Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hot brute: Rumpali on edelleenkin yli arvostettu elementti, lars oli varmaan ihan paska jo 80 luvulla mut ketään ei kiinnostanu se ja kundit möi satoja tuhansia levyjä ja mua ei kiinnosta nykypäivänäkään jos lars on paska koska muut elementit biisissä on tärkeämpiä. Nykyään varmaan rumpalit on parempia ku aikoinaan mut silti rumpali ei ole se tärkein juttu bändissä/biisissä.
 
Syötän nyt vähän peikkoa, mutta ei Lars 80-luvulla mikään onneton ollut.
 
Kukas biisin sitten pitää kasassa, jos rumpali ei ole tärkein?
 
E: Nyky-Metallicassa se on kylläkin Hetfield.

Bald Anus: Syötän nyt vähän peikkoa, mutta ei Lars 80-luvulla mikään onneton ollut.
 
Kukas biisin sitten pitää kasassa, jos rumpali ei ole tärkein?
 
E: Nyky-Metallicassa se on kylläkin Hetfield.
 
Tässä on pointtia. 80-luvulla Lars oli oikeastaan varsin hyvä hevirumpali, ainakin levyllä. Paha noista on tietty sanoa, että kuin monta eri pätkää on vaikka Dyers Evessä (jotkut sanoo, että aikas monta). Mutta vaikkas Garage Daysillä (re-re) se vetää pirun hyvin myös.
 
Anyhoo, ite näkisin niin, että jos ei rumpalilla pysy homma kasassa, siitä kärsii koko bändi. Ja kyllä tämä on nähtävissä nyky-Metallican keikoilla. Olivat Trujillo ja Hetfield kuinka tiukkoja soittajia tahansa, ei se auta kun Lars pitää tahtia. Bändin soitto - siellä yleisön hekuman taustalla - on jo vuosikaudet ollut tosi löysää.

http://www.youtube.com/watch?v=lmBOL6UnB38
Metallica - Disposable Heroes (HD) Drum Track Master Tracks (3/4)
 
kyllä se larssi jokseenkin taimissa pysyy.....

miguli: http://www.youtube.com/watch?v=lmBOL6UnB38
Metallica - Disposable Heroes (HD) Master Tracks (3/4)
 
kyllä se larssi jokseenkin taimissa pysyy.....
 
Onkos toi se levyn soundi? Heh, ohan muuten vammasen iso kaiku tossa vrt. mikään hyvä rumpusoundi. Vaan, eipä se taida levyllä kummempi olla.
 
Ei ihme kun ei potki ihan niin kovaa toi lätty. Tais olla Rick Rubin & Reign In Blood eka, joka keksi ton tosissaan kuivan soundin hevirumpuihin.

Ziggy Bubba: Onkos toi se levyn soundi? Heh, ohan muuten vammasen iso kaiku tossa vrt. mikään hyvä rumpusoundi. Vaan, eipä se taida levyllä kummempi olla.
 
Ei ihme kun ei potki ihan niin kovaa toi lätty. Tais olla Rick Rubin & Reign In Blood eka, joka keksi ton tosissaan kuivan soundin hevirumpuihin.
 
Hunajaa korville, kun vertaa DM:n soundiin.

Samoilla linjoilla siitä että Hetfield = 85% Metallicasta. Äijä on vaan aivan lyömätön oli sitten kysymys komppaamisesta, lavapreesensistä tai biisinteosta. Tai mistä vaan oikeastaan.
Toki Larsin hillitön asenne, intohimo ja energia on varmasti iso tekijä siinä että bändistä tuli se mikä se nyt on. Ei sitä voi väheksyä. Voi hyvinkin olla että Hetfield ei olisi koskaan päässyt samaan kemiaan jonkun toisen rumpalin kanssa. Hammetia en valitettavasti näe oikein minään tuossa ryhmässä. Hetfield vaan täyttää ilmatilan niin tehokkaasti. Kirk on minusta wahin päällä tanssiva perus taustakitaristi. Burtonissa oli jotakin tosi maagista.

miguli: http://www.youtube.com/watch?v=lmBOL6UnB38
Metallica - Disposable Heroes (HD) Master Tracks (3/4)
 
kyllä se larssi jokseenkin taimissa pysyy.....
 
