Keskustelua raskaammasta musiikista ›

The Hunter oli ihan hyvä rokkilevy muutamalla tykkibiisillä, mutta tosiaan kokonaisuutena vähän hajanainen verrattuna edellisiin konseptialbumeihin.

Ihan selkeä välityö tuo Hunter minusta oli, tarvitsivat varmasti raskaiden Skye-sessioiden jälkeen tollasen kevyen rokkilevyn, jota ei hiottu viimeseen asti vaan jammattiin hyvillä fiiliksillä menemään. Mutta odotan seuraavalta paluuta ruotuun.

bedlam: Ihan selkeä välityö tuo Hunter minusta oli, tarvitsivat varmasti raskaiden Skye-sessioiden jälkeen tollasen kevyen rokkilevyn, jota ei hiottu viimeseen asti vaan jammattiin hyvillä fiiliksillä menemään. Mutta odotan seuraavalta paluuta ruotuun.
 
Juuri näin minäkin Hunterin näen. Ei se missään nimessä ole huono, mutta Remissionin kanssa kyllä aika tasoissa siitä Mastodonin "huonoimmasta" levystä.
 
Huvittaa vain miten hyvin verrattavissa Metallican ja Mastodonin tuotanto on toisiinsa. Ettei seuraavaksi vain tulisi täydellistä suunnanmuuttoa Mastodonillekin?

EvilDead:
 
Huvittaa vain miten hyvin verrattavissa Metallican ja Mastodonin tuotanto on toisiinsa.
 
hahaa, niinpä onkin, ota plussa! :D

No jos sieltä toinen Hunter tulee niin kyllä menee usko tähänkin bändiin. Mikä on harmillista, koska äijät ovat kyllä oikeasti kehittyneet etenkin tuolla laulupuolella. Se toimi provinssissa kesällä aivan helvetin hyvin. Harmitti vaan, kun soittivat kehnoa hunter matskua lähes koko settinsä.
 
Mutta joskus bändit tahtovat vaan kehittyä ja muuttaa ilmaisuaan eikä siinä mitään. Joskus se suunta vaan on huono tai sellainen, että vanhana fanina ei niitä uusia kötöstyksiä sitten jaksa enää kuunnella lain.

Exhausted: hahaa, niinpä onkin, ota plussa! :D
 
Valitettavasti tämä on sanottu aikasemminkin tässä topicissa ja netistäkin löytyy vertailukuvia.
 
Eli en voi ottaa minkäänlaista krediittiä tästä. :(
 
e: Enkä mä todellakaan jaksaisi uskoa, että toista Hunteria tulisi. Hunter oli aivan selkeästi irtiotto aikasempaan meininkiin ja haluttiin tehdä jotain paljon letkeämpää. Toistaiseksi bändi on osoittanut sen erittäin hyvin ettei tahdo tehdä toista samanlaista levyä ja uskoisin, että seuraavasta levystä tuleekin erillaisin.

lapio:
Mutta joskus bändit tahtovat vaan kehittyä ja muuttaa ilmaisuaan eikä siinä mitään. Joskus se suunta vaan on huono tai sellainen, että vanhana fanina ei niitä uusia kötöstyksiä sitten jaksa enää kuunnella lain.
 
Kyllä tänne "vanhana fanina" muutos uppoo, esim Crack The Skyeta ei vaan jaksa kuunnella vaikka hieno tekele yrittää ollakin. Kokonaisuutena puuduttava. Varmaan bändi iteki sen tajus ja halus tehä taas oikeita biisejä.

Seuraavalla levylle voisi kyllä tuottajan valita paremmin, Hunterin saundit ovat aika pökäleet.

AnonHero: Seuraavalla levylle voisi kyllä tuottajan valita paremmin, Hunterin saundit ovat aika pökäleet.
 
