Yleistä keskustelua musiikista ›

Linnunlaulupuu: Näin mä vähän ajattelinkin. Mitä sellasta nykymusiikki on sitten tehny rokille, että nää rokkisotilaat on päättäneet nyt ampuu kovilla? Yrittänyt tappaa?
 
Nykymusa on vanhaa rokkia suositumpaa tällä hetkellä ja sehän on aivan kauheaa! Nykymusa on toki kaikin tavoin huonompaa kuin vanha rock ja vanhan rockin puolustajat haluavat että ihmiset kuuntelisivat jatkuvasti heidän mielestään hyvää musiikkia ja että radiokanavat soittaisivat jatkuvasti Elvistä, Beatlesia, Rollareita, Led Zeppeliniä ja Gunnareita. Tällöin maailma ja kulttuuri pelastuisi rappiolta.
 
Kaiken taustalla on siis ajatus siitä että "juuri minä tiedän mikä on hyvää musaa ja muut on väärässä!".

TheMusiikkmies: No kyllähän se on ikävää rokkarin kannalta, kun ei oman tyyppistä musiikkia josta tykkää tule enää mistään ellei kuuntele vanhoja julkaisuja, --.
 
Mikä siinä loppujen lopuksi on niin ikävää? Vaikkei uusi musiikki kolahtaisikaan, maailmassa on varmasti yllin kyllin vanhaa rockia, jota ei ole tullut vielä kuunneltua. Jos viitseliäisyys ei riitä ko. bändien etsimiseen, vanhoista klassikkolevyistä pusketaan jatkuvalla syötöllä ulos uusintajulkaisuja, joilta useimmiten löytyy paljon uutta kuultavaa/nähtävää. Tuoretta kuunneltavaa löytyy, jos vain sitä viitsii etsiä.
 
Elävän musiikinkaan suhteen tuskin tulee ongelmia, sillä vanhan liiton bändit/artistit keikkailevat yhä sangen ahkerasti. Pelkkään "säilykemusiikkiin" ei siis tarvitse tyytyä.
 
Number 9: Juuri näin. Ei voi radiotakaan kuunnella.
 
Näin mp3 aikana on sangen epätodennäköistä, että kenenkään tarvitsisi altistua itselleen epämieluisalle musiikille liki missään tilanteessa. Äänitevalikoiman ja äänitteiden paremman saatavuuden vuoksi mieluisaa musiikkia voi löytää muutenkin kuin kolmen kotimaisen musiikkilehden tai radion avulla, joten radion musiikkitarjonta tuskin on maailmanloppu. Epämieluisien radiokanavien kuuntelua voi toki suositella henkilölle, jolla on vahvoja taipumuksia joko kiintiövalittamiseen tai masokismiin.
 
* * *
 
Jos uusi rock tympii, suosikkiartistien levyt ovat ulkomuistissa, ja jääräpäisesti kieltäydytään kuuntelemasta muuta kuin rock-musiikkia, niin tässä ensiapua pahimpaan maailmantuskaan:
 
Nuggets-sarja lienee liki kaikille tuttu, mutta kokoelmilta löytynee silti yhtä ja toista kiinnostavaa ja uutta kuunneltavaa
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Nuggets_%28series%29
 
Mikäli Nuggets on liian valtavirtaa, niin englantilaisen "Psychic Circle"-lafkan katalogista löytyy mittava määrä 60- ja 70- lukujen garagea, psykedeliaa, beatia, progea yms. Oheisessa linkistä esimakua ko. lafkan julkaisuista
 
http://www.cduniverse.com/search/xx … bel/Psychic+Circle/a/Psychic+Circle
 
"Psychic Circlen" tavoin myös "Past & Present" on erikoistunut 60- ja 70-luvun rock-musiikin unohdettuihin helmiin. Näiltä kokoelmilta tuskin löytyy kovin monia entuudestaan tuttuja bändejä.
 
http://www.cduniverse.com/sresult.a … amp;HT_Search_Info=Past+%26+Present
 
Noilla luulisi pääsevän jo alkuun.

Jussiman: Kaiken taustalla on siis ajatus siitä että "juuri minä tiedän mikä on hyvää musaa ja muut on väärässä!".
 
