 1+2 ja 3, 1 ja 2+3) on eri rytmit, mutta kuitenkin sen verran selkeästi nuotitettavissa, että mahtuvat yhdelle viivastolle, eri rytmissä menevien stemmojen dynamiikat (crescendot) voi merkitä viivaston ylä- ja alapuolelle. Tilanteen mukaan.
 
Lue nämä
 
http://imslp.us/php/linkhandler.php … vinsky_-_RiteOfSpring_OrchScore.pdf
 
http://imslp.us/php/linkhandler.php … te%20of%20Spring%20%28Flutes%29.pdf
 
ja kuuntele+katso tämä
 
http://www.youtube.com/watch?v=5UJOaGIhG7A
 
Puhtaaksikirjoitus on kyllä tosin ihan oma lajinsa, ja mä miltei suosittelisin, että et ota siitä nyt yhtään ylimääräistä päänsärkyä. Jos teet virtuaaliorkkaasi sekvensserillä, silloin 1 midiraita/huilu on hyvä - jos nuotitussoftalla, silloin 1 viivasto/huilu on samaten aivan hyvä. Jos jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi saattaa teos oikeiden soittajien tulkittavaksi, kannattaa palata tuohon layout-asiaan erikseen, sen sijaan että antaisi sen häiritä sävellysprosessia aivan turhaan. Mozartillakin oli puhtaaksikirjoittajansa.

baron: 3. Varsinainen ongelma on, mitä on tupla-alennettu H eli suomalaisittain Bb tai anglosaksisesti Bbb eli miten se lausutaan? (Niinkuin esim Cdim7 soinnussa)
 
Suomalaisittain toinen vaihtoehto on Heses, joka lausutaan /heses/.

7+sävellajit: Suomalaisittain toinen vaihtoehto on Heses, joka lausutaan /heses/.
 
Tuota aikanaan musiikinteorian tunneilla varoitettiin käyttämästä hirveiden sanktioiden uhalla. "Se EI OLE hes, se on b!!! Kaksoisalennettu on bb!" Kaveri sitten ei millään kokeessa muistanut että mikä se kaksoisalennettu h on, sen muisti että heses se ei missään nimessä ole ja että b-kirjain jotenkin liittyi asiaan. Kirjoitti vastaukseksi sitten "hebeb". Luova ratkaisu minusta.

Janus: Huilut voi kirjoittaa yhdelle viivastolle, tai niin monelle viivastolle kuin sektiossa huiluja haluaa olevan (yleensä 2 tai 3 +ehkä piccolo erikseen) - ja tämä voi myös partituurissa vaihdella, kunhan se säilyy luettavana. Välillä voi myös haluta, että äänessä on vire- ja balansointiseikkojen vuoksi vain yksi huilu, ja tämä pitää merkitä erikseen, jos muuten käyttää yhtä viivastoa kaikille huiluille.
 
Jos esim. kahdella huilulla (tai 1+2 ja 3, 1 ja 2+3) on eri rytmit, mutta kuitenkin sen verran selkeästi nuotitettavissa, että mahtuvat yhdelle viivastolle, eri rytmissä menevien stemmojen dynamiikat (crescendot) voi merkitä viivaston ylä- ja alapuolelle. Tilanteen mukaan.
 
Lue nämä
 
http://imslp.us/php/linkhandler.php … vinsky_-_RiteOfSpring_OrchScore.pdf
 
http://imslp.us/php/linkhandler.php … te%20of%20Spring%20%28Flutes%29.pdf
 
ja kuuntele+katso tämä
 
http://www.youtube.com/watch?v=5UJOaGIhG7A
 
Puhtaaksikirjoitus on kyllä tosin ihan oma lajinsa, ja mä miltei suosittelisin, että et ota siitä nyt yhtään ylimääräistä päänsärkyä. Jos teet virtuaaliorkkaasi sekvensserillä, silloin 1 midiraita/huilu on hyvä - jos nuotitussoftalla, silloin 1 viivasto/huilu on samaten aivan hyvä. Jos jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi saattaa teos oikeiden soittajien tulkittavaksi, kannattaa palata tuohon layout-asiaan erikseen, sen sijaan että antaisi sen häiritä sävellysprosessia aivan turhaan. Mozartillakin oli puhtaaksikirjoittajansa.
 
