Aihe: Kolmimuunteisuus askarruttaa | 1 |
---|
|
Olen yrittänyt ymmärtää ja lukea kolmimuunteisuudesta netissä, mutta siellä tuntuu olevan ristiriitaista tietoa. Osan mielestä se on sama kuin suffle, osan mielestä se tarkoittaa triolia, osan mielestä se tarkoittaa että ensimmäinen nuotti puolet pidempi kuin seuraava, osan mielestä ensimmäisen ja toisen nuotin välinen aika on eri kuin kolmannen ja neljännen.. Osaisiko joku selventää mistä oikein on kyse? Ehkä nää kaikki on kolmimuunteista musiikkia, mutta eniten kiinnostaisi "swing rhythm, triplet feel.." mitä nimiä tällä rytmillä nyt onkaan. Tiiän että ei ole suffle eikä suora vaan ilmeisesti jotain siltä väliltä? Osaisiko joku antaa nuottiesimerkkiä miten tää TARKALLEEN rytmittyy? Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. |
Feline 25.02.2013 21:11:43 (muokattu 25.02.2013 21:18:04) | |
|
Se on diipadaapa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmimuunteisuus http://www2.siba.fi/muste1/index.php?id=47&la=fi "Peräkkäiset kahdeksasosanuotit tulkitaan tällöin niin, että ensimmäinen on kestoltaan kaksinkertainen jälkimmäiseen nähden. Toisin sanoen kahdeksasosanuottien kestot ovat suhteessa 67/33 kun nuottikirjoitus osoittaa suhdetta 50/50." Minusta tuo on selkeästi ja yksiselitteisesti sanottu. mnetissä on kans keskusteltu http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=134278&o=0 |
baron 25.02.2013 22:12:04 (muokattu 26.02.2013 10:27:12) | |
|
Mä oon jostain lukenut että "normaali" kolmimuunteisuus on sitä että nuottien kesto on 2:1 ja shuffle että 3:1 (siis pisteellinen kahdeksasosa ja kuudestoistaosa) Tää ei varmaan ole yleispätevä selitys? Periaatteessa kolmimuunteisuuttakin on monen asteista ja se on myös temporiippuvaista, up-tempossa vähäisempää. Mun nuotinkirjoitusohjelma (Finale) tarjoaa neljä eri kolmimuunteisuuden astetta kun se soittaa piisejä. Osaisiko joku antaa nuottiesimerkkiä miten tää TARKALLEEN rytmittyy Se nuotitaan joko niin että neljäsosa ja kahdeksasosa nuotti merkitään trioliksi tai niin että että pisteellinen kahdeksasosa ja kuudestoistaosa mutta ei nää oo tarkkoja, sun pitää kuunnella svengaavaa jatsia jotta tiedät miten menee, ei sitä voi tarkalleen nuotittaa. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
Epämuusikko 26.02.2013 00:18:55 (muokattu 26.02.2013 09:17:25) | |
|
Eikö aloittajalla ollut musiikkialan koulutusta takana? Vai muistanko väärin? + kaikki tarjotut teoriat tahollaan oikein. sen tarkempaa määritelmää sen koommin miettimättä. ja jos jotain siltä väliltä niin "in the cracks", "Billy Higginsesque" tai "lazy triplet feel", New Orleans Feel tai tarkalleen annettu kvantisointiarvo voi kertoa kaiken tarvittavan, tai sitten ei. "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
wavelength 26.02.2013 10:05:55 (muokattu 26.02.2013 10:10:56) | |
|
"Triplet feel" on juuri tuo triolipohjainen kolmimuunteisuus, jossa nuottien pituuden suhde on 2:1. "Dotted eighth feelissä" suhde on 3:1. Jos haluaa lähestyä New Orleans -kolmimuunteisuutta matemaattisin keinoin, voisi suhdeluku 3:2 olla lähellä... mutta kuka nyt noin haluaa ajatella? ;) Shuffle ei sinänsä vielä kerro kolmimuunteisuuden asteesta mitään; se on enemmänkin yläkäsite erilaisille kolmimuunteisesti soitetuille musiikinlajeille. "Texas shuffle" on useimmiten raskaasti kolmimuunteista, "triplet shuffle" nimensä mukaisesti triolipohjaisesti kolmimuunteista ja "quazi shuffle" jossain suorien kahdeksasosien ja triolipohjaisen kolmimuunteisuuden välillä. |
|
