Rock, pop, alternative ›

Ringo on loistava rumpali.

baron: Kyllä se oli kova sana vuonna -63 ja nousi ykköseksi suunnilleen joka maassa missä julkaistiin sinkkuna.
 
Terve Baron, tapasin viikolla kaverin joka myös kertoi tykästyneensä My Bonnieen jo vuonna 61.
 
Eikös se mennyt siihen aikaan Suomessa niin että kun rokki alkoi soida joskus syksyllä 56 niin sitä rokkia oli soitettu muualla jo kauan ja kaikki rokkarit iskivät meillä läpi suunnilleen samaan aikaan eli villitys oli äkillistä lajia? Jenkeissä olivat kuitenkin nousseet pinnalle vuoron perään edeltäneiden kolmen vuoden aikana.
 
Beatlesitkin nousivat kotimaassaan pinnalle tokalla sinkullaan tammikuussa 63, siihen saakka saattoi vastaanotto olla joissain keikkapaikoissa viileäkin (Skotlannin-kiertue aiemmin tammikuussa 63). Meillä läpilyönti tapahtui vasta All My Lovingilla ja kokonaista vuotta myöhemmin vaikka elettiin jo tietokoneaikaa!
 
Olenko oikeassa kun minusta näyttää että tämä viipeellä innostuminen loppui Suomessa aika tarkkaan 60-luvun puolivälissä, ja Jimi Hendrixit ynnä Whot otettiin vastaan jo täysin reaaliajassa?

Eiköstä joku muusikko sanonut Ringosta sen, että paras puoli hänessä on tahdin pitäminen? Esimerkki meni jotenkin näin. "Kun mentiin syömään, Ringo paukutti rumpuja. Kun tultiin takaisin, hän paukutti edelleen tismalleen samassa temmossa ilman metronomia."
 
En nyt muista kuka sanoi, ja mikä oli tarkka sanamuotoilu, mutta tossa on loistavasti määritelty rumpalin tehtävät. Jossa Ringo olikin mainio.

Minunkin mielestäni, jos jokin asia pitää panna ensimmäiseksi, on tempon kontrollointi rumpalin kaikkein tärkein tehtävä. Jos Beatlesin kappaleita kuuntelee metronomi hanskassa niin eihän ne millään robottibiitillä kulje vaan musiikin mukaan, veljet ja siskot, musiikin mukaan!

Mun korviin Ringo soitti ensisijaisesti musiikkia, eikä pelkästään rumpuja. Parhaillaan mulla on menossa Beatles Gear -kirja, jossa käsitellään bändin käyttämää soitin- ja vahvistinkalustoa juurta jaksaen, kiinnostava opus. Sen mukaan Ringo ei koskaan mitään muuta soitinta edes haaveillut soittavansa, ainoastaan rumpuja.
 
Yritin kerätä tähän kuvaan vähän 60-luvun tunnelmaa, joskin kuvan Rickenbacker onkin semmoista mallia, jota Beatlet eivät koskaan käyttäneet:
http://dl.dropbox.com/u/4302688/can't_buy_me_love.jpg
 
Vahvistin on muuten oikeasti vuodelta Can't Buy Me Love. Niitä on pari muutakin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. :)

Olen tainnut tästä ennenkin puhista mutta kukaan ei liene saanut selvitettyä millä levytyksillä Ringolla on Zildjianin ja millä sitten Paisteen pellit?

Jucciz: Yritin kerätä tähän kuvaan vähän 60-luvun tunnelmaa, joskin kuvan Rickenbacker onkin semmoista mallia, jota Beatlet eivät koskaan käyttäneet:
http://dl.dropbox.com/u/4302688/can't_buy_me_love.jpg
 
Vau, tyylikäs foto! Kuusaritunnelmaa tosiaankin.
 
Pitäneepä itsekin etsiä käsiini tuo Beatles Gear-kirja.

velipesonen: Olen tainnut tästä ennenkin puhista mutta kukaan ei liene saanut selvitettyä millä levytyksillä Ringolla on Zildjianin ja millä sitten Paisteen pellit?
 
