Kitarat: kitarakamat ›

Sergei Fallinen: Mikä siinä nimmarissa lavassa on niin hirveää?
 
No ei mikään. Ymmärrän kyllä, että jotku boikotoi signature kepakoita. Kuten jo mainittua: ne on yleensä ylihintaisia, tehty jonku muun mieltymysten mukaan ja onpa sielä lavassakin vielä se kammottava nimikirjoitus.
 
Oikeasti päteviä signature skittoja kyllä löytyy. Sen minäkin olen jo hyväksynyt, vaikka olenkin pakkomielteinen omaperäisyyteen.
 
Se on jo minusta naurettavaa ylihinnoittelua, kun artistien soittimia myydään heidän nimellä 4000-6000e hintaan.

Sergei Fallinen: Mikä siinä nimmarissa lavassa on niin hirveää? Ennen vanhaan bluesmiehet olisivat ylpeinä soittaneet parempiensa soittimilla. Tää on vähän niin kuin sama juttu mutta kaupallistettuna.
 
Niin ei se siirtokuva vamaankaan kitaraa huononna, jos speksit on muuten sellaiset että kelpaa ja soittofiilikset on kohdallaan. Täällä on nykyään vähän hysteeristä jengiä kaiken mahdollisen brändikaman suhteen, koska toismies soittaa joillain neverheard - tai vielä parempaa - itsetehdyillä kamoilla.
 
Nähdäkseni tuo kyseinen Blackmore-sigu, jota nyt kaupataan on ihan järkihintainen. Jos kohtuullisia työkaluja näin yleisesti saa 700-1200 hintaan niin tuohan istuu jsut siihen ikkunaan. Tietty on näitä kimppatilauksia Koreasta, mutta en minä ainakaan namiloimatta ko. yksilöä tilaa mistään edes kolmen sadan kepukkaa. Sokkona jos ostaa, pitää ainakin merkin olla sellainen, että pääsee eroon.
 
Toki on ihan toinen juttu pohtia, onko se 5000 Setzer-Gretsch järkiostos, vai saisiko pariin tonniin likimain vastaavan. Mut loppujen lopuksi harrastusvälineestä pitää tykätä ja nää signature/brändilisät on persaukisten ininöitä. Jos halvalla pitää päästä harrastamaan, kannattaa ostaa Morapuukko ja alkaa harrastaa päreiden vuolemista.

Joskus ne omat mieltymykset voi osua jonkun itseään huomattavasti kovemman artistin kanssa yksiin. En varmastikaan ole maailman kovin Jimmie Vaughn tai Mark Knopfler fani, mutta kummatkin Fenderin artist kepit multa löytyy. Hyviä kitaroita molemmat ja mulle sopivia, vaikkakin tosi erilaisia stratoja. Joku muu voi löytää itselleen sopivan kepin vaikkapa classic sarjasta. Pääasia, että soittaa itselleen sopivilla kitaroilla, eikö näin ;) Esimerkkinä vielä Mark Knopfler straton speksit verrattuna 62' AVRI stratoon. MK stratossa on saarnibody, medium jumbo nauhat, 41,3mm satula, eri väritys ja tietty ne mainitut Texas Special mikit. Mulle ne just ne jutut, jotka puoltaa valinnan tavan 62 AVRI stratosta Knopfler stratoon. Se kannattaako Knopfler stratosta maksaa useita satasia enemmän on jokaisen itse päätettävissä.
 
Soittimen boikotointi tai toisaalta sen ylimalkainen ihannointi pelkästään sen takia, että se on jonkun henkilön signaturemalli ei oo mun mielestä pitemmän päälle kovin kannattavaa.

Shakata: Esimerkkinä vielä Mark Knopfler straton speksit verrattuna 62' AVRI stratoon. MK stratossa on saarnibody, medium jumbo nauhat, 41,3mm satula, eri väritys ja tietty ne mainitut Texas Special mikit. Mulle ne just ne jutut, jotka puoltaa valinnan tavan 62 AVRI stratosta Knopfler stratoon. Se kannattaako Knopfler stratosta maksaa useita satasia enemmän on jokaisen itse päätettävissä.
 
