Tanssimusiikki ›

Kokeillaankos uudelleen ja tällä kerralla ilman minkäänlaisia viittauksia mielipiteidensä esittäjän henkilöön sen paremmin hyvässä, kuin pahassakaan? Katsotaan, josko tuo loppu lauma osaisi matkia meitä siinä.

Onko tuossa viittausta?

Täällähän on pölissyt ihan tuelta, miten ette oo aromaan siirtyneet...

manjaana: Täällähän on pölissyt ihan tuelta, miten ette oo aromaan siirtyneet...
 
Valaisehan ystävällisesti tulokasta aroman - johon tässä on viitattu jo useasti - luonteesta.

Itse tykkään tästä "keskustelupalstasta" juuri siksi, ettei täällä tule poltettua siltoja, vaikka olisikin eri mieltä. Täällä ei ole sellaista "yhden keskustelun" kulttuuria, vaan ajatuksia vaihdellaan eri aiheista. Ehkäpä sen takia täältä puuttuu sellainen monella muulla keskustelupalstalla valloillaan oleva kulttuuri, jossa keskustelijat alkavat profiloimaan itseään joko omilla meriiteillään tai nokkelilla kirjoituksillaan. Täällä ei kenenkään tarvitse olla keskustelun "voittaja".
 
Kun jokaista tälle palstalle kirjoittavaa yhdistää musiikki jollakin tavalla, se kantaa näitä keskusteluita ihan riittävällä tavalla.
 
Edellä esitetyin perustein en näe tarkoituksenmukaisena sitä, että tästä (tai mistään muustakaan) keskustelusta ryhdytään tekemään "meidän" ja "heidän" keskustelua. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että jos ei mielipiteen perustelut kanna riittävän pitkälle, mielipiteitä ei välttämättä "osteta". Ei se ole mitään keskustelupalstojen "uusien tulokkaiden" tyrannosointia vaan paremminkin laadukasta keskustelua. Jokainen, uusi ja vanha, keskustelija joutuu perustelemaan mielipiteensä.
 
Sitten asiasta:
 
Mä en ole samaa mieltä siitä, että kansa olisi niin tyhmää, että se ostaa mitä sille myydään. Toki trendejä tulee ja menee. Viihdeteollisuus on kuitenkin ihan oma lukunsa, sen tulee mukautua trendeihin. Sinatran kultakaudella Elvis oli varmasti pahinta paskaa, jota puristit saattoivat kuvitella. Entäpä 80-luvun rokki sitten? Lienee sillekin löytynyt vastustajansa, olihan se pelkkää liimaa haistelevien finninaamojen kaljanjuontimusaa.
 
Olisi paha arviointivirhe todeta nykyihmisen istuvan ainoastaan tietokoneen äärellä ja olevan siksi kykenemätön muodostamaan musiikillisia mielipiteitä. Ollessani idealisti musiikkiopintoja aloitellessani, ajattelin kaikkien matikkaa opiskelevien yliopistonörttien ymmärtävän musiikista juuri sen, mitä ne radiosta kuulevat. Itse diggailin suuresti XL-nimistä yhtyettä (joka aloitti juuri "comeback" -kiertueen, suosittelen lämmöllä!!!), joka oli huimaavaa taidetta. Ajattelin, että kukaan muu ikäiseni ei saata tajuta yhtyeen hienoutta. Kuinka väärässä olinkaan, keikoilla oli juurikin sitä matikkanörttiä, jotka ymmärsivät kuulemansa.
 
Mitä tahdon sanoa, ihmisiä on helppo lokeroida silloin, kun omat ajatukset tuntuvat uniikeilta. Silloin kannattaa mennä ulos ja tavata uusia ihmisiä, käydä keikoilla katsomassa bändin lisäksi yleisöä ja niin edelleen. Silloin hahmottaa, että hitto, jengihän todella tajuaa sen minkä itsekin tajuaa. Ja ehkä jopa enemmänkin.
 
