Tanssimusiikki ›

KanttoriPiiparinen: Mikä on oma suhtautumisesi ja omat kokemuksesi näistä hierogflyfeistä?
 
Kirjoitan sujuvasti, ja ihan työksenikin, satoja biisejä vuosittain.
 
Se lukemispuoli taas... ei oo ikinä ollut mun juttu keikalla ja siksipä prima vistani onkin varsin heikko. Tähän mennessä homma ei ole muodostunut ongelmaksi, koska pystyn opettelemaan kymmeniä tanssi-/bile-/iskelmä-/poprock-biisejä tarvittaessa ulkoa parissa viikossa - kerran tuli testattua ja siitä nää tän genren keikkahommat omalla kohdallani oikeastaan alkoivatkin. Sointulapuista kyllä pystyn yleensä vetämään tuntemattomiakin biisejä aivan hyvin, mutta jos viivastolla on tiheä rykelmä palleroita ja risuaitaa, pysyttelen mieluummin joko komppauksessa tai sitten vedän hatusta jotain mahdollisimman tyylinmukaista. Pelaan ihan hirveästi korvillani, mistä syystä monesti lapun lukeminen "unohtuu" kesken biisin, vaikka olisi siis ventovieras ralli. Mieluummin reagoin siihen, mitä ympärillä tapahtuu.
 
Kaikissa tähänastisissa "yli kahden keikan kokoonpanoissa" olen hankkiutunut mapeista eroon mahdollisimman pian, yleensä viimeistään juuri parin keikan jälkeen. On vaan kivempi soittaa, kun tietää, miten biisi menee, eikä sitä tartte luntata mistään. Jos koko bändi pyrkii samaan, päästään paremmin musiikin ja yhteissoiton ytimeen kun soittajat pääsevät kommunikoimaan toistensa kanssa eikä mappien kanssa. Oishan se tietysti kätevää olla niin kova prima vista -mies, että mikä tahansa lähtis lapusta milloin vaan: ei tarttis kotona tutustua biiseihin ollenkaan.
 
Vaan toistaalta, mää mieluummin en vaan ota koko mappia lavalle, jos suinkin mahdollista - ja tähän mennessä on aina ollut aikaa tutustua ohjelmistoon ennalta - kyllä se mun kohdalla takaa paremman lopputuloksen. Arvostan kyllä ihan hiton korkealle etenkin kitaristeja, jotka soittavat myös viivastolta kaiken, sellaisia kavereita ei nimittäin ole tässä maassa liikaa! Omasta nuotinluvusta vielä sen verran, että jos kappaleesta ei ole äänitallennetta, pystyn kyllä opettelemaan sen nuoteistakin, mutta kyllä siihen yleensä tarvitaan aikaa edes hieman enemmän kuin mitä itse kappale kestää.
 
Muutamilla tanssikeikoilla on ollut tilanteita, joissa on vedetty joku yksittäinen valssi, foksi tai vastaava, johon ei mitään lappua ole ollut saatavilla. Mulle on annettu vaan sävellaji ja "yy-kaa-koo-nee" - ja yleensä on mennyt ihan täydestä. Elävästi on jäänyt mieleen esim. muutamia valsseja, joita en ole ikinä edes kuullut ja olen silti onnistunut soittamaan ne kokonaan oikein. Kun basisti soittaa perusäänen ykköselle, siinähän on hyvin aikaa vielä tunnistaa sävel ja rykäistä sitten kakkoselle ja kolmoselle jokin niistä kolmesta-neljästä soinnusta, jotka kappaleen aikana toistuvat. Noi tilanteet on itse asiassa ihan hauskoja, koska ei tanssikeikat yleensä niin vakavia ole - tällainen heittäytyminen on lystikästä. "Onks siitä lappua? Ai ei, no mennään vaan!"-mentaliteetti on ihan tervettä näissä touhuissa. :)
 
Ja jos tästä aiheesta saa vielä hetken jatkaa, niin te solistit, jotka pyydätte soittajia keikoillenne tuuraamaan: mun mielestä teidän velvollisuus on pitää huoli siitä, että soittajalle on asiaankuuluva materiaali olemassa. Nykyaikana on hiton helppoa kerätä pdf- ja mp3-varastot kaikesta mahdollisesta ohjelmistosta ja jakaa ne netin kautta tuuraajille - esim. Dropbox on aivan verraton työkalu tähän. On todella itsekästä ja epäkohteliasta lähettää esim. pelkkä settilista ja toivoa, että soittajaparka löytää nuotit jostain - ja kun ne sovitukset kuitenkin yleensä ovat jotain "vähän" muuta kuin mitä toivelaulukirjassa lukee. Mun mielestä on osa artistin ammattitaitoa, että ohjelmisto on kasassa ja siihen löytyy tarvittava materiaali soittajille.
 
Luotettavilta tahoilta (ja myös omien kokemuksieni pohjalta) olen saanut ymmärtää, että jopa sangen nimekkäiden artistien mapit saattavat olla täysin retuperällä - jos niitä edes on. Laput voivat olla mitä tahansa käsin kirjoitettua suttua, useaan kertaan kopioitua toivelalukirjanuottia väärästä sävellajista... tai sitten toisinaan oikein hyviä komppilappuja, joissa on kaikki mitä pitääkin. Kyllä - olen tehnyt yhden opinnäyteyön tästä aiheesta ja mielipiteeni ovat paikoin aika voimakkaita, mutta oon aatellut, että ehkäpä joku saattaa toisinaan oppiakin jotain, jos ihan ääneen kerron, miten asiat voisi tehdä paremmin.
 
Jos muuten tarviitte hyviä bändilappuja, multa niitä saa. :)