Yleistä keskustelua musiikista ›

(Kertokaa toki, jos tämäntyylinen ketju on olemassa)
 
Mietin tuota usein, lähinnä cd-levyjen hankinta -mielessä, eli jos omistaisi täyden kokoelman vain muutaman artistin levyjä. Keskittyisikö niihin todella ja oppisi tuntemaan hyvin, vai kuuntelisiko Tubesta Mattia ja Teppoa.
 
Ykkösartistini on Genesis, sen levyt ottaisin heti (menen vasta Abacabissa, olen hidas). Bonuksena maailman hienoimman progen lisäksi saisi sitä myöhempää kivaa poppia.
 
Seuraavaksi ottaisin Frank Zappaa ja Miles Davisia, jossa riittäisikin kuuntelemista. Harmittaa kun tullut hankittua noita Milesin 70-luvun livejä, ja ei ole kuunnellut juuri. Kun nuorena pyöritti In a Silent Wayn, Bitches Brewin ja A Tribute to Jack Johnsonin puhki. Zappaltakin paljon kuulematta.
 
Neljäs valinta olisi Beatles ja viides XTC.
 
Eli Genesis, Zappa, Miles, Beatles ja XTC. Kyllä kelpaisi. Mutta sitten tulisi ikävä esim. Van Der Graaf Generatoria. Jos sen saisi ja vielä Peter Hammillin soololevyt kaupan päälle..

Mulle riittää yksi: Thelonious Monk!

baron: Mulle riittää yksi: Thelonious Monk!
 
Ja mulle: Molenius Thenk !
 
Sarjassamme taas epärealistinen "Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle" kysymys. Harvalle tulee eteen kuitenkaan tosipelissä. Ehkä pitäisi.

Bach, Mozart, Beethoven, Donny Olkkola ja MACTEP.

The Beatles, The Rolling Stones, Queen, Bruce Springsteen. Viimeisestä paikasta olisi kova kisa Led Zeppelinin, The Doorsin, Neil Youngin, Jimi Hendrixin, Black Sabbathin, CCR:n, Iron Maidenin ja Elviksen kesken. Ehkä Sabbath?

Tämähän onkin yllättävän vaikeaa, kun rupeaa oikein kunnolla miettimään. Pitäis saada jotain kestävää ja mielellään muutama artisti jolta tulee vielä uutta musaa.
 
Laitetaan vaikkapa:
Absoluuttinen Nollapiste
Deep Purple
Pink Floyd
The Dead Weather
Graveyard
 
Purple ja Floyd ovat olleet kuuntelussa jo kauan ja ne on koluttu läpikotaisin. Siltikin niihin tulee palattua tasaisin väliajoin, joten kestävät kyllä kuuntelua. Nollapiste taasen on monipuolinen bändi, jolla on jo liuta hienoja levyjä, mutta lisääkin tulee. Graveyard ja Dead Weather olivat ehkä vaikeimmat valita, tällä kertaa nyt näin.

The Beatles
Neil Young
Miles Davis
 
Ensimmäiset kaksi ovat itsestäänselviä ja Davis on mukana koska on kiinnostava ja olisi paljon erilaista kamaa möyhittävänä. Sitten en kyllä osaa sanoa. Ehkä Dylan, koska on kirjoissani suhteellisen tosi hyvä ja sillä on laaja diskografia, jossa riittäis kans mietittävää pitemmäks aikaa. Ehkä Arlo Guthrien vois heittää mukaan, ihan vaan koska sen Best of -kokoelma on mun yks lempparilevyjä kautta aikain. Guthrie tosin menee ehkä liian läheltä Dylania.
 
En mä tiedä! Voiks viides olla mä itse?
 
EDIT: Grateful Deadissa olis kyllä koluttavaa, mutta se on mulle ehkä enemmän kiinnostava kuin hyvä, joten ei sitä loppupeleissä haluais.

Jethro Tull
Rolling Stones
Mike Oldfield
David Bowie
Sibelius
 
Beatlesien musiikki on jo niin syöpynyt geeneihin, ettei minulla ole tarvetta kuunnella sitä. Zeppeliniä, Bad Companya ja Eppu Normaalia jäisin kaipaamaan.

Lapsena kun ei kotona musiikkia kuunneltu juuri lainkaan edes radiosta, niin Stones ja Beatles eivät sitä myöden ole kovinkaan tuttuja.
 
Raskaammasta paikaista kättä vääntäisivät Iron Maiden ja Black Sabbath. Suomalaisesta musiikista taasen Eppu Normaali ja Juice Leskinen, vaakojen kallituessa varmaankin ensin mainittujen puolelle.
 
Viidennen artistin valinta onkin aivan mahdotonta. Mieli halajaisi punkkia, AOR:ää, poppia...
 
Hetkinen, sehän on siis Alice Cooper!

Oma lista saattaisi olla seuraavanlainen:
 
- Nokturnal Mortum: Ehdottomasti kärkikastin black metallia, yksi bändi kyseisestä genrestä on pakko saada mukaan!
 
- Ulver: No onhan tälläkin BM-lättyjä, mutta lähinnä tunnelmallisen teknoambientwhatevör-musiikin takia tämä listalle päätyisi.
 
