Yleistä keskustelua musiikista ›

jazzmies: Itse olen humanisti ja tiedemies, musiikkitieteilijä. Prosessi, minkä humanistisen tieteen opiskelija käy opintojensa aikana, tekee tutkijakoulutettavasta eettisesti valveutuneemman, humaanimman ja ihmisystävällisemmän persoonan, mikä on koko humanismin ydin. Kaikki humanistit eivät luonnollisesti pysty tekemään laadukasta tutkimusta, mutta he kasvavat prosessissa ihmisenä taatusti seuraavalle tasolle. Luonnollisesti se ei itsessään vielä työllistä tai tuota tulosta ympäröivälle yhteisölleen. Mutta mitä esim. musiikkitieteilijöin tulee, niin kaikki vuosikurssiltani tai vuotta nuoremmalta ovat työllistyneet täysipäiväisiin ja -päisiin musiikkialan hommiin.
 
Ensinnäkään en ole samaa mieltä ja toisekseen jos tieteen tarkoituksena on tehdä tieteentekijästä parempi ihminen, niin eikö se jo saman tien kaiva oman hautansa? Silloin se on jo uskontoa eikä tiedettä, kuten mainitsin. Jos siihen kukkuun ja täyteen hölynpölyyn mitä valistusfilosofit ja heidän henkiset seuraajansa syöttävät uskoo, muuttuu omasta mielestään paremmaksi ihmiseksi - tai sitten ei.
 
Humanismi on täynnä henkisiä stalinisteja, ilmiö jolle en ole vielä keksinyt parempaa kattotermiä kuin ideologismi. Paasaajia joille mielenmuokkaus on aivan yhtä tärkeää kuin itse asia mitä kuuluisi opettaa. Tämä on ymmärrettävää sikäli että HUMANISTEISTA KOULUTETAAN INTELLEKTUELLEJA tähän yhteiskuntaan. Traagista on, että juuri intellektuelleiksi koulutetut sellaisiksi kaikista huonoiten sopivat, koska he ovat - ei enempää eikä vähempää - kuin määrätietoisen aivopesun uhreja. Jos siis puolustat tällaista toimintaa, on järkevä olettaa että myös sinä olet aivopesun uhri.
 
Ajatuksen vapaudesta tässä ei ole enää jälkeäkään eikä ole koskaan ollutkaan. Pidän sinänsä kielteisenä ilmiönä, jos humanistit työllistyvät alansa hommiin, koska ainakaan silloin mikään ei voi parantua! Asia ei ole pelkästään heistä kiinni mutta he ovat se harmaa ylimystö joka ylläpitää suvaitsemattomutta, ajatusten vankileiriä, poliittista ahdasmielisyyttä ja henkistä vammautuneisuutta tässä yhteiskunnassa. He ovat poliittisesti korrekteja, umpihippejä, toivottomia hämyjä. Prosessin luonnollinen päätepiste on tietoteoreettinen relativismi, jota muutamat yrittävät muodon vuoksi vähän vastustaa mutta eivät saa mitään aikaan eivätkä todellisuudessa kykene siihen edes oman työnsä kohdalla.
 
Mikä nimi tälle uskonnolle pitäisi antaa; olkoon liberaalihumanismi sitten. Tässäkin uskossa on eri kuppikuntia, kaikissa on. Liberaalihumanismin ohella johonkin muuhun uskovat humanistit ovat epärehellisiä mutta omapa on asiansa, eikä epärehellisyys olekaan yhtä suuri yhteiskunnallinen ongelma kuin rehellinen humanismi.
 
Humanistisilla tieteillä ja yhteiskuntatieteillä on siis myös yhteiskunnallisesti tuhoisa merkitys, ne eivät ainoastaan tuota merkityksetöntä hölynpölyä.
 
Entäs se paremmaksi l. eettisesti valveutuneemmaksi muuttuminen sitten? Koko ikäni akateemisissa piireissä eläneenä sanoisin, että se on vettä hanhen selkään. Akateemisten piirien juoruilun ja juonittelun määrä vastaa minkä tahansa ummehtuneen, sisäsiittoisen ja HENKISESTI TOIVOTTOMAN yhteisön juoruilun ja juonittelun määrää. Olen tullut tulokseen, että akatemiassa esiintyvät aidosti hyvät ihmiset ovat sitä akateemisuudestaan riippumatta. Hekin joutuvat sietämään maailman kuppaisinta yhteisöä.
 
Käytännön esimerkkinä vielä lisäisin, että nämä "eettisesti valveutuneet" henkilöt ovat lähimenneisyydessä syyllistyneet koko joukkoon tutkimustulosten väärentämisiä poliittiseen tarkoitukseen. Jos ja kun tämä poliittinen tarkoitus on olennainen osa humanismin kasvatustehtävää, tässä ilmenee toiminnan todellinen arvojärjestys: mielenmuokkaus ensin ja totuudet sitten. Epäilen, onko totuus edes toisella sijalla heidän arvojärjestyksessään, taitaapi jäädä jäännöspisteille.
 
Entä sitten tieteellinen tutkimus jonka lähtökohdat on jo valittu poliittisesti ts. vääristelevästi? Sitä on pilvin pimein, eikä sitä voi erottaa tavanomaisesta tutkimuksesta mitenkään. Koko ala on lähtökohtaisesti sitoutunut mielenmuokkaukseen, aivopesuun.
 
On surullista että myös muutamat luonnontieteilijät ovat omaksuneet humanismin elämänasenteekseen. Tästä kertoo muun muassa, että geologien tietämystä ei hevin kelpuuteta ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun. Keitä tämä koskee Suomessa, ottakoon kukin itse selvää, en eksplikoi.
 
Humanismi ja humanistiset tieteet ovat siis sisimmältä olemukseltaan terroria, jonka tarkoituksena on johtaa johdonmukaisesti harhaan, eksyttää, sumuttaa, pönkittää mitä tahansa järjestelmää joka on riittävän kieroutunut miellyttääkseen kieroutunutta humanistia.