Yleistä keskustelua musiikista ›

Läpätilää

velipesonen: Ilma on tosiaan hyvä tänään. Siinä missä kenellä tahansa on oikeus sanoa "hevi on paskimmillaankin parasta", on minulla oikeus sanoa "hevi on tyhmääkin tyhmempää". Jommankumman täytyy järjen ja logiikan mukaan olla lähempänä totuutta.
 
Mitä oikein odotit, jos lähdet liikkeelle ja jatkat jargonilla, jota jokainen hevin kuuntelija on kuullut koko kuunteluaikansa ja taatusti aikaa sitten yli kaiken mielenkiintorajan kaikilta niiltä tahoilta jotka kovasti kokevat tarvetta esiintyä ns. tyylitajuisina älykköinä? Tämä ihmeellinen käännytystarve niistä suunnista saada tyhmät jotenkin havahtumaan omaan tyhmyyteensä ja käännyttää älyn valoisalle polulle. Miksi?
 
Ymmärrän kyllä, että et tuolla tyhmyydellä hae mitään pintatason käsitteellistä älykkyyttä, vaan perustavanlaatuisempaa oivaltavuutta, sitä mikä tekee teoksesta mielenkiintoisen. Mutta minusta tuntuu, että rajoitat oman etsintäsi kapekatseisesti aika kapean oivaltavuuden etsintään. Jos sanon nyt että hevin ytimessä on tunne, niin jazzmies varmasti hyökkää tähän selittämään, että se on ihan lastentarhatasoista kömpelöä asennne-fetisisimiä, mutta sanon silti. Tunne niin tunnet. Jos et, niin ei vaan nappaa, mikäs siinä, ei kaikkien tarvii.

Askr: Mitä oikein odotit, jos lähdet liikkeelle ja jatkat jargonilla, jota jokainen hevin kuuntelija on kuullut koko kuunteluaikansa ja taatusti aikaa sitten yli kaiken mielenkiintorajan kaikilta niiltä tahoilta jotka kovasti kokevat tarvetta esiintyä ns. tyylitajuisina älykköinä? Tämä ihmeellinen käännytystarve niistä suunnista saada tyhmät jotenkin havahtumaan omaan tyhmyyteensä ja käännyttää älyn valoisalle polulle. Miksi?
 
Ymmärrän kyllä, että et tuolla tyhmyydellä hae mitään pintatason käsitteellistä älykkyyttä, vaan perustavanlaatuisempaa oivaltavuutta, sitä mikä tekee teoksesta mielenkiintoisen. Mutta minusta tuntuu, että rajoitat oman etsintäsi kapekatseisesti aika kapean oivaltavuuden etsintään. Jos sanon nyt että hevin ytimessä on tunne, niin jazzmies varmasti hyökkää tähän selittämään, että se on ihan lastentarhatasoista kömpelöä asennne-fetisisimiä, mutta sanon silti. Tunne niin tunnet. Jos et, niin ei vaan nappaa, mikäs siinä, ei kaikkien tarvii.
 
Vastaan tähän kommenttiin ja samalla muutamaan muuhun samansuuntaiseen.
 
Minä olen ollut avoimesti vastustamassa musiikin lokerointia ja esittänyt tällaisia mielipiteitä mm. täällä Mnetissä. Uskon kuten Duke Ellington olevan kahdenlaista musiikkia, hyvää ja huonoa. Jos jokin hyvä musiikki on levykaupan hevihyllyssä, se ei siitä muutu huonoksi. Olen itse pitänyt muutamia yleensä heviksi katsottavia bändejä vähintäänkin kiinnostavina, esim. Metallica, Entombed, Slayer, alkuaikojen Scorpions, Faff-Bey, Kotiteollisuus. En siis ole sitä mieltä että kaikki metalli olisi huonoa musiikkia, vaikka aina tietenkin voi viisastella siitäkin, onko se metallisuus vai jokin muu mikä siitä kiinnostavaa kulloinkin tekee.
 
