Studiotyöskentely ›

Niq: OSX on todella outo ja epälooginen, varsinkin ikänsä windows-maailmassa oleskelleelle.
 
Allekirjoitan väittämän, menihän totutteluun kieltämättä useampi päivä, vaan eiks tää päde yhtä lailla toisin päin? Taitaa vaan muuttoliike olla aika paljon vähäisempää toiseen suuntaan, tiedä sitten mistä johtuu...
 
Mää aloitin 286-PC:llä ja MS-DOS 3.30:llä vuonna 1990. Sit tuli Windowseja aika monta, ekaksi 3.0, jolloin piti myös ostaa koneeseen hiiri. :D Viimeinen Windows, jonka asensin omaan koneeseeni, oli XP. Vista oli jo julkaistu, mutta se näytti niin pelottavalta, etten ikinä uskaltanut edes koskea... Hypätään vuoteen 2006: vaihdoin paikkakuntaa ja koulua. Koulussa kaikki koneet oli Mac:ejä ja oli tarve hankkia läppäri muutenkin - siispä eka MacBook tuli taloon pitkän puntaroinnin jälkeen vuonna alkuvuodesta 2009, koulu oli jo puolivälissä tai ylikin. Mulla oli kokeneempi Mac-käyttäjä kaverina ja hän piti yhden illan tehokurssin OSX:stä ja sen avulla pääsin hyvinkin nopeasti kelkkaan. Nyt nelisen vuotta myöhemmin on pakko sanoa, että totisesti: ei OSX:ssä ole Windowsin ongelmia...
 
...vaan siinä on OSX:n ongelmat. ;)
 
Silti jos (ja kun) saan valita, en usko olevani palaamassa Windowsiin. Sen verran sitä on nyt oppinut OSX:stä (ja nimenomaan Snow Leopardista, Lion vaikutti raivostuttavalta) tykkäämään ja kieltämättä tietynlaiset jutut kyllä sujuvat paljon joutuisammin tällä. Selvästi Applella ainakin aikanaan kuunneltiin käyttäjiä ja heidän palautettaan enemmän kuin Microsoftilla. Tässä on muutamia aika kivoja oivalluksia, joista oppii tykkäämään kun niihin tottuu. Suurin virhe on (oli myös mulla!) yrittää käyttää OSX:ää kuten Windowsia: vanhoilla komennoilla ja toimintatavoilla. Jos OSX:ää käyttää "windowsmaisesti", ei siitä ikinä tulekaan mukavaa. Avainsana on tajuta, että se on erilainen käyttis ja tietyt asiat tehdään eri lailla.
 
Apple-fanipojaksi en silti tunnustaudu ja esim. iPhone tai iPad eivät vieläkään kiinnosta, saati ole hankintalistalla - mulle ne ovat kalliita ja tarpeettomia trenidileluja ja niitäkin vähän vaivaa "The Mac Way"-ajatusmalli (josta lisää myöhemmin tässä viestissä). Joitain älyttömyyksiä mahtuu jopa ihan firman lähihistoriaan, esim. se, että jossain vaiheessa aiemmin oli tarjolla ulkoisia Apple-näyttöjä 24", 27" ja 30" koossa - ja yhtäkkiä nuo isoin ja pienin vaihtoehto poistettiin kokonaan valikoimasta: jäljelle jätettiin vain 27". No, omalla kohdallani tuumasin, että hittoako tässä on pakko Applen näyttöä edes ostaa ja pamautin 30" Dellin, joka toimii hienosti omppukoneen kanssa, katsokaa vaikka:
https://dl.dropbox.com/u/4302688/telakoitu%27d.jpg
 
Siitä en, edelliseen viitaten, Apple-ajattelussa tykkää, että tuote- ja palveluvaihtoehtoja on yleensä aika vähän ja jotkut jutut ovat pelkistettyjä, "liiankin mietittyjä". Säätövaraa ei aina ole kauheasti tai sitten lisäominaisuudet on piilotettu ovelasti "konepellin alle". Tietyissä jutuissa asiat tehdään joko "The Mac Way" tai sitten niitä ei tehdä ollenkaan - tai ainakin muunkaltainen toimintatapa on tehty todella vaikeaksi. Toisinaan toimintoja myös niputetaan järjenvastaisesti ja väkivaltaisesti, esim. iTunes: kuuntelitpa mp3:ia, poltitpa levyjä, ostitpa musiikkia tai synkkasitpa konettasi jonkun toisen laitteen kanssa(!), sinut miltei pakotetaan iTunes:iin. Itse olen aina vihannut kyseistä ohjelmaa, enkä käytä sitä lainkaan - ja hyvin olen pärjännyt. Toistan kaiken videon ja audion VLC:llä, joka on paljon ketterämpi kuin iTunes-möhkäle.
 
