Kitarat: kitarakamat ›

pekurides: Suomen yleisimmän kansantaudin omaavat myös osaavat arvostaa kohtuupainoista kepukkaa 4tunnin reenisessioissa jos ei mahtu istumaan.... huonoselkäiset siis.
 
ihan sellanen kilonkin ero kyllä tuntuu ja ilman muuta leveä remeli pittää olla.
 
Toisaalta miehekkään painavalla kirveksellä taas katu-uskottavan jämäkkä tatsi vedellessä ja rihvitkin raskaammilta selkeästi kuulostaa:=)
 
Se kilon ero on jo erittäin merkittävä.. =)
Tosin meidän bändin basisti on vuosia soittanut yhdellä painavimmista bassoista, mihin olen törmännyt, ja se on selkä"vaivainen" kovin..
Täällä on pohdittu suuresti kitaran painoa - vallankin tuohon ns. "messinkiaikaan" 70-luvun lopuilla ja 80-luvun alkupuolella oli selkeä katsantokanta, että kitaran paino korreloi esmerkiksi sustainiin. Välttämättä asia ei ihan noin yksiselitteinen ole, sen todisti Ibanezin pääsuunnittelija (ja muutenkin innovatiivinen) Jeff Hasselberger, joka onnistuneesti toimi "mythbusterina" ja teetti Ibanez 2622EQ Artist-kitaran messingistä. Kitara painoi karvan päältä 40 kiloa, mutta eipä sen sustain ollut merkittävästi parempi. Kyseinen kitara muuten oli tuossa vuosi sitten myynnissä.. ;)
Sustainiin vaikuttaa se, onko ne kitaran puut "soivia" eli niiden rakennuspuitten akustiset ominaisuudet etusijalla. Jos kitarapuut demppaavat sen kielten värähtelyn nopeasti, ei sitä "sustainia ja soundia" sieltä saa kaivettua millään kikka kolmosella. Kun se kieli ei värähtele, ei mikeillä ole "mitään" mitä toistaa...
Myyttejä tuolla kitarapuolella riittää kyllä moneen lähtöön, ja Intternetin aikakaudella noita myyttejä (ja yleistyksiä eli "generalisointeja") piisaa vaikka kuinka paljon.
Kun täällä on kovasti puhuttu esim. "wanhojen Les Paulien" keveydestä, kannattaa hakea käsiin sellaisen japanilaisen hra Iwanaden kirja "The Beauty Of The Burst" jossa on mm. useamman sadan 50-lukulaisen Les Paul Standardin painot - ne vaihtelevat melko suuresti, saa huomata, eikä siellä mitään "ultimaalisen kevyttä" ole löytynyt. Totta on toki se, että käytetyn mahongin paino on lisääntynyt noista ajoista, syystä että puutavaraa tulee eri alkulähteiltä. Lisäksi mahonki (niinkuin kaikki puutavara!) saattaa vaihdella painoltaan. Puun tiheys, sekä etenkin mahongissa, puun kasvaessaan maaperästä imemät mineraalit, varsinkin pii, saattavat lisätä sen sahatavaran painoa. Nyt tässä lienee turha syvemmin uppoutua eri mahonkien (ja "mahonkien", nimikkeellä "Mahonki" kun on useita kymmeniä puulajeja..) paino- ja tiheyseroihin saati akustisiin ominaisuuksiin..
Usein nuo "paino-ongelmat" myyttisesti ja yleistäen sovitetaan tiettyihin "ongelmakohtiin" soitinvalmistajan "tehdashistoriassa", otetaan vaikka Fender ja myynti CBS-yhtiöille vuonna 1965, Gretsch Baldwinille 1967, tai Gibsonin omistuspohjan muutos CMI:lta ECL-yhtiöille 1969 (eli Norlin oli tuon siirron jälkeen se "omistaja") Julistettiin, että 1970 olivat Gibsonit "kaikkein painavimpia".. :)
Pitää aina pitää mielessä teollisen kitaranvalmistuksen kolme prinsiippiä (kiitos Tami!)
1. On säästettävä rahaa
2. On rajoitettava takuupalautuksia, olivat ne sitten tukkureilta tai "loppukäyttäjiltä"
3. On nopeutettava tuotantoa
ja kas, nämä pitävät yhtä hyvin tänä päivänä, kuin 60-luvulla, paikkansa.
No niin, takaisin Gibsonille ja puu/painokysymykseen: 1970 sattumoisin Les Paul-kitaroissa oli "mielenkiintoinen" rakenteellinen ominaisuus. 1969 tuli Gibsonin tehtaille Norlin, Inc. johdolta ECN eli Engineering Change Notice, jossa edellytettiin puun hankinnan yksinkertaistamiseksi (Gibsonin miähet eivät _todellakaan_ ihan ite niitä puita käy kaatamassa ja sahaamassa lankuiksi!) menettelyä, jossa LP-runko tehdään ohuemmista lankuista, ja niiden väliin laitetaan cross-banding -tekniikalla vaahteraviilu. Kuulostaa ihan ns. pancake-bodylta, ja sehän se onkin!
70-luvulle tultaessa myös mahongin tiheys (ja samalla paino) oli noussut, ja vaikka ne kitarat ei olennaisesti kovin paljoa painavampia olleet, niin pienikin painonnousu yhdistettynä omistussuhteitten vaihtoon ylitti "uutiskynnyksen". Kaikki Gibsonit siis olivat painavempia kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen Norlinia!
Ja, koskapa ne ei todellakaan ihan itse käy niitä puita hankkimassa ja sahailemassa, tultiin seuraavassa vaiheessa, kun Etelä-Amerikan (ja Väli-Amerikan) puolelta ei enää saatu Swietenia -suvun mahonkia, tilanteeseen jossa soitinpuutoimittaja lähetti afrikkalaista mahonkia. Keskimäärin se oli jälleen hivenen painavempaa kuin aikaisempi soitinpuu, ja kun ei vaihtoehtoja ollut, niin r&d -osasto kehitteli swiss cheese-poraukset 1983. Pelkästään sen soittimen painon alentamiseksi, sekä osiltaan myös senkin vuoksi, että soittimet olisivat saman mallin (tai mallisarjan) sisällä jossain määrin identtisiä painoltaan - orgaanisesta matskusta tehdyillä toki ei täysin identtisiin milloinkaan päästä.
 
