| Aihe: akustisen kitara päättötyönä ja parit aukot valmistuksessa. | |
|---|
|
Hei!
Minulla alkoi nyt päättötyön valmistus ja kyseessä on siis akustinen kitara (3. vuoden viimeinen työ). Olen soittanut akustista ja sähköistä kitaraa kuusi vuotta ja kitara on täten pääpiirteiltään tuttu. Nyt viimekuun olen etsinyt viikkotolkulla tuntemusta kitaran "anatomiasta" ja rakentamisen teoriasta, mutta silti on pari kohtaa jäänyt vaivaamaan, mitä en ihan heti ole internetin uumenista löytänyt.
Ensimmäinen asia liittynee mensuuriin.. olen päättänyt että mensuurina käytän 648mm ja nauhavälejä olisi kaksikymmentä ja 12. nauhaväli sijoittuu 324mm eli puoliväliin satulan ja tallan väliltä. Suurin kysymys on se, että kun akustisen kitaran tallaluu on viistossa (jos siis päältäpäin katsoo) niin mittaanko sen mensuurin (648mm) satulasta tallaluun keskelle vai oikeaan/vasempaan reunaan jolloin mensuurin pituus muuttuu? Oman arvauksen mukaan mensuuri mitataan satulan alusta ja tallaluun lähimmästä kohdasta (päältäpäin katsottuna tallan oikea reuna, jos kuvitellaan, että satula ylhäällä ja talha alhaalla).
Haluan tehdä kitaran huolella ja päätin siksi varmistaa sen täällä teiltä viisaammilta.
Toinen kysymys liittyy itse tallaan. Millä se mahtaa tulla kiinni kitaran kanteen? Netistä katsomani perusteella se tulisi kiinni pelkästään liimalla, mutta pohdin sitä, että pitääkö tosiaan pelkkä liima teräskielien vankkaa vetoa? Tosin tuleehan kannen alle tukilevy (ainakin oman hyvin alkeellisen tietämyksen perusteella) ja itse tallaan vielä läpireiät joita vahvistaa tallapinnien vääntö vertikaalisti.
Ja kysymyksiä on enää yksi, eli kun katson musiikkiliikkeissä kitaroita, huomasin ettei kitaran bodyn kansi ole aina täysin suora päältä, ja harvoin takakansikaan on aivan vaakasuora. Niin onko siis kaulan aivan pakko olla pienessä kulmassa runkoon nähden vai voiko kaulan & otelaudan laittaa samaan tasoon kitaran kannen kanssa?
millaisia nauhoja suosittelette korkeudeltaan ja materiaaliltaan dreadnought- mallisen akustisen kanssa jossa on mensuurina juuri tuo 648?
Suuret kiitokset etukäteen ja vastauksia olisi hyvä saada mahd. nopeasti kun työllä on kummiskin deadline, tosin en millään kiireellä aio tehdä, että jos aika ei riitä niin neljännelle vuodelle menen jatkamaan. | |
ja kaularaudasta senverran, että jos tilaan täältä http://www.millbrook.fi/tuotteet.php?k=17601&tuoteryhma_id=222 niin miksei ole erikseen luokiteltu akustisten ja sähköisten kitaroiden rautoja? käykö sähköisten kitaroiden raudat akustisiin? | |
Suosittelen että mittailet jostain puhtaasti soivasta kitarasta sekä tallalle että satulalle kompensaatiot. Tallan bassopuolelle paksuimmalle kielellä: talla noin 6-7 mm kauemmaksi kuin teoreettinen mitta kahdenneltatoista nauhalta mitattuna, ohuimmalle kielelle 2-3 mm. Satulan kompensaatio on noin millin lähempänä kuin teoreettisen mensuurin puolittamisesta saatu mitta.
Näissä mitoissa voi olla enemmänkin heittoa riippuen mm. käytetyistä kielistä ja kielten korkeudesta.
Ja katso nuo western-kitaran kaularaudat:
http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … uotekoodi=TFC-385&tuoteryhma_id=222
http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … tuotekoodi=F-2714&tuoteryhma_id=222 | |
"Tallan bassopuolelle paksuimmalle kielellä: talla noin 6-7 mm kauemmaksi kuin teoreettinen mitta kahdenneltatoista nauhalta mitattuna, ohuimmalle kielelle 2-3 mm. Satulan kompensaatio on noin millin lähempänä kuin teoreettisen mensuurin puolittamisesta saatu mitta."