Matt Bayles hoiti musta homman oikein hyvin ekalla kolmella levyllä, siinä vois olla hyvä vaihtoehto. Blood Mountainilla miksaajana toimi vielä omaan makuun erittäin kova mies Rich Costey (Mars Voltan eka, Mew'n Frengers, RATM:n Renegades...). Tolla levyllä on ehkä ne bändin tähän mennessä parhaat soundit, vaikka nykytyyliin jokunen lead-osuus meni vähän ikävästi digi-särölle.
 
Brendan O'Brien sai hiukan kummallisen muhjuiset soundit CTS:lle - ei tolta osin kuulu levy omiin suosikkeihin. Tavallaan isoa ääntä, mutta kuitenkin kovin epäselvää möhnää. Hunterilla oli tosiaan vähän kolkot soundit tämän pop-tuottajan (kukasenytolikaan) käsissä. Tavallaan potkivat, mutta aika raffisti kaukana yhtään luonnollisista.
 
E: Tavallaan Leviathanin vähän surisevat kitarat ja muuten vaan vähemmän hifit soundit toimi kanssa oikein hyvin. Remissionilla on ehkä vähän yllättäen puhtoisempi meno omaan korvaan. Hyvät soundit siinäkin.

AnonHero: Seuraavalla levylle voisi kyllä tuottajan valita paremmin, Hunterin saundit ovat aika pökäleet.
 
Minä kyllä tykkään.

Hassua kuinka erilailla jengi diggailee Mastodonttia. Itselle se kovin levy on ehdottomasti CTS ja huonoimman tittelistä taistelee Remission ja Hunter. Saundien puolesta sekoitus Blood Mountainia ja CTS:ssää toimis. Hunterin saundit oli ihan kakkaa, pilaa todella paljon tuosta levystä.

Mun mielestä kans The Hunterin saundit on aika ohkaiset, sen sijaan CTS:n saundimaailma toimii, samoin kuin Blood Mountainin. Nuo kaksi on myös mielestäni parhaat levytkin.

En myöskään diggaa Hunterin äänimaisemaa, mut Crack the Skyessa ei ollu mitään vikaa.
Ihan noin parhausjärjestyksestä puhuttaessa menis että Crack the Skye selkee ykkönen, sit Leviathan, sit Blood Mountain ja Hunter tasoissa, Blood Mountain muuten parempi mut loppupään biisit on aika turhaa paskaa. Remission vika, hyviä juttuja mut aika tylsänpuoleinen kokonaisuus.

Herrah: En myöskään diggaa Hunterin äänimaisemaa, mut Crack the Skyessa ei ollu mitään vikaa.
Ihan noin parhausjärjestyksestä puhuttaessa menis että Crack the Skye selkee ykkönen, sit Leviathan, sit Blood Mountain ja Hunter tasoissa, Blood Mountain muuten parempi mut loppupään biisit on aika turhaa paskaa. Remission vika, hyviä juttuja mut aika tylsänpuoleinen kokonaisuus.
 
Siellä Veri Vuoren lopulla on kuitenkin komeat This Mortal Soil ja Siberian Divide.. Ei musta se "viimeinen" elefanttimies-outro Pendulous Skin ole kehno myöskään. Hunters Of The Sky ja Hand Of Stone ovat kieltämättä aikamoisia "Mastodon-automaattivaihteella" -vetoja. Ihan passeleita sellaisia, mutta kuitenkaan eivät tuo levyyn kyllä mitää lisää.
 
Remission on vähän enemmän yksnappinen tai yksisoundinen, joka kyllä kuuluu parissa biisissä varsinkin lauluissa. Bändin ambitiot oli varmaan jo tossa vaiheessa "pelkkää" ärjymistä korkeammalla. Anyjuu, musta tuo levy on parantunut vuosien varrella ihan tosissaan, hienoja biisejä on vaikka kuin. Toki eniten omalla kohalla esiin nousee 2 ekaa kipaletta ja Mother Puncher. Vaan ovat nuo hienot maalailubiisit kuten Trainwreck huikeita myös.
 
