 TheMusiikkmies
15.10.2012 22:09:10 | |
|---|
Bongowing: Airbourne on kait kuitenkin aika puhdasta retroilua? Jos (vain) sellasesta pitää niin ei ihme, jos ei "nykyrokki" miellytä.
No nykyaikaisia rock henkisiä bändi ehdotuksia otan kyllä mielelläni vastaan :)
Oikeastaan en kyllä ikinä ole hirveänä pitänyt smmoisesta "puhtaasta" vanhanajan rokista kuten Beatles, Rolling Stones tai Who, vaikka kyllä niitäkin kuuntelee. Enemmän iskee hard rock bändit kuten Motley Crue, Deff Leppard, Whitesnake, GNR, AC/DC ynm. Niitä jaksaa kyllä kuunnella vuodesta toiseen. Elämä on kuin vessapaperi, joskus pyyhkii hyvin joskus taas ei. |
 kotoilija
15.10.2012 22:16:12 (muokattu 15.10.2012 22:17:35) | |
|---|
TheMusiikkmies:
Oikeastaan en kyllä ikinä ole hirveänä pitänyt smmoisesta "puhtaasta" vanhanajan rokista kuten Beatles, Rolling Stones tai Who, vaikka kyllä niitäkin kuuntelee.
Vähän offtopic, mutta jostain syystä en ole oppinut pitämään Beatlesiä brittirockbändinä tai edes rockbändinä. Ehkä se johtuu heidän merkityksestään pop/rock-musiikille tai vain tuotannon monipuolisuudesta, mutta en vain miellä Beatlesiä samanlaiseksi rockbändiksi kuin Rollarit tai Who. Minulle Beatles on vain Beatles. Ehkä se johtuu myös siitä että Beatles lopetti live-esiintymiset v. -66 eikä sen jälkeen enään aloittanut kiertämistä uudelleen vaan keskittyi levyttämiseen. "It's good to dream." |
Number 9
15.10.2012 22:25:13 | |
|---|
Cool-guitarist: Vähän offtopic, mutta jostain syystä en ole oppinut pitämään Beatlesiä brittirockbändinä tai edes rockbändinä. Ehkä se johtuu heidän merkityksestään pop/rock-musiikille tai vain tuotannon monipuolisuudesta, mutta en vain miellä Beatlesiä samanlaiseksi rockbändiksi kuin Rollarit tai Who. Minulle Beatles on vain Beatles. Ehkä se johtuu myös siitä että Beatles lopetti live-esiintymiset v. -66 eikä sen jälkeen enään aloittanut kiertämistä uudelleen vaan keskittyi levyttämiseen.
Biitlesin määrittely on kyllä hankalaaa, mutta kyllä ekat levyt ihan rokista menevät, ja
Long Tall Sally-EP käy melkein oppikirjaesimerkistä kuinka rock n rollia soitetaan.
Kyllä minulle Biitles on rockbändi, mutta olenkin viime aikoina alkanut pitämään bändin vanhemmasta kamasta melkein enemmän kuin psykedeliasta, samalla olen muutenkin vanhaan 50-luvun rockiin tutustunut.
Ainoa joka ei iske on Elvis, en tiedä miksi.
Off-Topicin lopuksi totean että sull on loistavaa musiikkimaku. Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
Bongowing
15.10.2012 22:28:47 | |
|---|
TheMusiikkmies: No nykyaikaisia rock henkisiä bändi ehdotuksia otan kyllä mielelläni vastaan :)
Siinähän sulla on internetti käytössä ja tältäkin foorumilta löytyy asialle vihkitty ketju. But where the heck is magenta? |
 sellisti
15.10.2012 22:29:56 | |
|---|
TheMusiikkmies: Oikeastaan en kyllä ikinä ole hirveänä pitänyt smmoisesta "puhtaasta" vanhanajan rokista kuten Beatles, Rolling Stones tai Who, vaikka kyllä niitäkin kuuntelee. Enemmän iskee hard rock bändit kuten Motley Crue, Deff Leppard, Whitesnake, GNR, AC/DC ynm. Niitä jaksaa kyllä kuunnella vuodesta toiseen.