Ymmärsinkö oikein, että talla sijoitetaan siis aivan tavalliselle paikalle ja tallaluu aluksi mitotettasiin suoraan jonka jälkeen sijoitetaan bassokielenpuolta 6mm ja treblekielenpuolta 2-3mm taaksepäin? |  Kefiiri
03.12.2012 09:47:39 (muokattu 03.12.2012 09:56:07) | |
|
http://www.stewmac.com/freeinfo/Fretting/i-fretcalc.html
Tuossa on laskuri tallan paikkaa varten. Tulokset lienevät linjassa Puavalin näkemysten kanssa.
Kyllä westernkitaran talla paikoillaan pysyy. Kielten pallukathan tulevat kiinni kannen alle, ja siellä on vielä se vahvistuspala sillä kohdalla. Itse tallaan kohdistuva veto ei ole tolkuttoman suuri.
Lainaisin ihan kirjastosta jonkin oppaan jossa valotetaan teräskielisen kitaran tekemistä. Olennaiset asiat löytyvät tiiviimmässä muodossa kuin nettiä plaraamalla.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas | |
http://gicl.cs.drexel.edu/people/se … rmaking_guide/building_flattop.html
Tuossa hyvä akustisen rakennusohje. | |
Aikas kunnianhimoinen rakennus projekti koulun päättötyöksi. Oletko varma aika riittää akustisen valmistamiseen jos perusasiat on hukassa ?
ÄÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄÄ. Anna sakkoa saatana. |  JPHe
03.12.2012 11:40:43 (muokattu 03.12.2012 11:42:47) | |
|
puliai:
Toinen kysymys liittyy itse tallaan. Millä se mahtaa tulla kiinni kitaran kanteen? Netistä katsomani perusteella se tulisi kiinni pelkästään liimalla, mutta pohdin sitä, että pitääkö tosiaan pelkkä liima teräskielien vankkaa vetoa? Tosin tuleehan kannen alle tukilevy (ainakin oman hyvin alkeellisen tietämyksen perusteella) ja itse tallaan vielä läpireiät joita vahvistaa tallapinnien vääntö vertikaalisti.
Kyllä aika monesta tehdasvalmisteisesta kitarasta talla on irronutkin. Eli oleellista on limata talla kiinni kansipuuhun, jossa ei ole lakkaa tms pitoa heikentäviä aineita. Yksi tapa on laittaa pakkaustippia tulevan tallan paikalle. Lakataan päälle ja teippi irroitetaan sitten lakkoineen ennen tallan liimausta.
Ja kysymyksiä on enää yksi, eli kun katson musiikkiliikkeissä kitaroita, huomasin ettei kitaran bodyn kansi ole aina täysin suora päältä, ja harvoin takakansikaan on aivan vaakasuora. Niin onko siis kaulan aivan pakko olla pienessä kulmassa runkoon nähden vai voiko kaulan & otelaudan laittaa samaan tasoon kitaran kannen kanssa?
Kansi taivutetaan kaarevan levyn päälle(pallopinta). Rimat ja reuna on hiottu samaisella levyllä etukäteen. Takakannessa voi käyttää esim 6800 radiusta ja etukannessa 10800 radiusta. Tosin onhan näitä akustisia tehty suorilla kansillekin, jos asiaa ei ole ymmärretty tai sopivia tarvikkeista ei ole saatavilla.
Tuossa joku on tehnyt tuon radiuslevyn itse http://acousticblog.mokkou.jp/?p=44 | |
puliai: "Tallan bassopuolelle paksuimmalle kielellä: talla noin 6-7 mm kauemmaksi kuin teoreettinen mitta kahdenneltatoista nauhalta mitattuna, ohuimmalle kielelle 2-3 mm. Satulan kompensaatio on noin millin lähempänä kuin teoreettisen mensuurin puolittamisesta saatu mitta."
Ymmärsinkö oikein, että talla sijoitetaan siis aivan tavalliselle paikalle ja tallaluu aluksi mitotettasiin suoraan jonka jälkeen sijoitetaan bassokielenpuolta 6mm ja treblekielenpuolta 2-3mm taaksepäin?
Tallanluun sijaintia tuossa mitoitettiin. |  kivi
03.12.2012 16:22:42 | |
|
Little Savage: Aikas kunnianhimoinen rakennus projekti koulun päättötyöksi. Oletko varma aika riittää akustisen valmistamiseen jos perusasiat on hukassa ?