Mutta metalli on yhteiskunnallinen ilmiö, tai ehkä mieluummin osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, jolle en ole keksinyt nimeä. Sille ilmiölle on leimaa-antavaa relativismi ja jonkinlainen kummallinen fetisismi. Nimitän tätä ilmiötä heviksi tai metalliksi paremman termin puutteessa, ilmoitan sitten kun olen keksinyt paremman.
 
Olen myös kritisoinut humanististen tieteiden paradigmojen löysyyttä ja yhteiskuntatieteiden politisoituneisuutta (humanismi on liian politisoitunutta myöskin). Kuten sanonta kuuluu meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin; asioista voimme olla reilusti eri mieltä, mikä on nähdäkseni väistämätöntä koska uskon erilaisuuden olevan perimmäistä, en samanlaisuuden. Mutta asemalle jäänyt on tämä relativisti ja fetisisti jonka elämästä ei oikein tolkkua tahdo tulla, joka kaipaa selkäytimeen painautuvaa viihdepommia tunteakseen jotain. Hänen elämänsä on pitkälle ehdollistunutta, mikä merkitsee sisäisen vapauden puutetta. Sitä mukaa kuin tieteen paradigmat löystyvät ja tieteeksi kelpuutetaan entistä enemmän mitä hyvänsä, kutistuu myös tieteentekemisen älyllinen vaativuus ja tieteestä tulee aina vain enenevässä määrin itsensä tarkoitus eli rukousmyllyn pyöritystä. Kun tiedeyhteisön ja yhteiskunnallisen ilmiön nimeltä hevi maailmat vääntyvät aina vain enemmän päälytysten, syntyy maailmaan uusi akateeminen painostusryhmä, jonka asenteilla on auttamatta poliittinen merkitys.
 
Älykkyys ja älyllisyys ovat eri asioita, ja älykön maineeseen päästäkseen ei nähdäkseni nykypäivänä tarvita kumpaakaan ominaisuutta. Älykköys on joutavaa. Tyylitaju on taiteilijalle täysin välttämätön työkalu ja olen postaillut tuon Christa Päffgenin eli Nicon biisejä tähän ketjuun siksi että hänellä oli täydellinen tyylitaju ja hän oli synnynnäisesti umpilahjakas. Meillä vähemmän lahjakkailla tyylitajua pitää kehittää hiljakseen ja sitenkin voi päästä hyviin lopputuloksiin.
 
Tyylitajua on myös tahdikkuus jonka vastakohta on moukkamaisuus. Tyylitaju on sukua huumorintajulle; Loka Laitinen julkaisi eräässä kolumnissaan laskelman, että noin kolmannes ihmisistä on huumorintajuisia ja kaksi kolmannesta ei. Maailmanmies Laitisen arviota käy uskominen paremman puutteessa, tuntuisi pitävän paikkansa.
 
Käännytystarvetta minulla ei ymmärtääkseni ole mutta tahdon kantaa korteni kekoon relativismin vastustamisessa. Tässä olen johdonmukainen, vaikkakin välillä onnistun paremmin, välillä huonommin, joskus jopa huonosti. Viestini on pohjimmiltaan yhteiskunnallinen.
 
Olen entinen ammattimuusikko ja siinä ominaisuudessa tottunut kuuntelemaan kaikkea musiikkia sillä korvalla että olisiko siellä jotain kiinnostavaa joukossa. Siitä sukeutuu oma huumorin lajinsa ajan oloon. Nykyisin ei leipä ole soittamisesta tai soiton opettamisesta kiinni ja olen kyllästynyt tähän inhimillisesti ajatellen huikeaa kärsivällisyyttä vaativaan puuhaan. Toisin sanoen olen suorittanut oman osuuteni asevelvollisuudesta "antaa kaikkien kukkien kukkia" -ideologian alttarilla.
 