Mitens tuo merkitään että vain yksi huilu soi tai sitten vaikka kaksi tai kolme? ja huilu oli esimerkki soitin.
ps. teen kuitenkin joka huilulle oman viivaston tuntuu helpoimmalta itselle.

JPQ: Mitens tuo merkitään että vain yksi huilu soi tai sitten vaikka kaksi tai kolme? ja huilu oli esimerkki soitin.
ps. teen kuitenkin joka huilulle oman viivaston tuntuu helpoimmalta itselle.
 
Numerolla (roomalainen tai arabialainen) ja pisteellä: jos haluaa, että vain ykköshuilu soittaa, stemman päälle "1." tai "I.". Neloskäyrätorvi "4." tai "IV." jne. Jos viivastolla on normaalisti vaikkapa kahden klarinetin stemma kirjoitettuna harmonioihin, ja sen jälkeen haluaa, että molemmat soittavat samaa yksiäänistä linjaa, silloin merkintä on "a2".
 
Katso mallia esim. tuosta:
 
http://petrucci.mus.auth.gr/imglnks … LP48692-Rimsky_Osnovy_Ex001-025.PDF

Janus: Numerolla (roomalainen tai arabialainen) ja pisteellä: jos haluaa, että vain ykköshuilu soittaa, stemman päälle "1." tai "I.". Neloskäyrätorvi "4." tai "IV." jne. Jos viivastolla on normaalisti vaikkapa kahden klarinetin stemma kirjoitettuna harmonioihin, ja sen jälkeen haluaa, että molemmat soittavat samaa yksiäänistä linjaa, silloin merkintä on "a2".
 
Katso mallia esim. tuosta:
 
http://petrucci.mus.auth.gr/imglnks … LP48692-Rimsky_Osnovy_Ex001-025.PDF
 
entäs jos haluaa että vaikka 1,3, ja 4 soittaa ? tai sitten kaikki. ps. löytyykö näistä merkinnöistä kirjaa?

JPQ: entäs jos haluaa että vaikka 1,3, ja 4 soittaa ?
 
"1., 3., 4.", "1, 3.+4." jne. Useasti, jos samasta soittimesta on stemmat neljälle soittajalle (kuten käyrätorvilla), ne on muutenkin jaettu jo kahdelle viivastolle (esim. 1+2, 3+4).
 
tai sitten kaikki.
 
"Unis.", "tutti" tms.
 
ps. löytyykö näistä merkinnöistä kirjaa?
 
Vaikka kuinka monta. Hakusanalla "music notation" löytyy paremmin lähdeteoksia nuotinkirjoituksen käytännöistä, orkestrointioppaissa (kuten Rimsky-Korsakov, Berlioz, Adler...) niihin ei käytetä liiemmälti aikaa vaikka nuottiesimerkeistä hyviä tapoja voikin bongata. Käytännöt vaihtelevat (säveltäjät, käytetty kieli ja sanasto - italia, englanti, ranska, saksa?, puhtaaksikirjoittajat, kustantajat...). Itse suosittelisin tätä teosta:
 
http://books.google.fi/books?id=X-G … wAACAAJ&source=gbs_similarbooks

Tarkoitin nimenomaan kattavaa teosta tohtori toonikahan sisältää jotain nuoteista lisäksi pieni mutta epäergonoominen aakostettu tasku vihko itsellä josta paha hakea mitään kun se ei pysy hyvin auki ja mielestäni aakkosjärejstyksessä muuten kyllä jo aika kattava muistelen jotenkin vaan uskon että kätevämpiä teoksia löytyisi englantikaan ei varmaan haittaa jolla varmaan soittimen nimet kirjoitan tosin nehän saa helposti vaikka venäjäksi hymiö (venäjä siksi esimerkkinä kun niillä omat kirjaimetkin). ps. alustavasti menee kuitenkin varmaan jokainen omalle viivastolleen. vielä ei ole a3 tulostinta (saisi kunnon koossa nuotit isostakin jutusta paperille silloin) ja varsinkin kun laserin tahtoo tulostimsekseen ei varmaan vuosiin olekkaan.