Tätä mä myös miettisin näiden kysymysten perusteella. Entäs jos päättötyösi olisi ihan vain sähkökitara, se on kumminkin paljon helpompi kun osia voi aina siirrellä jos ei heti toimi..? | |
Terve vaan teillekin !
No, elkee viittikö olla niin olevinaan vai oletteko inhorealisteja? Jos kysyjä on jo muutaman vuoden ollut oppimassa asiaa niin eihän tuo akustisen tekeminen nyt mikään maailman vaikein asia ole. Taas tuntuu tuo itse tekemisen meininki joitakin ahdistavan ja sitä ollaan nyt joukolla suohon sysäämässä. Siksi tekijä kysyy, jotta saisi asiat selviksi tekemisen suhteen.
Missä päin kysyjä mahtaa asustella/oleilla? Tule käymään joku lauantai pajalla, jossa noita soittimia on tehtailtu vuosikymmeniä, voi esitellä paikan sinulle. Neuvoja tarjolla ja puita sielä saa myös ostaa, jos tarvetta jompaisille kumpaisille.
-Sami | |
Zinpula: http://gicl.cs.drexel.edu/people/se … rmaking_guide/building_flattop.html
Tuossa hyvä akustisen rakennusohje.
Aloitussivu on puisevan näköinen, mutta varsinaiset kuvat selityksineen vaikuttavat äkkivilkaisulla huomattavan selkeiltä ja havainnollisilta.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas | |
samipa: Terve vaan teillekin !
No, elkee viittikö olla niin olevinaan vai oletteko inhorealisteja? Jos kysyjä on jo muutaman vuoden ollut oppimassa asiaa niin eihän tuo akustisen tekeminen nyt mikään maailman vaikein asia ole. Taas tuntuu tuo itse tekemisen meininki joitakin ahdistavan ja sitä ollaan nyt joukolla suohon sysäämässä. Siksi tekijä kysyy, jotta saisi asiat selviksi tekemisen suhteen.
-Sami
Ehe, ei tässä ajatella kuin muusinettiläisen mielenterveyttä. Ei kannata ottaa isompaa projektia kuin pystyy tekemään. Se ei olisi kovin kivaa että tarvitsee yöt viettää googlen parissa miettien mitä tekee seuraavana aamuna. Jos kyse olisi soitinrakennus linjaa käyvästä niin ehkei hän kyselisi täällä vaan opistolla.
Olen päättötyönä tehnyt Stew Macin sahaus jigistä kopion ja siihen koneistanut metallista sen skaala levyn ja tehnyt siihen CNC-koneistus ohjelman ja kirjalliset jutut päälle. Se oli vaatimattomampi projekti se mutta kiirehän sen tekemisessä tuli.
ÄÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄÄ. Anna sakkoa saatana. | |
samipa:
No, elkee viittikö olla niin olevinaan vai oletteko inhorealisteja? Jos kysyjä on jo muutaman vuoden ollut oppimassa asiaa niin eihän tuo akustisen tekeminen nyt mikään maailman vaikein asia ole. Taas tuntuu tuo itse tekemisen meininki joitakin ahdistavan ja sitä ollaan nyt joukolla suohon sysäämässä. Siksi tekijä kysyy, jotta saisi asiat selviksi tekemisen suhteen.
Ei epäilystäkään ettei tuo voisi toteutua. Enemmän mietityttää riittääkö määräaika soittimen valmistamiseen. Esim liimaus taukoja tulee akustisen teossa uskomattoman monta.
Suosittelisin minäkin mieluummin sähkökitaran tekoa, olettaen että
kevätkauden aikana pitäisi työn valmistua. Kyllä sähkiksessäkin on ihan kohtuullisesti nykerrettävää.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä. |  Solex
04.12.2012 19:22:57 (muokattu 04.12.2012 19:25:41) | |
|
Seuraava sepustus on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Tarkoituksenani ei ole masentaa vaan antaa omakohtaiseen kokemukseen perustuva kommentti.
