Rock, pop, alternative ›

Number 9: Babys in Black, Old Brown Shoe, Blue Jay Way, Golden Slumbers, Maxwell's Silver Hammer, Yellow Submarine( kappale ja albumi, For You Blue
 
edit. Jaa värien lukumäärä? VIISI.
 
Onko muita?
 
Minunkin laskujeni mukaan värejä löytyy yhtyeen kappaleiden / albumeiden nimistä yhteensä viisi:
Baby's In Black - musta
Old Brown Shoe - ruskea
Yellow Submarine - keltainen
Blue Jay Way ja For You Blue - sininen
The Beatles-albumi (The White Album) - valkoinen
 
Jos lähdetään saivartelemaan niin vuonna 1973 julkaistiin kaksi kokoelma-albumia - ja sitä ensimmäistä kokoelma-albumia "The Beatles 1962-66" kutsutaan myös usein nimellä "Punainen Tupla". - Joten saivartelemalla siitä saadaan vielä kuudes väri mukaan eli punainen :)
 
Edit: Jos lasketaan mukaan kullan ja hopean väri niin sitten värejä on yhteensä seitsemän (tai kahdeksan).

Flash: Jätetään nuo epäviralliset nimet ihan suosiolla pois laskuista.
 
No, jos otetaan mukaan vain viralliset kappaleiden / albumien nimet niin silloin värejä on yhteensä kuusi.
 
Mutta, jos mukaan lasketaan myös epäviralliset, mutta VAKIINTUNEET nimet, niin silloin värejä on kahdeksan.

Musta mainittu jo, mutta lisäksi on biisi Blackbird.

GrooverMan: Musta mainittu jo, mutta lisäksi on biisi Blackbird.
 
Tää on kyl jo melkoista saivartelua. :)
 
E: http://upload.wikimedia.org/wikiped … ackbird_2.jpg/800px-Blackbird_2.jpg

Musta ja valkoinen eivät oikeasti ole värejä.

velipesonen: Musta ja valkoinen eivät oikeasti ole värejä.
 
Vaan... Mitä

Number 9: Vaan... Mitä
 
Valkoisessa on kaikki värit ja mustassa ei mitään väriä. Harmaa on himmennettyä valkoista eikä sekään ole väri.

velipesonen: Valkoisessa on kaikki värit ja mustassa ei mitään väriä. Harmaa on himmennettyä valkoista eikä sekään ole väri.
 
Jaa tää oli tää juttu.
 
Nyt menee kyllä jo saivartelun puolelle.

Ensi lauantaina Teemalla klo 21 restauroitu mysteerikiertue ja tuore dokkari aiheesta:
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttua … o/2010-teemalauantai-beatles-magiaa
 
ja vielä kaupanpäälle uusintana: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/lennonyc

velipesonen: Valkoisessa on kaikki värit ja mustassa ei mitään väriä. Harmaa on himmennettyä valkoista eikä sekään ole väri.
 
Oikeastaan väritkin ovat vain valon eri aallonpituuksia. Joten, mitään värejä ei ole.

jra: Ensi lauantaina Teemalla klo 21 restauroitu mysteerikiertue ja tuore dokkari aiheesta:
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttua … o/2010-teemalauantai-beatles-magiaa
 
ja vielä kaupanpäälle uusintana: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/lennonyc
 
Onko joku nähnyt MMT:n? Onko maineensa mukainen?

Number 9: Onko joku nähnyt MMT:n? Onko maineensa mukainen?
 
Luulen että "it was twenty years ago" ainakin kun viimeksi näin. Muistaakseni jokunen aivan hervoton kohtaus. Itse älppärihän on umpirautaa. Mutta kiitti vaan muistutuksesta, kyllä täytyy kattoa nyt taas.

Number 9: Onko joku nähnyt MMT:n? Onko maineensa mukainen?
 

 
Kyllä se epäonnistunut on,jos sitä tarkoitat maineen mukaisella.....

Entäs tuo Lennon-dokkari?
On kuulemma uusinta?
On sunnuntaina aikainen herätys, kannattaako ottaa nauhalle tai valvoa, kun kerta tulee myöhimpään noista? Sunnuntaina pitäs herätä jo seitsemältä.
Vai onko se vain Lennonin legendan pönkittämistä ja miehen ylistystä?
Näin päättelin siis siitä että Yoko on mukana.