Selkeästi aliarvostetuin Mastodon-levy munsta. Toki tuo levy vaatinee jonkin sortin tottumustasoa tuon tyyliseen sludge-jyrään. Muuten voipi olla aikas monotonista murjontaa se.

Ziggy Bubba: Siellä Veri Vuoren lopulla on kuitenkin komeat This Mortal Soil ja Siberian Divide.. Ei musta se "viimeinen" elefanttimies-outro Pendulous Skin ole kehno myöskään. Hunters Of The Sky ja Hand Of Stone ovat kieltämättä aikamoisia "Mastodon-automaattivaihteella" -vetoja. Ihan passeleita sellaisia, mutta kuitenkaan eivät tuo levyyn kyllä mitää lisää.
 
Remission on vähän enemmän yksnappinen tai yksisoundinen, joka kyllä kuuluu parissa biisissä varsinkin lauluissa. Bändin ambitiot oli varmaan jo tossa vaiheessa "pelkkää" ärjymistä korkeammalla. Anyjuu, musta tuo levy on parantunut vuosien varrella ihan tosissaan, hienoja biisejä on vaikka kuin. Toki eniten omalla kohalla esiin nousee 2 ekaa kipaletta ja Mother Puncher. Vaan ovat nuo hienot maalailubiisit kuten Trainwreck huikeita myös.
 
Selkeästi aliarvostetuin Mastodon-levy munsta. Toki tuo levy vaatinee jonkin sortin tottumustasoa tuon tyyliseen sludge-jyrään. Muuten voipi olla aikas monotonista murjontaa se.
 
Mä nimenomaan en tykkää esim. This Mortal Soilista, Hand of Stone sen sijaan on vielä aivan kelpo. Maguazioitah.
Kyl mäkin diggailen Remissionia, ei siinä mitään, esim. Trilobite, just noi 2 ekaa, Ol'e Nessie on kovia. Lähinnä mun ongelmat on sävellysosastolla, ja Brannin rummutus tunkee tällä ekalla vähän liikaa naamaan, ei mua se soittotyyli muuten häiritse. Moni biisi on "hyvä idea, keskinkertainen toteutus", hyviä riffejä mutta kokonaisuus ontuu.
Ei todellakaan huono levy, mutta esim. sludgejytää löytyy paljon kovempaakin.

Ziggy Bubba: Ei musta se "viimeinen" elefanttimies-outro Pendulous Skin ole kehno myöskään.
 
Siis helvetti, Mastodonin kovin biisi! Tästä se itellä lähti fanitus ku kyseisen kipaleen kuulin krapuloissani. Blood Mountain ja Hunter selvästi kovimmat levyt.

No joo, pidin Crack the skyetä pitkään aika turhana. Mutta se avautuikin sitten maltillisella kuuntelulla ja nyt tykkään. En oikein usko, että hunter lähtisi tuolla tavalla avautumaan, kun ei siinä tunnu olevan samanlaista substanssia vaan kooste vähän (mun mielestä) huonompia biisejä kuin aikaisemmin.

lapio: No joo, pidin Crack the skyetä pitkään aika turhana. Mutta se avautuikin sitten maltillisella kuuntelulla ja nyt tykkään. En oikein usko, että hunter lähtisi tuolla tavalla avautumaan, kun ei siinä tunnu olevan samanlaista substanssia vaan kooste vähän (mun mielestä) huonompia biisejä kuin aikaisemmin.
 
Huntteri kolisi aluksi kovaa mutta ei niitä biisejä kovin montaa kertaa jaksanut kuunnella. Sounditkin on jotenki tosi pölijät. Kun taas Skye toimii edelleen ihan täpöllä, tuota levyä kuunnellaan vielä 30 vuoden päästäkin hyväksyvästi tuhahdellen.

Kelliherille uusi kepakko.
http://www2.gibson.com/Products/Ele … l-Kelliher-Golden-Axe-Explorer.aspx