Oletko tekemässä kitaran näköstä seinäkoristetta, vai onko tavoitteena tehdä myös hyvän kuuloinen kitara joka kestää useita vuosia? Jos vastasit myöntävästi jälkimmäiseen niin totean että pelkillä puutyötaidoilla ei saada jälkimmäistä kriteeriä täyttymään. Sähkökitaran tekeminen voi olla aivan yhtä palkitsevaa ja lopputulos onnistuneempi, koska materiaaliopilla ja työstötekniikoilla ei ole läheskään niin paljon merkitystä kuin akustisen teossa. Perustelen hieman mielipiteitäni:
Kannen paksuus pitää olla mahdollisimman sama kauttaaltaan. Jo muutaman millinkymmenyksen heitto saattaa aiheuttaa korostumia tietyillä taajuuksilla. Paras tapa on mittakellon avulla siklata kansi oikeisiin mittoihin. Sekä kannen, että pohjan kuperuus määräytyy rimoituksen kautta. Itse rimojen työstäminen on tarkkuustyötä. Eikä riitä, että rimojen profiili on oikea. Ne pitää vielä saada liimauksessa asetettua oikeille paikoille ja niin, että kanteen ja pohjaan syntyy tavoitellun mukainen tasainen pullistuma.
Kaulan kulma tulee yleensä 1 - 1.5 asteen kulmaan kanteen nähden. Kaulakulman sovittaminen oikeaksi ei ole aivan yksinkertaista...varsinkin jos kannen rimoituksen tuoma kaarevuus painottuu väärin. Jotta kansi ja pohja istuvat hyvin sivuihin, pitää sivuihin ja kerffilistaan hioa niiden kaarevuutta vastaava kulma. Tämä sama kulma täytyy hioa kaula- ja peräblokkiin molemmille puolille. Blokkeja työstettäessä tulee ottaa huomioon syysuunta. Ei päätysyytä pohjaa ja kantta kohden!
Kitaran kasaamisessa täytyy olla apuna useita erilaisia jigejä ja muotteja. Näiden rakenne ja valmistus ei oikein selviä kuin alan kirjallisuudesta ja oppimateriaalista. Näin karkeasti ensikertalaisella menee helposti 1/3 ajasta pelkästään apuvälineiden valmistamiseen.
Tässä muutamia esimerkkejä. Minulla on muutama lankkukitara pohjalla. Yhden niistä tein 90% soluyksiön keittiössä ihan hyvällä lopputuloksella. Nyt kun olen vuoden verran rakennellut soitinrakennuskurssilla ammattilaisen ohjauksessa D-koppaista, en voisi kuvitella että olisin selviytynyt projektista ilman hänen viisaita neuvojaan ja muutamaa kallista erikoistyökalua.
En kuitenkaan kiistä, on olemassa moniakin jotka onnistuvat akkarin teossa itsenäisesti vähäisellä kokemuksella.
Basso on jalo soitin |  samipa
04.12.2012 19:51:36 (muokattu 04.12.2012 20:29:16) | |
|
Solex: Seuraava sepustus on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Tarkoituksenani ei ole masentaa vaan antaa omakohtaiseen kokemukseen perustuva kommentti.
Oletko tekemässä kitaran näköstä seinäkoristetta, vai onko tavoitteena tehdä myös hyvän kuuloinen kitara joka kestää useita vuosia? Jos vastasit myöntävästi jälkimmäiseen niin totean että pelkillä puutyötaidoilla ei saada jälkimmäistä kriteeriä täyttymään. Sähkökitaran tekeminen voi olla aivan yhtä palkitsevaa ja lopputulos onnistuneempi, koska materiaaliopilla ja työstötekniikoilla ei ole läheskään niin paljon merkitystä kuin akustisen teossa. Perustelen hieman mielipiteitäni:
Kannen paksuus pitää olla mahdollisimman sama kauttaaltaan. Jo muutaman millinkymmenyksen heitto saattaa aiheuttaa korostumia tietyillä taajuuksilla. Paras tapa on mittakellon avulla siklata kansi oikeisiin mittoihin. Sekä kannen, että pohjan kuperuus määräytyy rimoituksen kautta. Itse rimojen työstäminen on tarkkuustyötä. Eikä riitä, että rimojen profiili on oikea. Ne pitää vielä saada liimauksessa asetettua oikeille paikoille ja niin, että kanteen ja pohjaan syntyy tavoitellun mukainen tasainen pullistuma.