Eino Linnalan vanhan "Yleinen musiikkioppi" -kirjan (eka painos v. 1938) rytmiikkaa käsittelevä luku on erittäin perusteellinen. Siinä lähes jokainen mahdollinen, 2-4 nuottia ja erilaisia aika-arvoja sisältävä nuottiryhmä tai rytmikuvio on saanut oman nimensä. Osa nimityksistä tulee vanhoista runojaloista (daktyyli, trokee, spondee), mutta osalla on suomenkielinen nimi, kuten "alkumuunteinen kolmisävel" tai "vastaloppumuunteinen nelisävel". En tarkemmin tiedä mistä tai keneltä nämä ovat alunperin peräisin; Linnalalta itseltään vaiko Ilmari Krohnilta vai joltain muulta suomalaisen musiikinteorian isähahmolta. Lähes ainoa termi, joka on jäänyt elämään nykymusiikkikielessä, on "kolmimuunteinen". Sillä Linnala tarkoittaa (poikkeus)ilmiötä, jossa neljäsosanuotti ei tasajakoisessa tahtilajissa jakaudukaan kahdeksi yhtäpitkäksi kahdeksasosaksi, vaan poikkeuksellisesti ikäänkuin kolmijakoisesti, "triolityyppisesti", eli neljäsosa ja kahdeksasosa, joiden päällä on kaari ja 3. (Pakko vääntää näin rautalangasta kun ei voi piirtää nuotteja tähän.) Kun nykyään puhutaan kolmimuunteisuudesta, niin sillä mun nähdäkseni edelleen voidaan tarkoittaa mitä tahansa musiikkia tai tyyliä, jonka voi ajatella olevan kirjoitettu nuoteille ko. tavalla, oli kysymyksessä sitten diibadaaba, shuffle, tai vaikka ranskalainen barokkialkusoitto. Kun sanotaan että "soitetaan kolmimuunteisesti", niin sillä puolestaan yleensä tarkoitetaan, että soitetaan tasajakoisesta nuottikuvasta huolimatta ikäänkuin olisi kirjoitettu kolmimuunteisesti. Miten tuota rytmiikkaa sitten käytännössä tulkitaan tai hienosäädetään, on jo toinen, eli tyyli- ja tulkintakysymys. |
baron 26.02.2013 11:56:59 (muokattu 26.02.2013 11:59:48) | |
|
Usein nykyisissä lapuissa on alkuun merkitty että kaksi kahdeksasosaa = trioli neljäsosasta ja kahdeksasosasta jos halutaan että soitetaan kolmijakoisesti ja sitten varsinaiset nuotit on tasajakoisesti. Mulla oli joskus Monkin "Blue Monkin" nuotit jossa kolmijakoisuus oli merkitty trioleilla ja se oli musta paljon hankalampi luettava kuin sellainen jossa nuotit on tasajakoisesti vaikka sekin oli tietysti tarkoitettu kolmimuunteisena soitettavaksi. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Mulla oli joskus Monkin "Blue Monkin" nuotit jossa kolmijakoisuus oli merkitty trioleilla ja se oli musta paljon hankalampi luettava kuin sellainen jossa nuotit on tasajakoisesti vaikka sekin oli tietysti tarkoitettu kolmimuunteisena soitettavaksi. Helpompi sekä kirjoittaa että lukea. Tää huomattiin jo 1600-luvun Ranskassa. Sitten jos esitysperinne sattuu jostain syystä katkeamaan, niin myöhemmät polvet ei enää välttämättä tiedä, miten se oikein pitää soittaa? Hyvä esimerkki on Marc-Antoine Charpentierin "Te Deum"in alkusoitto eli tuttu Eurovision tunnari. Nuoteissa lukee: http://www.youtube.com/watch?v=uQof69ujtgs mutta aikanaan se on mitä luultavimmin fraseerattu näin: http://www.youtube.com/watch?v=UnQj8zBnY7g |
EP 26.02.2013 13:53:29 (muokattu 26.02.2013 21:43:05) | |
|
Rantsu: Eino Linnalan vanhan "Yleinen musiikkioppi" -kirjan (eka painos v. 1938) rytmiikkaa käsittelevä luku on erittäin perusteellinen. Siinä lähes jokainen mahdollinen, 2-4 nuottia ja erilaisia aika-arvoja sisältävä nuottiryhmä tai rytmikuvio on saanut oman nimensä. Osa nimityksistä tulee vanhoista runojaloista (daktyyli, trokee, spondee.. Muistelisin, että jostain Kalevalan runomitoista on termit peräisin. |
|