No, siinä tuli hieman pohdintoja painokysymyksistä.. =)
Pitää tehdä työsuoritteita tässä, mutta keskustelua aiheesta voimme jatkaa..

Fretted Americanan sivuilla on jonkin verran esim. noita 50- ja 60-lukujen Les Pauleja myynnissä / listattuna, ja useimpien kuvauksissa on myös kerrottu ko. yksilön paino. Tosin amerikan painoyksiköillä, joten hieman joutuu konvertoimaan.
 
Esim. 50-luvun LP:t: http://frettedamericana.com/product … rm_c9122bf5729edec3d902f256996600f3
 
Tämän sivun kautta voi hakea eri myyjien kauppaamia vintage ym. kitaroita esim. vuoden mukaan (mukaan lipsahtaa aina muutama VOS jne. mutta hinta kertoo mistä on kyse): http://www.vintageandrare.com/searc … _category/51/view/large/year-asc/24
 
Noiden perusteella esim. 4,0 kg 50-luvun Les Paul luokitellaan kevyeksi. Kevyin alkuperäinen '55 LP näyttäisi olevan Fretted Americanan sivuilla n. 3,77 kg, joka on jo kait melkoisen kevyt umpipuiseksi LP:ksi? Toinen on n. 3,83 kg ja muut pari siinä neljän kilon molemmin puolin. Painavimmat '60 LP Customit ovat sitten jo 4,75 kg. Sitten tietysti Juniorit, Specialit ym. erikseen joita on alle 3 kg.
 
Eli pienen otoksen perusteella jo vuosien 54-60 välille sijoittuu n. kilon toisistaan eroavia Les Pauleja. Onkos Customissa jotain erityistä rakenteessa joka selittää että painavat järjestään enenmmän kuin saman aikakauden stankut? Paksumpi runko tai kansi? Tietty se kolmas mikki painaa jonkin verran, mutta ei noin paljoa, ja onhan siitä kohtaa puutakin pois.
 