Internet ei aiheuta aivokuolemaa tai kulttuurista taantumista. Sen se kuitenkin aiheuttaa, ettei netissä voi saavuttaa sellaisia yhteisiä kokemuksia kuin muualla. Mikään mentissä käyty keskustelu hyvästä musiikista ei voi korvata sitä tunnetta, kun on porukalla katsomassa hyvää bändiä, jonka hyvyyden kaikki samassa tilassa olevat tajuavat saman kokemuksen kautta. Silloin ei tarvitse vääntää siitä, miksi se kokemus oli hyvä, se vain oli. Internetissä pöristessä tulee helposti ajautuneeksi harhaluuloon, jossa ajattelee: "jos tämä netissä keskusteleva porukka olisi kuuntelemassa mun kanssani sitä johnamayeria tai äksällää, se menisi niiltä varmasti ihan ohi".
 
Nettikeskustelu on helppo itsesuggestion keino, jolla saavuttaa ylivertaisuuden ja erinomaisuuden kaikkeen muuhun karjaan verrattuna. Kun hurmos on päällä, vastaanotin on hitsattu niin tiukkaan kiinni, ettei sitä avaa viisainkaan sanaseppä. Välttäkäämme tällaista, koska silloin menee moni hyvä asia sivu suun.
 
Kannanottoni (tanssiravintoloiden) nykytilaan:
 
En todella osaa sanoa, mitä tälle nykyiselle tilanteelle pitää tai pitäisi tehdä. En ainakaan suosita tukipaketteja tanssiravintoloille, tuskin se sillä tulee korjatuksi. Osasyy voi olla myös muusikoissa. Niin pitkään on painettu niiden ohjelmatoimistojen myymillä humppakeikoilla, että hommasta on tullut lähes täysin geneeristä. Jotenkin levy on jäänyt paikoilleen ja taiteellisimmatkin hemmot ovat luopuneet unelmistaan luoda jotain uutta ja erilaista.
 
Osa lähtee, osa jää. Josko se jäljelle jäävä porukka ryhtyisi uudistamaan hommaa ja luomaan uusia konsepteja. Mielenkiinnolla odotan.

pönttö: Tassiravintoloiden kävi samalla tavalla, kuin firmojen jotka kävivät neuvostoliiton kanssa kauppaa.
 
Tähän haluaisin tarttua, tarkoitat varmaan tessiravintoloita?

Lennu: Tähän haluaisin tarttua, tarkoitat varmaan tessiravintoloita?
 
Todnäk tarkoittaa. Lienee kyse OMB:stä, joka ei ole sisäistänyt käsitteitä.

pönttö:
 
Tanssiravintoloiden kaatuminen laajassa mitassa on toki mutkikkaampi prosessi. Lisäksi muusikoiden töiden väheneminen muissakin, kuin tassipaikoissa on ollut aiheena.
 

 
Katsotaan, josko tuo loppu lauma osaisi matkia meitä siinä.
 
Eh?
 
Onko tassipaikasta saatava soittotulo tessin mukainen vai pitääkö kahvit ryystää mukista, etenkin jos tykkää imeä sokeripalan läpi? Entä jos tassipaikka kaatuu? Kuka maksaa viulut? Onko loppulauma yhdyssana? Keksi itse lisää hyviä kysymyksiä ja lue huominen jakso! ;)

Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".

Kieltämättä TES toisi pikantin säväyksen tähän(kin) keskusteluun. Mitään uutta sillä rintamalla?
 
Jätän taistelutantereen hetkeksi ja palaan myöhemmin laskemaan kaatuneet. Ne eivät tässä tapauksessa taida olla tanssiravintoloita ;)

pönttö: Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".
 
No, ehkä me se tiedettiinkin, sen vuoksi laitoin tuon hymiön loppuun. Kirjoitusvihreitä sattuu lähes kaikille. Ei se niin maatamullistavaa ole.

Voisin pohdiskella hetken internetin olemusta. ja toki ihmiskunnakin. Mainittu verkkohan kuuluu sen koplan keksintöjen sarjaan.
 