Kaulan kulma tulee yleensä 1 - 1.5 asteen kulmaan kanteen nähden. Kaulakulman sovittaminen oikeaksi ei ole aivan yksinkertaista...varsinkin jos kannen rimoituksen tuoma kaarevuus painottuu väärin. Jotta kansi ja pohja istuvat hyvin sivuihin, pitää sivuihin ja kerffilistaan hioa niiden kaarevuutta vastaava kulma. Tämä sama kulma täytyy hioa kaula- ja peräblokkiin molemmille puolille. Blokkeja työstettäessä tulee ottaa huomioon syysuunta. Ei päätysyytä pohjaa ja kantta kohden!
Kitaran kasaamisessa täytyy olla apuna useita erilaisia jigejä ja muotteja. Näiden rakenne ja valmistus ei oikein selviä kuin alan kirjallisuudesta ja oppimateriaalista. Näin karkeasti ensikertalaisella menee helposti 1/3 ajasta pelkästään apuvälineiden valmistamiseen.
Tässä muutamia esimerkkejä. Minulla on muutama lankkukitara pohjalla. Yhden niistä tein 90% soluyksiön keittiössä ihan hyvällä lopputuloksella. Nyt kun olen vuoden verran rakennellut soitinrakennuskurssilla ammattilaisen ohjauksessa D-koppaista, en voisi kuvitella että olisin selviytynyt projektista ilman hänen viisaita neuvojaan ja muutamaa kallista erikoistyökalua.
En kuitenkaan kiistä, on olemassa moniakin jotka onnistuvat akkarin teossa itsenäisesti vähäisellä kokemuksella.
Ei akustisen teko mahdoton projekti ole. Aluksi on hyvä ostaa jostain esimerkiksi Torresin tai Hauserin kitaran piirrustukset ja tehdä tarkasti niiden mukaan, jolloin on suurempi todennäköisyys onnistua saamaan aikaiseksi tyydyttävä lopputulos.
Hmm.. Kannen paksuus on oleellinen tekijä kitaran soinnisssa, mutta toki siihen vaikuttaa kokonaisuus. Kannen paksuus riippuu käytetystä kansirakenteesta ja materiaalista + sekä halutuista ominaisuuksista. En itse tekisi tasapaksua kantta.
Tekijöitä on monia ja ohjeita yhtä monia.
Muotit ja jigit auttavat kasaamisessa ja rakentelussa, mutta melko vähällä selviää aluksi, jos on aikomus tehdä vain yksi kitara. Soleralla selviää aika pitkälle.
Suosittelen lainaamaan tai ostamaan Cumpianon / Natelsonin kirjan, siinä on klassisen ja teräskielisen rakentamisesta paljon tietoa. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tuon saa lainattua kirjastosta.
Lakkaaminen vie paljon aikaa, jos sen haluaa tehdä perinteisellä lakalla eli sellakalla (shellakka, kuinka se nyt saameksi tavataan).
Hmm. Työkaluja ja tykötarpeita tarvitsee jonkin verran ja tässä vain suuntaa antavat mielen sopukoista:
-pylväsporakone ja muutama hyvä terä eli koneiston reikiä varten ja lavan tekoon ja tallaan tehtäviä reikiä varten
-hiomakone moneen hommaan
-vannesaha elämää helpottamaan
-sivujen taivuttamiseen kuuman rautaputken
-muutaman hyvän taltan
-pari höylää + japanilainen kavahöylä on kiva kaulan muotoilussa
-terävä sikli
-terävä puukko
-japaninsaha tai kaksi (toinen nauhaurien sahaamiseen?)
-hyvä suorakulma
-hyvä metrinen teräsviivain
-tönäri
-hyvä yläjyrsin ja muutama erilainen terä
-kasan puristimia, eri kokoja
-jonkin verran hiomapaperia
-soitinrakennusliimaa (titebond orginal ja nahkaliima)
-viilat kieliurien tekemiseen
-ehkä muutaman hiomablogin
-soleran
-rakennuspuut eli kansipuu, pohjapuu, kaulapuu, otelauta, lapaviilu, tallapala, rimapuut, peräblogi, tukirima pohjaan, sekä kerfinglistat.
-myös koristelistat ja roseten
-koneiston
-luut
-kielet
-pintakäsittelyyn fillerin, vernissan ja lakan.
-kärsivällisyyttä
-huolellisuutta
-tarkkuutta
-ja innostusta ison kasan !
-Sami | |
Kiitos todella paljon kommenteista jotka ovat saanut harmaat aivonystyräni liikkeelle entistä voimakkaammin ja huomaamaan yksityiskohtia mitä en aikaisemmasta kuvakulmastani ole huomannut.
