Rock, pop, alternative ›

powerage: Kyllä, Glasgow Apollo -78, tuolloin Bonin aikainen AC/DC oli parhaimmillaan!
 
Onko tuosta koko keikasta mitään kuvallista tallennetta olemassa?

RocknNRoll Damnation, Dog Eat Dog ja Let There Be Rock tuolta kyseiseltä keikalta taltioituna löytyvät Plug Me In-boxilta. Kyllä kai se koko mäjäyskin jostain löytyy, mutta ei liene koskaan kokonaisena julkaistu?
 
Toi Glasgow Apollo 78 on kyllä niin täyttä tavaraa, että liikutaan jo siellä täydellisyyden rajamailla. Bändi tulee lavalle ja rokkaa niin perkeleesti, että tukka pois. Kruununjalokivenä täydellinen rokkikukko Bon Scott.
 
Vituttaa, kun on tällainen myöhäsyntyinen. Ei ole tullut näitä lapsuuden sankareita nähtyä heidän kunniansa päivinä.

Nick Bone: RocknNRoll Damnation, Dog Eat Dog ja Let There Be Rock tuolta kyseiseltä keikalta taltioituna löytyvät Plug Me In-boxilta. Kyllä kai se koko mäjäyskin jostain löytyy, mutta ei liene koskaan kokonaisena julkaistu?
 
Toi Glasgow Apollo 78 on kyllä niin täyttä tavaraa, että liikutaan jo siellä täydellisyyden rajamailla. Bändi tulee lavalle ja rokkaa niin perkeleesti, että tukka pois. Kruununjalokivenä täydellinen rokkikukko Bon Scott.

Semmoselta piraatilta ku Live 1977-78 With Bon Scott löytyy noiden kolmen lisäksi Riff Raff, Bad Boy Boogie ja Rocker.
 
E: Oma suosikkini keikkatallenteista on ilmeisesti telkkaria varten kuvattu Rock Goes To College, University Of Essex. Veto on saman vuoden lokakuulta.

Rock-Ola: Onko tuosta koko keikasta mitään kuvallista tallennetta olemassa?
 
Itteltä löytyy Glasgow Apollon veto dvd:ltä, tod.näk. TV:stä nauhotettu.. eiköhän youtubestakin löydy kaikki keikan biisit..? Tässä yksi kooste:
http://www.youtube.com/watch?v=HXPeX1wLyxw
http://www.youtube.com/watch?v=3TDfydjS4Gs
http://www.youtube.com/watch?v=7Lq7DwMGUeQ

powerage: Itteltä löytyy Glasgow Apollon veto dvd:ltä, tod.näk. TV:stä nauhotettu.. eiköhän youtubestakin löydy kaikki keikan biisit..? Tässä yksi kooste:
http://www.youtube.com/watch?v=HXPeX1wLyxw
http://www.youtube.com/watch?v=3TDfydjS4Gs
http://www.youtube.com/watch?v=7Lq7DwMGUeQ
 
Aika lyhyt keikka jos setissä oli ainoastaan 6 piisiä. Johan yksin If You Want Bloodillakin on 10 piisiä. Missäs ne loput sitten on nauhoitettu?

Kyllä nuo kaikki vedot ovat tuttuja ja erikseen ne löytyvät milloin mistäkin. Kuten moni jo mainitsi, tuon ajan AC/DC oli niin kovassa kunnossa, että kokonainen (hyvälaatuinen) keikkataltiointi kuvan kanssa olisi mahtava nähdä ja omistaa.
 
Rock goes to college on myös timanttinen pläjäys.

rheinone: Aika lyhyt keikka jos setissä oli ainoastaan 6 piisiä. Johan yksin If You Want Bloodillakin on 10 piisiä. Missäs ne loput sitten on nauhoitettu?
 
http://www.acdc.com/us/acdc-today/acdc-glasgow-apollo-april-1978

Malcolm Young tänään 60 vuotta, onnea rytmiikkamestarille!
 
Bändikin täyttää tänä vuonna 40 vuotta, saas nähdä tapahtuuko juhlavuoden kunniaksi mitään. Viimeisin huhu kertoo bändin heittävän kesällä Lontoossa keikan/keikkoja, mutta tietenkään mitään virallista tietoa asiasta ei ole. Bändin leiri on tuttuun tyyliin äärimmäisen hiljainen.
 
