Yleistä keskustelua musiikista ›

Eräs ongelma on se, että jonkun tietyn jutun tekeminen yhdessä kerrostaloasunnossa ei välttämättä häiritse ketään yhtään mitenkään. Mutta sen tismalleen saman jutun toistaminen jossain toisessa, silmämääräisesti tarkastellen aivan samanoloisessa kerrostaloasunnossa voikin häiritä naapuria aivan helvetin paljon.
En nyt viittaa yksilölliseen ärsyyntymiskynnykseen, vaan rakenteiden erilaisuuteen. Alla esimerkkinä kolme erilaista lattiarakennetta.
 
Vuosia sitten eräs tyyppi pelasi öisin jotain autopeliä tms. Yksikseen ja fiksusti kuulokkeet päässä, jottei herättäisi naapureitaan. Silti herätti. Sillä öisin kuului sellaisia ääniä, kuin hän remontoisi, nikkaroisi tms. Hulluko se on, vaiko täysin empatiakyvytön urpo?
Todellisuudessa hänellä oli lattialla jonkunlaiset polkimet, joilla hän tietenkin jatkuvasti jarrutteli ja kiihdytteli formulaa ja rallia pelatessaan. Lisäksi koululaistuolin kovat pyörät ja varsinkin klonksahteleva mekanismi pitivät ääntä. Jopa tietokoneen näppäimistön hakkaamisen kuuli, sen välittyessä koulupöydän kautta lattiaan.
Todennäköisesti myös Wah-pedaalin, Whammyn tms. polkeminen ja sähkörummut olisivat kuuluneet, mikäli olisivat olleet suoraan lattiaa vasten. Sähkörummut kenties muutenkin (surkea ilmaäänieristys).
 

 
Jos hänen asuntonsa lattia olisi ollut ns. kelluva lattia, eli varsinaisen kantavan rakenteen päällä oleva erillinen, seinistä irti oleva betonilaatta, niin todennäköisesti ei olisi kuulunut pihahdustakaan alakerran asuntoon. Tälläinen rakenne on automaattisesti reilusti paksumpikin, mikä parantaa toista yleistä ongelmaa, eli umpisurkeaa ilmaäänieristystä (äänekäs puhe, akustisen kitaran soitto jne.).
Valitettavasti tämä on varmastikin näistä kolmesta se harvinaisin rakenne, eli siis kallein. Ja varmaan hieman hitaampi rakentaa, kuin lego-palikkojen tapaan kasattavat elementtikerrostalot ontelolaattoineen (jotka ovat pääosin ilmaa).
Tosin eiköhän aivan mihin tahansa kerrostaloon niin haluttaessa saataisi kelluvia rakenteita, paksummat seinät jne. Käytännössä se vaatisi nykyistä paljon kireämpää lainsäädäntöä, yhdessä toimivan valvonnan ja jälkitarkastuksen kanssa.
 
Jos ko. asunnon lattian pintamateriaalin alla olisi ollut askeläänieristys (solumuovikerros seinistä irti olevan parketin tms. alla), olisi ehkä jotain alakerran asuntoon kuulunut. Todennäköisesti ei kuitenkaan olisi ollut niin häiritsevää/terävää ääntä, että olisi unta häirinnyt.
Ilmaäänieristystä tälläinen ratkaisu ei taida käytännössä juuri lainkaan parantaa. Eli äänekäs puhe ja akustinen kitara edelleenkin kuuluvat kovaa läpi, jos betonilaatta on rakentajan näkövinkkelistä optimaalisen paksuinen. Eli kestää vaaditun kuorman ja that's it, eli milliäkään ylimääräistä paksuutta ei "turhanpäiten" laiteta.
Elementtitaloissa pääosin ilmaa olevien ontelolaattojen päälle on pakollista laittaa vain ohut pintavalu. Toki voisi kelluvan lattian sen päälle sitten rakentaa, mutta...
 
Kuten arvata saattaa, tuossa ko. asunnossa oli vain se yksi kaikissa seinissä kiinni oleva, maksimaalisen kustannustehokas, eli kansan kielellä aivan liian ohut betonilaatta. Ja sen päällä ei yhtään mitään muuta kuin ohut muovimatto. Niinpä alakerran asuntoon kuului jo normaalipainoisen naapurin normaali (kanta)kävely eteisestä keittiöön jne.
Ilmaäänieristyskin oli umpisurkea, eli tavallinen arkipuhekin häiritsi, humalaisten bilevoimakkuuksista puhumattakaan. Akustinen kitara tuli niin kovaa läpi, että kuuli turhan selvästi, että mitä biisiä naapuri yritti soittaa, epävireisen kitaran ankarasta vastustuksesta huolimatta.
 

 
Mikäli oikein olen ymmärtänyt, niin uudisrakentamisessa edes jonkunlaisen askeläänieristeen lisääminen on ollut jo vuosia pakollinen juttu. Mutta vanhoihin taloihin ei tarvitse sellaista jälkikäteen lisätä. Siksi edelleenkin on varmaankin tuhansittain kerrostaloasuntoja, joissa kuulee terävänä kilahduksena sen, kun yläkerran naapuri pudottaa teelusikan lattialle.
Oman ei-kiinteän askeläänieristeen voi toteuttaa sopivanlaisen maton tai pehmusteen avulla. Eli sellaisen, joka ei painu täysin kasaan esim. jonkun jalan tai jalustan painosta, jolloin koko eristeen käytännön merkitys jää naapurin kannalta likimain nollaksi.
 
Oma ehdotukseni on, että kaikki em. kaltaiset, eli kaikin puolin umpisurkeasti äänieristetyt (kerros)talot räjäytetään ja rakennetaan tilalle ihmisasutukseen paremmin soveltuvia. Kansalaiset olisivat energisempiä, virkeämpiä, jaksavampia ja vähemmän stressaantuneita. Lisäksi rakennusalan ja siihen liittyvien alojen työllisyys paranisi huimasti.
Mutta... edelleenkin tehdään lähinnä maksimaalisen kustannustehostettuja ja susirumia neukkukuutioita. Jotka vielä maksavatkin älyttömiä, tosielämän laatuunsa nähden (surkea äänieristys ja akustiikka, klaustrofobisen pieni koko, ikävä sijainti (maisemat, liikennemelu jne.), ei ilmastointia, lämpötila ja kosteus eivät ole asukkaan hallinnassa...).