Ensiksi haluaisin mainita niille, jotka ehdottivat sähköisenkitaran valmistusta, että kyseisen kitaran olisin valmistanut, mutta valmistaminen kielettiin luokaltamme koska niin moni on hätäisesti valmistanut sähköisen kitaran parissa viikossa aikaisempina vuosina (minkä takia sähkökitaran valmistamisen kieltäminen on mielestäni typerää). Onneksi tämän jakson ajan meillä on isyyslomalle jääneen opettajan tilalla eläkkeelle jäänyt opettaja sijaisena, joka on aikoinaan rakentanut jonkin näkösiä soittimia (ymmärtääkseni viuluja) ja on jonkun verran mukana hommassa.
Mutta siis... kitaran kantta ei ainakaan ollut tarkoitusta tehdä ihan tasapaksuksi, mutta sekin onnistuu leveänauhahiomakoneella tarvittaessa millin kymmenesosan tarkkuudella vaikka puhki asti. Koulustamme löytyy myös erittäin hyvä CNC- jyrsin jolla joitakin käsin tehtäviä kohtia voi hieman oikoa. Uritettu otelauta onkin siis ainut puinen osa mitä kitaraani en itse tee, koska tiedän että nauhojen kohdat ovat ainakin teoreettisesti millin tuhannesosien tarkkuudella tärkeät. Samin luetteloimat tarvikkeet & apuvälineet löytyvät käytännössä kaikki koululta paitsi soitinrakennus liimaa, filleriä, kuumennettavaa rautatankoa, vernissaa ja shellakka lukuunottamatta. Jigejä olen tehnyt itse tallaluun- & kaularaudan uraa varten.
Tarkoitus on siis tehdä ihan oikea ja oikein soiva akustinen kitara ja tiedän silti, että kitara on ensimmäiseni eikä siitä välttämättä tule aivan haluamani laatuista, mutta aion silti yrittää ja tehdä parhaani.
Onko muuten kannen rakennuksessa ihanteena se, että kansi valmistetaan kahdesta levystä vai onnistuuko kannen tekeminen esimerkiksi 4 levystä? ja jos otelaudassa olevat nauhaurat on 3mm syvyisiä ja tehty 0,6mm terällä ostanko täsmälleen samankokoiset nauhat niihin?
Kuuman rautaputken olen monessa paikassa nähnyt käytettävän mutta en tiedä miten kyseisen vempaimen voisi kotikonstein valmistaa. Onko netissä esim jotain valmiita tutoriaaleja/ohjeita sen valmistukseen.
Mieleeni juolahti myös sellainen idea (huom idea tulee siis päästä missä ei ole soitinrakennukseen mitään täysin oikeaoppista tietoa kyseisestä aiheesta), eli voisiko kitaran sivut/reunat valmistaa niin, että liimaa kaksi kappaletta viilua kitaranmuotoiseen muottiin eikä liiman läpi-imeytyminen haittaa, koska kun viilut ovat kuivuneet muotoonsa voi päälle liimata siististi viimeistely viilun jossa käyttää liimaa hillitymmin mutta tarpeeksi paljon. Onko siis aivan päätön idea (uskon, että on mutta päätin silti varmistaa)? Lopullinen reunojen paksuus liikkuisi siinä 2.2mm - 3mm tienoilla riippuen siitä minkä paksuisiksi jättäisin pohjaviilut. | |
puliai: Kiitos todella paljon kommenteista jotka ovat saanut harmaat aivonystyräni liikkeelle entistä voimakkaammin ja huomaamaan yksityiskohtia mitä en aikaisemmasta kuvakulmastani ole huomannut.
Ensiksi haluaisin mainita niille, jotka ehdottivat sähköisenkitaran valmistusta, että kyseisen kitaran olisin valmistanut, mutta valmistaminen kielettiin luokaltamme koska niin moni on hätäisesti valmistanut sähköisen kitaran parissa viikossa aikaisempina vuosina (minkä takia sähkökitaran valmistamisen kieltäminen on mielestäni typerää). Onneksi tämän jakson ajan meillä on isyyslomalle jääneen opettajan tilalla eläkkeelle jäänyt opettaja sijaisena, joka on aikoinaan rakentanut jonkin näkösiä soittimia (ymmärtääkseni viuluja) ja on jonkun verran mukana hommassa.