Jos siellä vaikka kaikessa hiljaisuudessa keitellään uutta levyä kasaan ja Stones-tyyliin jotain pikkukiertuetta juhlavuoden kunniaksi... I hope so!

Kaikki kappaleet ovat hyviä. Ei tule mieleen yhtään huonoa.

Nick Bone: Malcolm Young tänään 60 vuotta, onnea rytmiikkamestarille!
 
Ja tänään pikkuveli Angus 58v. Vielä pari vuotta mahollisuus nähä alle 60v. AC/DC kitaristi.

Tällainen löytyi tuolta netin syövereistä.
 
Trust - Ride On, taustavokaaleissa ei enempää eikä vähempää kuin itse Bon Scott.
 
http://www.youtube.com/watch?v=XMSY_CoHzWU
 
Huomatkaa äänityspäivä 13.2.1980, eli tämä jäi siis Bonin viimeiseksi studioäänitykseksi.

Huikea bändi.Oma kestosuosikkini vuodesta toiseen.
Olen kuunnellut herroja reilut 30 vuotta,tietenkin silloisten isojen poikien innoittamana.Mutta eipä ole musa soittimessa muuttunut vuosien saatossa.
Jos paras albumi pitäisi valita niin kovan Jaakobin painin jälkeen käätyisin 'Flick of the switch' puoleen.

arska72: Jos paras albumi pitäisi valita niin kovan Jaakobin painin jälkeen käätyisin 'Flick of the switch' puoleen.
 
Itekin tykkään tosi paljon, on kyllä kova albumi. Tykkään levyn raa'asta soundista ja tunnelmasta kahden "kaupallisemman" albumin jälkeen. Muistuttaa vähän Poweragea sikäli, että levyllä ei ole yhtään ns. suurta hittiä joka olisi jäänyt pysyvästi keikkasettiin, mutta kokonaisuus on täyttä tavaraa alusta loppuun. Bändihän taisi tuottaa tämän albumin itse, mielestäni varsin onnistuneesti.

sellisti: Itekin tykkään tosi paljon, on kyllä kova albumi. Tykkään levyn raa'asta soundista ja tunnelmasta kahden "kaupallisemman" albumin jälkeen. Muistuttaa vähän Poweragea sikäli, että levyllä ei ole yhtään ns. suurta hittiä joka olisi jäänyt pysyvästi keikkasettiin, mutta kokonaisuus on täyttä tavaraa alusta loppuun. Bändihän taisi tuottaa tämän albumin itse, mielestäni varsin onnistuneesti.
 
Joo, itse tuottivat, kun olivat sitä mieltä että tietävät mitä haluavat eivätkä tarvitse ulkopuolista tuottajaa (AC/DC - In the Studio -kirjan mukaan. Suosittelen, mielenkiintoinen opus). Levyllä on tietty demomainen tunnelma raakojen soundien ja alkukantaisen tuotannon myötä. Itselleni molemmat toimivat erittäin hyvin. Mitään yleisesti tunnustettua hittiä levyllä ei tosiaan ole, mutta itselleni Bedlam In Belgium on levyn ehdoton hitti. Kylmät väreet menee aina pitkin selkäpiitä siinä vaiheessa kun riffi on esitelty ja Rudd polkaisee Williamsin kanssa grooven käyntiin.

Velli: Mitään yleisesti tunnustettua hittiä levyllä ei tosiaan ole, mutta itselleni Bedlam In Belgium on levyn ehdoton hitti. Kylmät väreet menee aina pitkin selkäpiitä siinä vaiheessa kun riffi on esitelty ja Rudd polkaisee Williamsin kanssa grooven käyntiin.
 
Minun suosikki on Guns for Hire, joka oli kotikyläni Matkahuollon jukeboksissa ja sitä siellä useasti luukutin.

Flick on kyllä yksi bändin kovimpia esityksiä, vähän sellainen "hidden treasure." Kertoo myös bändin tinkimättömyydestä, että kovan hittilevyputken jälkeen päättivät tuottaa levyn itse ja luottaa raakaan, hiomattomaan äänimaailmaan. Tasainen levy, jolta hitit puuttuvat, mutta kaikki biisit ovat kuitenkin tasavahvoja ja mitään suuria huteja ei joukkoon mahdu. Kivenkova lätty ja mainettaan huomattavasti parempi esitys. Sääli, että levyn biisejä ei ole 80-luvun jälkeen settilistassa esiintynyt.
 