Tavallaan en vieläkään ihan täysin luovu siitä ajatuksestani, jonka sain päähäni taannoisena Windows-käyttäjänä ja jonkin sortin Mac-vastustajanakin: "Macit on suunniteltu idiooteille". Onhan ne mielestäni sitä monella tapaa, mutta aika monille peruskäyttäjille ne ovat puolestaan suoraan paketista hyvinkin käyttökelpoisia kokonaisuuksia Garagebandeineen, Safareineen (itsehän käytän Firefoxia), kalentereineen ja osoitekirjoineen. Jos on pakko ja tarve säätää joka ainoaa parametria jokaisessa asiassa ja valita jokainen laite käsin, Windows-PC voi olla parempi vaihtoehto, koska siellä säätäminen on tehty ainakin muutamissa jutuissa helpommaksi. Meidän äiti tykkää MacBook Pro:staan juuri siksi, että siinä ei tarvitse säätää mitään, vaan voi keskittyä työntekoon. Aivan validi näkökulma.
 
Nykytilanne? Ykköskoneeni on 15-tuumainen mid-2010 MacBook Pro, joka kotioloissa käyttäytyy pöytäkoneen tavoin telakoituen isoon määrään oheislaitteita. Reissun päällä kone toimii sellaisenaan hienosti. Mulla on edelleen pöydän alla seinän vieressä myös Windows-pöytäkone, jonka avaan kerran kuussa: siinä on runsaasti kovalevytilaa ja heitän sinne varmuuskopiot kaikesta, mitä kuukauden aikana omppukoneella syntyy. Homman ohjaaminen hoituu VNC-yhteydellä kätevästi: ei tartte näyttöä, näppistä tai hiirtä. Samalla mulla on myös "takaportti", jos ikinä tarvitsisi käyttää jotain Windows-ohjelmaa - sillä tietyt jutut (harvat, mutta kuitenkin) edelleenkin hoituvat multa jouhevammin Windowsissa. Tai ehkä se on se, että esim. omppuläppärin DVD-asema on aivan järjettömän hidas: DVD:n kopiointi käy Windowsissa noin viidesosassa siitä ajasta mitä omppuromppu samaa toimintoa ruksuttelee.
 
Näissä asioissa kannattaa muistaa puolensa ja puolensa: molemmilla alustoilla voi aivan hyvin tehdä musahommat pitkälti juuri niinkuin tahtoo. Tietyissä jutuissa ajattelutapa ja logiikka on erilaisia, mutta molemmissa on hyvää ja huonoa. Macissä maksat varmasta, yhteensovitetusta ja toimivasta paketista ja (mielestäni) varsin edistyksellisestä, mietitystä ja tehokkaasta käyttöjärjestelmästä. Windows-puolella kenttä on huomattavasti kirjavampi: on mahdollista kasata erittäin hyvä ja toimiva paketti, mutta huonolla säkällä joutuu myös tappelemaan paljon - joko softan, raudan tai molempien kanssa. En tiedä, miten arkipäivää laitteiston yhteensopivuusongelmat ja vaikkapa ajureiden kenkkuilu Windows-puolella nykyisin ovat, mutta Mac-maailmassa moinen on tainnut olla aina suhteellisen vähäistä, jollei olematonta.
 
Sanottakoon vielä, että tykkäsin ja tykkäisin varmaan edelleenkin Cubasesta enemmän kuin Pro Toolsista. Aikanaan studiotekniikan kurssien kaikki kurssityöt väänsin Windows-koneellani Cubasella ja vain parit viimeiset pakolliset miksaukset tein Toolsilla. Pro Toolsin käyttöliittymä tuntui tuolloin Cubaseen tottuneesta kivikautiselta ja aivan käsittämättömän vastenmieliseltä ja hankalalta. Toolsin versio oli muistaakseni 8 tai 9 tuolloin. Sillä hetkellä ainakin Cubase oli selvästi edistyksellisempi, helppokäyttöisempi, loogisempi ja havainnollisempi työskentely-ympäristö. Toisin voi olla nyt, en tiedä, en oo aikoihin äänitellyt kuin sooloskabavetoja ja ne hoituu ihan hienosti GarageBandillä. Logic muuten tarjoaa aivan huikeaa vastinetta rahalle: se maksaa murto-osan Pro Toolsista, tukee kaikkia äänikortteja, joita konekin tukee ja sillä tekee hienosti levyn alusta loppuun asti. Ainakin joku aika sitten vielä Pro Tools ei tukenut kuin Digidesignin (tai kevytversiot M-Audion) rautaa. Nykytilanne voi olla toinen.
 
Vielä yksi juttu: Trackpad on aivan loistava keksintö. Kolmeen vuoteen en ole käyttänyt enää tavallista hiirtä, sillä kaikki on paljon nopeampaa ja kätevämpää trackpadin kanssa. Monen sormen eleet yms. nopeuttavat hommia tajuttoman paljon. Ehkä jos piirtäisin tai tekisin paljon graafista juttua, hiiri olisi tärkeämpi, mutta peruskäytössä ja myös musahommissa trackpad on suorastaan nerokas vempele.
 
Tässäpä lyhyt pohdintani. Ei mulla muuta. :)