Tanssimusiikki ›

Kokeillaankos uudelleen ja tällä kerralla ilman minkäänlaisia viittauksia mielipiteidensä esittäjän henkilöön sen paremmin hyvässä, kuin pahassakaan? Katsotaan, josko tuo loppu lauma osaisi matkia meitä siinä.

Onko tuossa viittausta?

Täällähän on pölissyt ihan tuelta, miten ette oo aromaan siirtyneet...

manjaana: Täällähän on pölissyt ihan tuelta, miten ette oo aromaan siirtyneet...
 
Valaisehan ystävällisesti tulokasta aroman - johon tässä on viitattu jo useasti - luonteesta.

pönttö: Tassiravintoloiden kävi samalla tavalla, kuin firmojen jotka kävivät neuvostoliiton kanssa kauppaa.
 
Tähän haluaisin tarttua, tarkoitat varmaan tessiravintoloita?

Lennu: Tähän haluaisin tarttua, tarkoitat varmaan tessiravintoloita?
 
Todnäk tarkoittaa. Lienee kyse OMB:stä, joka ei ole sisäistänyt käsitteitä.

pönttö:
 
Tanssiravintoloiden kaatuminen laajassa mitassa on toki mutkikkaampi prosessi. Lisäksi muusikoiden töiden väheneminen muissakin, kuin tassipaikoissa on ollut aiheena.
 

 
Katsotaan, josko tuo loppu lauma osaisi matkia meitä siinä.
 
Eh?
 
Onko tassipaikasta saatava soittotulo tessin mukainen vai pitääkö kahvit ryystää mukista, etenkin jos tykkää imeä sokeripalan läpi? Entä jos tassipaikka kaatuu? Kuka maksaa viulut? Onko loppulauma yhdyssana? Keksi itse lisää hyviä kysymyksiä ja lue huominen jakso! ;)

Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".

Kieltämättä TES toisi pikantin säväyksen tähän(kin) keskusteluun. Mitään uutta sillä rintamalla?
 
Jätän taistelutantereen hetkeksi ja palaan myöhemmin laskemaan kaatuneet. Ne eivät tässä tapauksessa taida olla tanssiravintoloita ;)

pönttö: Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".
 
No, ehkä me se tiedettiinkin, sen vuoksi laitoin tuon hymiön loppuun. Kirjoitusvihreitä sattuu lähes kaikille. Ei se niin maatamullistavaa ole.

Voisin pohdiskella hetken internetin olemusta. ja toki ihmiskunnakin. Mainittu verkkohan kuuluu sen koplan keksintöjen sarjaan.
 
En ihan näin vähällä luovu syyttelemästä ihmiskuntaa laumaksi. Valitettavasti tämä ei edes johdu minun syrjäytymisestäni tai järkeni valon himmenemisestä ja jumaluusharhoista tietokoneen pimentämän aivon tähden. Sitäpaitsi en pidä itseäni lauman johtajana, joten se niistä suuruusharhoista. Sen minä jätän niille, jotka tykkäävät sellaisesta. Pidän itseäni kyllä ulkopuolisena. Ihmiskunnan elkeitä ihmetellessäni yhä enenevässä määrin sellaisena. En siedä varpailleni tallomista, enkä osaa kovin helposti luovuttaa.
 
Se minusta. Palaamme ihmiskuntaan.
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana koko ajan niinkuin kuoriämpäriä. Suurelle laumalle markkinoidaan toinen toistaan kummallisempia aatteita, trendejä ja suoranaisia hulluuksia ja lauma senkun huutaa "Jee". Johtaja vie ja lauma vikisee. Itse asiassa huutaa hurraata. Tuntee siis kuuluvansa siihen laumaan. Se on tärkeää laumaeläimelle. Kun katselee ihmiskunnan historiaa, kaikkia niitä hirveyksiä mihin ihan tolkuissaan olevat, tavalliset ihmiset ovat lähteneet seuratessaan karismaattisia johtajia, ei oikein osaa uskoa yksilön loistokkuuteen.
 
Laumaa viedään markkinoimalla. Markkinointi on itseasiassa pääosin suodatettua, harhaanjohtavaa, hurmoksellista propagandaa. Aivan samat metodit toimivat uskonnoissa ja politiikassa, kuin vaikkapa Crocs-töppösten kaupassa. Ihmisille luodaan mielikuvia kuulumisesta onnelliseen laumaan, joka käyttää x tuotetta. Miten laumakäytös siis liittyy musiikkiin?
 