AC/DC:n 40-vuotisjuhlavuosi senkuin kuluu ja bändistä ei olla kuultu hiiskaustakaan. Tuttua huttua menneiden vuosien malliin, ei siinä mitään. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että jotain tapahtuu loppuvuoden tai ensi vuoden alun aikana. Tai sitten ei.
 
Ai niin, Cliff Williams myi taannoin New Yorkin asuntonsa ja Youngin veljekset ottivat komean listasijoituksen Australian rikkaimpien listalla. Siinäpä ne viimeisimmät.

Nick Bone: Kertoo myös bändin tinkimättömyydestä, että kovan hittilevyputken jälkeen päättivät tuottaa levyn itse ja luottaa raakaan, hiomattomaan äänimaailmaan.
 
Niin, jos ajatellaan tosiaan että Back In Black oli jättimenestys kaikin puolin ja For Those About To Rockilla mm. heltisi ensimmäinen ykköspaikka USA:n albumilistalla, niin aika monella bändillä olis varmaan ollu suuri kiusaus pyrkiä jatkamaan menestystä samaan suuntaan hiomalla soundia entistä radioystävällisemmäksi ja metsästelemällä niitä mukavan tarttuvia superhittejä. Kyllä aika älyttömän paljon arvostan bändiä siinä että tässä tilanteessa olivat sitä mieltä että kyllä nyt tehdään vaihteeksi ihan kunnon tiukka rocklevy tiukoilla soundeilla ja vahvoilla biiseillä. Muistelisin Brian Johnsonin jossain sanoneenkin että tavoitteena oli ennen muuta tehdä hyvä kokonaisuus, hyvä rockalbumi. Ei mitään kimaltelevaa hittikimaraa.
 
Tasainen levy, jolta hitit puuttuvat, mutta kaikki biisit ovat kuitenkin tasavahvoja ja mitään suuria huteja ei joukkoon mahdu. Kivenkova lätty ja mainettaan huomattavasti parempi esitys. Sääli, että levyn biisejä ei ole 80-luvun jälkeen settilistassa esiintynyt.
 
Aivan samaa mieltä. Omat suosikit levyllä ovat juurikin mainitut Guns For Hire sekä Bedlam In Belgium. Ja sanottakoon vielä, että Johnson on kaikista studioalbumeistaan mun makuun parhaassa äänessä juuri tällä levyllä. Pariin edelliseen albumiin verrattuna ääneen on tullut tässä vaiheessa jo sellaista terävää raspia mikä sopii levyn raakaan perustunnelmaan hyvin, mutta ei vielä sitä nasaalia narinaa ja käheyttä mikä pikkuisen jo meinaa ärsyttää Razor's Edgellä, niin hyvä levy kuin se muuten onkin. Itse asiassa Black Icellahan Johnson kuulostaa paljon paremmalta kuin 3-4 edellisellä studioalbumilla, mun mielestä.

Mainittakoon vielä Flick of the Switch-albumista,mikä siinä itseäni eriten kiinnostaa:
-Nerokkaan yksinkertaisia kappaleita.
-Jokainen kappale soitetaan läpi vain muutamalla perus otteella olematta silti tylsä.
-Ei ainuttakaan huonoa kappaletta,jonka yli pitäisi hypätä.
-Mielestäni juuri Malcom:n osuus korostuu eniten tällä levyllä.

sellisti: Itekin tykkään tosi paljon, on kyllä kova albumi. Tykkään levyn raa'asta soundista ja tunnelmasta kahden "kaupallisemman" albumin jälkeen. Muistuttaa vähän Poweragea sikäli, että levyllä ei ole yhtään ns. suurta hittiä joka olisi jäänyt pysyvästi keikkasettiin, mutta kokonaisuus on täyttä tavaraa alusta loppuun. Bändihän taisi tuottaa tämän albumin itse, mielestäni varsin onnistuneesti.
 
Eikös Poweragella oo Sin City?
 
Mulle paras levy on Powerage. Se on Accadaccan Fair Warning.
 
Flick of the switch on myös mahtava.