Number 9: Entäs tuo Lennon-dokkari?
On kuulemma uusinta?
On sunnuntaina aikainen herätys, kannattaako ottaa nauhalle tai valvoa, kun kerta tulee myöhimpään noista? Sunnuntaina pitäs herätä jo seitsemältä.
Vai onko se vain Lennonin legendan pönkittämistä ja miehen ylistystä?
Näin päättelin siis siitä että Yoko on mukana.
 
No ota nyt nauhalle vaikkei se kummoinen olekaan. Juu, on se justiin sitä huttua ja jos tänä päivänä Lennonista tehdään ns. auktorisoitu dokumentti, sen tekijä on Yoko Ono eikä kukaan muu.

velipesonen: No ota nyt nauhalle vaikkei se kummoinen olekaan. Juu, on se justiin sitä huttua ja jos tänä päivänä Lennonista tehdään ns. auktorisoitu dokumentti, sen tekijä on Yoko Ono eikä kukaan muu.
 
No, saanpahan aiheen taas valittaa jostain.
 
Mutta Lennonin myytti on ikävä bändiin vähemmän tutustuneille, joille jää kuva että bändin "aivot"oli vain John. Toki John tietyllä asteella oli bändin keulakuva, mutta osat vaihtuivat Helpin kohdalla, huomioonotettavaa tässä on että tällöin bändin musiikki alkoi kehittymään.
 
En siis tarkoita että musiikki välttämättä parani, mutta monipuolisuus ja loistava kehityskaari ovat osa Beatlesin suuruutta.
 
Tietyssä mielessä Biitles oli parhaimmillaan jo Love Me Do:n aikoihin.

Number 9: No, saanpahan aiheen taas valittaa jostain.
 
Mutta Lennonin myytti on ikävä bändiin vähemmän tutustuneille, joille jää kuva että bändin "aivot"oli vain John. Toki John tietyllä asteella oli bändin keulakuva, mutta osat vaihtuivat Helpin kohdalla, huomioonotettavaa tässä on että tällöin bändin musiikki alkoi kehittymään.
 
En siis tarkoita että musiikki välttämättä parani, mutta monipuolisuus ja loistava kehityskaari ovat osa Beatlesin suuruutta.
 
Tietyssä mielessä Biitles oli parhaimmillaan jo Love Me Do:n aikoihin.
 
Käsitykseni mukaan John Lennon hyvin pitkälle oli Beatlesin aivot, kyllä vain! Hän oli kippari, jota ilman lähihistoria näyttäisi kovin erilaiselta. Mielestäni hän oli myös viisas kippari joka antoi perämiehelle löysiä sen mukaan kuin oli tarpeen. Vuonna 66 kippari sammahti ruoriin ja otti pienet unet.
 
Mutta neuvokkainkin merikarhu tuntee whiskyn viehätyksen, ei sitä voi miehelle häpeäksi laskea. Jos jatkan vertausta, niin perämies ohjasi kapteenin nukahdettua laivan valtameren paratiisisaarelle ja ryhtyi joukon johtajaksi. Kertomukset mm. James Cookin matkoista (Alistair McLeanin Cook-kirja kannattaa kaikkien lukea) osoittavat että paratiisi on maan päällä hyvin väliaikainen, täydellisenäkin.
 
Lennon itse painotti jälkikäteen ettei hän ollut Beatles eikä kukaan muukaan yksin ollut Beatles. "Vain Beatles oli Beatles!" Hän myös moneen kertaan sanoi että hän ja Paul McCartney ovat maailman parhaat biisintekijät, muut tulevat perästä. Hän myös kertoi mielipiteenään että loppujen lopuksi biisien laatu ratkaisee, jaksaako jotain musiikkia kuunnella pitkän ajan päästä sen julkaisemisesta. Hän ylisti Paulin biisejä moneen otteeseen vaikka miesten välit eivät olleet parhaimmillaan.
 
Jos joku tästä kaikesta huolimatta tahtoo uskoa Yokon virsiin niin pakko on kai vain todeta että Beatles on mediailmiönä liian suuri välttyäkseen hoaxeilta, ja että yhden henkilön roolin ylikorostamisen syitä on tarjolla useampiakin. Itse uskon, että Yoko korostaa Johnin osuutta jotta VOISI SAADA ENEMMÄN KUNNIAA ITSELLEEN, ei mistään muusta syystä. Yoko antaa ymmärtää että Imaginenkin sävelsivät "Me" (engl. we) eikä levyetiketissä lukeva John Lennon.
 