Suurin osa laumasta ei opi luomaan itse musiikkia. Jos oppisi, maailma olisi täynnä säveltäjiä. Sen sijaan lauma ottaa vastaan muiden tarjoamasta musiikkitarjonnasta joko itselleen sopivinta tai sosiaalisesti hyväksyttyä musiikkia. Ala-asteikäisenä minussa olisi esimerkiksi ollut sen verran huoran vikaa, että olisin halunnut BCR-laumaan (tytöt olivat siellä, joten sinnehän se nuoren miehen mieli) kuulumisen kunniaksi skottiruuduilla koristeltuja ryysyjä, vaikka tosiasiassa olin niin Hurriganes, että pois alta. Onneksi opin hiukan omapäisemmäksi myöhemmin.
 
Samalla tavalla se musiikki menee suurelle osalle nytkin. Nova pajattaa sitä 10 vuotta vanhaa soittolistaansa ja suuri osa laumasta ei osaa hakea vaihtoehtoja. Jos oikeanlainen kampanja osuu laumaan, tanssimusiikki on kuumempi kuin iPhone ja Salkkarit yhdessä.
 
Internet, tai digitaalinen media ylipäätään, on helppo. Liiankin helppo itse asiassa. Nykyisin suuri osa viihteestä tulee jonkinlaista kaapelia pitkin ihmisen kotiin. Televisio, tietokone ja näiden yhdistelmä. Viihde on joko adrenaliinilla höystettyä actionia, tai tylsän turruttavaa mutta turvallista, kymmenien vuosien mittaista mammutti tv-sarjaa. Aikoinaan vakavana pidetty uutismedia - sanomalehti - on nykyisin kohuotsikoita tuksuista ja maailman katastrofeista. Elämä on ylipäätään joko elämää suurempien extreme-kokemusten metsästystä, tai aivot murhaavaa saippuaooppera-junttaa. Edellinen sekoittaa ihmisen lantun ja jälkimmäinen tekee idiootiksi. Kuitenkin ne tarjoavat jonkinlaisia tunteita.
 
Mielikuva lavatansseista ei oikein mahdu tähän kuvioon. Ei se karjalan kansallispukua kanniskeleva haitarinsoittaja ole oikein action elokuvan veroinen. Ja salkkareiden juonikuviot ovat monta kertaa hohdokkaampia, kuin tavan elämän. Sen, jossa pitää tuhlata päivänsä muutamien harvojen rikkaaksi tekemiseen työpanoiksellaan ja vähäisen vapaa-aikansa tekemällä samat harvat rikkaiksi kuluttamalla.
 
Se on oikeasti kätevä tapa lypsää ihmistä, tuo virtuaalisten palveluiden tarjoaminen suoraan kotiin. Maksimi voitto minimi sijoituksella. En usko maamme parikymppisissä olevan enä kovinkaan montaa ihmistä, joilla ei ole tiliä jonkinlaiseen online peliin esimerkiksi. Lähes jokainen on facebookissa tai vastaavassa. Ne ovat oikeasti jäämässä sinne kotiinsa.
 
Internetissä kaikki ovat kauniita (muutamat näköjään vahvojakin), rikkaita ja omalaatuisen näkymättömällä tavalla yhteisojensä jäseniä. He tuntevat enemmän nimimerkkejä, kuin nimiä. Nimimerkit elävät omaa elämäänsä, saavat persoonallisuutta ja kaipa ne lopulta kehittyvät persoonallisuuksiksi kantajansa sisälle. Kuinkahan lienee, kun se nimimerkki tuntuu mielekkäämmältä persoonalta, kuin nimimerkin aikoinaan luonut henkilö? Mennäänkö ulos oikeaan maailmaan, vai jäädäänkö fantasiaan?
 
Moni on valinnut sen fantasian.
 
Jos nyt haluaa oikeasti saada lauman takaisin muusikoiden yleisöksi, pitää siis oppia markkinoimaan mielikuvia. Pitää oppia vaikuttamaan median napamiehiin siten, että kertakäyttöviihde muuttuisi kestotuotteeksi muutenkin, kuin radio-Novan soittolistoilla (eikös ne vieläkin soita sitä 100-vuotiasta listaansa 90 kertaa päivässä?).
 
Pitääkö lisätä se mielipide-disclaimer tähän?

pönttö: Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".
 
Ei, hain yhdyssanaa työehtosopimus. Muusikoiden liitolla on kuulemma ollut myös sellainen.

Lennu: Ei, hain yhdyssanaa työehtosopimus. Muusikoiden liitolla on kuulemma ollut myös sellainen.
 
Minkähänlainen maailmanpalo siitä syntyisi, jos lausuisin etten usko kiintiötaksoihin taiteessa?

pönttö: Minkähänlainen maailmanpalo siitä syntyisi, jos lausuisin etten usko kiintiötaksoihin taiteessa?
 
En tiedä, minä uskon subventointiin.

Lennu: En tiedä, minä uskon subventointiin.
 
