Media ja viihde ›

Kirjoittaminen sujuu,olen taitava.Rakastan musiikkia.Yleissivistykseni on kohdallaan ja kasvaa kokoa ajan.Olen tehnyt pari pienehköä ihan jees juttua (haastattelua) parista kohtalaisen hyvästä bändistä,esim.Mokomasta.Jos tavoitteenani olisi ehkä peräti saada kirjoittamistani esille johonkin varteenotettavampaan julkaisuun niin mitä kannattaisi jo tässä vaiheessa ruveta tekemään tai tavoittelemaan?Lukio siis on vielä kesken ja näin poispäin,mutta olisi ihan hyvä saada jo jotain kokemuspohjaa tms.Helfen sie doch?

Ihan vittuilematta sanon että jos aikoo journalistiksi niin pitää tietää että välimerkin jälkeen tulee tyhjä välilyönti.

Kannattaa varmaan hankkia alan koulutus ensin. Korkeakoulutasolla journalistiikkaa voi lukea Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa, ammattikorkeatasolla ainakin Porissa.
 
Itsekin luen journalismia läheltä lippaavaa ainetta yliopistossa eli viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Paikan etu on se että sisään pääsee helposti ja opintoviikot eivät ole kovinkaan tiukassa.

Perusta vaikka oma netti-zine, levyarvosteluja, haastatteluja jne... tai rohkeasti vaan kyselemään paikallisista lehdistä jos saisit vaikka kesätöitä tai voisit kirjoittaa esim. levyarvosteluja. Myöhemmin tietysti alan koulutusta...

Kirjoittamisessa on se hyvä juttu, että jos oikeasti on hyvä ja luova kirjoittaja, kirjoitus pääsee lehteen. Ei ole pakko käydä koulun koulua.
 
Teet jutun valmiiksi. Otat puhelimen käteen ja soitat päätoimittajalle tai toimitussihteerille. Puhelun jälkeen juttu e-mailina liikkeelle ja myöhemmin puhelua uudestaan perään.

suhteita pitää olla

Tosiaankin, kielioppia kannattaa harjoitella. Tai sitten antaa jonkun kaverin lukea tuotokset läpi. Ja mielellään tämä kaveri ei ola naapurin Pera vaan henkilö, jolla suomenkieli on hallussa.
 
t. kielipoliisi

Kannattaa tarjoutua avustajaksi vaikkapa nettizineihin. Itse olen pari vuotta kirjoitellut Letsmakesomenoise.comiin (nyt kylläkin jättäytynyt toiminnasta toistaiseksi lähes kokonaan pois), ja suosittelen, tuonne pääsee kunhan peruskirjoitustaito on hanskassa ja ymmärtää jotakin edes yhden genren päälle. Palkkaa ei saa, mutta levyjä ja ilmaisia keikka- ja festarireissuja kylläkin. Jossain vaiheessa tietty alkaa kyllä tympiä, kun yhtä oikeasti mielenkiintoista levyä kohden tipahtaa postiluukusta kymmenen puolalaista ö-luokan demoa.
 
Toinen vastaava on desibeli.net, mutta mielestäni hieman tasottomampi (en vedä kotiinpäin).
 
Kirjoitustaitoa kannattaa treenata ja journalismin perusteitakin haalia, tosin journalismin opiskelusta ei pidemmän päälle ole ainakaan tyypillisessä musiikkijournalismissa juurikaan hyötyä – eri asia, jos haluat esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehteen kulttuuritoimittajaksi.
 
Mikään ei tietenkään estä myöskään kokeilemasta vaikkapa tyrkyttää juttua Rumbaan, Hamaraan tai Suehen. Nuo eivät maksa jutuista hirveästi (Rumba ei esimerkiksi levyarvioista ollenkaan) joten into ja kiinnostus painavat paljon. Jos haluat tosissasi yrittää, niin kirjoita juttu vaikkapa jostakin ajankohtaisesta bändistä ja tarjoa tuonne. Ei kuitenkaan kannata vittuuntua, jos ei mene läpi.

Tosiaankin, kielioppia kannattaa harjoitella. Tai sitten antaa jonkun kaverin lukea tuotokset läpi. Ja mielellään tämä kaveri ei ola naapurin Pera vaan henkilö, jolla suomenkieli on hallussa.
 
t. kielipoliisi
 
Kielioppi on hallussa, mutta kiitokseni silti aiheellisesta huomautuksesta. Tällainen foorumi ei ole vain ehkä juuri se ympäristö, jossa jaksaisi keskittyä kielen virheettömyyteen kovin pedanttisesti. Sähköinen viestintä on hapatusta. Jumalauta, tulin juuri neuroottiseksi kirjoittamiseni oikeaoppisuudesta!

Itsekin luen journalismia läheltä lippaavaa ainetta yliopistossa eli viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Paikan etu on se että sisään pääsee helposti ja opintoviikot eivät ole kovinkaan tiukassa.
 
Totta puhuen mieltäylentävää kuulla. Olen elänyt sellaisessa pelossa, että esimerkiksi journalistiikan pääsykokeet ovat jostain helvetin alimmista syövereistä ylivaikeutensa vuoksi. Tosin ehkä aine poikkeaa viestintätieteistä mahdollisesti pääsykriteeriensä suhteen. (?)