Mulla tismalleen sama. Tiedostan vallan hyvin, että Airbourne on 30 v. ajastaan jäljessä, mutta se tyyli vaan iskee. Nykyrock ei iske, en tiedä mikä siinä on, vaikka hyviä bändejä on varmasti paljon. Mutta mun musiikkimaku nyt on muutenkin jämähtänyt tuonne 80-luvulle. Nykybändeistäkin iskee lähinnä sellaset, jotka tekee rokkia siihen samaan tyyliin. Viimeksi löyty ruotsalainen Bonafide, ei huono. Toisinaan yritän "löytää" jonkun vähän modernimman poppoon joka kolahtaisi, mutta useimmiten lopulta tulee kuitenkin päädyttyä kuuntelemaan vanhoja pieruja. Siinä mielessä musiikkimakuni lienee melkoisen rajoittunut, ainakin rockin osalta. En ole menettänyt toivoani kuitenkaan vielä. "Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |
Number 9
15.10.2012 22:31:33 | |
|---|
TheMusiikkmies: No nykyaikaisia rock henkisiä bändi ehdotuksia otan kyllä mielelläni vastaan :)
Oikeastaan en kyllä ikinä ole hirveänä pitänyt smmoisesta "puhtaasta" vanhanajan rokista kuten Beatles, Rolling Stones tai Who, vaikka kyllä niitäkin kuuntelee. Enemmän iskee hard rock bändit kuten Motley Crue, Deff Leppard, Whitesnake, GNR, AC/DC ynm. Niitä jaksaa kyllä kuunnella vuodesta toiseen.
Tähän vielä, että eiköhän "puhtainta" vanhanajan rokkia ole Chuck Berry ja kumppanit. Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
 nottamus
16.10.2012 17:02:01 | |
|---|
onhan se, koska Chuck älysi nostaa sähkiksen etualalle fonin sijaan. Berry on kitararockin (esi)isä jos kuka. every dog has its day |
Number 9
16.10.2012 17:05:08 | |
|---|
nottamus: onhan se, koska Chuck älysi nostaa sähkiksen etualalle fonin sijaan. Berry on kitararockin (esi)isä jos kuka.
Nimenomaan. Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
nottamus
16.10.2012 18:02:20 (muokattu 16.10.2012 18:02:41) | |
|---|
ihme ja kumma, rock and rollista kauhistuneet olivat oikeassa. Kyllähän sen täytyy olla saatanasta kun se elää porskuttaa yli aikakausien välittämättä yhtikäs mitään muotitrendeistä. Long live rock'n'roll! every dog has its day |
Number 9
16.10.2012 19:00:45 (muokattu 16.10.2012 19:01:22) | |
|---|
nottamus: ihme ja kumma, rock and rollista kauhistuneet olivat oikeassa. Kyllähän sen täytyy olla saatanasta kun se elää porskuttaa yli aikakausien välittämättä yhtikäs mitään muotitrendeistä. Long live rock'n'roll!
Toivotaan. Ainakaan ei nuorison keskuudessa ole kovin suosittua että mites se seuraava sukupolvi? Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
 jazzmies
16.10.2012 19:03:03 | |
|---|
nottamus: Kyllähän sen täytyy olla saatanasta kun se elää porskuttaa yli aikakausien välittämättä yhtikäs mitään muotitrendeistä. Long live rock'n'roll!
Ikävä kyllä tähään väliin on todettava, että rock eli vain hieman yli 27-vuotiaaksi, * 1955 / + 1986. "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
Number 9
16.10.2012 19:30:28 | |
|---|
jazzmies: Ikävä kyllä tähään väliin on todettava, että rock eli vain hieman yli 27-vuotiaaksi, * 1955 / + 1986.
Milloin lasket rockin syntyneen?
Onko Chuck Berryn Maybelline kaikkien aikojen ensimmäinen rock n roll-kappale?
Itse en juurikaaan vuotta -80 uudempaa kamaa kuuntele (jos puhutaan rockista) Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
Rockin syntymää ei olekaan pohdiskeltu läheskään niin paljon kuin rockin kuolemaa. Mielestäni avain rockin ymmärtämiseen on memphisläisen tiskijukan toteamus vuodelta 54, "Nämä Elviksen levyt ovat blueslevyjä joita ostaa country-yleisö".
Rockin syntymää voisi tietenkin tutkia seuraamalla levytysten ketjua kuin Ariadne lankaansa ja päättämällä parrat väpättäen milloin, ja juuri milloin, rhythm'n'blues muuttuu rock'n'rolliksi. Mutta tässä tarkastelussa on mielestäni vikaa: 1) Se on auttamatonta jälkiviisautta ja 2) se ei kerro mitään rockin syntymän, puhkeamisen, välttämättömyydestä, eikä 3) kerro mitään rockin syntymän syistä. Eikä myöskään 4) rockin syvimmästä olemuksesta.
