Yleistä keskustelua musiikista ›

Heh...tuo blogikirjoitus oli kyllä aika ylittämätöntä matskua! Ehkä siinä on tavoiteltu sellaista pakinamaista huumoria, mutta en nyt oikein osaa sanoa, kuinka hyvin siinä on onnistuttu. Sen verran korkealentoisia väittämiä siinä kuitenkin oli, ettei sitä ihan tosissaan pysty ottamaan...insinöörihuumoria?
 
Jos nyt lähdetään ihan asiavirheistä...kyllä noilla ensimmäisen aallon hevibändeillä oli vielä aika tuhdisti vaikutteita mustasta musiikista, lähinnä bluesista. Black Sabbathin rumpalilla oli melko vahva jazz-fiilis soitossaan, Led Zeppelin mielsi itsekin soittavansa enemmänkin raskasta bluesia kuin heavy metallia...
 
Alagenreihin pirstoutuminen ei ole mitenkään metallimusiikkia leimaava piirre: sama ilmiö koskee niin jazzia kuin esim. elektronista musiikkiakin. Hauska ilmiö tähän liittyen on se, kuinka nämä eri musiikkisuuntauksien äärimmäisimmät alagenret sekoittuvat toisiinsa, kuten esim. freejazz ja blackmetal. Geneeriseen mainstream-huttuun tottuneelle molemmat tyylisuuntaukset taitavat tosin olla lähes yhtä piinavan kuuloisia...
 
Ja mitens toi termi "tappometalli"? - voi kristus sentään...deathmetal suomentuu ehkä hieman täsmällisemmin "kuolonmetalliksi" (death = kuolema, kill = tappo), en ole ainakaan itse vielä kuullut sellaisesta alagenrestä kuin killmetal.
 
Nationalistiset ääriryhmittymät kuuntelevat kyllä tietääkseni muutakin musiikkia kuin metallia. Esim. Saksassa uusnatsit ovat tykästyneet myös teknoon. Toki Suomen mediassa viime aikoina uusnatsismi on liitetty vahvasti blackmetal-skeneen. Mutta se, että muutama bläkkisbändi on leimallisesti nationalistinen, ei vielä oikein riitä yleistämään ilmiön koskevan koko genreä. Siinä on yhtä paljon järkeä, kuin leimata esimerkiksi koko Trance-skene ekstaasi-huumetta popsivaksi laumaksi. Nationalistinen metalli-intellektuelli? Älä nyt viitsi.
 
Nationalismin nousua Euroopassa selittää varmasti ilmassa leijuva liittovaltiokehitys. Jos ja kun EU:sta tulee liittovaltio, en oikein jaksa uskoa että sen valtion uskonnoksi nostetaan metallimusiikki. Olisihan se jo maailmanhistoriallisesti aika huippua, jos niin tapahtuisi. Tai oli se Valtion Musiikkigenre sitten ihan mikä tahansa...
 
Suomessa metallimusiikki, varsinkin ns. iskelmähevi ja se pavloviaaninen vatkaus, jota melodiseksi metalliksikin kutsutaan - nämä ovat saavuttaneet, niin käsittämätöntä kuin se onkin, melkein jonkinlaisen kansallisaarteen aseman. Suomi tunnetaan maailmalla Metallin Luvattuna Maana. Kansainvälisesti menestyneimmät Suomi-bändit ovat enimmäkseen metallipiirestä. Tilanne tuolla isossa maailmassa on kuitenkin hieman toinen: metallimusiikki on TODELLA marginaalissa monessakin kolkassa maailmaa. Tietyissä osissa maailmaa voit joutua kivitetyksi, jos pukedut kuten länsimainen hevipertti. Jopa Euroopasta löytyy seutuja, joissa hevin ilosanomaa ei ole vielä oikein sisäistetty. Vaikka Suomessa ehkä onkin vahva metalliskene, muualla ei ole.
 
Luonnehdinnat triphopin syvimmästä olemuksesta menivät kyllä yhtä metsään. On melkoisen irvokasta yrittää mahduttaa triphop-genreä ja "valkoisen miehen nationalismia" samaan lauseeseen... :D Tai noh, onhan se helppoa, jos tietää koko genrestä vain sen verran että se syntyi 90-luvun puolenvälin tienoilla Englannissa, jossain siellä imperialistisen suurvallan raunioissa. Blogissa sentään tunnustetaan triphopin mustan musiikin groove - mutta että puettu valkoiseen kuosiin? Moiselle väitteelle olisin kyllä mieluusti kuullut hieman perustelujakin. Toki muutamat menestyneimmät triphop-artistit ovat valkoisia (Portishead ja Massive Attack on sekin kutistunut nykyiselleen aika valkoiseksi), mutta yhtä lailla genrestä löytyy täysin mustaa väriä, ehkä tunnetuimpana Tricky, jonka debyyttilevy on jo alansa kiistaton klassikko.
 
Olen sentään samaa mieltä siinä, että liberaali suhtautuminen kaikenlaiseen itseilmaisuun yhtä arvokkaana taidemuotona on melkoista hevonpaskaa. Uskontoa ja poliittisia aatteita tuputtavat musiikkisuuntaukset pitäisi kieltää lailla ja niiden esittäjät pitäisi viedä saunan taakse lopetettavaksi. En myöskään mielelläni antaisi alle kouluikäisen lapseni katsella musiikkikanavilta Lady Gagan videoita. Jos musiikki on itsessään niin paskaa, että sitä pitää markkinoida shokeeraamalla, joko pornograafisiin sfääreihin kipuavalla seksikuvastolla tai äärimmäistä aitoa väkivaltaa sisältävillä videoilla, niin tekijät voisivat mennä itseensä ja vetää narun kaulaansa.
 
Itse en varsinaisesti koe olevani ns. hevipertti, vaikka kuuntelenkin sujuvasti metallia. Kuuntelen yhtä sujuvasti myös jazzia, klassista ja teknoa ja kaikkea siltä väliltä. Tunnen kyllä aika paljon ihan aitoja heviperttejä - en tosin ensimmäistäkään larppaavaa metallifania. Ehkä valtaosa metallipäistä juoksevatkin oikeasti metsissä puumiekat kalisten, en tiedä. Ehken ole tarpeeksi tr00-metal. Okei, leikki sikseen. Fantasiametalli on sellainen hevin alalaji, joka ei ole itsellenikään oikein auennut koskaan. Toisaalta, Peter Jackson on vielä aikuisiälläkin katsonut aiheelliseksi tehdä kaikenmaailman fantasiamaailman peikoista elokuvan jos toisenkin, vieläpä melkoisen suosittuja ovat olleet. Lapsellista.
 
Se on totta, että metallipiireissä suositut lyriikka-aiheet, kuten tissit, autot ja viinan juonti, ovat melkoisen infantiileja teemoja. Toisaalta varsinkin Suomessa miehen mitta on siinä, kuinka paljon pystyy juomaan viinaa. Lapsellista sekin.
 
Onneksi meikäläiselläkin vielä sen verran järjen hiveniä, ainakin ajoittain, liikahtelee päänupissa, että huomattuani taantuneeni kuuntelemaan lapsuuden hevilevyjäni silmäkulma nostalgiasta kostuneena, ymmärrän ruoskia itseäni jälkeenpäin. Ja rehabilitoin itseäni kuuntelemalla jazzia ja klassista samalla älyllisesti masturboiden.