Justin Bieber ei ole älykästä mutta Amerikkojen tanssimusiikit, ajatellaanpa vain sambaa, salsaa, oikeaa argentiinalaista tangoa, soulia, skata jne. todistavat että tanssittavaksi tehtävä musiikki voi olla älykästä. Haluan toistaa ihmettelyäni siitä, että hevin ystävät kokevat olevansa vaihtoehto juuri tuotteistetulle pintapopille ja iskelmämusiikille, aivan kuin maailmassa ei muuta olisikaan. Hevin ystävät myös ajattelevat musiikkinsa olevan osa eurooppalaisen klassisen musiikin jatkumoa, mikä osittain legitimoi joidenkuiden heistä hybristä. Minä en sellaista ajatusta pysty ymmärtämään. Ehkä se poikii sieltä mistä relativismi ja fetisimikin.
 
Tuntemani hevimuusikot ovat enimmäkseen pintatasolta mukavia ja reiluja kuten muusikot yleensäkin.

Muistaakseni Heavy Metal oli ranskalainen sarjakuvajulkaisu 70- ja 80 -lukuen vaihteesta. Alkuperäiseltä nimeltään "Metal Hurlant".

velipesonen: Minä olen ollut avoimesti vastustamassa musiikin lokerointia ja esittänyt tällaisia mielipiteitä mm. täällä Mnetissä. Uskon kuten Duke Ellington olevan kahdenlaista musiikkia, hyvää ja huonoa. Jos jokin hyvä musiikki on levykaupan hevihyllyssä, se ei siitä muutu huonoksi.
 
velipesonen:Justin Bieber ei ole älykästä mutta Amerikkojen tanssimusiikit, ajatellaanpa vain sambaa, salsaa, oikeaa argentiinalaista tangoa, soulia, skata jne. todistavat että tanssittavaksi tehtävä musiikki voi olla älykästä. Haluan toistaa ihmettelyäni siitä, että hevin ystävät kokevat olevansa vaihtoehto juuri tuotteistetulle pintapopille ja iskelmämusiikille, aivan kuin maailmassa ei muuta olisikaan. Hevin ystävät myös ajattelevat musiikkinsa olevan osa eurooppalaisen klassisen musiikin jatkumoa, mikä osittain legitimoi joidenkuiden heistä hybristä. Minä en sellaista ajatusta pysty ymmärtämään. Ehkä se poikii sieltä mistä relativismi ja fetisimikin.
 
Etkö huomaa, että siinä missä aluksi julistat vastustavasi lokerointia ja kannatat sitä, että musiikkia on kahdenlaista, hyvää ja huonoa niin päätät kirjoituksesi täyteen lokerointiin. Ei kai kaikki samba ja argentiinalainen tango voi lähtökohtaisetsi olla älykästä? Yhtä vähän kuin kaikki hevi paskimmillaankin parasta - tai tyhmää, kuten tässä aloituksessa julistat?
 
Minusta metalli ei kyllä myöskään ole mikään laaja yhteiskunnallinen ilmiö, varsin marginaalinen noin yleismaailmallisessa katsannossa, eli yksi alakulttuureista siinä missä moni muukin. Ja yhteiskunnallisena ilmiönä, alakulttuurina, metallin suhdetta humanistiseen realtivismiin en osaa oikein muodostaa. Minusta se on itseasiassa hyvin kaukana sellaisesta ajattelusta, metallin ideologia noin äkkiseltään ajateltuna tuntuu kaikkea muuta kuin relativistiselta, ja/tai sellaiseen postmoderniin humanismiin liittyvältä, jota tunnut vastustavan.