Minulla on käsitys, että musiikin ikiaikaisesta pohjavirrasta, mitä blues omalla suurenmoisella tavallaan on, voi aika ajoin puhjeta musiikkimuotoja, jotka ovat ei moderneja vaan futuristisia. Moderni on historiansa painolastista tuskallisen tietoisen kulloisenkin nykyajan kunnianosoitus menneisyydelle, jota se ei voi paeta. Futuristinen sen sijaan kumpuaa suoraan ei menneisyydestä vaan muinaisuudesta, joka on nyt. Se on aina olemassa. Futuristinen musiikkimuoto on radikaalisti elossa ja - ikävä kyllä - kuoltuaan erittäinkin radikaalisti kuollut. Tämä on elämää eikä pihinää!
Tarvittiin Scottie Moore, Bill Black, Sam Phillips ja erityisesti porukan varsinainen meedio Elvis Presley sinkoamaan blues futuristiselle uralle. Pitkin Mississippiä oli musiikkisuuntauksia joista tehtiin urakalla erilaisia väännöksiä, joita sitten New Yorkin iskelmänikkarit parhaansa mukaan mainstream-hittien toivossa mukailivat (sovittaen järjestään sovinnaisemmin kuin Etelän ja Chicagon keskellä tapahtumaa eläneet virkaveljensä). Näiden mustien, kreolien, mulattien, latinojen ja valkolaisten musiikista kuvastui kuolevan intiaanin viimeinen rukous ja syvimmän afrikkalaisen viidakon kiihkeys.
Niin kuvastui. Mutta kun tämä Tupelosta muuttanut valkoinen poika saatiin puikkoihin niin kaikki tuo äkkiä astui nykyaikaan joka on tulevaisuutta. Kuvastumisen sijaan musiikki uhkui elämää, kaipaus sai traagisen ohelle humaltuneen luonnon. Poissa on kaavamaisuus ja tylsä viihteellisyys. Joka ei ymmärrä Elviksen Sun-levytyksiä ei ainakaan tiedä milloin rock syntyi. Se syntyi Tennesseen Memphisissä kesällä 1954 ja kuoli jossain länsiberliiniläisen murjun sisäpihalla syksyllä 1986. A man with lots of uncorrected personality traits. |
jazzmies
16.10.2012 20:28:05 | |
|---|
velipesonen: Se syntyi Tennesseen Memphisissä kesällä 1954 ja kuoli jossain länsiberliiniläisen murjun sisäpihalla syksyllä 1986.
Lähellä ollaan, mutta minulle Elvis edustaa varhimmillaankin hieman enemmän crooner-osastoa kuin Little Richard ja Chuck Berry, jotka ovat silleen sopivasti "out of control". "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
 velipesonen
16.10.2012 20:39:23 | |
|---|
jazzmies: Lähellä ollaan, mutta minulle Elvis edustaa varhimmillaankin hieman enemmän crooner-osastoa kuin Little Richard ja Chuck Berry, jotka ovat silleen sopivasti "out of control".
Eli "rokki on rajua". Onhan se jokin näkemys tuokin, tosin hieman ulkokohtaisena pitäisin! A man with lots of uncorrected personality traits. |
jazzmies
16.10.2012 20:56:43 | |
|---|
velipesonen: Eli "rokki on rajua". Onhan se jokin näkemys tuokin, tosin hieman ulkokohtaisena pitäisin!
Mielestäni juuri päinvastoin, sillä Richards ja Berry rokkasivat nimenomaan implisiittisesti musiikin kautta eivätkä eksplisiittisesti. Elvis oli kokonaistaideteos, kun taas edellämainittu kaksikko meni "musiikki edellä" suoraan ilmaisun ytimeen. "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
velipesonen
16.10.2012 21:08:16 | |
|---|
jazzmies: Mielestäni juuri päinvastoin, sillä Richards ja Berry rokkasivat nimenomaan implisiittisesti musiikin kautta eivätkä eksplisiittisesti. Elvis oli kokonaistaideteos, kun taas edellämainittu kaksikko meni "musiikki edellä" suoraan ilmaisun ytimeen.