Juuri tuota aihetta sivuavan kohdan luin kirjasta. Pähkinänkuoressa:
 
Ringo ei ollut laitekeskeinen soittaja - eikä hän kuulemma edes erottanut hyvää peltiä peltiä huonosta, kunhan soitti vain. Rummuissakin lähinnä oikea väri oli tärkeä. Ringon eka Ludwig-setti toimitettiin hänelle toukokuun 12. päivänä vuonna 1963. Hän oli soitinliikkeessä selannut Ludwigin värikarttaa ja tykästynyt "Oyster black pearl"-väritykseen ja tahtoi silloiseen Premier-settiinsä kyseisen värin. Kuullessaan, että se ei onnistuisi, hän tuumasi "no, otetaan sitten Ludwigit". Tämä Ludwidg Downbeat -setti koostui 20-tuumaisesta bassorummusta, 12x8" etutomista ja 14x14" lattiatomista. Virvelinä oli 14x5" Jazz Festival -puuvirveli.
 
Kun Beatlet palasivat ensimmäiseltä Amerikan reissulta 22. helmikuuta 1964, Ringo toi mukanaan 20-tuumaisen Zildjianin, jonka oli ostanut Manny's storesta New Yorkista. Aiemmin Drum City oli toimittanut Ringolle Paisteen peltejä, mutta vähä vähältä ne korvautuivat Zildjianeilla seuraavien vuosien aikana. Zildjianit kuulemma kuulostivat avoimemmilta ja äänekkäämmiltä verrattuna Paisteen "kuivaan, eurooppalaiseen" soundiin. Luottoroudari Mal Evans valitsi enimmäkseen Ringon pellit.
 
Tiesittekö, että Ringolla oli käytössä kaikkiaan seitsemän erilaista The Beatles -logolla varustettua bassorummun etukalvoa vuosien 1963 ja 1969 välillä? Alkuvuodesta 1964 oli käytössä kalvo numero 2, jossa teksti oli kaikista paksuimmalla "fontilla". Kunnia logon keksimisestä ja toteuttamisesta menee herralle nimeltä Eddie Stokes.

Luulen että ainakin osa tiesi. Pelleistä ei siis paljon tietoa ole, erinäisten hajatietojen pohjalta voisi ajatella, että Amerikan-reissun jälkeen studiossa käytettiin etupäässä Zildjiania mutta keikoilla Paistetta. Tämä on siis erittäin raaka arvaus.
 
On huvittavaa huomata että nämä erilaiset soittokamojen inventoijat ovat varmaan melko poikkeuksetta kitarafriikkejä jotka eivät rumputaiteesta kummemmin perusta. Usein on kitaroiden tarkat mallit ja jopa vuosimallit mainittu ja rumpujen kohdalla lukee vain "Ludwig" eikä pelleistä halaistua sanaa.
 
Entä mitä kapuloita Ringo käytti? Kapulan materiaali, paino ja lyöntipään muoto vaikuttavat aivan oleellisesti soundiin. Hikkori-7A on aivan eri maailmasta kuin vaahtera-2B, eikä tässä oteta edes kapulaotetta huomioon. Eroa on myös esim. eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen vaahteran soinnissa.

Onko kellään käsitystä, mikä nykyinen - siis uusi - pelti vastaa parhaiten Ringon levysoundia? Se soundihan on tajuttoman hyvä. Äkkinäinen sanoisi että Zildjian A mutta minulla on vakaa käsitys etteivät ne nykyään ole yhtä hyviä kuin ennen, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi. Paiste Giant Beatia ei voi ajatellakaan.
 
Onko jossain missä lie Ufipilla "A Perfect Beatle Set of Cymbals"?

Zed: Bestin versiossa tempo tosiaankin tipahtaa rajusti aina kompin vaihtuessa, ja kappaleen palatessa A-osioon.
 