- Jenni Vartiainen: Ehdottomasti parasta suomenkielistä musiikkia hyvillä sanoituksilla.
 
- The Birthday Massacre: Viimeaikoina ollut hieman vähemmällä kuuntelulla, mutta loistavaa jonkinsorttista horror rockia tämä on.
 
- Viimeseks vois laittaa taas jotain rauhottavampaa, eli Dead Can Dance: Loistavaa new age -ambientia.

Hmm, mitähän itse valitsisi? Katsotaan.
 
- Bat ja Ryyd. Ehdottomasti kuuluu mille tahansa listalle. http://www.youtube.com/watch?v=HW-Pud5yNA8
 
- Matti Nykänen. Upeita sanoituksia mainioina sovituksina. Laulajanakin huippuluokkaa. Ja hei, V on tyylinä toimivin! http://www.youtube.com/watch?v=oS3xLDp9aIM
 
- Janos Valmunen. Väärinymmärretty nero, mutta kukaan ei ole profeetta omana aikanaan. http://www.youtube.com/watch?v=r_deJg_yIxU
 
- Tony "Viikinki" Halme. Vähän maskuliinisempaa menoa tarvittaessa. http://www.youtube.com/watch?v=mno0hMKlua4
 
Viimeinen paikka onkin sitten vaikea valita. Mambaa, Frederikiä vaiko sitten jotakin muuta? Joo, Esa Pakarinen viidentenä. Etenki Paka-Rock levyt. http://www.youtube.com/watch?v=lyNcVSIwxp8
 
Juum, viis artistia tuli täyteen. Ja ei paremmasta väliä!

Beatles ns on varma mutta muuten vaihtelis vuodenajan ja päivän fiiliksen mukaan. Muutenkin listaus on tylsä.

Aika julmahko listaustaus pitää tehdä. Vaan koetetaan.
 
1. Tämä ois varmaan Topi Sorsakoskea. On lähtenyt kieltämättä aika käsistä. Lapsuuden traumat ja pakkokuuntelut ovat sitten näin vanhempana alkaneet tuottaa hedelmää ja tästä on tullut todella tärkeä artisti. Agentin tuotanto kiilaa edelle mutta sisällytän tähän myös soolotuotannon.
 
2. Japanin Mono varmaan ajaisi tämän post-rock kentän sitten parhaiten. Viimeaikoina olen tullut siihen tulokseen että japanilaiset hallitsee tämän genren todella maagisesti. Tässä sopii myös kyynelen tirauttaa.
 
3. Rockia kaljan kittaukseen. Tämän täytyy olla Turbonegro. En taida nyt enempää perustella.
 
4. Mana Mana. Ne kaksi ainoata levytystä ovat vain jotenkin niin maagisia, eikä kukaan voi samalla tavalla enää kahilta näin paljon tunnetta samoihin kansiin.
 
5. Kyllä tämä taitaa nyt mennä niukasti tuohon Moonsorrowiin. Eeppisyys, raskaus ja erikoinen fiilis tekee näistä biiseistä eheitä ja aikaa kestäviä teoksia.

Dream Theater
Liquid Tension Experiment
Fransesco Fareri
Yngwie Malmsteen
Dream Theater

Burzum
Silencer
Merzbow
SIG
Paska

Jimi Hendrix
Stevie Ray Vaughan
Hurriganes
Cream
Viidettä en osaa päättää. Liikaa vaihtoehtoja.

Näillä varmaan pärjäisin. Olisi niin käyttömusiikkia, tanssittavaa, ajateltavaa kuin yleisesti fiilisteltävääkin.
 
Olavi Virta
Maria Kalaniemi
Christy Moore
Rebekka Karijord
Pekka Kuusisto & Paula Vesala

McLeach: onko toi sulle uusi tuttavuus vai oletko oikeasti noin hidas :D omien ykkösartistien levyt tuli koluttua sata kertaa päivässä kymmen vuotta sitten
 
Hidas olen, aloitin Genesiksen kovan fanittamisen ehkä 15 vuotta sitten. Silloin pääsin Wind and Wutheringiin asti, joka onkin monen mielestä se viimeinen todella hyvä Genesis-levy. Noissa hankituissa levyissä vain riitti kuuntelemista, hankin pari vuotta sitten Seconds Out -liven ja vähän aikaa sitten And Then There Were Threen ja Duken. Dukea voisi sanoa kai Genesiksen viimeiseksi progelevyksi, poppiahan siinä on mutta sentään jonkinlainen teemalevy ja levyn lopuksi saamme kuulla hienoa intrumentaalimusiikkia.
 
Muillakin yhtyeillä sama, eli tuolloinen 15 vuotta sitten innostuin progesta ja ELP:ltä tykkäsin Brain Salad Surgerystä (ja jossain määrin Tarkuksesta), ja nyt hankin ekan levyn ja Trilogyn.
 
Jotenkin joillakin levyillä ihan myyttinen maine, kun silloin aikoinaan luin suosituksia niistä MBNet-purkista, nyysseistä ja proge-postituslistalta. Ja kuuntelin Progeyötä.

E-Type
Basshunter
Kaija Koo
Juha Tapio
Leevi and the Leavings