Elviksen "kokonaistaideteosmaisuus" on juuri ulkokohtaisuutta, klisee joka johtuu miehen myöhemmästä asemasta ja häneen liittyvästä kultista. Elviksen ensimmäiset levyt yksinkertaisesti olivat lähtölaukaus jollekin mikä ei pelkkää musiikin pintatasoa analysoimalla valkene, pitää mennä syvemmälle, ilmaisuun, pinnanalaiseen maailmaan joka huokuu ja höyryää kuin suokaasu vasten alligaattoreita kuhisevan joenpoukaman auringonlaskua.
Onko minun tulkintani sitten yhtään vähemmän riippuvainen Elviksen myöhemmästä maineesta ja sen osatekijöistä? Mielestäni on. A man with lots of uncorrected personality traits. |
Number 9
16.10.2012 21:40:48 | |
|---|
velipesonen: Elviksen "kokonaistaideteosmaisuus" on juuri ulkokohtaisuutta, klisee joka johtuu miehen myöhemmästä asemasta ja häneen liittyvästä kultista. Elviksen ensimmäiset levyt yksinkertaisesti olivat lähtölaukaus jollekin mikä ei pelkkää musiikin pintatasoa analysoimalla valkene, pitää mennä syvemmälle, ilmaisuun, pinnanalaiseen maailmaan joka huokuu ja höyryää kuin suokaasu vasten alligaattoreita kuhisevan joenpoukaman auringonlaskua.
Onko minun tulkintani sitten yhtään vähemmän riippuvainen Elviksen myöhemmästä maineesta ja sen osatekijöistä? Mielestäni on.
Elvis on yliarvostettu, miehellä oli Ääni, mutta mies ei itse tehnyt kappaleitaan, mikä laskee omaa arvostustani. Lisäksi Elvis oli valkoinen, ja näin sovinnaisempi vaihtoehto kuin mustat rokkarit. Ja kyllähän Elvis näille hävisikin.
Toisaalta Elviksen merkitys on että hän toi rock n rollin valkoisen valtaväestön tietoon. Kiitos siitä.
Lisäksi mies alkoi myöhemmin tekemään huonoja elokuvia.
Elvis tuntuu olevan Legenda, Kuningas, jonka kuninkuutta ei tarvitse perustella.
Merkittävin rock n rollin alkukauden artisteista, ei ole Elvis, vaan Chuck Berry.
Syy Elviksen Kuninkuuteen on typerä länsimainen kulttuuri.
Ei siltim, pidän kyllä hänen ensimmäisistä levyistään. Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
Number 9
16.10.2012 21:43:54 | |
|---|
jazzmies: Mielestäni juuri päinvastoin, sillä Richards ja Berry rokkasivat nimenomaan implisiittisesti musiikin kautta eivätkä eksplisiittisesti. Elvis oli kokonaistaideteos, kun taas edellämainittu kaksikko meni "musiikki edellä" suoraan ilmaisun ytimeen.
Juuri näin.
Elvis oli valkoihoinen, eikä kirjoittanut itse kappaleitaan.
Berry puolestaan on suuri pioneeri että laulunkirjoittamisessa ja kitaransoitossa, Elvis lähinnä lavaliikehdinnässä. Please, dont wake me, no, dont shake me,
leave me where i am, im only sleeping
-John Lennon
Are you sleeping? Brother John?
-Brian Wilson |
velipesonen
16.10.2012 21:57:43 | |
|---|
Ei tässä nyt kysytä kuka on suurin ja kuka on pienin ja kuka on paras ja kuka on toiseksi paras, vaan lähinnä esittämistäni neljästä kohdasta viimeistä eli kohtaa 4), ja sen mukaan milloin rock syntyi ja missä tämä tapahtui. Kohdat 1), 2) ja 3) ovat käsittelemättä ja ymmärtääkseni johtavat samaan päätelmään.
Onko Elvis sitten rockin keksijä? Tässä kohtaa ei voi puhua keksijästä sikäli kuin Edison ja Röntgen olivat keksijöitä. Keksijä-sanan semanttinen sisältö johtaa harhaan.
Keksikö Buddy Bolden jazzin? Kyllä kai, mutta pikemminkin jazzin henki manifestoitui tämän ihmisen koko olemuksessa niin että kulttuurimuoto pääsi syntymään. Jazzinkin synnylle oli syynsä ja jazzillakin on olemuksensa. A man with lots of uncorrected personality traits. |