Tässähän tuo lopun tuplabasarirypistys tulee selvästi päälleliimattuna. On kyllä helkkarin hieno biisi noin niinku muuten vain.

Toki Larsin hillitön asenne, intohimo ja energia on varmasti iso tekijä siinä että bändistä tuli se mikä se nyt on.
 
Väitän, että isoin tekijä oli kontaktit. Ja musta tuntuu että alkuaikoina suurin syy Metalllican hyvään lähtöön oli nimenomaan Ulrich, ei Hetfield. Ja mitä noihin 80-luvun Metallican levyihin, rumpujensoittoon ja Lombardon ylistämiseen tulee, ni esim. Master of Puppets on paremmin soitettu kuin South of Heaven.

Tässä pätkä Flemming Rasmussenin haastattelusta Larsin rumputyöskentelyn (One) osalta. Hauska tuo kirjekuoriheitto...
 
"Larss playing had to be extremely tight, and we did 20 to 30second segments with me punching in and out over 18 drum tracks. When we got a good bit, wed sit and listen to it a couple of times to make sure it was cool, and if, say, one hihat hit was a little late, Id chop out a tiny bit of tape with a razor to make it exactly right.
 
That was a long and tiring process, and whereas it would now take about half a day to complete one of those drum tracks, back then it took us a minimum of three to four days.
 
For each song I had a big envelope full of bits of twoinch tape that I had chopped out, and I remember joking to Lars that they should hold a competition for the fans, enabling them to win lost bits from his drum tracks... He didnt find that at all amusing.
 
However, for that time, what we ended up with was almost computeraccurate, even though it was just him playing.
 
As it happens, even though most people might think it was difficult, the easiest bit for Lars was the machinegun part. He was really good at that and it was all done in one take. I was totally impressed. I remember telling him, That was good! and when he said, Nah, lets do it again, I said, Fuck that! Come in and have a listen. His playing was amazing.
 
http://www.soundonsound.com/sos/may11/articles/classic-tracks-0511.htm

Mikä ihme se on jos piisit ei livenä oikein toimi Larsin takia kun Herra Bissonette soittaa esim. St. Angerilla?
Siinä on pienoinen ero tyyppien taidoissa.
Tuohan nyt ei ole mitään uutta että studiolevyllä soittaa joku muu.

poland: Mikä ihme se on jos piisit ei livenä oikein toimi Larsin takia kun Herra Bissonette soittaa esim. St. Angerilla?
 
http://robinbrown.co.uk/wp-content/ … ploads/2012/02/double-facepalm1.jpg

markku jokela: Ja mitä noihin 80-luvun Metallican levyihin, rumpujensoittoon ja Lombardon ylistämiseen tulee, ni esim. Master of Puppets on paremmin soitettu kuin South of Heaven.
 
*Köh, köh*. Nyt kyllä tulee aika paksua settiä. Saisinko pientä tarkennusta, mihin väitteesi perustuu?
 
Toki Ulrich hoitaa tonttinsa ihan mallikkaasti Metallican 80-luvun levytyksillä. Jos nyt kuitenkin heitetään pientä ajatusleikkiä kehiin, ja koitetaan istuttaa herraa hetkeksi iskemään tahtia South of Heaven -levyn riffittelyiden taustalle, niin teorialtasi tuntuisi kuluvan hieman pohjaa pois. Toki homma ei varmaan toimisi toisinkaan päin. Joku Ghosts of War nyt ei vain voisi kuulostaa hyvältä Larsin käsittelyssä. Kyseinen biisi ja esim. Silent Scream vaativat tiettyä apinanraivoa, jota Larsin soitosta ei ole oikeastaan koskaan löytynyt. Ei sillä, eipä Metallican musiikki suoranaisesti olekaan vertailukelpoista Slayerin tuotannon kanssa.
 