Niin, tai sellainen ajatus että "tästä teidän pitäisi typerykset ottaa mallia!"
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10977533#p10977533
 
Eiku.

Musiikki toimii vain taustameluna, sitä kuulee jokapaikassa taustahälynä.
 
Musiikin kuunteluun pitää keskittyä.
 
No, eipä liittynyt tää taas mitenkään mihinkään.
 
Ja pitkä matka autossa jonka CD-soitin on rikki vituttaa, jos ei ole hyvää radiokanavaa.

Itchy: Niin, tai sellainen ajatus että "tästä teidän pitäisi typerykset ottaa mallia!"
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10977533#p10977533
 
Eiku.
 
Ei se kyllä tollanen ajatus ole ollenkaan.

Number 9: Musiikki toimii vain taustameluna, sitä kuulee jokapaikassa taustahälynä.
 
Musiikin kuunteluun pitää keskittyä.
 
Niin. Se, että rockin alkuaikoina laitettiin kahvilan jukeboksista Bill Haleytä tai muuta pauhaamaan taustalle, oli ihan eri juttu ku nykyään.
 
Ja pitkä matka autossa jonka CD-soitin on rikki vituttaa, jos ei ole hyvää radiokanavaa.
 
Nå tämä on aukottoman totta. Jos Bassoradio ei kuulu, niin matka on ankea.

Itchy: Niin, tai sellainen ajatus että "tästä teidän pitäisi typerykset ottaa mallia!"
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10977533#p10977533
 
Eiku.
 
Vanhemmilta artisteilta voi toki ottaa oppia joissakin asioissa. Historia on ihan hyvä tuntea musiikissakin.

Jussiman: Vanhemmilta artisteilta voi toki ottaa oppia joissakin asioissa. Historia on ihan hyvä tuntea musiikissakin.
 
Onhan länsimainen 12 säveleen jakautuva oktaavi melkoisen vanha juttu.
 
Miksei vois ottaa mallia itämaisista musalajeista, joissa oktaavi jakautuu useampaan säveleen? Tai Afrikasta inspistä eri rytmeihin nelijakoisen back-beatin sijaan.

velipesonen: Kulttuurisidonnaisuuden tutkiminen kulttuurisidonnaisin menetelmin tuottaa mielivaltaisia lopputuloksia, täysin mitä tahansa tai mitä halutaan. Itse tutkittavan ilmiön ei tarvitse olla oikeasti kulttuurisidonnainen, kunhan sitä sellaiseksi luullaan. Silloin ei oikeastaan tutkita enää YHTÄÄN MITÄÄN. Epäilen, että näin tehdään juuri siksi että menetelmien kehnous todellisuudessa tiedostetaan, ja halutaan saada tutkimustuloksen muodossa esiintyvää tuubaa jolla yleisöä voi johtaa harhaan.
 
Itse olen humanisti ja tiedemies, musiikkitieteilijä. Prosessi, minkä humanistisen tieteen opiskelija käy opintojensa aikana, tekee tutkijakoulutettavasta eettisesti valveutuneemman, humaanimman ja ihmisystävällisemmän persoonan, mikä on koko humanismin ydin. Kaikki humanistit eivät luonnollisesti pysty tekemään laadukasta tutkimusta, mutta he kasvavat prosessissa ihmisenä taatusti seuraavalle tasolle. Luonnollisesti se ei itsessään vielä työllistä tai tuota tulosta ympäröivälle yhteisölleen. Mutta mitä esim. musiikkitieteilijöin tulee, niin kaikki vuosikurssiltani tai vuotta nuoremmalta ovat työllistyneet täysipäiväisiin ja -päisiin musiikkialan hommiin.

P.P.King: Nuggets-sarja lienee liki kaikille tuttu, mutta kokoelmilta löytynee silti yhtä ja toista kiinnostavaa ja uutta kuunneltavaa
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Nuggets_%28series%29
 
Tähän vaihtoehtona on myös sen sukulais-sarja Pebbleskin:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Essential_Pebbles_series

Jussiman: Vanhemmilta artisteilta voi toki ottaa oppia joissakin asioissa. Historia on ihan hyvä tuntea musiikissakin.
 
