Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Pappasfin
 
Suomessa keskimääräinen elinkautinen on nykyään likempänä 15 vuotta ja sitä ollaan viemässä siihen että hovioikeus käsittelisi asian aina kerta vuoteen vapautetaanko vanki ,eli presidentin armahduskäytäntöä ollaan siirtämässä kokonaan pois presidentiltä. Toki presidentillä on jatkossakin armahdus oikeus ,mutta muissa rikoksissa sitä aika harvoin on käytetty. Lähinnä totaalikieltäytyjiä on muutamia tapauksia.
Mitenkään automaattisesti se ei mene siihen hovioikeuden käsittelyyn vaan se vaatii vankilan viranomaisilta paljon sitä tukevia lausuntoja ja riippuu rikoksesta onko elinkautinen vieläkin pidempi kuin 15 vuotta. Presidentti voi toki armahtaa jo vaikka 10 vuoden päästä,mutta käytännössä näin ei juurikaan ikinä tapahdu.
 
Suomessa ei elinkautinen voi olla kuin korkeintaan 20 vuotta. Jos se on sitä pidempi niin se johtuu siitä ,että on vankeus aikana syyllistytty uusiin rikoksiin(esim.pahoinpidelty toinen vanki) ja näin on tuomio noussut.
Kun elinkautisesta pääsee niin ei hän jää millekkään koeajalle tai ehdonalaiseen. Jos hän on 3 vuotta tekemättä rikoksia ja sitten syyllistyy uuteen rikokseen niin hänet tuomitaan ensikertalaisena,mikä tarkoittaa että hän lusii puolet. Tämä tietysti tarkoittaa vain tämä puolet siinä tapauksessa että uusi tuomio ei ole elinkautinen.
 
Suomessa voi tehdä murhan josta saa elinkautisen ja istuu 15 vuotta ja sen jälkeen vaikka 4 vuotta myöhemmin tapon josta saa 10 vuotta ja istuu siitä puolet eli 5 vuotta. Näin tämä asia toimii.
 
"Kun elinkautisesta pääsee niin ei hän jää millekkään koeajalle tai ehdonalaiseen"
Asia ei ole ihan noin yksiselitteinen kuin sä annat ymmärtää, lue alla oleva juttu lainauksissa ja kuten sitten ihan alimpana totean, en lähde enää tästä kirjoittamaan enempää, en mä näistä jaksa tämän enempää kirjoitella.
 
Sivustolta http://www.haaste.om.fi/Etusivu/Jut … heittain/Lainsaadanto/1247666494417 löytyy mm. kohta jossa
 
"Vangin vapauttamispäätös voidaan peruuttaa, jos hän syyllistyy uuteen rikokseen valvotun koevapauden aikana. Ongelmallinen tilanne voi syntyä tapauksessa, jossa vanki syyllistyy uuteen rikokseen vapauttamispäätöksen jälkeen mutta ennen valvottuun koevapauteen päästämistä, jolloin vapauttamista ei voida peruuttaa. Jos uudesta rikoksesta annettu tuomio ehtii lisäksi tulla täytäntöön pantavaksi ennen vapauttamispäivää, vanki ei joudu suorittamaan tuomiosta mitään, koska se sisältyisi tällöin elinkautiseen rangaistukseen. Hovioikeus on päätöksissään ottanut huomioon asian siten, että päätös- ja vapautumispäivän välinen aika ei ole tarpeettoman pitkä. Oikeusministeriö on muuttamassa lainsäädäntöä ongelman poistamiseksi."
 
"KKO:n päätös Nikita Fouganthinesta herättää kysymyksiä siitä, millaiseen rikokseen vanki voi syyllistyä valvotussa koevapaudessa ilman pelkoa vapautumisen peruuntumisesta ja mitä seikkoja tällöin otetaan huomioon päätösharkinnassa. KKO perusteli päätöstään mm. sillä, että uudet rikokset (60 päivää ehdotonta vankeutta) olivat elinkautiseen vankeuteen johtaneisiin rikoksiin verrattuna erilaatuisia ja lievemmin rangaistavia ja että niiden ei voitu katsoa osoittavan sellaista ilmeistä vaaraa, että hän vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen. KKO kiinnitti huomiota myös elinkautisen vankeuden pitkään kestoon (20 v 6 kk). Lain esitöissä (HE 262/2004) todettiin, että peruuttamisasian uudelleen käsitteleminen tulee kysymykseen ennen muuta rikoksista, jotka johtaisivat ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Siinä ei siten poissuljettu sitä mahdollisuutta, että peruuttaminen voisi tulla kyseeseen myös lievempään seuraamukseen johtavista rikoksista.
 
KKO:n päätöksen perusteluita voidaan tulkita mm. siten, että mitä kauemmin elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittu on suorittanut rangaistusta ennen kuin vapauttamisen edellytysten hänen kohdallaan on katsottu täyttyneen, sitä korkeampi kynnys on vapauttamispäätöksen peruuttamisella. Päätöksen perusteluiden mukaan vaikuttaisi mahdolliselta, että elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen vakavuus voisi myös nostaa peruuttamiskynnystä. KKO ei liene tarkoittanut päätöstään tulkittavan edellä mainitulla tavalla?
 
Vapauttamisen peruuttamiskynnyksen korkealle asettamisesta voi olla käytännössä erilaisia ongelmallisia seuraamuksia. Jos lakia muutetaan siten, että myös ennen koevapautta tehdyistä rikoksista voidaan vapauttamispäätös peruuttaa ja sen johdosta vapauttamispäätöksen ja -päivän välisen ajan pituus kasvaa mikä sinällään olisi perusteltua samalla tulee entistä todennäköisemmäksi, että vanki voi syyllistyä varsin vakavaankin rikokseen ilman muuta seuraamusta kuin koevapauden peruuttaminen.
"
 
En mä tätä valaistusta tarvitse, tiedän näistä sen verran kuin haluan ja voin kysyä lisää kun broidi on varatuomari ja tehnyt näitä oikeusjuttuja kymmeniä vuosia.