Täytynee myöntää itsekin sen verran, että tässä nimenomaisessa kysymyksessä on hieman oma lehmä ojassa. Mielestäni South of Heaven -levy nimikkobiisinsä HYRÄILTÄVÄÄ rumpujuttua myöten sisältää varmaan tyylitajuisimpia juttuja, mitä olen millään metallilevytyksellä konsanaan kuullut.

*Köh, köh*. Nyt kyllä tulee aika paksua settiä. Saisinko pientä tarkennusta, mihin väitteesi perustuu?_ _ Toki Ulrich hoitaa tonttinsa ihan mallikkaasti Metallican 80-luvun levytyksillä. Jos nyt kuitenkin heitetään pientä ajatusleikkiä kehiin, ja koitetaan istuttaa herraa hetkeksi iskemään tahtia South of Heaven -levyn riffittelyiden taustalle, niin teorialtasi tuntuisi kuluvan hieman pohjaa pois. Toki homma ei varmaan toimisi toisinkaan päin. Joku Ghosts of War nyt ei vain voisi kuulostaa hyvältä Larsin käsittelyssä. Kyseinen biisi ja esim. Silent Scream vaativat tiettyä apinanraivoa, jota Larsin soitosta ei ole oikeastaan koskaan löytynyt. Ei sillä, eipä Metallican musiikki suoranaisesti olekaan vertailukelpoista Slayerin tuotannon kanssa. _ Täytynee myöntää itsekin sen verran, että tässä nimenomaisessa kysymyksessä on hieman oma lehmä ojassa. Mielestäni South of Heaven -levy nimikkobiisinsä HYRÄILTÄVÄÄ rumpujuttua myöten sisältää varmaan tyylitajuisimpia juttuja, mitä olen millään metallilevytyksellä konsanaan kuullut.
 
Öö.... en missään vaiheessa väittänyt, että Ulrich soittaisi South of Heavenin koska tahansa paremmin. Sanoin että Puppets on tiukemmin soitettu eli soitto kulkee paremmin ja vähemmän virheitä. Kuuntele ite, huomaat kyllä jos rumpujen soittoa ymmärrät.

zeta: *Köh, köh*. Nyt kyllä tulee aika paksua settiä. Saisinko pientä tarkennusta, mihin väitteesi perustuu?
 
Toki Ulrich hoitaa tonttinsa ihan mallikkaasti Metallican 80-luvun levytyksillä. Jos nyt kuitenkin heitetään pientä ajatusleikkiä kehiin, ja koitetaan istuttaa herraa hetkeksi iskemään tahtia South of Heaven -levyn riffittelyiden taustalle, niin teorialtasi tuntuisi kuluvan hieman pohjaa pois. Toki homma ei varmaan toimisi toisinkaan päin. Joku Ghosts of War nyt ei vain voisi kuulostaa hyvältä Larsin käsittelyssä. Kyseinen biisi ja esim. Silent Scream vaativat tiettyä apinanraivoa, jota Larsin soitosta ei ole oikeastaan koskaan löytynyt. Ei sillä, eipä Metallican musiikki suoranaisesti olekaan vertailukelpoista Slayerin tuotannon kanssa.
 
Täytynee myöntää itsekin sen verran, että tässä nimenomaisessa kysymyksessä on hieman oma lehmä ojassa. Mielestäni South of Heaven -levy nimikkobiisinsä HYRÄILTÄVÄÄ rumpujuttua myöten sisältää varmaan tyylitajuisimpia juttuja, mitä olen millään metallilevytyksellä konsanaan kuullut.
 