Beatlesin musiikki kehittyi koko ajan ja A Hard Day's Night on aliarvostettu kokoelma sävelteoksia. Omalla tavallaan Please Please Me on hienoin Bealtes-LP mutta koska ne kaikki ovat niin yksilöllisiä, voi samaa sanoa perustellusti mistä niistä tahansa.

velipesonen: Käsitykseni mukaan John Lennon hyvin pitkälle oli Beatlesin aivot, kyllä vain! Hän oli kippari, jota ilman lähihistoria näyttäisi kovin erilaiselta. Mielestäni hän oli myös viisas kippari joka antoi perämiehelle löysiä sen mukaan kuin oli tarpeen. Vuonna 66 kippari sammahti ruoriin ja otti pienet unet.
 
Mutta neuvokkainkin merikarhu tuntee whiskyn viehätyksen, ei sitä voi miehelle häpeäksi laskea. Jos jatkan vertausta, niin perämies ohjasi kapteenin nukahdettua laivan valtameren paratiisisaarelle ja ryhtyi joukon johtajaksi. Kertomukset mm. James Cookin matkoista (Alistair McLeanin Cook-kirja kannattaa kaikkien lukea) osoittavat että paratiisi on maan päällä hyvin väliaikainen, täydellisenäkin.
 
Lennon itse painotti jälkikäteen ettei hän ollut Beatles eikä kukaan muukaan yksin ollut Beatles. "Vain Beatles oli Beatles!" Hän myös moneen kertaan sanoi että hän ja Paul McCartney ovat maailman parhaat biisintekijät, muut tulevat perästä. Hän myös kertoi mielipiteenään että loppujen lopuksi biisien laatu ratkaisee, jaksaako jotain musiikkia kuunnella pitkän ajan päästä sen julkaisemisesta. Hän ylisti Paulin biisejä moneen otteeseen vaikka miesten välit eivät olleet parhaimmillaan.
 
Biitlesin suuruus perustui pitkälle siihen että kaksi käsittämätöntä neroa sattui samaaan yhtyeeseen.
 
Jos joku tästä kaikesta huolimatta tahtoo uskoa Yokon virsiin niin pakko on kai vain todeta että Beatles on mediailmiönä liian suuri välttyäkseen hoaxeilta, ja että yhden henkilön roolin ylikorostamisen syitä on tarjolla useampiakin. Itse uskon, että Yoko korostaa Johnin osuutta jotta VOISI SAADA ENEMMÄN KUNNIAA ITSELLEEN, ei mistään muusta syystä. Yoko antaa ymmärtää että Imaginenkin sävelsivät "Me" (engl. we) eikä levyetiketissä lukeva John Lennon.
 
Beatlesin musiikki kehittyi koko ajan ja A Hard Day's Night on aliarvostettu kokoelma sävelteoksia. Omalla tavallaan Please Please Me on hienoin Bealtes-LP mutta koska ne kaikki ovat niin yksilöllisiä, voi samaa sanoa perustellusti mistä niistä tahansa.
 
Hard Days Night on Johnin suurin teos, loistava levy, minulle tärkeä myös koska oli ensimmäinen levy Biitlesiltä, jonka ostin.

Number 9: Hard Days Night on Johnin suurin teos, loistava levy, minulle tärkeä myös koska oli ensimmäinen levy Biitlesiltä, jonka ostin.
 
Minä muistan kun kävin Jyväskylän Kaupparissa (joka oli Fazerin ja Aren yhdessä omistama soitin-, levy- ja kodinelektroniikkakauppa) joskus 70- ja 80-lukujen vaihteessa kuuntelemassa AHDN:ia luureilla, ja I'm Happy Just to Dance with Youn kohdalla olin jo puulla päähän lyöty: Eihän tässä ole huonoa biisiä lainkaan!
 
Olin pikkuipanasta saakka levyhullu, vinyylimaanikko, joka hamusi aina vain lisää kuunneltavaa, mitä tahansa. Olin jo hyvin nuorella iällä oppinut hyväksymään asian jota ei tarvitsisi hyväksyä eli että levyillä on aina pakkopullaa joukossa, joka "aukenee ajan ja syvemmän paneutumisen myötä". A Hard Day's Night todisti minulle että myös ilman pakkopullaa voi levyjä tehdä. Revolverin kohdalla sama toteutui vielä voimakkaammin (vaikka Yellow Submarine ei kauheasti viehätäkään).
 
Suuri joukko ihmisiä pettää itseään kuvittelemalla että huono musiikki ei ole huonoa vaan pikemminkin poikkeuksellisen hyvää, sellaista mikä palkitsee nöyrästi ja huolellisesti sitä lähestyvän henkilön.