Yleistä keskustelua musiikista ›

Saappineste: Enemmänkin kannustaisin ihmisiä tekemään niitä virheitä. Parhaimmillaan niitä ei kukaan edes huomaa ja ainakin minusta keikat on aina paljon ikimuistoisempia jos vähän vetelee omia välistä. Sehän rokinsoitossa onkin parasta, voi sattua melkeen aina mitä tahansa.
 
Tämä, hyvin sanottu. Ei virheettömässä keikassa ole mitään jännää. +

Oltiin noin 600 hengen yleisön edessä. Minä sähköpianossa. Biisin alku meni ihan persielleen, alotin oktaavia korkeammalta kuin normaalisti.
.... ja vasta biisin jälkeen tajuttiin että basso on ihan epävireessä, mahtoi olla mielenkiintosta kuunneltavaa. Tärkeintä kuitenki että yleisö tykkäs.

Cepe: Oltiin noin 600 hengen yleisön edessä. Minä sähköpianossa. Biisin alku meni ihan persielleen, alotin oktaavia korkeammalta kuin normaalisti.
.... ja vasta biisin jälkeen tajuttiin että basso on ihan epävireessä, mahtoi olla mielenkiintosta kuunneltavaa. Tärkeintä kuitenki että yleisö tykkäs.
 
Muuan kaverilla oli kerran syntikkaan jääny transponointi päälle puoli sävelaskelta ylöspäin. Pianointro meni ihan ok, mutta ku bändi lähti ni kuulosti vähä vinolta. Oli vielä niin kova metakka etteivät lavalle huomanneet. Heviä kun oli. Karskia.

Saappineste: Enemmänkin kannustaisin ihmisiä tekemään niitä virheitä. Parhaimmillaan niitä ei kukaan edes huomaa ja ainakin minusta keikat on aina paljon ikimuistoisempia jos vähän vetelee omia välistä. Sehän rokinsoitossa onkin parasta, voi sattua melkeen aina mitä tahansa.
 
Hienosti sanottu. Konsertit ovat varsinkin ikimuistoisia, kun ne sisältävät ennalta-arvaamattomia käänteitä ja tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan vaikuta soittotaitoon.

Hienoo kun kitaranpiuha irtoaa just ennen kitarasooloa

Ei varsinaisesti iso virhe, mutta ennen keikkaa ihan häkellyksissä unohtaa laittaa korvatulpat päähän! (jee vitun rock meno) Keikka alkaa ja soitat ekat sävelet ja ihmettelet et miksi helvetissä täällä lavalla on näin paska soundi. Sitten tajuat et korvissa ei ole mitään. Eka biisi ihan päin kettuja. Toka kappale tulee heti putkeen ja sekin päin persettä! Korviin koski, laulu ihan päin honkia ja vielä lavalla koittaa toiselle kitaristille huutaa et ei ole tulppia, johon toinen kitaristi "ei mullakaa"
 
Toinen moka tuli yhden biisin introssa jossa pitäisi soittaa tuhdit soinnut iskujen kohdalle. Noh soitinhan mie ne, mutta kitarasta volumepotikka nollissa!
 
Edit: Vahvistui muuten jo oleva tinnitys keikan jälkeen.

KMT: Hienoo kun kieli katkeaa 15 sekuntia ennen kitarasooloa
 
...
 
nimittäin: siinä ajassa just ehdin vaihtaa varakitaran ja sekunnilleen soolon alkuun oli uusi keppi käytössä. Biisi oli Anoukin Nobody's Wife ja tää tapahtui Tampereen Ilonassa tänä syksynä. Tapahtumasta on videotallenne.
 
Että osasikin mennä ajoitus nappiin. Ei haitannut meininkiä, ehkäpä vaan toi tilanteeseen vähän lisää "rokkenrollia". :)

Jucciz: kieli katkeaa 15 sekuntia
 
...
 
nimittäin: siinä ajassa just ehdin vaihtaa varakitaran ja sekunnilleen soolon alkuun oli uusi keppi käytössä. Biisi oli Anoukin Nobody's Wife ja tää tapahtui Tampereen Ilonassa tänä syksynä. Tapahtumasta on videotallenne.
 