Minkälainen uskonto se on? Itse olen Bokononisti.

pönttö: Minkälainen uskonto se on? Itse olen Bokononisti.
 
No hyvä tietenkin, kuten kaikki uskonnot.

pönttö: Voisin pohdiskella hetken internetin olemusta. ja toki ihmiskunnakin. Mainittu verkkohan kuuluu sen koplan keksintöjen sarjaan.
 
En ihan näin vähällä luovu syyttelemästä ihmiskuntaa laumaksi. Valitettavasti tämä ei edes johdu minun syrjäytymisestäni tai järkeni valon himmenemisestä ja jumaluusharhoista tietokoneen pimentämän aivon tähden. Sitäpaitsi en pidä itseäni lauman johtajana, joten se niistä suuruusharhoista. Sen minä jätän niille, jotka tykkäävät sellaisesta. Pidän itseäni kyllä ulkopuolisena. Ihmiskunnan elkeitä ihmetellessäni yhä enenevässä määrin sellaisena. En siedä varpailleni tallomista, enkä osaa kovin helposti luovuttaa.
 
Se minusta. Palaamme ihmiskuntaan.
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana koko ajan niinkuin kuoriämpäriä. Suurelle laumalle markkinoidaan toinen toistaan kummallisempia aatteita, trendejä ja suoranaisia hulluuksia ja lauma senkun huutaa "Jee". Johtaja vie ja lauma vikisee. Itse asiassa huutaa hurraata. Tuntee siis kuuluvansa siihen laumaan. Se on tärkeää laumaeläimelle. Kun katselee ihmiskunnan historiaa, kaikkia niitä hirveyksiä mihin ihan tolkuissaan olevat, tavalliset ihmiset ovat lähteneet seuratessaan karismaattisia johtajia, ei oikein osaa uskoa yksilön loistokkuuteen.
 
Laumaa viedään markkinoimalla. Markkinointi on itseasiassa pääosin suodatettua, harhaanjohtavaa, hurmoksellista propagandaa. Aivan samat metodit toimivat uskonnoissa ja politiikassa, kuin vaikkapa Crocs-töppösten kaupassa. Ihmisille luodaan mielikuvia kuulumisesta onnelliseen laumaan, joka käyttää x tuotetta. Miten laumakäytös siis liittyy musiikkiin?
 
Suurin osa laumasta ei opi luomaan itse musiikkia. Jos oppisi, maailma olisi täynnä säveltäjiä. Sen sijaan lauma ottaa vastaan muiden tarjoamasta musiikkitarjonnasta joko itselleen sopivinta tai sosiaalisesti hyväksyttyä musiikkia. Ala-asteikäisenä minussa olisi esimerkiksi ollut sen verran huoran vikaa, että olisin halunnut BCR-laumaan (tytöt olivat siellä, joten sinnehän se nuoren miehen mieli) kuulumisen kunniaksi skottiruuduilla koristeltuja ryysyjä, vaikka tosiasiassa olin niin Hurriganes, että pois alta. Onneksi opin hiukan omapäisemmäksi myöhemmin.
 
Samalla tavalla se musiikki menee suurelle osalle nytkin. Nova pajattaa sitä 10 vuotta vanhaa soittolistaansa ja suuri osa laumasta ei osaa hakea vaihtoehtoja. Jos oikeanlainen kampanja osuu laumaan, tanssimusiikki on kuumempi kuin iPhone ja Salkkarit yhdessä.
 
Internet, tai digitaalinen media ylipäätään, on helppo. Liiankin helppo itse asiassa. Nykyisin suuri osa viihteestä tulee jonkinlaista kaapelia pitkin ihmisen kotiin. Televisio, tietokone ja näiden yhdistelmä. Viihde on joko adrenaliinilla höystettyä actionia, tai tylsän turruttavaa mutta turvallista, kymmenien vuosien mittaista mammutti tv-sarjaa. Aikoinaan vakavana pidetty uutismedia - sanomalehti - on nykyisin kohuotsikoita tuksuista ja maailman katastrofeista. Elämä on ylipäätään joko elämää suurempien extreme-kokemusten metsästystä, tai aivot murhaavaa saippuaooppera-junttaa. Edellinen sekoittaa ihmisen lantun ja jälkimmäinen tekee idiootiksi. Kuitenkin ne tarjoavat jonkinlaisia tunteita.
 
Mielikuva lavatansseista ei oikein mahdu tähän kuvioon. Ei se karjalan kansallispukua kanniskeleva haitarinsoittaja ole oikein action elokuvan veroinen. Ja salkkareiden juonikuviot ovat monta kertaa hohdokkaampia, kuin tavan elämän. Sen, jossa pitää tuhlata päivänsä muutamien harvojen rikkaaksi tekemiseen työpanoiksellaan ja vähäisen vapaa-aikansa tekemällä samat harvat rikkaiksi kuluttamalla.
 