Nyt kun uudet AVRI-mallit on kitarapajalla, huomaan, että avrin ja Knopfler-sigun ero on enää 140€.
 
Tosin pitää tyytyä joko '59 tai '65 malleihin, nyt kun tuo '62 ei ole enää AVRIna tuotannossa. Tjaah, yksi '62 on näköjään vielä hyllyllä.
 
Aika kova hinta tuo 2000€. Itse ostin -70 AVRIn muutama vuosi sitten puoleentoista tonttuun, uutena. Samoin EJ:n sain uutena 1600€. Nykyään EJ on yli 2100€ :/
 
Huikeaa nousua parissa vuodessa.
 
Kauppa/Fender ei liene huomannut, että eurooppa on kuilun partaalla..?

FensonGibder: Nyt kun uudet AVRI-mallit on kitarapajalla, huomaan, että avrin ja Knopfler-sigun ero on enää 140€.
 
Tosin pitää tyytyä joko '59 tai '65 malleihin, nyt kun tuo '62 ei ole enää AVRIna tuotannossa. Tjaah, yksi '62 on näköjään vielä hyllyllä.
 
Aika kova hinta tuo 2000€. Itse ostin -70 AVRIn muutama vuosi sitten puoleentoista tonttuun, uutena. Samoin EJ:n sain uutena 1600€. Nykyään EJ on yli 2100€ :/
 
Huikeaa nousua parissa vuodessa.
 
Kauppa/Fender ei liene huomannut, että eurooppa on kuilun partaalla..?
 
On tosiaan aika huikeita nousuja hinnoissa! Sama trendi näköjään edullisimmissa Fenkuissa. Itse ostin jokunen vuosi sitten tuon Jimmie Vaughn straton uutena n. 600€ ja nyt Thomannin hinta 899€. Aika kova prosentuaalinen nousu. Ei oo ihan meikäläisen palkka noussut samaa tahtia :) Onneksi käytettynä löytyy vielä hyviä diilejä.

balanced1: En ole oikein koskaan sisäistänyt tuota signature-kitara hypetystä.
 
No en minäkään hypetystä kuten en mitään hypetystä.
 
....Miksi maksaa reilua ylihintaa kitarasta joka on tehty jonkun artistin mieltymysten pohjalta ja joka on ollut juuri ko artistille sopiva.....
 
No itselläni ei esimerkiksi ole yleensä juuri mitään toiveita tai vaatimuksia kitaran suhteen, niin onhan se hyvä, että on edes jonun toiveiden mukaan tehty. Mutta joo ymmärrän kyllä pointtisi. Yhtäältä voi ajatella, että välineiden kopioiminen voi olla yritys ymmärtää paremmin ihailemaansa soittajaa.
 
...Usein muutokset on tehty jonkun perus tuotantomallin pohjalta ja jokainen pystyy tekemään ne itsekkin ja mikä parempaa, itselle sopiviksi. No ok Riku-mallissa on sentään koverretty kaula, mutta monesti Nuo signature-mallit eivät oleellisesti eroa normi tuotanto-malleista. Esim joku Knopfler-strato..eikös se ollut aika lailla vintage-62 strato Texas Special mikeillä ja hintalappu jotain ihan muuta.
En minä ainakaan haluaisi, että kitarassani lukisi jonkun ukon nimmari lavassa.
 
Tunnekysymyksiähän nämä ovat. Itse ostin aikoinaan straton vain siksi, että ihailemani soittajat käyttivät sellaista. Siihen aikaan ei ollut monia Fender Stratocastereita eikä CustomShopista oltu kuultukaan. Strato oli silloin vain yksi kitaramalli monien joukossa. Tarkoitan, että kun näin jollakin soittajalla straton niin oletin sen olevan jokseenkin samanlainen soitin kuin omanikin. Luulen,että nämäsignature kitarat ovat vain tuotteistettu versio tästä samasta kaipuusta saada koskettaa jumalaansa soittimen välityksellä. Pienet valmistussarjat ja pienet poikkeamat sarjatuotanto soittimesta tuovat siihen sen keräilyaspektin ja ainutlaatuisuuden tunnetta lisäävät.
Nykyisin kun Fenderilläkin se mallien kirjo erikoismallien määrä on karannut täysin lapasesta, on tällaiset pienet erikoisuudet kärsineet inflaation. Nykyisin tuntuu erikoiselta jos saa jokseenkin "normaalin" fenderin kaupasta ilman mitään kummallisuuksia.
 