Askr: Etkö huomaa, että siinä missä aluksi julistat vastustavasi lokerointia ja kannatat sitä, että musiikkia on kahdenlaista, hyvää ja huonoa niin päätät kirjoituksesi täyteen lokerointiin. Ei kai kaikki samba ja argentiinalainen tango voi lähtökohtaisetsi olla älykästä? Yhtä vähän kuin kaikki hevi paskimmillaankin parasta - tai tyhmää, kuten tässä aloituksessa julistat?
 
Juu ei voi olla lähtökohtaisesti älykästä mutta sitä älykästä on siellä niin paljon ja siitä tietynlaisesta sensitiivisyydestä ja älyllisestä joustavuudesta on päässyt joskus menneisyydessä tulemaan joksikin aikaa eräänlainen normi. Siellä myös arvostetaan, tai on ainakin joskus maailmassa arvostettu, ns. oikeaa asiaa eli muusikko on sitä parempi mitä vivahteikkaammin hän kykenee esiintymään.
 
Minusta metalli ei kyllä myöskään ole mikään laaja yhteiskunnallinen ilmiö, varsin marginaalinen noin yleismaailmallisessa katsannossa, eli yksi alakulttuureista siinä missä moni muukin. Ja yhteiskunnallisena ilmiönä, alakulttuurina, metallin suhdetta humanistiseen realtivismiin en osaa oikein muodostaa. Minusta se on itseasiassa hyvin kaukana sellaisesta ajattelusta, metallin ideologia noin äkkiseltään ajateltuna tuntuu kaikkea muuta kuin relativistiselta, ja/tai sellaiseen postmoderniin humanismiin liittyvältä, jota tunnut vastustavan.
 
Näistä asoista olemme täydellisesti eri mieltä.

Askr: Jos sanon nyt että hevin ytimessä on tunne, niin jazzmies varmasti hyökkää tähän selittämään, että se on ihan lastentarhatasoista kömpelöä asennne-fetisisimiä, mutta sanon silti.
 
En missään tapauksessa sano. Eiköhän lähes kaiken musiikillisen tekemisen taustalla ole tunne, tunneside tekijän ja vastaanottajan välillä. Olkoon tunne mikä tahansa tai kappaleen teema, vaikkapa fiktiivinen tarina, niin kyllä siinä aina ollaan jäljittämässä jotakin tunnesisältöä tai vaikuttamassa vastaanottajan tunteisiin.
 
Kaikki ei vain aina saa kiinni tarkoitetusta tunnetilasta, jos tekijän ja vastaanottajan väliin astuu liikaa kuonaa. Itselläni metallimusiikin kuona on lähinnä sen kömpelyyttä, etenkin harmonista puisevuutta ja yllätyksettömyyttä. Mollipentatoninen ja aiolinen 4ever - jos kromaattispentatonisessa musiikissa ei käydä "mustien koskettimien" puolella, niin se ei vain minulle lähde. Näin pinnallinen on jazzmies!

Metallimusa on musiikkimaailman Esa Pakarinen. Kriitikot eivät pidä, järkeä ei oikein tunnu olevan, mutta silti jotakin viehätystä siinä on joidenkin silmille (ja kansa tykkää.)

Funkonaut: Metallimusa on musiikkimaailman Esa Pakarinen. Kriitikot eivät pidä, järkeä ei oikein tunnu olevan, mutta silti jotakin viehätystä siinä on joidenkin silmille (ja kansa tykkää.)
 
Kriitikot = velipesonen ja jazzmies?

Stradlin: Kriitikot = velipesonen ja jazzmies?
 
Ei tällä sivustolla käsittääkseni muita ole.

Stradlin: Kriitikot = velipesonen ja jazzmies?
 
En pidä itseäni kriitikkona, vaan entisenä ammattimuusikkona ja musiikkitieteilijänä, nykyisenä säveltäjänä ja pedagogina (kristittyjen) Jumalan armosta.