Se on oikeasti kätevä tapa lypsää ihmistä, tuo virtuaalisten palveluiden tarjoaminen suoraan kotiin. Maksimi voitto minimi sijoituksella. En usko maamme parikymppisissä olevan enä kovinkaan montaa ihmistä, joilla ei ole tiliä jonkinlaiseen online peliin esimerkiksi. Lähes jokainen on facebookissa tai vastaavassa. Ne ovat oikeasti jäämässä sinne kotiinsa.
 
Internetissä kaikki ovat kauniita (muutamat näköjään vahvojakin), rikkaita ja omalaatuisen näkymättömällä tavalla yhteisojensä jäseniä. He tuntevat enemmän nimimerkkejä, kuin nimiä. Nimimerkit elävät omaa elämäänsä, saavat persoonallisuutta ja kaipa ne lopulta kehittyvät persoonallisuuksiksi kantajansa sisälle. Kuinkahan lienee, kun se nimimerkki tuntuu mielekkäämmältä persoonalta, kuin nimimerkin aikoinaan luonut henkilö? Mennäänkö ulos oikeaan maailmaan, vai jäädäänkö fantasiaan?
 
Moni on valinnut sen fantasian.
 
Jos nyt haluaa oikeasti saada lauman takaisin muusikoiden yleisöksi, pitää siis oppia markkinoimaan mielikuvia. Pitää oppia vaikuttamaan median napamiehiin siten, että kertakäyttöviihde muuttuisi kestotuotteeksi muutenkin, kuin radio-Novan soittolistoilla (eikös ne vieläkin soita sitä 100-vuotiasta listaansa 90 kertaa päivässä?).
 
Pitääkö lisätä se mielipide-disclaimer tähän?
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana. Kuka vie Illuminaattiko vissiin? Ihminen on aina ollut laumaeläin. Laumaa on jo aikoja kutsuttu yhteisöksi ja yhteisöllä tahtoo olla omat sääntönsä. Jos ei pysty omaksumaan yhteisön sääntöjä, syrjäytyy, kuten ilmeisesti itse olet, ainakin jossain määrin tehnyt?
Käsittääkseni näet yhteisöllistymisen pahana? Mikä olisi parempi vaihtoehto?
Suuri osa laumasta ei osaa itse tehdä musiikkia, mutta valitettavasti luulee osaavansa esittää sitä. Mikäli karaokeen on uskomista.
Paljonkohan muuten oli viime kesänä laumaa muusikoiden yleisönä esim Tangomarkkinoilla, Provinssissa, Ruisrockissa ym live tilaisuuksissa.

Markkinavoimat ja informaatioähky mainittu. Millä tavoin ne indikoivat livemusiikin suosion alhoa?

Tankero: ...Jos ei pysty omaksumaan yhteisön sääntöjä, syrjäytyy, kuten ilmeisesti itse olet, ainakin jossain määrin tehnyt?
 
Että syrjäytynyt tällä kerralla? Sinä siis haluat jatkaa tällä linjalla, Tonkero hyvä? Kelpaa minulle.
 
Kirjoitustyylistäsi ja havaitsemistani melkoisista puutteista luetun ymmärtämisestä päättelen, että sinä olet sekä erittäin sivistymätön olento, että päästäsi terävä kuin partasuti. Sinulla on jo näiden syntymälahjojesi ansiosta huomattavasti suurempi todennäköisyys päätyä syrjäytyneeksi, kuin minulla.
 
Mitä tulee yhteisöllisyyteen, sinun porukallasi ei ole aavistustakaan sen tarkoituksesta. Tokihan kaltaisesi rinnuksilleen kuolaavat, kolme kertaa kansakoulun jokaisen luokan kahlanneet osaatte liittoutua ja yritätte kiskoa luokan lukutaitoiset tasollenne, eli onhan siinä sitä yhteisöllisyyttä. Minunkin kohdallani olet(te) onnistuneet saamalla mvedettyä minut tähän hedelmättömään kohteliaisuuksien vaihtoon mukaan. Tosin minun on vaikea alkaa vittuilemaan teille takaisin yhtä avuttomasti. Voisin kokeilla juoda itselleni jonkinlaisen massiivisen aivovaurion, niin ehkä kelpaisin yhteisösi täysivaltaiseksi jäseneksi?
 
Suosittelen jättämään psykologin hommat sellaisille, jotka eivät joudu käyttämään tarralenkkareita vielä aikuisellakin iällä, koska päässä olevat solmut ovat oikean elämän solmunteon tiellä.

Kaikkien keskustelupalstojen arkkisankari Wetoix Man on nähtävästi saanut tämän keskustelun vahvaan pinsettiotteeseen.
 
Josko se olis lukko sitten.