Että osasikin mennä ajoitus nappiin. Ei haitannut meininkiä, ehkäpä vaan toi tilanteeseen vähän lisää "rokkenrollia". :)
 
Oisit vaan vetäny katkenneella kielellä.

Saappineste: Enemmänkin kannustaisin ihmisiä tekemään niitä virheitä.
 
Vähän sivuraiteelle, mutta soitonopettajana on ollut mukava huomata, että omat oppilaatkin (ikähaarukassa 10-17) jännittävät paljon vähemmän niitä esiintymisiä, kun olen aina sanonut että ei niiden esitysten tarvi olla mitään täydellisiä suorituksia, vaan saa tulla mokiakin, koska niitä tulee joka tapauksessa kaikille ja se pitää vaan hyväksyä. Oon myös kertoillut heille omia kokemuksiani kun on tullut esiintyessä mokailtua. Jos esiintyminen on pelkkää virheiden pelkäämistä niin ei siitä ole mitään hyötyä oppilaalle eikä siitä yleisökään saa oikein mitään. Toki pyritään soittamaan mahdollisimman onnistuneesti, mutta niin että yritetään keskittyä tekemään oikeita asioita huolellisesti ja nauttimaan musisoinnista eikä vain välttelemällä virheitä. Jos siinä sitten rapatessa vähän roiskuu, niin mitäs siitä. Kuten sanottu, ei se tarkoita etteikö soittotaitoa olisi.

Jeszse: Soitin kuus biisiä wahi päällä ja ihmettelin et mikä helvetti mun soundia vaivaa.
 
Sama vika rahikaisella. Hääkeikalla piti soittaa jotain Santana-tyypistä häröilyä taustalle "hääkakun saapuessa" (tiedän, kuulostaa pervolta- ehkä tää on kanssa hääparin "pahimmat mokat- listalla..) ja tottakai, itkuvauva puolessavälissä päällä.
 
Taisi olla samoissa häiss kun "muistin" myös morsiamen nimen väärin.
 
Melkolailla mun osalta hääkeikat tehty juum.
 
Kielen katkeamisiin liittyen "legendaarinen" Tero Vaara katkaisi kerran kielen biisin alussa ja ammattimiehenä jatkoi biisiä, vaihtaen samalla kieltä. Nopsa vaihto, viritys ja biisin viimeiseen nuottiin komea barreesointu vireisellä kielellä. Tollai se pitäisi hoitaa.

Juntunen: Muuan kaverilla oli kerran syntikkaan jääny transponointi päälle puoli sävelaskelta ylöspäin. Pianointro meni ihan ok, mutta ku bändi lähti ni kuulosti vähä vinolta. Oli vielä niin kova metakka etteivät lavalle huomanneet. Heviä kun oli. Karskia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Mjx_GjyXCs4
 
Sattuuhan tuota vissin paremmissakin piireissä.

Tomtom:
 
Kielen katkeamisiin liittyen "legendaarinen" Tero Vaara katkaisi kerran kielen biisin alussa ja ammattimiehenä jatkoi biisiä, vaihtaen samalla kieltä. Nopsa vaihto, viritys ja biisin viimeiseen nuottiin komea barreesointu vireisellä kielellä. Tollai se pitäisi hoitaa.
 
Tero nyt onkin astetta kovempi jätkä.

Saappineste: Enemmänkin kannustaisin ihmisiä tekemään niitä virheitä. Parhaimmillaan niitä ei kukaan edes huomaa ja ainakin minusta keikat on aina paljon ikimuistoisempia jos vähän vetelee omia välistä. Sehän rokinsoitossa onkin parasta, voi sattua melkeen aina mitä tahansa.
 