Slayer ja tyylitaju? köh.. eih, Slayer on Slayer, metallin punk bändi joka aina vetäny vähän sinne päin apinan raivolla, kaikki kunnia heille mutta ei tuota kyllä kovin tyylitajuiseksi voi kutsua :)

markku jokela: Öö.... en missään vaiheessa väittänyt, että Ulrich soittaisi South of Heavenin koska tahansa paremmin. Sanoin että Puppets on tiukemmin soitettu eli soitto kulkee paremmin ja vähemmän virheitä. Kuuntele ite, huomaat kyllä jos rumpujen soittoa ymmärrät.
 
Noniin jässikät. Nyt puhut(te) paskaa.
Master Of Puppets soitetaan just sillä tavalla niinkuin se levyllä soitetaan koska Metallican pojat ovat tehneet biisit, niitä ei kukaan voi soittaa paremmin koska silloin kyseessä on "eribiisit".
 
Ulrich ei pysty soittamaan South Of Heavenia paremmin koska jos se soittaa sen eritavalla kuin Slayerin heput niin kyseessä ei ole samat biisit mitä biisin tekijät ovat tehneet.
 
Ymmärrättättekö mitä tarkoitan?

phiit: Slayer ja tyylitaju? köh.. eih, Slayer on Slayer, metallin punk bändi joka aina vetäny vähän sinne päin apinan raivolla, kaikki kunnia heille mutta ei tuota kyllä kovin tyylitajuiseksi voi kutsua :)
 
No tästä kyllä itse hyvin eri mieltä, mielestäni joissain Slayerin biiseissä (etenkin keskustelun aiheena olleissa Lombardon rumpujutuissa) on helvetistikin tyylitajua.
 
Toki jos nyt tuosta poimii sen ilmeisen oletusjutun/lähestymistavan, että punkbändillä ei voi olla tyylitajua, niin silloin voi jo todeta oman lähestymistapani käsitteeseen "tyylitaju" olevan niin erilainen, ettei kannata kinata. :)

Slayer ei ole punk bändi.
 
Punk bändejä ovat mm. The Who, Ramones, Sleepy Sleepers, Terveet Kädet ja Bad Religion.
 
Slayer on jotain muuta kuin punkkia.

Hot brute: Slayer ei ole punk bändi.
 
Punk bändejä ovat mm. The Who, Ramones, Sleepy Sleepers, Terveet Kädet ja Bad Religion.
 
Slayer on jotain muuta kuin punkkia.
 
Sleepy Sleepers punkkia...? The Who punkkia...? Ramones, TK ja Bad Religion hyväksytään

markku jokela: Öö.... en missään vaiheessa väittänyt, että Ulrich soittaisi South of Heavenin koska tahansa paremmin. Sanoin että Puppets on tiukemmin soitettu eli soitto kulkee paremmin ja vähemmän virheitä. Kuuntele ite, huomaat kyllä jos rumpujen soittoa ymmärrät.
 
Tarkennus vastaanotettu, vaikka näkemykseni poikkeaakin katsantokannastasi nimenomaan mitä soiton tiukkuuteen tulee. Oma pointtini oli lähinnä tuoda esille, että molemmilla rumpaleilla lienee paikkansa omissa bändeissään, ei sinänsä pultata sanoja suoraan suuhusi.
 
phiit: Slayer ja tyylitaju? köh.. eih, Slayer on Slayer, metallin punk bändi joka aina vetäny vähän sinne päin apinan raivolla, kaikki kunnia heille mutta ei tuota kyllä kovin tyylitajuiseksi voi kutsua :)
 
Ilmeisesti sanalla tyylitaju on tosiaan hieman erilainen kaiku teikäläisen korvissa. Mulle ilmaisu meinaa rumpujen soiton osalta sekä rytmiikan hallitsemista että myös kykyä käyttää toimivia tehokeinoja oikeissa kohdissa, ja tässä Lombardolla on mielestäni aika lyömätön. Viimeistään South of Heaven -levyn pitäisi todistaa, ettei kaverin repertuaari ulotu ainoastaan Angel of Death -tyyppisiin sata lasissa -vyörytyksiin vaan homma toimii matalammallakin sykkeellä ja vielä groovaavasti.