Joskus näkee tyyppiä Em(#5) tai Em+ olevia sointumerkintöjä. Millaisessa tilanteessa on perusteltua kutsua C/E:tä tuommoiseksi?

Darsu: Joskus näkee tyyppiä Em(#5) tai Em+ olevia sointumerkintöjä. Millaisessa tilanteessa on perusteltua kutsua C/E:tä tuommoiseksi?
 
Ei milloinkaan. Jos soinnussa on suuri terssi se kuulostaa aina duurisoinnulta ja on sellaiseksi merkittävä.
Duurisoinnussa voi olla pieni terssi (#9) mutta mollisoinnussa ei voi olla suurta.

Nelisormimangusti: Mollisoinnussa on aina suuri terssi, kuten E-mollissa G:n ja H:n välillä. Duurisoinnussa on aina pieni terssi, kuten C-duurissa E:n ja G:n välillä ;)
 
Joo ja septimisoinnussa aina tritonus!

baron: Joo ja septimisoinnussa aina tritonus!
 
Harmonian ketsuppi.

Nelisormimangusti: Harmonian ketsuppi.
 
Tritonus + puhdas kvartti = harmonian sriracha.

Kromaattinen kulku jos pitäisi selvittää ilman nuottikirjoitusta käyttäisin ehkä mainuttua Em#5:ttä. Ei tarvitsi sitä C:tä sinne sotkemaan, enkä usko että se tuossa siltä kuulostaisikaan.
 
Em Emaj7 Em7 Em6 Em#5 Em
 
Tuo on aika järkevä tilanne kyllä. Pahus kun en yhtään muista, missä konteksteissa olen törmännyt irrallisiin m#5:ihin, niin en voi laittaa esimerkkiä ihmeteltäväksi.

Darsu: en yhtään muista, missä konteksteissa olen törmännyt irrallisiin m#5:ihin
 
...kun yhden Emadd-13 ja toisen Cmaj7/E (= E-C-G-B) on merkattu väärin ?.

Muistinkin juuri yhden tapauksen. Claude Nougaron kappaleen "La pluie fait des claquettes" levyversioissa oli niin hatusta vedettyä säestystä, etten sitä osannut korvin purkaa, ja netistä löytyneessä $random_soinnutuksessa säkeistön viimeiset soinnut kuuluvat
 
| G7b9 C7b9 | Fm7+ | Gbmaj7 | Fm |
 
ja Fm7+:n kohdalla laulumelodia on C... aikanaan jäin miettimään, että ehkä tuon laatija on ollut jotenkin ovela, mutta eihän tuossa mitään järkeä ole nyt kun sitä katsoo, Db vaihtuu tahdin ajaksi C#:ksi ja sitten takaisin Db:ksi.

Darsu: Muistinkin juuri yhden tapauksen. Claude Nougaron kappaleen "La pluie fait des claquettes" levyversioissa oli niin hatusta vedettyä säestystä, etten sitä osannut korvin purkaa, ja netistä löytyneessä $random_soinnutuksessa säkeistön viimeiset soinnut kuuluvat
 
| G7b9 C7b9 | Fm7+ | Gbmaj7 | Fm |
 
ja Fm7+:n kohdalla laulumelodia on C... aikanaan jäin miettimään, että ehkä tuon laatija on ollut jotenkin ovela, mutta eihän tuossa mitään järkeä ole nyt kun sitä katsoo, Db vaihtuu tahdin ajaksi C#:ksi ja sitten takaisin Db:ksi.
 
Sointumerkeistä on niin paljon variaatiota, että tuollainen "7+"-symboli voi hyvin tarkoittaa ton Fm-sointumerkin yhteydessä korotettua (palautettua) septimiä, eli siis molli-majseiskasointua (Fm maj7). Muita vaihtoehtoja olisi korotus *)- tai palautusmerkin käyttö 7:n yhteydessä (edessä tai takana) (EDIT: tai delta-symboli, kolmio siis). Jos tosta on joku .pdf tms. linkittää, niin kontekstista voisi selvitä paremmin.
 