Niinkuin Devon Bob 1:n kitarasoolon kliimaksi kohdassa 1:44:
http://www.youtube.com/watch?v=UHqcwUz-TBM

Turussa kuutisen vuotta sitten soitin trubaduurikeikkaa kapakissa. Porukkaa oli hyvin kuulolla ja aloitin setin akustisesti. Akkaria soitellessa ihmettelin kun on jotenkin vaimea saundi, mutta epäilin jännityksen olleen osana sille, että ikään kuin kaikki kielet eivät olisi soineet. Kuulijatkin sen huomasivat välillä tuulettaen villisti tahattoman kielen kuoletuksen kohdalla. Kolmannen biisin jälkeen tsekkasin kitaraa ja huomasin unohtaneeni kostuttajamadon d- ja g-kielen väliin. Ei naurata edes jälkeenpäin.

Eilen soitettiin ekaa kertaa keikalla uusi biisi, joka alkaa siten että soitan toisella kädellä viulukonetta ja toisella pianoa. Tuli jotenkin vainoharhainen olo, kun piano kuulosti ihan siltä miltä piti, mutta sama sointu viulukoneella soi ihan päin helvettiä. Hetken ämpyilyn jälkeen hylkäsin viulukoneen, kunnes puolessavälissä biisiä katse osui pitch bend wheeliin. Opus3 on sen verran vanha vehje, että pyörässä ei ole palautusjousta, ja sehän oli jäänyt äärimmäiseen ala-asentoon. Taisin kiroilla ääneen.

Tuli soitettua keikalla vanhaa tuttua biisiä jossa kitarasooloon vaihtuu sävellaji... noh aina se oli mennyt ulkomuistista ilman improvisointeja mutta nyt tuli täysi jäätyminen eikä muistanut yhtään mitä soolossa tapahtuu. Mokana lähinnä se ettei ikinä kymmeniä kertoja biisiä soitettaneena ollut jaksanut kiinnostaa mikä se soolon sävellaji oli joten siinä käytiin sitten varmaan soolon aikana kaikki skaalat Ceestä Beehen läpi.

Tämä ei ole varsinaisesti moka, vaan jäynä, jonka kohteeksi aikoinaan jouduin.
 
Olimme jollain bändillä keikalla ja yhdessä vaiheessa keikkaa tuli pakollinen bändiesittely. Soitin koskettimia ja juuri hetkeä ennen kuin nimeni olisi mainittu, bändin basisti painoi kiippareista jotain demo-song nappulaa. PA:sta tuli joku sirkushumppa hirveällä volumella ja siihen jäi mun "spotlight-moment", kun yritin löytää oikeaa kytkintä, että saisin volat alas. Arvaa olenko saanut kuulla kuittia tuosta noin 20 vuotta...Basisti oli kuulemma suunnitellut jekkua pitemmän aikaa.

Joskus kaverin kanssa harjoitellessa akustista keikkaa varten, oli tämä kaveri ihan hermorauniona ja vaahtosi mulle, ettei keikalla saa tulla sit yhtään virhettä (hänen biisejään soitettiin). Keikalla mies itse aloitti ekan biisin väärin meikäläisen hymyillessä vienosti vieressä :) Loppukeikka meni kuitenki hyvin ja ois tullut pesääkin jollen olisi tyhmä ja ruma.
 
Omia pahimpia mokia on aina ollut löytää alkoholi, joka maistuu ah, niin suloiselta ennen keikkaa, mutta saa sanat karkaamaan lauluista ja kitaran kaula rupeaa väistelemään sormia. Pitäis uskoa vihdoin, että kuulostaa sitä paremmalta mitä enemmän kännissä yleisö on, ei soittaja.

Juntunen: Muuan kaverilla oli kerran syntikkaan jääny transponointi päälle puoli sävelaskelta ylöspäin. Pianointro meni ihan ok, mutta ku bändi lähti ni kuulosti vähä vinolta. Oli vielä niin kova metakka etteivät lavalle huomanneet. Heviä kun oli. Karskia.
 
Eikös tässä ollu Sunrise Avenue kyseessä?