Mutta siis... kitaran kantta ei ainakaan ollut tarkoitusta tehdä ihan tasapaksuksi, mutta sekin onnistuu leveänauhahiomakoneella tarvittaessa millin kymmenesosan tarkkuudella vaikka puhki asti. Koulustamme löytyy myös erittäin hyvä CNC- jyrsin jolla joitakin käsin tehtäviä kohtia voi hieman oikoa. Uritettu otelauta onkin siis ainut puinen osa mitä kitaraani en itse tee, koska tiedän että nauhojen kohdat ovat ainakin teoreettisesti millin tuhannesosien tarkkuudella tärkeät. Samin luetteloimat tarvikkeet & apuvälineet löytyvät käytännössä kaikki koululta paitsi soitinrakennus liimaa, filleriä, kuumennettavaa rautatankoa, vernissaa ja shellakka lukuunottamatta. Jigejä olen tehnyt itse tallaluun- & kaularaudan uraa varten.
Tarkoitus on siis tehdä ihan oikea ja oikein soiva akustinen kitara ja tiedän silti, että kitara on ensimmäiseni eikä siitä välttämättä tule aivan haluamani laatuista, mutta aion silti yrittää ja tehdä parhaani.
Onko muuten kannen rakennuksessa ihanteena se, että kansi valmistetaan kahdesta levystä vai onnistuuko kannen tekeminen esimerkiksi 4 levystä? ja jos otelaudassa olevat nauhaurat on 3mm syvyisiä ja tehty 0,6mm terällä ostanko täsmälleen samankokoiset nauhat niihin?
Kuuman rautaputken olen monessa paikassa nähnyt käytettävän mutta en tiedä miten kyseisen vempaimen voisi kotikonstein valmistaa. Onko netissä esim jotain valmiita tutoriaaleja/ohjeita sen valmistukseen.
Mieleeni juolahti myös sellainen idea (huom idea tulee siis päästä missä ei ole soitinrakennukseen mitään täysin oikeaoppista tietoa kyseisestä aiheesta), eli voisiko kitaran sivut/reunat valmistaa niin, että liimaa kaksi kappaletta viilua kitaranmuotoiseen muottiin eikä liiman läpi-imeytyminen haittaa, koska kun viilut ovat kuivuneet muotoonsa voi päälle liimata siististi viimeistely viilun jossa käyttää liimaa hillitymmin mutta tarpeeksi paljon. Onko siis aivan päätön idea (uskon, että on mutta päätin silti varmistaa)? Lopullinen reunojen paksuus liikkuisi siinä 2.2mm - 3mm tienoilla riippuen siitä minkä paksuisiksi jättäisin pohjaviilut.
Kaulan ja tallan teossa tuo cnc voisi toimia.. Kaulan tekoon ehkä vähän hankalammin, näin ainakin cnc ymmärtämykselläni..
Kokopuinen kannattaa tehdä, ei viilua. Kansi tehdään yleensä vähillä saumoilla, kun liimasaumat eivät ole kovin hyvästä.. Puita saa ostettua kotimaisilta soitinrakentajilta. Hintaa halvimmillaan puille tulee noin 100-150 €.
Rautaputki, johon kuumailmapuhaltimella tai liekillä sisään, johan lämpenee ja vähän kostutettu sivu taipuu mukavasti siinä päällä.
Toi leveänauhahiomakone on hyvä apu, säästyy paljon aika ja hikeä ja saa mukavan tarkasti oikean paksuiseksi.
Yksi tuttava otti viivottimesta 0,5 mm tarkuudella nauhojen paikat, joten se niistä liian tarkoista mitoista. Mitat kannattaa ottaa aina otelaudan päädystä käsin, ettei kertaannu virhe edelliseltä nauhalta otettaessa. Laskuri skaalalle löytyy esim. Stewmacin sivuilta.
Tuo mainitsemani lakkaus vie muutaman kuukauden verran aikaa, noin bauttiarallaa... Jos sinulla on opettajana viulunrakentelija niin hän osaa kertoa varmasti oman näkövinkkelinsä tuosta lakkauksesta. Moni käyttää muita lakkoja niiden nopeuden/helppouden vuoksi.
K-raudasta ihan tavallista filleriä ja vanhanajan vernissaa. Sellakkaa saa muutamista kaupoista pitkin Suomea ja toki tuolta Liikasten verstaalta pieniä määriä myös ja samoin noi liimat. Sellakkaa ja liimoja saa myös Plecktra Tradeing nimisestä liikkestä helsingistä. Saksasta Kremer myy myös ja monia muita aihehia myös, näin jatkoasi ajatellen, puuseppä..