No juu, kyllä nuo signaturet tuntuu minustakin vähän höpötuyksiltä, mutta toistaalta jos ajatellaan että CustomShop tekisi yksityiskohtaisen kopion kyseisen soittajan soittimesta ja tämä soittaja vieläpä ihan omakätisesti signeeraisi jokaisen kitarayksilön ja valmistussarja olisi riittävän pienen max sata kappaletta, niin sitten siinä alkaisi olla jo jujua. Se hinta vain helposti nousee tuhansiin euroihin tällaisella soittimella eikä siksi itseäni jaksa kiinnostaa. Varmaan niillä voisi olla kuitenkin keräilypotentiaalia.

Nämä signature-mallit on ilmeisesti jakaantuneet jotenkin kahteen kastiin. Esim Johnsson, Clapton ja knopler, Raitt, mary Kaye jne on Usa-versioita kun taas Blacmore, Vaughan, KWS ja esim. Cray on mexico-keppejä. Mikä siinä on? Luulis että edes Blackmore olis sentään sen verran merkittävä kitaristi että ansaitisi Usa-version. Äijän mielenlaadun tuntien sitä varmaan vähemmän kiinnostaa.
 
Onhan noissa sig-malleissa kyllä kaikissa jotain sellaista mitä perus sarjatuotantokepissä ei löydy.

B-tone-flat: Nämä signature-mallit on ilmeisesti jakaantuneet jotenkin kahteen kastiin. Esim Johnsson, Clapton ja knopler, Raitt, mary Kaye jne on Usa-versioita kun taas Blacmore, Vaughan, KWS ja esim. Cray on mexico-keppejä. Mikä siinä on?
 
Noin 5-vuotta sitten tuli custom shopilta Blackmoren signature, joka muuten maksoi vähintään 4000e.
 
Et semmonen.

B-tone-flat: Nämä signature-mallit on ilmeisesti jakaantuneet jotenkin kahteen kastiin. Esim Johnsson, Clapton ja knopler, Raitt, mary Kaye jne on Usa-versioita kun taas Blacmore, Vaughan, KWS ja esim. Cray on mexico-keppejä. Mikä siinä on? Luulis että edes Blackmore olis sentään sen verran merkittävä kitaristi että ansaitisi Usa-version. Äijän mielenlaadun tuntien sitä varmaan vähemmän kiinnostaa.
 
Jimmie Vaughan ja Robert Cray halusivat omista kepeistään nimenomaan Mexicon tuotantolinjan mallit jotta kitarat olisivat mahdollisimman monien tavoitettavissa. Cray:ltä löytyy tosin myös CS signature.

MadMatt: Jimmie Vaughan ja Robert Cray halusivat omista kepeistään nimenomaan Mexicon tuotantolinjan mallit jotta kitarat olisivat mahdollisimman monien tavoitettavissa. Cray:ltä löytyy tosin myös CS signature.
 
Kuten myös Chris Rea.

Polttelis kyllä pirusti hankkia tämä kitara. Arvostelut ja palautteet vakuuttavat, että tää sopis kyl meikäläiselle, mutta sitte on se riski. Pitäis ostaa tämä sokkona, koska suomesta ei löydy tällä hetkellä mistään tuota.

EvilDead: Pitäis ostaa tämä sokkona, koska suomesta ei löydy tällä hetkellä mistään tuota.
 
http://www.kitarapaja.com/usvi.htm

Mustafa: http://www.kitarapaja.com/usvi.htm
 
Kappas. Kiitoksia!

EvilDead: suomesta ei löydy tällä hetkellä mistään tuota.
 
Meilläkin on liikkeessä Mustalisä hyllyssä. Onhan se hyvä.