Totta. Historian tunteminen on avain nykyhetken ymmärtämiseen. Unohtuu monilta meistä nuorista valitettavan usein.

Number 9: Totta. Historian tunteminen on avain nykyhetken ymmärtämiseen. Unohtuu monilta meistä nuorista valitettavan usein.
 
Se, että tuntee historian, ei tarkoita että sitä pitää kopioida ja tehdä asiat niin kuin ennenkin.

Funkonaut: Onhan länsimainen 12 säveleen jakautuva oktaavi melkoisen vanha juttu.
 
Miksei vois ottaa mallia itämaisista musalajeista, joissa oktaavi jakautuu useampaan säveleen? Tai Afrikasta inspistä eri rytmeihin nelijakoisen back-beatin sijaan.
 
Miksei voisi? Voisi olla jopa ihan mielenkiintoista, tosin en usko että saavuttaisi suosiota kun ihmiset eivät ole moiseen tottuneet.
 
Nelijakoinen back-beat on järkyttävän tehokas.
 
"It's got a backbeat you cant lose it"

Number 9: Totta. Historian tunteminen on avain nykyhetken ymmärtämiseen. Unohtuu monilta meistä nuorista valitettavan usein.
 
Mutta vaikutteiden ottamisessa ja historian muistelemisessa mennään monesti liian pitkälle ja aletaan vaan matkia ja plagioida. Esimerkkinä vaikka 2000-luvun glamrock-bändit. Kyllä juu tuli selväksi että esikuvina oli Gunnarit ja Hanoi Rocks!

Funkonaut: Se, että tuntee historian, ei tarkoita että sitä pitää kopioida ja tehdä asiat niin kuin ennenkin.
 
Ei niin. Kuka niin on väittänyt?
 
Eikö rock ole kuollut jos se ei tuota mitään uutta?

Jussiman: Mutta vaikutteiden ottamisessa ja historian muistelemisessa mennään monesti liian pitkälle ja aletaan vaan matkia ja plagioida. Esimerkkinä vaikka 2000-luvun glamrock-bändit. Kyllä juu tuli selväksi että esikuvina oli Gunnarit ja Hanoi Rocks!
 
Naulan kantaan. Jos bändissä on viis jannua, jotka kaikki tykitti pentuna Gunnareita, niin totta kai lopputuloskin kuulostaa siltä. Tai ainakin sen kopiolta.
 
Ennen wanhaan ku bändin muusikoilla oli vaihtelevampaa musiikkitaustaa, niin lopputuloskin kuulosti joltakin uudelta kahden markan pastissien sijaan. Vaikka ennenkin oli huonoja, ja nykyään mainioita orkestereja.

Jussiman: Mutta vaikutteiden ottamisessa ja historian muistelemisessa mennään monesti liian pitkälle ja aletaan vaan matkia ja plagioida. Esimerkkinä vaikka 2000-luvun glamrock-bändit. Kyllä juu tuli selväksi että esikuvina oli Gunnarit ja Hanoi Rocks!
 
Eikö tämä ole merkki rockin kuolemasta, jos ei ole mitään uutta annettavaa?

Number 9: Totta. Historian tunteminen on avain nykyhetken ymmärtämiseen. Unohtuu monilta meistä nuorista valitettavan usein.
 
Mulle oli joskus nasuna seisauttava tilanne kuulla The Winstonsia kaiken sen chopatun amen-breaksin suurkulutuksen aallonharjalla. Tai sillon, kun luukutettiin NWA:ta mäkkärin pihalla, ei tiedetykään Funky Drummereista vielä. Sämpläyskulttuurin ansiosta helvetin moni oppi - ja oppii vieläkin - löytämään aivan upeaa uutta (vanhaa) musiikkia (ei juurikaan rokkia, tosin).

Number 9: Eikö tämä ole merkki rockin kuolemasta, jos ei ole mitään uutta annettavaa?
 
Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munaa, ja uutta ei voi tehdä nojaten vain vanhoihin kliseisiin. Uutta annettavaa olisi rock-musiikkiin(kin) vaikka ja kuinka, mutta ei kelpaa jengille ei.