Jos mollisoinnun kvintin korottaa, niin erikoistapauksissa (kuten juuri tuo James Bond-progressio Em-Em#5-Em6-Em#5) se #5 kannattaa enharmonisesti kirjoittaa nuotteihin ihan sävellajin mukaisena b6:na, tässä tapauksessa C:nä, muutenkin.
 
*) EDIT: http://bit.ly/11FWS9S

Morjensta,
 
Oma osaamiseni teoriapuoleen musassa perustuu pitkälti duuri ja (luonnollinen) moliskaalojen tuntemukseen. Olen kitaristi. Aloinpa tässä pähkäilemään biisin sävellajia soiteltuani ja kuunneltuani Queens of the Stone Agen "I Sat By The Oceani" biisiä.
 
Yleensä kun soittelen biisejä ja etsin sointuja korvakuulolla yritän löytää biisistä pari sointua ja löytää loput menetelmällä "jos biisi menee Amollista, siinä voi olla vain C,F ja G Duurit sekä Am, Dm ja Em sekä vähennetty B.
 
Stone agen biisissä kuitenkin soitellaan duureja ja molleja paikoilla mitkä taistelevat käsitystäni vastaan.
 
Biisin soinnut versessä ovat G#, A#, B, F# ja E. Nämä soinnut muodostuvat sävelistä: A#, B, C, C#, D, D#, E, F, F#, G#.
 
Miten (ihmeessä) löydän biisin sävellajin? Normaalisti oman tajuntani mukaan skaaloissa harvemmin on noin montaa säveltä. Tässä varmaan aika monta asiaa teoriasta minnulla vielä auki, mutta jos jollain olisi jokin konsti opettaa minua tajuamaan näitä asioita vähän paremmin.
 
Kiitos etukäteen x1000!

Obladi: Biisin soinnut versessä ovat G#, A#, B, F# ja E. Nämä soinnut muodostuvat sävelistä: A#, B, C, C#, D, D#, E, F, F#, G#.
 
Ei ole A#-sointua. Ais-ääni (sävellajin II aste) esiintyy tossa säkeistön sointu/riffipohjassa ihan melodisena yksiäänisenä linjana. Sen sijaan säkeistökierron loppupuolella on C#-duurisointu.
 
Miten (ihmeessä) löydän biisin sävellajin? Normaalisti oman tajuntani mukaan skaaloissa harvemmin on noin montaa säveltä.
 
Etsi sointukierrosta sointu, joka tuntuu "kodilta" (=toonika). Tässä kierrossa se on eka sointu, eli G# (aina ei ole, mutta yllättävän useasti kuitenkin: vrt. esim. Hendrixin Hey Joe-biisiin, jossa "kotisointu" on vasta kierron 5. sointu). Sävellaji ei ole yksiselitteisesti duuri eikä molli, vaan se vaihtelee niiden välillä (melodia vs. soinnut/sointuasteet): jos pitäisi valita, sanoisin Gis-duuri, jossa on mausteena lainasointuja gis-mollista.
 
Tässä varmaan aika monta asiaa teoriasta minnulla vielä auki, mutta jos jollain olisi jokin konsti opettaa minua tajuamaan näitä asioita vähän paremmin.
 
No ei oikein ole muuta keinoa oppia tajuamaan, kuin lähteä ihan alkeista eikä mennä perse edellä puuhun. Se, miten nopeasti niissä alkeissa pystyy etenemään on taas ihan yksilöllistä. Mutta biisi biisiltä tapauskohtaisesti yli hilseen meneviä juttuja rautalangasta vääntämällä ei saavuta mitään hyötyä, kun teoreettisista konventioista monet ovat genre- ja aikakausisidonnaisia.
 
Sulla on esim. tossa omassa pähkäilyssä jo niin monta virhettä kaiken "perustana", että katsoisin suosiolla jostain kivasta kirjasta ja aloittaisin sivulta 1.