Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Alennuksen tunnus on -es aina, kun mahdollista (Des, Ges, Ces, Fes (ja Bes)). E:n ja A:n pesään ei ole kuitenkaan mieltä kirjoittaa E:tä, koska lausuminen tulisi vaikeaksi. Siksi ne ovatkin Es ja As. Sitten, kun siirrytään kaksoisalennettuihin säveliin, tunnus on -eses aina, kun mahdollista. (Esimerkiksi. Deses) E:n perässä on -ses samoin perusteiin, kuin tuolla yhden kerran alennetuissa (Eses). Mutta kun tullaan kaksoisalennettuun A-säveleen, siitä on käytetään kahta eri nimeä: Ases ja Asas. Sävelennimen Asas juuri on ilmeisesti Asin tuplaaminen. Nimen Ases juuri on taas kaksoisalennksen tunnus -eses, josta E katoaa. Wikisanakirjan mukaan Asas on vanhentunut http://fi.wiktionary.org/wiki/asas ja sävelen nykinen nimi on Ases. Ases on minusta loogisempi, koska siinä esiintyy se varsinainen kaksoisalennuksen tunnus, josta ensimmäinen E sulautuu A:han (A + -es = As) (A + -eses = Ases). Kysyn kuitenkin teiltä lukijoilta mieleiipidettä: Kumpaa käytät mieluummin?

Janus: Ei käytetä. "Ases"-nimitykseen en ole törmännyt 25 vuoteen missään yhteydessä, tekstissä tai puhekielessä. Koita keksiä joku muu lähdeviite kuin suomenkielinen wikisanakirja (fi-wikipediakin on vielä aivan lapsenkengissään).
 
(http://www.dolmetsch.com/musictheory9.htm) Tässä on toinen, jonka mukaan kaksoisalennetun sävelen A nimi on Ases.

7+sävellajit: (http://www.dolmetsch.com/musictheory9.htm) Tässä on toinen, jonka mukaan kaksoisalennetun sävelen A nimi on Ases.
 
Kaikissa sanaristikoissakin kaksoissävel on aina Asas :-)

7+sävellajit: (http://www.dolmetsch.com/musictheory9.htm) Tässä on toinen, jonka mukaan kaksoisalennetun sävelen A nimi on Ases.
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskus … %A4ytt%C3%A4j%C3%A4st%C3%A4:Sentree
 
Moikka.

"missä musiikillisessa yhteydessä kokisit ylipäätään relevantiksi käyttää asas-säveltä"?
 
Bbdim7?

Nelisormimangusti: "missä musiikillisessa yhteydessä kokisit ylipäätään relevantiksi käyttää asas-säveltä"?
 
Bbdim7?
 
Dim7-sointu esiintyy tonaalisessa musiikissa sellaisenaan vain (harmonisen) mollin VII asteella, ja silloinkin se sijaistaa V7-sointua, oikeastaan V9b-sointua, eli viisisointua, jossa pieni nooni. (Klasaritolppa-analyysissakin V9b on ihan hyväksyttävä tapa analysoida VII asteen dimisointu, etenkin jos se purkaa I asteelle.) Vähennetty nelisointu voi esiintyä myös välidominanttisoinnun yläkertana (esim. C-duurissa F#dim7-G = D7b9-G = V9b/V-V).
 
Vähennetyllä nelisoinnulla voi tilanteesta riippuen olla 4 erilaista kuvitteellista tai todellista pohjaääntä, ja nämä (yhdistettyinä ympäröivään harmoniaan) vaikuttavat dimisoinnun enharmoniseen kirjoitustapaan. Jos tuota Bbdim7-sointua katsoo ihan itsenäisenä sointuna tietämättä ympäristöstä mitään, "defaulttina" se purkaantuisi cb-mollisointuun (ja siinä nyt taas ei olisi hevon vitun järkeä), kuten Gb7b9. Dbdim7-soinnullekin voisi löytyä järkevämpi kirjoitustapa kuin des-fes-asas-ceses, jälleen kerran ympäristöstä riippuen.
 
Esim. C6-Cdim7-C6 (wanhaa swingiä) => Cdim7 on oikeasti relatiivisen V9b/III:n (eli B7b9) yläkerta => viivastolle "Cdim7": c-dis-fis-a.

Täysin turha sävel siis.
 
Tonaalisessa musiikissa.

Nelisormimangusti: Täysin turha sävel siis.
 
Tonaalisessa musiikissa.
 
Nojoo, lievennetään sen verran, että kromaattisissa laskevissa melodialinjoissa se voi olla käyttökelpoinen, esim. Des-duuribiisissä as- ja ges- sävelten välillä, ehkä vähän taas kontekstista ja tyylilajista riippuen: onko selvempää kaksoisalentaa a, vai ensin palauttaa g ja samantien alentaa se taas...
 
...jos nämä asiat olisivat helppoja, niin kaikkihan tätä tekis.

Entäs Ass?

I3enjam1n: Entäs Ass?
 
As ruotsiksi.
 
Feces?

Gis-maj As. Hieno sointukierto.

ganesha: Gis-maj As. Hieno sointukierto.
 
Parhaat modulaatiot: E => C#, ehkä hieman myöhemmin B => C#