En ihan näin vähällä luovu syyttelemästä ihmiskuntaa laumaksi. Valitettavasti tämä ei edes johdu minun syrjäytymisestäni tai järkeni valon himmenemisestä ja jumaluusharhoista tietokoneen pimentämän aivon tähden. Sitäpaitsi en pidä itseäni lauman johtajana, joten se niistä suuruusharhoista. Sen minä jätän niille, jotka tykkäävät sellaisesta. Pidän itseäni kyllä ulkopuolisena. Ihmiskunnan elkeitä ihmetellessäni yhä enenevässä määrin sellaisena. En siedä varpailleni tallomista, enkä osaa kovin helposti luovuttaa.
 
Se minusta. Palaamme ihmiskuntaan.
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana koko ajan niinkuin kuoriämpäriä. Suurelle laumalle markkinoidaan toinen toistaan kummallisempia aatteita, trendejä ja suoranaisia hulluuksia ja lauma senkun huutaa "Jee". Johtaja vie ja lauma vikisee. Itse asiassa huutaa hurraata. Tuntee siis kuuluvansa siihen laumaan. Se on tärkeää laumaeläimelle. Kun katselee ihmiskunnan historiaa, kaikkia niitä hirveyksiä mihin ihan tolkuissaan olevat, tavalliset ihmiset ovat lähteneet seuratessaan karismaattisia johtajia, ei oikein osaa uskoa yksilön loistokkuuteen.
 
Laumaa viedään markkinoimalla. Markkinointi on itseasiassa pääosin suodatettua, harhaanjohtavaa, hurmoksellista propagandaa. Aivan samat metodit toimivat uskonnoissa ja politiikassa, kuin vaikkapa Crocs-töppösten kaupassa. Ihmisille luodaan mielikuvia kuulumisesta onnelliseen laumaan, joka käyttää x tuotetta. Miten laumakäytös siis liittyy musiikkiin?
 
Suurin osa laumasta ei opi luomaan itse musiikkia. Jos oppisi, maailma olisi täynnä säveltäjiä. Sen sijaan lauma ottaa vastaan muiden tarjoamasta musiikkitarjonnasta joko itselleen sopivinta tai sosiaalisesti hyväksyttyä musiikkia. Ala-asteikäisenä minussa olisi esimerkiksi ollut sen verran huoran vikaa, että olisin halunnut BCR-laumaan (tytöt olivat siellä, joten sinnehän se nuoren miehen mieli) kuulumisen kunniaksi skottiruuduilla koristeltuja ryysyjä, vaikka tosiasiassa olin niin Hurriganes, että pois alta. Onneksi opin hiukan omapäisemmäksi myöhemmin.
 
Samalla tavalla se musiikki menee suurelle osalle nytkin. Nova pajattaa sitä 10 vuotta vanhaa soittolistaansa ja suuri osa laumasta ei osaa hakea vaihtoehtoja. Jos oikeanlainen kampanja osuu laumaan, tanssimusiikki on kuumempi kuin iPhone ja Salkkarit yhdessä.
 
Internet, tai digitaalinen media ylipäätään, on helppo. Liiankin helppo itse asiassa. Nykyisin suuri osa viihteestä tulee jonkinlaista kaapelia pitkin ihmisen kotiin. Televisio, tietokone ja näiden yhdistelmä. Viihde on joko adrenaliinilla höystettyä actionia, tai tylsän turruttavaa mutta turvallista, kymmenien vuosien mittaista mammutti tv-sarjaa. Aikoinaan vakavana pidetty uutismedia - sanomalehti - on nykyisin kohuotsikoita tuksuista ja maailman katastrofeista. Elämä on ylipäätään joko elämää suurempien extreme-kokemusten metsästystä, tai aivot murhaavaa saippuaooppera-junttaa. Edellinen sekoittaa ihmisen lantun ja jälkimmäinen tekee idiootiksi. Kuitenkin ne tarjoavat jonkinlaisia tunteita.
 