Eikös toi ole se oikean rumpalin ja rumpukoneen välinen ero? :) En näe mitään periaatteellisesti väärää siinä, että biisin tempo on erilainen eri osissa. Sitten jos yhden osan sisällä rumpali ei pysty pitämään tempoa samana, niin on ongelma.
 
Mehän ei koskaan saada tietää, että johtuiko noi tempomuutokset
a) Peten soittotaidottomuudesta
b) Peten taiteellisesta näkemyksestä
c) bändin musiikillisen johtajan (kuka lie?) kyvyttömyydestä ohjata rumpalia
d) jotain muusta
 
Mikä mahtoi olla työnjako bändissä tuolloin? Soittiko kaikki omiaan vai yrittikö joku sovittaa? Omat kokemukset soittamisesta tuossa iässä sanoisi, että jokainen soitti omiaan, mikä tietäisi miinusta Pete Bestille.

Number 9: Ringo on loistava rumpali.
Loistaa - niinhän ne tähdet (Starr) yleensä tekee :)

Jucciz:
Ringo ei ollut laitekeskeinen soittaja - eikä hän kuulemma edes erottanut hyvää peltiä peltiä huonosta, kunhan soitti vain.
 
Olen ihmetellyt näitä mainintoja Ringosta. Voiko pitää paikkansa vai ei? Ringo ei varmastikaan itse lähtenyt kauppaan valitsemaan peltejä vaan Mal Evans kävi ne hakemassa, mutta kai hän nyt sentään itse päätti, kuulostaako ne hyvältä vai ei? En usko, että Ringo tyytyi paukuttelemaan mitä tahansa "kattilan kantta". Jos Ringo oppi pelaamaan shakkia Beatles-sessioiden aikana, niin kai hän myöskin oppi erottamaan hyvän pellin huonosta :) Toiselta kantilta katsottuna, jos maailman ykkösbändin roudari tulee hakemaan peltejä, niin tuskin asiansa tunteva myyjä laittaa mukaan mitään muuta kuin parasta. Symbalien saundeissa on toki eroja, mutta Beatlesien alkuvuosien tuotannossa niillä tuskin oli oleellista merkitystä.
 
Hyvä soittaja saa aina huonosta instrumentista paremman saundin kuin huono soittaja. Lennonin Rickenbacker ja McCartney Höfner oli köyhien soittajien valintoja, ei mitään alan huippuja tai pitkällisen saundianalyysin tulosta. Harrisonin Gretsch sen sijaan oli laatusoitin jo sen ajan mittapuun mukaan. Nämä kitaristit maalasivat osin soittimensa ja vahvistimensa mustiksi alkuperäisestä poiketen, joten kai Ringollakin oli sitten tiettyjä paineita rumpusetin värin suhteen. Piti kai olla pro-meininki ja instrumenttien olla sävy sävyyn pukujen kanssa :)

Xan de Wan: Lopuksi tietokilpailukysymys:
 
Ihan äkkiseltään tekisi mieli sanoa että nolla.

Babys in Black, Old Brown Shoe, Blue Jay Way, Golden Slumbers, Maxwell's Silver Hammer, Yellow Submarine( kappale ja albumi, For You Blue
 
edit. Jaa värien lukumäärä? VIISI.
 
Onko muita?

Number 9: Onko muita?
 
White Album.

Number 9: Babys in Black, Old Brown Shoe, Blue Jay Way, Golden Slumbers, Maxwell's Silver Hammer, Yellow Submarine( kappale ja albumi, For You Blue
 
edit. Jaa värien lukumäärä? VIISI.
 
Onko muita?
 
Eikös tuossa ollut kuusi. Eipä tule muita äkkiseltään mieleen.

kepe-5: White Album.
 
Ei se ole virallinen nimi.

Flash: Eikös tuossa ollut kuusi. Eipä tule muita äkkiseltään mieleen.
 
Niinpä oli. Eipä oo matikkapää näin aamulla kovin terävä.