Uusien kitaroiden painoja voi vilkuilla vaikkapa Sweetwaterin sivuilta, joilla on myös kerrottu mm. jokaisen listatun yksilön paino, Eli jos tuolla on varastossa esim. neljä täsmälleen saman mallista kitaraa, niin jokaisesta yksilöstä on paino erikseen. Esim. http://www.sweetwater.com/store/detail/LPTAAVSCH-13 (Valitse: "COMPARE ALL 4")
 
E: Tämä sivu osaa konvertoida suoraan esim. "9lb 2oz" kiloiksi, ilman että ensin tarvitsee muuttaa desimaalimuotoon (oliko siihen sääntö oz/16?).
http://www.metric-conversions.org/weight/pounds-to-kilograms.htm

Pitkät keikat ovat vähän kuin maratonia. Hyvin menee viimeiseen neljännekseen asti, mutta viimeisellä etapilla alkavat ongelmat jos ei ole tarkkana. Eli yleensä hartiat ja kädet alkavat muistutella neljännen setin alkupuolella. Ja keikka on pakko hoitaa loppuun vaikka hammasta purren. Kun alla on valvomista, ajamista, roudausta, nestehukkaa jo kolme soitettua settiä, niin helposti alkaa normaalikuntoisellakin soittajalla tuntua kitaran paino. Viimeistään siinä tilanteessa tuollainen selkeästi yli 4 kg:n mötky alkaa olla epämukava työkalu, vaikka kuinka olisi leveä ja paksu hihna. Sanoisin, että maaginen etappi on siinä 40 ikävuoden kohdalla, jolloin hartiat alkavat monilla muistutella. Ja kyllä monilla nuoremmillakin nykyään...

Rämppy: Pitkät keikat ovat vähän kuin maratonia. Hyvin menee viimeiseen neljännekseen asti, mutta viimeisellä etapilla alkavat ongelmat jos ei ole tarkkana. Eli yleensä hartiat ja kädet alkavat muistutella neljännen setin alkupuolella. Ja keikka on pakko hoitaa loppuun vaikka hammasta purren. Kun alla on valvomista, ajamista, roudausta, nestehukkaa jo kolme soitettua settiä, niin helposti alkaa normaalikuntoisellakin soittajalla tuntua kitaran paino. Viimeistään siinä tilanteessa tuollainen selkeästi yli 4 kg:n mötky alkaa olla epämukava työkalu, vaikka kuinka olisi leveä ja paksu hihna. Sanoisin, että maaginen etappi on siinä 40 ikävuoden kohdalla, jolloin hartiat alkavat monilla muistutella. Ja kyllä monilla nuoremmillakin nykyään...
 
Itse tuolla aikaisemmin uhittelin ettei se paino tuntuisi missään, mutt aolet itetenkin oikeassa. Kyllä työergonomiasta pitää huolehtia ja kun nykyisin saa jopa LesPauleja keveinä niin se ei ole edes mikään ongelma.

E: Tämä sivu osaa konvertoida suoraan esim. "9lb 2oz" kiloiksi, ilman että ensin tarvitsee muuttaa desimaalimuotoon (oliko siihen sääntö oz/16?).
http://www.metric-conversions.org/weight/pounds-to-kilograms.htm
 
Ihan vinkkinä, myös Google hanskaa tuollaiset erinomaisesti. "9 lb 2 oz in kg" vaan hakuun. Wolfram Alpha varmaan tarjoaa tuosta vielä miljoona erilaista tietoa.

fox: No, siinä tuli hieman pohdintoja painokysymyksistä.. =)
 
Naputtelin taas plussaa foxille, todella mielenkiintoinen tekstinpätkä jälleen. Olet kyllä aikamoinen tietolähde. :)

Gabe: Naputtelin taas plussaa foxille, todella mielenkiintoinen tekstinpätkä jälleen. Olet kyllä aikamoinen tietolähde. :)
 
Pakkohan tuosta on + pistää... Mistä kettu setä tuon kaiken tiedon ammentaa? Erittäin hyviä kommentteja poikkeuksetta. Niitä on mukavaa lukea.

jra: Painavimmat '60 LP Customit ovat sitten jo 4,75 kg.... Onkos Customissa jotain erityistä rakenteessa joka selittää että painavat järjestään enenmmän kuin saman aikakauden stankut? Paksumpi runko tai kansi? Tietty se kolmas mikki painaa jonkin verran, mutta ei noin paljoa, ja onhan siitä kohtaa puutakin pois.
 
Customissa ei ole vaahterakantta vaan runko on kokonaan mahonkia. (Tosin ei kai vaahterakaan ole kovin kevyt materiaal.)