Mielikuva lavatansseista ei oikein mahdu tähän kuvioon. Ei se karjalan kansallispukua kanniskeleva haitarinsoittaja ole oikein action elokuvan veroinen. Ja salkkareiden juonikuviot ovat monta kertaa hohdokkaampia, kuin tavan elämän. Sen, jossa pitää tuhlata päivänsä muutamien harvojen rikkaaksi tekemiseen työpanoiksellaan ja vähäisen vapaa-aikansa tekemällä samat harvat rikkaiksi kuluttamalla.
 
Se on oikeasti kätevä tapa lypsää ihmistä, tuo virtuaalisten palveluiden tarjoaminen suoraan kotiin. Maksimi voitto minimi sijoituksella. En usko maamme parikymppisissä olevan enä kovinkaan montaa ihmistä, joilla ei ole tiliä jonkinlaiseen online peliin esimerkiksi. Lähes jokainen on facebookissa tai vastaavassa. Ne ovat oikeasti jäämässä sinne kotiinsa.
 
Internetissä kaikki ovat kauniita (muutamat näköjään vahvojakin), rikkaita ja omalaatuisen näkymättömällä tavalla yhteisojensä jäseniä. He tuntevat enemmän nimimerkkejä, kuin nimiä. Nimimerkit elävät omaa elämäänsä, saavat persoonallisuutta ja kaipa ne lopulta kehittyvät persoonallisuuksiksi kantajansa sisälle. Kuinkahan lienee, kun se nimimerkki tuntuu mielekkäämmältä persoonalta, kuin nimimerkin aikoinaan luonut henkilö? Mennäänkö ulos oikeaan maailmaan, vai jäädäänkö fantasiaan?
 
Moni on valinnut sen fantasian.
 
Jos nyt haluaa oikeasti saada lauman takaisin muusikoiden yleisöksi, pitää siis oppia markkinoimaan mielikuvia. Pitää oppia vaikuttamaan median napamiehiin siten, että kertakäyttöviihde muuttuisi kestotuotteeksi muutenkin, kuin radio-Novan soittolistoilla (eikös ne vieläkin soita sitä 100-vuotiasta listaansa 90 kertaa päivässä?).
 
Pitääkö lisätä se mielipide-disclaimer tähän?

pönttö: Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".
 
Ei, hain yhdyssanaa työehtosopimus. Muusikoiden liitolla on kuulemma ollut myös sellainen.

Lennu: Ei, hain yhdyssanaa työehtosopimus. Muusikoiden liitolla on kuulemma ollut myös sellainen.
 
Minkähänlainen maailmanpalo siitä syntyisi, jos lausuisin etten usko kiintiötaksoihin taiteessa?

Lennu: En tiedä, minä uskon subventointiin.
 
Minkälainen uskonto se on? Itse olen Bokononisti.

pönttö: Minkälainen uskonto se on? Itse olen Bokononisti.
 
No hyvä tietenkin, kuten kaikki uskonnot.

pönttö: Voisin pohdiskella hetken internetin olemusta. ja toki ihmiskunnakin. Mainittu verkkohan kuuluu sen koplan keksintöjen sarjaan.
 
En ihan näin vähällä luovu syyttelemästä ihmiskuntaa laumaksi. Valitettavasti tämä ei edes johdu minun syrjäytymisestäni tai järkeni valon himmenemisestä ja jumaluusharhoista tietokoneen pimentämän aivon tähden. Sitäpaitsi en pidä itseäni lauman johtajana, joten se niistä suuruusharhoista. Sen minä jätän niille, jotka tykkäävät sellaisesta. Pidän itseäni kyllä ulkopuolisena. Ihmiskunnan elkeitä ihmetellessäni yhä enenevässä määrin sellaisena. En siedä varpailleni tallomista, enkä osaa kovin helposti luovuttaa.
 
Se minusta. Palaamme ihmiskuntaan.
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana koko ajan niinkuin kuoriämpäriä. Suurelle laumalle markkinoidaan toinen toistaan kummallisempia aatteita, trendejä ja suoranaisia hulluuksia ja lauma senkun huutaa "Jee". Johtaja vie ja lauma vikisee. Itse asiassa huutaa hurraata. Tuntee siis kuuluvansa siihen laumaan. Se on tärkeää laumaeläimelle. Kun katselee ihmiskunnan historiaa, kaikkia niitä hirveyksiä mihin ihan tolkuissaan olevat, tavalliset ihmiset ovat lähteneet seuratessaan karismaattisia johtajia, ei oikein osaa uskoa yksilön loistokkuuteen.
 