-Sami | |
samipa: Ei akustisen teko mahdoton projekti ole. Aluksi on hyvä ostaa jostain esimerkiksi Torresin tai Hauserin kitaran piirrustukset ja tehdä tarkasti niiden mukaan, jolloin on suurempi todennäköisyys onnistua saamaan aikaiseksi tyydyttävä lopputulos.
Hyviä ohjeita kaiken kaikkiaan, mutta tähän oli pakko tarttua hämmennysten välttämiseksi, kun pisti silmääni tuolta. Aloittajalla oli mielessään ilmeisesti dreadnuoght-mallinen kitara, mistä ynnäilin, että teräskielinen olisi tarkoituksena. Saattoi tuo teräskielisyys lukea tuolla muuallakin, tai sitten ei. Mutta semmoista, että katsoo piirustukset, jotka on nimenomaan teräskielisen kitaran rakennukseen. Saatan olla tiedoiltani rajoitunut, mutta miulla Hauser ja Torres viittaa enempi naikkaripuolelle. Martinin piirustuksia ehkä lähtisin ite haeskelemaan tässä tapauksessa. Noissa kahdessa akustisen kitaran tyypissä on kuitenkin eroja, ja kielten vetokin on eri luokkaa, jolloin naikkarin rakenteille teräskielet voi olla liikaa.
Pintakäsittelystä tuli mieleeni, että yksi mahdollisuus voisi olla käsitellä soitin tru-oililla, eli pyssynperäöljyllä. Helppoa, ei kovin työlästä, ja ainoa eriyishuolta aiheuttava juttu on itse käytetyt öljyrätit, joiden kanssa pitää olla tarkkana, etteivät syty pellavaöljyisinä itsekseen. Esimerkiksi tämän videon tekijä käyttää mm. tru-oilia soittimissaan. http://www.youtube.com/watch?v=w9NQ33B7lfU Samalta isännältä näyttää löytyvän muuten muitakin videoita, niissä käsitellään myös vernissaa sun muuta, ja yleisesti akkarien rakennukseen liittyviä juttuja...
"Oh my dog...
Oh Long John...
Oh Long Johnson...
Oh Don Piano...
Why I eyes ya...
All the live long day." -kissa | |
Oho.. tämä on tätä minun ominta itseäni eli liian vauhdilla lukemassa ja itse olennainen jää huomaamatta. Oikeassa olet eli puhuin naikkarin teosta. Liikasilla tehdään naikkareita. Naapurissa on Lottosen Juhan verstas ja siellä tehdään noita teräskielisiä.
Suosittelemani kirja opastaa molempien mallien tekoon. Työkalut ovat aika lailla samat, mutta tarvikkeissa lisänä tuo kaularauta voisi olla hyväksi. Vahvuutta tarvitseee hippasen enemmän ja rimoitus on vähän toisenlainen, sekä talla ja lapa ja ja ja.. itse asiassa paljon on rakenteessa eroa, joskin molemmat ovat puusta tehtyjä. Heh heh. Martinin piirrustukset voisivat olla tosiaan vähän parempi ohjeistaja kuin nuo Torresin ja Hauserin. Joku kuva on hyvä olla ja sen mukaan tehdä. Kirjastosta saa lainata noita kuvia ja ne voi kätevästi kopsata omaan käyttöön, jottei tule kiire palautella.
Minulla olisi yksi kirja teräskielisen tekoon liittyen ja siihen piirrustukset..Osta, osta, osta hyvä kirja ! Jonathan Kinkead. Ei niin hyvä kirja kuin tuo Kumipianon ja Nattelsonin, mutta menettelee varmasti alkuun.
Prosessi noiden kahden kitaran tekemisessä on aika lailla sama. Materiaalit oikeaan vahvuuteen. Sivut taivutellaan, pohja ja kansi liimataan kasaan, kaula kootaan ja muotoillaan + kaularauta, rimoitus liimataan kiinni, kerfing kiinni, rosette, kitaran kasaaminen ja koristeet + pintakäsittely. Teräskielisen ja naikkarin mitoissa on eroja. Materiaalivahvuudet ja perinteisesti käytetyt materiaalit ovat vähän eri.
-Sami | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