Vildascq: Customissa ei ole vaahterakantta vaan runko on kokonaan mahonkia. (Tosin ei kai vaahterakaan ole kovin kevyt materiaal.)
 
Onhan customeista noita vaahterakantisia suuri osa. Jopa lepästä tehty erikoissatseja.

FensonGibder: Onhan customeista noita vaahterakantisia suuri osa. Jopa lepästä tehty erikoissatseja.
 
Ajoin takaa noiden 60-luvun vaihteen "alkuperäisten" Customien ja 50-luvun lopun Stankkujen mahdollisia painoon vaikuttavia rakenteellisia eroja. Les Paul -forumilla joku sanoi että lapa ja runko ovat alkuperäisessä Customissa paksummat, mutta seuraava jo ko. tiedon kumosi, mitään mutua kummempaa en tuosta löytänyt. Käsitys tuntuu olevan että sellainen reilu pauna noilla on keskimäärin eroa, samalta näytti tuon pienen otoksen perusteella.
 
70-luvulta näyttää kyllä olevan monenlaista syytä (runkomateriaalit, 3-os vaahterakulaa ym.) ja todella painavaa LP Custom-lekaa (11-12,5 lb).

jra: Ajoin takaa noiden 60-luvun vaihteen "alkuperäisten" Customien ja 50-luvun lopun Stankkujen mahdollisia painoon vaikuttavia rakenteellisia eroja. Les Paul -forumilla joku sanoi että lapa ja runko ovat alkuperäisessä Customissa paksummat, mutta seuraava jo ko. tiedon kumosi, mitään mutua kummempaa en tuosta löytänyt. Käsitys tuntuu olevan että sellainen reilu pauna noilla on keskimäärin eroa, samalta näytti tuon pienen otoksen perusteella.
 
Ne "alkuperäiset" eli 54-puolväliin 1957, vai sitten humppariversiot 57- huhtikuu 1961, ilmeisesti jälkimmäisestä versiosta kumminkin kyse?? ;)
Ainoa "isompi" rakenteellinen ero noissa on se, että Customit tuolloin oli täysmahonkisia, siis ilman sitä "maple cap"-kantta, sekä se, että lapa on isompi kuin Stankuissa. Itse näkisin nuo erot tuossa, eli mulla ei ainakaan ole muista eroista tietoa eikä oikein havaintoakaan? Reilun paunan ero ei oikein kummallakaan noista selity, ei juuri myöskään tuolla kolmannella humpparilla, saati rungon alapuolen reunalistoilla.. Sen sijaan, jos otetaan aika yleinen "lisävaruste", eli Bigsby, niin siinä vois olla joku selitys noinkin suureen painoeroon. Mutta tiedä näistä.
Onkohan tämä taas yksi "mysteeri" muiden joukossa..
 
70-luvulta näyttää kyllä olevan monenlaista syytä (runkomateriaalit, 3-os vaahterakulaa ym.) ja todella painavaa LP Custom-lekaa (11-12,5 lb).
 
Kyllähän noissa -68 jälkeisissä on painavia kitaroita, ja Customissa pysyäksemme, pancake-rungon jälkeiset kitarat oli vaahterakannellisia (kaiketi ihan tuotantoteknisistä syistä). Kaulamatskun vaihto tuohon 3-palalaminoituun vaahterakaulaan varmasti hivenen lisää painoa(rvoa) toi lisää. Kyllähän nuo "paksulankkuiset" ovat aina olleet siellä painavalla puolella sähkösoittimissa, niin nuo Gibsonin LP:t kuin muutkin vastaavalla rakenteella olevat. Eipä noita Yamahan SG:ta (SBG jenkeissä) ja Ibanezin Artisteja kukaan ole keveydestä "kiitellyt".
Gibsonin osalta mun täytyy kyllä todeta, noin äkkiseltään, että en ole LP Customin kohdalla kyllä leppäkantiseen törmännyt, ellei sitten tosiaan ole joku erikoismalli, jossa moinen olisi. Eipä silti, kyllähän Gibsonilla on leppää käytetty soittimien valmistuksessa runsaamminkin, että varmasti ko. puuta on varastossa ollut. ;)

^ Olisko ollut laajemmin kasari Studio Custom?
 
Muistaakseni Customissa oli limited run, mutta muista aikakautta. Limited run viittanee kuitenkin tuoreempaan kuin 60-lukuun ;)