Laumaa viedään markkinoimalla. Markkinointi on itseasiassa pääosin suodatettua, harhaanjohtavaa, hurmoksellista propagandaa. Aivan samat metodit toimivat uskonnoissa ja politiikassa, kuin vaikkapa Crocs-töppösten kaupassa. Ihmisille luodaan mielikuvia kuulumisesta onnelliseen laumaan, joka käyttää x tuotetta. Miten laumakäytös siis liittyy musiikkiin?
 
Suurin osa laumasta ei opi luomaan itse musiikkia. Jos oppisi, maailma olisi täynnä säveltäjiä. Sen sijaan lauma ottaa vastaan muiden tarjoamasta musiikkitarjonnasta joko itselleen sopivinta tai sosiaalisesti hyväksyttyä musiikkia. Ala-asteikäisenä minussa olisi esimerkiksi ollut sen verran huoran vikaa, että olisin halunnut BCR-laumaan (tytöt olivat siellä, joten sinnehän se nuoren miehen mieli) kuulumisen kunniaksi skottiruuduilla koristeltuja ryysyjä, vaikka tosiasiassa olin niin Hurriganes, että pois alta. Onneksi opin hiukan omapäisemmäksi myöhemmin.
 
Samalla tavalla se musiikki menee suurelle osalle nytkin. Nova pajattaa sitä 10 vuotta vanhaa soittolistaansa ja suuri osa laumasta ei osaa hakea vaihtoehtoja. Jos oikeanlainen kampanja osuu laumaan, tanssimusiikki on kuumempi kuin iPhone ja Salkkarit yhdessä.
 
Internet, tai digitaalinen media ylipäätään, on helppo. Liiankin helppo itse asiassa. Nykyisin suuri osa viihteestä tulee jonkinlaista kaapelia pitkin ihmisen kotiin. Televisio, tietokone ja näiden yhdistelmä. Viihde on joko adrenaliinilla höystettyä actionia, tai tylsän turruttavaa mutta turvallista, kymmenien vuosien mittaista mammutti tv-sarjaa. Aikoinaan vakavana pidetty uutismedia - sanomalehti - on nykyisin kohuotsikoita tuksuista ja maailman katastrofeista. Elämä on ylipäätään joko elämää suurempien extreme-kokemusten metsästystä, tai aivot murhaavaa saippuaooppera-junttaa. Edellinen sekoittaa ihmisen lantun ja jälkimmäinen tekee idiootiksi. Kuitenkin ne tarjoavat jonkinlaisia tunteita.
 
Mielikuva lavatansseista ei oikein mahdu tähän kuvioon. Ei se karjalan kansallispukua kanniskeleva haitarinsoittaja ole oikein action elokuvan veroinen. Ja salkkareiden juonikuviot ovat monta kertaa hohdokkaampia, kuin tavan elämän. Sen, jossa pitää tuhlata päivänsä muutamien harvojen rikkaaksi tekemiseen työpanoiksellaan ja vähäisen vapaa-aikansa tekemällä samat harvat rikkaiksi kuluttamalla.
 
Se on oikeasti kätevä tapa lypsää ihmistä, tuo virtuaalisten palveluiden tarjoaminen suoraan kotiin. Maksimi voitto minimi sijoituksella. En usko maamme parikymppisissä olevan enä kovinkaan montaa ihmistä, joilla ei ole tiliä jonkinlaiseen online peliin esimerkiksi. Lähes jokainen on facebookissa tai vastaavassa. Ne ovat oikeasti jäämässä sinne kotiinsa.
 