Totta puhuen mieltäylentävää kuulla. Olen elänyt sellaisessa pelossa, että esimerkiksi journalistiikan pääsykokeet ovat jostain helvetin alimmista syövereistä ylivaikeutensa vuoksi. Tosin ehkä aine poikkeaa viestintätieteistä mahdollisesti pääsykriteeriensä suhteen. (?)
 
Journalistiikan pääsykokeissa on tuulut kyllä poikettua ja ne tosiaankin ovat vaikeat. Tämä viestintätieteet on kuin kuitenkin sisällöltään suhteellisen samanlainen oppiaine kuin journalistiikka jos valitsee oikeat kurssit itselleen, opiskeluaan voi täällä painottaa multimediaan tai perinteisempään printtimediaan suuntautuvaksi. Itse valitsin multimediapainotteisen, sillä mitä olen toimittajina toimivina kavereiltani kuullut niin homma on melkoisen perseestä, paska palkka ja vittumaiset vuorot.

Kielioppi on hallussa, mutta kiitokseni silti aiheellisesta huomautuksesta. Tällainen foorumi ei ole vain ehkä juuri se ympäristö, jossa jaksaisi keskittyä kielen virheettömyyteen kovin pedanttisesti.
 
Toki, mutta journalistin hommissa sen kielellisen oikeuden on aihetta tulla ns. selkäytimestä. Ammatikseen tehtynä duuni on perin hektistä eikä aikaa omien(kaan) tekstien tarkistuslukuihin ole kovin paljoa.
 
Yksi niistä monista syistä, miksi en tee tuota (enää) työkseni.
(Toinen syy on se, että molemmat vanhempani ovat nykyisiä entisiä toimittajia, joten ammatin muutkin huonot puolet ovat tulleet aikanaan tutuiksi.)
 
Mutta jos alalle nyt sitten väkisin haluaa, niin erilaisten rocklehtien oven väliin voi saada jalkansa oven väliin soittamalla päätoimittajalle ja tarjoamalla hyvää, persoonallista juttuideaa. Jollakin tavalla merkittävä, Helsingin ja Tampereen ja tärkeimpien festivaalien ulkopuolinen keikkaraporttikin voisi käydä. Jos päätoimittaja tilaa jutun, niin se tehdään hyvin, huolella, päätoimittajan ilmoittaman pituisena ja toimitetaan sovittuun s-postiosoitteeseen vähän ennen sovittua deadlineä.
 
Rocklehdet eivät taida mikään maksaa kovin suuria palkkioita, joten niistä ei ole varsinaiseksi leiväksi. Mutta ainahan voi yrittää kerätä itselleen nimeä ja ujuttautua sitten pikku hiljaa johonkin tuottoisampaan mediaan. Niinkin on tapahtunut.

Kielioppi on hallussa, mutta kiitokseni silti aiheellisesta huomautuksesta. Tällainen foorumi ei ole vain ehkä juuri se ympäristö, jossa jaksaisi keskittyä kielen virheettömyyteen kovin pedanttisesti. Sähköinen viestintä on hapatusta. Jumalauta, tulin juuri neuroottiseksi kirjoittamiseni oikeaoppisuudesta!
 
Heh, itsekin tulee tänne kirjoiteltua miten sattuu. Tuohon edelliseen viestiini tuli jostain syystä kiinnitettyä aika paljon huomiota. Ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa, jos moittii toista kieliopista, vaikkei itsekään osaa kirjoittaa.

Itse opiskelen alaa Tampereen lipastossa ja pääsykokeet kyllä olivat vaikeat, ainakin siinä mielessä että hakijoita oli perkeleesti. Toisaalta, jos kirjoitustaito on hanskassa ja on jonkinlainen perstuntuma mediaan niin sisäänpääsymahdollisuudet ovat hyvät. Tuolla on kuitenkin paljon lottoajia. Ja säkäkin vaikuttaa asiaan.
 
Ainakin Tampereella käytännön opintoja on paljon, joten kyllä sieltä saa ammattitaitoa. Toimittajan ammatti on kuitenkin kutsumushomma, ja itse olen ainakin todennut että kyseinen puuha on aika perseestä enkä siihen halua. Kannattaa kokeilla vaikkapa työkkärin työharjoittelulla päästä johonkin lehteen, jossa vähän näkee minkälaista homma on.
 
Tokihan tuolla voi keskittyä muuhunkin (itse olen opiskellut taittamista ja toivottavasti ensi syksystä eteenpäin kuvajournalismia = valokuvaamista), vaikka siellä hoetaankin koko ajan "sitten kun olette lehdessä töissä" ja puhutaan toimittajaopiskelijoista. (Hyi helvetti muuten inhoan tuota nimitystä.)
 
Hyvä vaihtoehto on kokeilla opistojen puolen vuoden - vuoden mittaisia kursseja, joista näkee onko se oikeasti oma juttu. Noihin pääsee helposti ja niistä pitäisi saada tasokasta perusopetusta. Jos pelkkä musiikkijournalismi kiinnostaa niin tuollaisella opistolla + tekemällä luulisi pääsevän jo hyvinkin pitkälle.

Tuo nettizineily alkoi kyllä kutkuttamaan ihan fantsusti.