Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tarkasti ei voi sanoa mutta Kissin Psycho Circus video sai sen verran aikoinaan syttymään, että ostin biisin takia koko levyn. Sittemmin ei ole Kiss napannut, mutta ensimmäisiä raskaampia kokemuksia oli. On muuten kyseinen biisi vieläki aivan saatanan hyvä.

Hevari ? Onkos nyt varmasti vuosi 2012, eikä 1982...
 
Joko se oli tämä... http://www.discogs.com/Various-Axe-Attack-Vol-II/release/2766878
 
...tai sitten se oli tämä: http://www.discogs.com/Girlschool-Hit-Run/master/90176
 
Kummatkin ostin uutena, mutten muista, kumpi oli kaupoissa ensin. Ehkä se oli jälkimmäinen noista.

Skid Row, Gunnarien You Could Be Mine. Musiikkiin ylipäänsä innoitti John Mayall.

W.A.S.P.in debyytti ja KISS Animalize ilmestyessään :-)

Yks albumi ei kyllä tehnyt musta "hevaria", vaan se oli ikään kuin evoluutiota. Pienenä tykkäsin kovasti särökitarasta ja sitä tukevasta syvästä bassosta, mutta lopullisen sysäyksen teki se perinteinen musta albumi by MetHällikA!

Itelläni lähti kai jostain Sonata Arcticasta, vierastin aluksi örinää koska se oli jotain uutta jota en ollut kuullut. Eka levy siis Sonata Arctica - Ecliptica.
Varsinainen metalhead-meininki alkoi Bodomin myötä ennen Bloodrunk-levyä kavereiden kautta ja musta ei koskaan tullut suurempaa powermetallin fania.
Ja koska tuo Bloodrunk olikin aika kova pettymys silloin ja katse suuntautui uusiin artisteihin, siitä se lähti... (:
 
E: Mielenkiintoista miettiä miten silloin suhtautui musiikkiin ja sen kuunteluun. Kaipaisin samanlaista lähestymistapaa musiikkiin nykyänkin, naiivi ja musiikinteosta tietämätön joka kuuntelee biisien yleistä äänimaailmaa ja rakennetta.

Yks ainoa...
Judas Priest - Painkiller
Koko levy silkkaa tuplabasarien pumputusta ja rankkoja riffejä, suosikkikappaleeni tältä levyltä on teitenkin nimikkobiisi, kappaleen loppuosa sai meikässä kylmiä väreitä ku Halford venyttää huutonsa äärirajoille.
Jos aattelet että oonko fani? Vastaus on kyllä, Judas Priestia parempaa bändiä ei kyllä tule ikinä. m/m/m/m/

Numper of te peast oli aika jymäkkä lähtö itelle.

Alice Cooper - Trash vuonna '89, siitä se alko ja edelleen on herra yks tärkeimmistä vaikuttajista

Sepultura - Arise
 
luukutin C-kasettia niin että nauha kului käyttökelvottamaksi. Vuosi oli '95-'96

Taisi Maidenin Number of the Beast olla se lopullinen niitti.

Taidan olla erilainen nuori kun en aloittanut hevin kuuntelua millään isolla bändillä. Löysin hevimuusikin vasta yläasteella. Ensimmäinen metallilevy minkä ostin oli Moonsorrow - Voimasta ja kunniasta

Heheh, ensimmäinen kosketus vähän raskaampaan musiikkiin oli Kotiteollisuus, TV:ssä tuli joku niiden musavideo :) Sitten kuuntelin salaa siskon levyjä, Nightwishia, Sonata Arcticaa, Sentencediä yms. ja se oli menoa sitten. Jostain törmäsin Bodomin Follow The Reaperiin ja se räjäytti pankin lopullisesti.

Todella tylsästi Metallican Black Album. :D ala- ja yläasteen välissä.

En todellakaan pidä itseäni hevarina, mutta metallia kuuntelen suhteellisen paljon ja jostainhan se lähti. Ala-asteella kuuntelin kaikenlaista mainstream-tavaraa. Paljolti suomipoppia ja -rockia, mutta erityisesti The Rasmusta. Muistaakseni Hide from the Sun -levyllä oli paikoin jopa metallisia piirteitä. :D Ehkä eniten tulevaan musiikkimakuuni vaikutti kuitenkin Rammsteinin Rosenrot ja myöhemmin muut albumit. Rosenrot oli silloin ylivoimaisesti raskain levy mitä olin kuullut. Pikku hiljaa sai Rasmukset sun muut väistyä Rammsteinin ja muutaman muun "hevimmän" yhtyeen tieltä. Joku kolme vuotta tulikin kuunneltua pelkästään raskaampaa musiikkia, kunnes koin musiikillisen valaistumisen ja musiikkimakuni laajeni myös kevyempään suuntaan. Sisäinen hevarini elää silti vahvana edelleen.

Niinkin tuntematon ja musiikin historiassa muutenkin vähälle huomiolle jäänyt albumi kuin Black Sabbathin Paranoid sai minussa hevarin syttymään. Ikää oli 12, kun kuulin ekan kerran ja voin sanoa, että War Pigs pelotti aivan kamalasti. Varsinkin se alun sireeni oli hirmu pelottava. Hirveä halu oli kuitenkin sitä kuunnella. Piti alkuun kuunella mahdollisimman hiljasella volyymilla ja päivänvalossa, ettei pelottaisi niin paljoa. Hui...

maidenin the number of the beast,kolahti 15v poikaan aika kovaa ja kun -83 kuuntelin piece of mindin paikallisessa kirjastossa oli se niin sanotusti menoa eikä nokitusta.

Mitä tähän vastaisi.. Serkkupoika aikanaan antoi maistiaisia Metallicasta ja Iron Maidenista, mutta ne kuulostivat sekavalta meteliltä silloin, eikä serkkupoika kyllä näin jälkeenpäin mietittynä osannut oikein "myydäkään". Antoi korvanapit kun joku biisi oli kesken jossain soolossa.. eihän sellainen oikein voi iskeä 10-vuotiaaseen, joka tykkää rankimmillaan Bon Jovista ja ihailee Sabriinaa.
 
No kai se levy, joka teki hevarin oli Techno & Dance 2 albumi. Siinä oli joku Technoversio Master Of The Puppetsista ja se oli oikeasti paras biisi jonka olin siihen mennessä koskaan kuullut. Siitä sitten alettiin etsimääm alkuperäistä Metallicaa jne..
 
Pitäs muuten jostain löytää Techno & Dance 1 ja 2 levyt. Ne oikeasti olivat siinä välivaiheessa kun siirryin Pet Shop Boysseistä, New Kids On the Blockeista ja Bad Boysseistä heviin ja metalliin. Tykkäsin ihan pirusti noista kaseteista ja kuuntelin ne aivan puhki. Jännä homma kuitenkin, että siihen se techno ja dance sitten kuitenkin jäi..

Pirujako te tälläisiä ketjuja nostelette? Jo pelkkä otsikko aiheuttaa allekirjoittaneelle myötähäpeää. :)