Internetissä kaikki ovat kauniita (muutamat näköjään vahvojakin), rikkaita ja omalaatuisen näkymättömällä tavalla yhteisojensä jäseniä. He tuntevat enemmän nimimerkkejä, kuin nimiä. Nimimerkit elävät omaa elämäänsä, saavat persoonallisuutta ja kaipa ne lopulta kehittyvät persoonallisuuksiksi kantajansa sisälle. Kuinkahan lienee, kun se nimimerkki tuntuu mielekkäämmältä persoonalta, kuin nimimerkin aikoinaan luonut henkilö? Mennäänkö ulos oikeaan maailmaan, vai jäädäänkö fantasiaan?
 
Moni on valinnut sen fantasian.
 
Jos nyt haluaa oikeasti saada lauman takaisin muusikoiden yleisöksi, pitää siis oppia markkinoimaan mielikuvia. Pitää oppia vaikuttamaan median napamiehiin siten, että kertakäyttöviihde muuttuisi kestotuotteeksi muutenkin, kuin radio-Novan soittolistoilla (eikös ne vieläkin soita sitä 100-vuotiasta listaansa 90 kertaa päivässä?).
 
Pitääkö lisätä se mielipide-disclaimer tähän?
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana. Kuka vie Illuminaattiko vissiin? Ihminen on aina ollut laumaeläin. Laumaa on jo aikoja kutsuttu yhteisöksi ja yhteisöllä tahtoo olla omat sääntönsä. Jos ei pysty omaksumaan yhteisön sääntöjä, syrjäytyy, kuten ilmeisesti itse olet, ainakin jossain määrin tehnyt?
Käsittääkseni näet yhteisöllistymisen pahana? Mikä olisi parempi vaihtoehto?
Suuri osa laumasta ei osaa itse tehdä musiikkia, mutta valitettavasti luulee osaavansa esittää sitä. Mikäli karaokeen on uskomista.
Paljonkohan muuten oli viime kesänä laumaa muusikoiden yleisönä esim Tangomarkkinoilla, Provinssissa, Ruisrockissa ym live tilaisuuksissa.

Markkinavoimat ja informaatioähky mainittu. Millä tavoin ne indikoivat livemusiikin suosion alhoa?

Tankero: ...Jos ei pysty omaksumaan yhteisön sääntöjä, syrjäytyy, kuten ilmeisesti itse olet, ainakin jossain määrin tehnyt?
 
Että syrjäytynyt tällä kerralla? Sinä siis haluat jatkaa tällä linjalla, Tonkero hyvä? Kelpaa minulle.
 
Kirjoitustyylistäsi ja havaitsemistani melkoisista puutteista luetun ymmärtämisestä päättelen, että sinä olet sekä erittäin sivistymätön olento, että päästäsi terävä kuin partasuti. Sinulla on jo näiden syntymälahjojesi ansiosta huomattavasti suurempi todennäköisyys päätyä syrjäytyneeksi, kuin minulla.
 
Mitä tulee yhteisöllisyyteen, sinun porukallasi ei ole aavistustakaan sen tarkoituksesta. Tokihan kaltaisesi rinnuksilleen kuolaavat, kolme kertaa kansakoulun jokaisen luokan kahlanneet osaatte liittoutua ja yritätte kiskoa luokan lukutaitoiset tasollenne, eli onhan siinä sitä yhteisöllisyyttä. Minunkin kohdallani olet(te) onnistuneet saamalla mvedettyä minut tähän hedelmättömään kohteliaisuuksien vaihtoon mukaan. Tosin minun on vaikea alkaa vittuilemaan teille takaisin yhtä avuttomasti. Voisin kokeilla juoda itselleni jonkinlaisen massiivisen aivovaurion, niin ehkä kelpaisin yhteisösi täysivaltaiseksi jäseneksi?
 
Suosittelen jättämään psykologin hommat sellaisille, jotka eivät joudu käyttämään tarralenkkareita vielä aikuisellakin iällä, koska päässä olevat solmut ovat oikean elämän solmunteon tiellä.

Kaikkien keskustelupalstojen arkkisankari Wetoix Man on nähtävästi saanut tämän keskustelun vahvaan pinsettiotteeseen.
 
Josko se olis lukko sitten.