Metallimusiikin tyhmyyteen tai älykkyyteen en ota kantaa, lähinnä mietin sitä että miksi musiikin ylipäänsä edes pitäisi olla älykästä ollakseen hyvää? Itselleni ainakin musiikki on pääasiassa positiivisten tunnetilojen aiheuttaja, jos haluan jotain älykästä ja ajatuksia herättävää niin luen kirjan. Kuuntelen musiikkia siis tunteiden vuoksi, älyä käytän muihin asioihin.
 
En näe tässä mitään väärää, enkä ymmärrä miten jonkun mielestä jokin asia, joka aiheuttaa positiivisen tunnereaktion jollekulle (eikä satuta ketään), voi olla jotenkin väärin.

jazzmies: En pidä itseäni kriitikkona, vaan entisenä ammattimuusikkona ja musiikkitieteilijänä, nykyisenä säveltäjänä ja pedagogina (kristittyjen) Jumalan armosta.
 
He, jotka eivät osaa, opettavat.

Barfunkel: Metallimusiikin tyhmyyteen tai älykkyyteen en ota kantaa, lähinnä mietin sitä että miksi musiikin ylipäänsä edes pitäisi olla älykästä ollakseen hyvää? Itselleni ainakin musiikki on pääasiassa positiivisten tunnetilojen aiheuttaja, jos haluan jotain älykästä ja ajatuksia herättävää niin luen kirjan. Kuuntelen musiikkia siis tunteiden vuoksi, älyä käytän muihin asioihin.
 
Samasta syystä kuin sun mielestä kirjan pitää olla älykäs. Maku on asia joka jalostuu sen mukaan miten sitä käyttää.
 
En näe tässä mitään väärää, enkä ymmärrä miten jonkun mielestä jokin asia, joka aiheuttaa positiivisen tunnereaktion jollekulle (eikä satuta ketään), voi olla jotenkin väärin.
 
Asioita, jotka aiheuttavat ihmisille positiivisia tunnereaktioita eivätkä satuta ketään mutta ovat silti väärin:
-mässäily
-aviorikos
-kerskakulutus
-big brother
-jne

Sergei Fallinen: -mässäily
 
Tämä kohta lämmittää mieltäni erityisesti!

mässäily pidemmän päälle kyllä johtaa fyysisiin sairauksiin, jotka voivat olla varsin kivuliaitakin
aviorikos ei itsessään varsinaisesti ehkä satu, ellei satu harrastamaan jotain äärimmäisempiä S&M-leikkejä, mutta aviorikoksen seuraukset voivat olla varsin kivuliaita (petetty aviomies haulikon kanssa jne...)
kerskakulutus perustuu kolmannen maailman perseraiskaukseen, joten kyllä tälläkin melkoisen väkivaltaisia vaikutuksia on
big brother - niin, tämä....itse ainakin sain fyysisiä pahoinvointioireita kun erehdyin hetkeksi katsomaan

Funkonaut: Metallimusa on musiikkimaailman Esa Pakarinen. Kriitikot eivät pidä, järkeä ei oikein tunnu olevan, mutta silti jotakin viehätystä siinä on joidenkin silmille (ja kansa tykkää.)
 
.......kansa tykkää ?
 
Tämäntyyppiset ilmaukset, argumentit kuten "kansa tykkää" tai "kansa tietää sitä sun tätä" ja muut vastaavanlaiset ovat minusta......sanoisiko jonkin verran falskia.
Tuollaisilla ilmauksilla, argumenteilla voidaan vääristellä asioiden todellista tilaa.
 
Olisi kiinnostavaa tietää vastaukset esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
 
Kuinka moni / kuinka suuri osa suomalaisista todella, todellisuudessa pitää metallimusiikista ?
 
Kuinka moni suomalainen voidaan todellisuudessa luokitella (käytän nyt tällaista ilmaisua) metallimusiikkifaniksi / -harrastajaksi ?

Tyhmääkin tyhmemmät keskustelijat Tyhmääkin tyhmempi metalli -ketjussa.

hyvä keskustelu