Epämuusikko: Eikö aloittajalla ollut musiikkialan koulutusta takana? Vai muistanko väärin? Media-assariks oon kouluttautun, eli äänityspuolta on jonkun verran opiskeltu. Musiikkia oon opiskellut muistaakseni kolmella kitaratunnilla ja muuten sitten kaikki opetellut bändikavereilta/netistä/kirjoista... Kiinnostaisi lähteä musiikkiteknologiaa opiskelemaan, mutta käsittääkseni siellä keskitytään just tohon rytmipuoleen, miten fraseerataan ja muuhun ja ne on itellä ollut aina heikkoja puolia. Siksi täällä nyt yritän saada jotain selkoa kolmimuunteisuudesta. Varmaan voisi sanoa että toi kolmimuunteisuus voi olla melkein mitä vaan 50/50, ja 67/33 suhteen väliltä? Esiintyjästä sitten riippuu miten haluaa rytmittää. Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. |
|
northern:. Varmaan voisi sanoa että toi kolmimuunteisuus voi olla melkein mitä vaan 50/50, ja 67/33 suhteen väliltä? Esiintyjästä sitten riippuu miten haluaa rytmittää. Kyllä se voi olla ad 75/25. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
EP: Muistelisin, että jostain Kalevalan runomitoista on termit peräisin. Tuota kyllä rohkenen epäillä... Joka tapauksessa Krohnilla ainakin osa noista nimistä jo esiintyy. Mut nyt mennään jo syrjään itse aiheesta. |
|
67/33 rinnalla voi tulla vastaan 33/67, jos sanoituksessa esiintyy sopiva sana, niin kuin vaikkapa 'meadows'. |
|
northern: Varmaan voisi sanoa että toi kolmimuunteisuus voi olla melkein mitä vaan 50/50, ja 67/33 suhteen väliltä? Esiintyjästä sitten riippuu miten haluaa rytmittää. Ennemmin kyllä kannattaisi sanoa jotain 67/33 ja 75/25 -väliltä (vaikkakin mielestäni sana kolmimuunteisuus viittaa yksinomaan tuohon 67/33-tilanteeseen), sillä 50/50 on tasajakoinen, ja kolmimuunteisuus nimenomaan perustuu trioliin, jossa kaksi ensimmäistä 1/8-nuottia on yhdistetty. Soitettaessa tämä usein fraseerataan niin, että viimeistä kasiosaa painotetaan, jolloin syntyy perinteinen diiBA daaBA -ilmiö. Kyllä nyt on niin, että kyllä näin on. |
|
Rantsu: Tää huomattiin jo 1600-luvun Ranskassa. Tuolle ranskalaisten historialliselle kolmimuunteisuudelle oli joku oma terminsä, mutten muista mikä. |
|
notes inégales |
|
Rantsu: Osa nimityksistä tulee vanhoista runojaloista (daktyyli, trokee, spondee), mutta osalla on suomenkielinen nimi, kuten "alkumuunteinen kolmisävel" tai "vastaloppumuunteinen nelisävel". En tarkemmin tiedä mistä tai keneltä nämä ovat alunperin peräisin; Linnalalta itseltään vaiko Ilmari Krohnilta vai joltain muulta suomalaisen musiikinteorian isähahmolta. Veikkaan, että nuo ovat kirjoittajan "suomennoksia". Oma kreikan kielen ja runousopin taito on kovin vajavainen, mutta epäilisin, että nuo lainauksissa olevat nimitykset voidaan myös ilmaista seuraavasti: - daktyylinen trimetri - jambinen tetrametri |
|
levesinet: notes inégales Kiitoksia. Tuli tästä aiheesta mieleen, että onkohan jokin käyttökelpoinen tapa Sibeliuksessa muuttaa trioleiksi kirjoitettu pätkä swing eighteiksi? Nimim. Pitääkö kirjoittaa uudestaan? |
EP 26.02.2013 21:39:33 | |
|
Rantsu: Eino Linnalan vanhan "Yleinen musiikkioppi" -kirjan (eka painos v. 1938) rytmiikkaa käsittelevä luku on erittäin perusteellinen. Siinä lähes jokainen mahdollinen, 2-4 nuottia ja erilaisia aika-arvoja sisältävä nuottiryhmä tai rytmikuvio on saanut oman nimensä. Osa nimityksistä tulee vanhoista runojaloista (daktyyli, trokee, spondee).. Jep, Kreikkalaisesta runomittaopista (metriikka) taitaa noi alunperin olla lähtöisin. Niin ainakin Yrjö Oksalan teoksessa "Musiikin perusteet (II Rytmioppi) viitataan. ..mutta osalla on suomenkielinen nimi, kuten "alkumuunteinen kolmisävel" tai "vastaloppumuunteinen nelisävel". En tarkemmin tiedä mistä tai keneltä nämä ovat alunperin peräisin; Linnalalta itseltään vaiko Ilmari Krohnilta vai joltain muulta suomalaisen musiikinteorian isähahmolta.. Edellä mainitussa teoksessa annettas ymmärtää, että ovat nimenomaan Krohnin rytmiteoriasta peräisin (s.88). |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|