Kitarat: kitarakamat ›

Itse kieltäydyn ihan periaatteen vuoksi tunnustamasta mitään yksittäistä teknistä ratkaisua määrääväksi tekijäksi soundin tai musiikin suhteen. Periaatteessa minulle on täysin yhdentekevää huriseeko laitteen sisällä mikroprosessori, germaniumtransistori, putki tai pölynimuri. Kunhan tsoundi on vaan hyvä. Mielestäni jonkin teknisen yksityiskohdan kohottaminen soundia selittäväksi tekijäksi on karkea yleistys, jonka avulla yritetään yksinkertaistaa monimutkaisia kokonaisuuksia, todistaa musta valkoiseksi tai valkoinen mustaksi (kommentoijasta riippuen).
 
Itselläni on enimmäkseen analogisia laitteita lähinnä siksi, että sellaisia oli tarjolla silloin kun olin lapsi ja nyt aikuisena tulee valittua helposti vehkeitä joista pentuna vaan haaveili. Putkivahvistimia käytän lähinnä siksi, että minulla sattuu olemaan pari sellaista valmiina. Aikoinaan kun ne ostin, niin minulla oli aika hatara käsitys siitä mitä olin hakemassa tai miten siihen päästään ja ostin vahvistimet lähinnä ulkonäön perusteella ja nyt vajaat parikymmentä vuotta niillä samoilla vahvistimilla soittaneena olen vain tottunut niiden soundimaailmaan ja olen oppinut miten ne käyttäytyvät ja tulen niiden kanssa toimeen ja olen kiintynyt niihin. Viimeaikoina kun olen viimeinkin alkanut vähän ymmärtää jotakin soundista, niin olen höystänyt tuota setuppiani lisälaitteilla ja päässyt mielestäni hyvään lopputulokseen, joka toimii niin kotona kuin puutarhassa.
 
Jos olisin nyt hankkimassa vahvistinta, niin saattaisin hvyinkin todennäköisesti päätyä mallintavaan laitteistoon. 11R parilla aktiivikajarilla höystettynä tai analogisista Tech21 olisivat tosi kiinnostavia vaihtoehtoja. Jälkimmäistä olen testaillut ja tykkäsin tosi paljon 11R:stä olen vain lukenut ja nähnyt kuvia, mutta sekin on lupaava. Myös Kemper ja tässäkin ketjussa mainittu Blackstar ID ovat kiinnostavia.
 
Mallintavissa ja putkikamppeissa on pari juttua jotka itseäni mietityttää. Nimittäin laitteen jatkuvuus. Perinteinen putkivahvistinhan on käytännössä ikuinen kun sitä vaan huoltaa ja sitä voi korjata tai korjauttaa loputtomasti. Mallintava taas rikkoutuessaan on kaput, sitä tuskin voi korjata juurikaan ja taatusti ei omin neuvoin. Toinen mikä mallintavissa epäilyttää on niiden tietokonemaisuus. Kaikki USB-portit sun muut muistikorttiistukat ja tietokonemaisuudet ovat nopeasti uudistuvia standardeja ja vaikka laite kestäisi muuten, niin tällaiset ominaisuudet muuttuvat muinaishistoriaksi ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta vaikka mallintavia ei voi korjata, niin ne luultavasti eivät särjy eli kun liikkuvia osia ei ole niin niistä voi saada todella kestäviä (miettikää jotain MIR avaruusasemaa, se keikkui kolmisenkymmentä vuotta taivaalla ja senkin jälkeen se piti tarkoituksella ajaa ilmakehään).
 
Erityisesti musiikkipuolen digilaitteissa minua miellyttää se, että kaikki megapikselit, megahertsit dualcoret sun muut jonninjoutavuudet loistavat poissaolollaan. Minulla on muutama digilaite ollut ja nytkin on tuossa kaksi poljinta jotka perustuvat digipiireihin ja kummastakaan ei ole mitään havaintoa minkä tehoisia prossuja niiden sisällä majailee. Niinpä digitaaliset musiikkilaitteet ovat häkellyttävän pitkäikäisiä muuhun tietotekniikkaan verrattuna. Esimerkiksi tuo Bossin RE20 pedaali on vaikka kuinka vanha ja yhä vaan niitä tehdään. Minusta on mukavaa, että huomio pidetän tieukasti siinä miltä laite kuulostaa. jos soundi on hyvä, niin on ihna sama onko se vanha vai uusi. Tarkoitan, että jos ostaa vaikka uuden huippu digikameran, niin se on iltapäivällä vanhanaikainen ja ensiviikolla muinaishistoriaa josta kukaan ei ole kuullutkaan, niin siihen nähden musalaitteiden lyhyimmilläänkin vuosia kestävät tuotantokaaret ja helposti kymmenen vuoden elinkaari on pitkä.
 
Minulla ei siis ole selkeää kantaa suuntaan eikä toiseen, mutta yleisesti arvostan ajattomuutta ja ostan laitteeni ikuisuutta varten ja siksi olen yhä suosinut analogisia laitteita, mutta en paheksu enkä vierasta digitaalisiakaan ratkaisuja ja vilkuilen uteliaasti mitä mallinnusrintamalla tapahtuu, koska pidän ihan itsestään selvänä, että painavat ja hauraat putkivahvistimet jäävät alati pienenevän retroilu harrastajapiirin intohimoksi ja herkuksi samalla kun alati kasvava joukko siirtyy käyttämään nykyaikaisempia, näppärämpiä, kevyempiä, pienempiä, kestävempiä, vähintään yhtähyvä soundisia ja tulveisuudessa varmaan parempisoundisia laitteita.
 
Ei se aika ole vielä ja laitetarjontaa sekä muusikoidennetin kirjoittelua seuratessa tuntuu, että putkilaitteet elävät tässä uutta renesanssia ja noita "hehkulamppuja" ruuvaillaan myös digiboxien kylkeen soundia "aateloimaan" eli homma menee paikoitellen ihan naurettavuuksiin saakka.