Tanssimusiikki ›

tope2: Ja ihan oikeesti esim. Sotainvaliidien Veljesliitolla on ihan mieletön omaisuus, miten se sitten jaetaan kun viimeisetkin kuolevat? Liiton puolesta työtä tekevät eivät tosiaan ole talkoilla asialla, vaan dollarinkuvat silmissä.
 
Ensisijainen vastuu Suomen viime sotien kaatuneiden omaisista, sodan vuoksi vammautuneista ja sotien rintamamiehistä kuuluu vielä tänäänkin kiistatta Suomen valtiolle. Viime aikoina tiedotusvälineissä käyty keskustelu veteraanijärjestöjen omaisuudesta (=veteraanien varoista) on pahoin vääristänyt yleistä ajattelua.
 
Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen -viikonloppujulkaisun kertomat ylimitoitetut luvut veteraaniliittojen omaisuuksista saivat monet ymmälleen. Jopa eräät kansanedustajat ja yksi ministeri tuli julkisuuteen kertoen, että nyt valtiovallan tuki veteraaneille on jo ollut riittävä ja lisätukea ei enää jatkossa tarvita, koska veteraanien asiat voidaan hoitaa loppuun veteraanien omilla (=veteraanijärjestöjen) varoilla.
 
Sunnuntaisuomalaisen lukuja tarkasteltaessa selvisi, että toimittaja asiaa tuntemattomana oli ottanut mukaan myös veteraanijärjestöjen ulkopuolisia varoja - itse asiassa puolet mainituista. Eli luku 87 oli oikea, mutta se ei ollut veteraanijärjestöjen omaisuus miljoonina, vaan veteraanien keski-ikä. Taseiden loppusummat antavat myös väärän kuvan todellisesta omaisuudesta, jos ei oteta huomioon lainkaan vastuita eli velkoja ja varauksia.
 
"Leikitään" nyt kuitenkin ajatuksella, että veteraanijärjestöt ottaisivat valtiolta "vastuun veteraanihuollosta". Tässä vaiheessa pitää tietysti muistuttaa, että pääosa Valtiokonttorin maksamista etuuksista menee sotainvalideille ja erityisesti vaikeavammaisille sotainvalideille, jotka 65-70 -vuotta sotien jälkeen edelleen kantavat kehossaan tai puuttuvien kehon osien vuoksi sotien aiheuttamia vammoja. Merkityksettömiä eivät ole myöskään tammenlehvä-tunnukseen sidotut rintamaveteraanietuudet, sillä rintamalisään oikeutetuista lähes 60 000 rintamaveteraanista yli puolet saa myös ylimääräistä rintamalisää, jota maksetaan vain vähävaraisille.
 
Lopputulos olisi, kun veteraanijärjestöt ottaisivat hoitaakseen valtion velvollisuudet (n. 380 miljoonaa euroa vuodessa), niin järjestöjen varat tässä "leikissä" loppuisivat parissa viikossa. Sen jälkeen "lakkautetut" järjestöt jättäisivät jäsenkuntansa - sotainvalidit, muut veteraanit ja heidän puolisonsa ja leskensä "heitteille". Ensisijainen vastuu sodassa vammautuneista ja sotien rintamamiehistä kuului sotien aikana Puolustusvoimille - nyt rauhan aikana valtiovallalle ja koko yhteiskunnalle.
 
Sotiemme rintamamiehistä ja -naisista on elossa veteraaneina enää noin 10 prosenttia eli vajaat 60 000, joista sotainvalideja on 9 500. Poistuma oli viime vuonna noin 15 prosenttia. Nykyisellä hallituksella ei ole toistaiseksi olemassa sellaista "veteraaniohjelmaa", joka edellisellä hallituksella oli ja jota se toteutti. Veteraanien etuuksien ajaminen on yllättäen hyytynyt, vaikka niitä saamassa on entistä vähemmän sodan sukupolven naisia ja miehiä.
 
Sen sijaan varsinkin sähköisten tiedotusvälineiden keskustelupalstoilla "syyllistetään" viime sotiemme invalideja ja veteraaneja siitä, että he eivät heti jaa varojaan per/jäsen, vaan käyttävät niitä harkiten ja yhteiskunnan tukea täydentävänä vertaistukena - kuten silloin ennen - veteraanikaverien ja heidän puolisoidensa ja leskien huoltoon.
 
Sotainvalidi- ja muut veteraanijärjestöt ovat olleet esimerkillisiä vertaistuen esitaistelijoita Suomessa ja koko maailmassa. Sotainvalidien itse perustamat hoitolaitokset - Kauniala, Suitia, Liperi, Kaskisaari, Kyyhkylä - ovat olleet kansainvälisesti harvinaisuuksia, joihin Maailman Veteraanijärjestön ja YK:n stipendiaatit ovat ympäri maailmaa käyneet tutustumassa. 1980-luvulla rakennetut sotainvalidien sairas- ja veljeskodit jatkavat tätä perinnettä.
 
Veteraanijärjestöt, joissa edelleen päätösvaltaa käyttävät viime sotiemme veteraanit, pitävät kyllä huolen siitä, että viimeinenkin sentti järjestöjen omaisuudesta on käytetty hyvissä ajoin ennen kuin viimeinen sotiemme veteraani saatetaan haudan lepoon.
 
Sotainvalidien Veljesliiton varat ja jäsenistö
 
Pysyvästi vammautuneista 95 000 sotainvalidista oli 31.12.2009 vielä elossa noin 9 500. Poistuma oli vuoden aikana 15 prosenttia. Puolisojäseniä oli noin 14 000, joista sotainvalidien leskiä noin 10 000.
 
Veljesliiton vuoden 2009 tilinpäätös ei ole vielä valmistunut, joten pitää tyytyä taseen 31.12.2008 lukuihin. Liiton varallisuus oli 19,4 miljoonaa euroa ja Sotainvalidien Veljesliiton tuki- ja perinnejärjestön 1,5 miljoonaa euroa.
 
Veljesliiton piiri- ja paikallisosastojen taseen mukainen omaisuus oli 31.12.2008 yhteensä 17,6 miljoonaa euroa.
Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksessa toukokuussa 2009 hyväksytyssä pitkän tähtäimen suunnitelmassa (PTS) on liiton varojen käyttöä muutettu aiempaa etupainotteisemmaksi. Yli puolet liiton varoista käytetään kolmen seuraavan vuoden aikana sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä huoltoon Seinäjoen liittokokouksen toukokuussa 2009 käsittelemän PTS-kannanoton mukaisesti. Suunnitelma kattaa Veljesliiton toiminnan aina 2020-luvulle saakka, joten sotainvalideista, puolisoista ja leskistä pidetään huolta loppuun saakka.
 
Käytännön huoltotyö tapahtuu Veljesliiton paikallisosastoissa, jotka käyttivät vuonna 2008 huoltotoimintaan yhdessä piirien kanssa noin 4,5 miljoonaa euroa. Liitto jakoi vuonna 2009 yhdessä tuki- ja perinnesäätiön kanssa piireille ja osastoille tukea 5 miljoonaa euroa.