Kitarat: kitarakamat ›

nyt puhutaan ilmeisesti saman valmistajan kitaroiden hinnoista.
 
haluan uskoa;
 
soittimien puut valikoidaan tehtaalla mystisten standardien mukaan..
pulttikaula on halvempi kuin liimakaula. kaula läpirungon on taasen kalliimpi kuin liimakaula. otelaudassa linnunsilmävaahtera on kalliimpi kuin mänty. onko headstock maalattu? otelauta merkkinä muovi on halvempi kuin MOP. merkkivirittimet maksaa enemmän kuin merkittömät. kaposet nauhat on halvemmat kuin extra jumbot. kilpikonnan selästä taottu plexi on kalliimpi kuin hmmm.. muovi. muovi satula on halvempi kuin hmmm.. ei muovi satula. laitetaako floikkaa vai käykö kiinteä? jos laitetaan floikka niin laitetaanko floyd rose vai schaller? tai joku muu, mikä? mikeissä duncanit on kallimmat wilkinsonit. montako laitetaan? puolitetaanko? puolittavat potikat maksaa enemmän ja merkkipotikat vielä enemmän. niitten pitäis olla luotettavampia :) entäs väri, see thru vai sunbursti, enkä tiiä kumpi on kalliimpi, ehkä bursti. tuleeko kanteen loimua vai maalataanko? archtop vai flat? artistin nimikin lisää hintaa. onko se sitten parempi? enpä usko. siinä on ehkä sellaiset specsit et sopii just sulle.
 
jos 500 euron keihäässä on kaikki mitä koet tarpeelliseksi ja tuntuu hyvältä niin miks ostaisit 1500 euron kirveen? sit voi vaik työntää tonnin käytetyyn mesan nuppiin :)
 
pitkään soittaneille saattaa tulla rajujakin mielipiteitä siitä minkälainen sen pitäis olla tai olla olematta. esim. pulttikaula on joillekkin painajainen. enkä usko että soittotaito kasvaa kalliimmalla, se voi olla toki miellyttävämpää ja jos se on nättikin
eikä aiheuta kohtuutonta vajetta pelimerkkeihin niin miks ei? ehkä se kulkee kovempaa ja pidemmälle..
 
kitarathan on vähä niinku naiset; "lukumäärä ei korvaa laatua ja ennen kuin löytyy se vakkari, niiden pitäisi olla lompakolle sopivia".

Gafa: kitarathan on vähä niinku naiset; "lukumäärä ei korvaa laatua ja ennen kuin löytyy se vakkari, niiden pitäisi olla lompakolle sopivia".
 
Tämä oli ihan plussan arvoinen tiivistys :) Muutoinkin hyviä pointteja. Ei tuo kitaran hintarajan määrittäminen kuitenkaan ole niin yksinkertainen homma. Pitää verrata sitä mitä ostaa siihen mitä se maksaa. Esimerkiksi kohtuullisen laadukkaan perus pulttikaulaisen Telecasterin kera leppä rungon ja vaahterakaulan ilman mitään erikoisia härpäkkeitä voisi kuvitella jo 400-500 euroon ostavansa. Vastaavasti hälytyskellot alkaa kyllä piristä hieman jos mahonkista Les Paulia vaahterakannella ja kaikilla hienouksilla kaupataan samaan hintaan.
 
Mutta jokainenhan sen määrittelee minkä verran kitarastaan pystyy tai haluaa maksaa. Eikä se aina ole rahastakaan täysin kiinni mikä miellyttää. Omasta Les Paul Juniorista en kovin helpolla luopuisi, kun taas kolme kertaa kalliimpi Standard lähti kiertoon ilman sen kummempia väristyksiä. Ensi vuonna tulee näillä näkymin pari tonnia maksava custom kitara, mutta yhtä kovassa käytössä tuo juniori on varmaan senkin jälkeen. :) Kiteytettynä voisi sanoa että rahalla saa ehkä enemmän valinnan varaa, kun taas tiukalla budjetilla joutuu väkisin tinkimään jostain.

Hinta-asiat ne vaan mieltä kalvaa harrastuksista riippumatta, aina polkupyöristä lähtien. Hifiharrastajakin yrittää uskotella itselleen ja toisille, että 8000e hintainen cd-soitin tarjoaa parempaa ääntä koko rahan edestä.

Gabe: Tämä oli ihan plussan arvoinen tiivistys :) Muutoinkin hyviä pointteja. Ei tuo kitaran hintarajan määrittäminen kuitenkaan ole niin yksinkertainen homma. Pitää verrata sitä mitä ostaa siihen mitä se maksaa. Esimerkiksi kohtuullisen laadukkaan perus pulttikaulaisen Telecasterin kera leppä rungon ja vaahterakaulan ilman mitään erikoisia härpäkkeitä voisi kuvitella jo 400-500 euroon ostavansa. Vastaavasti hälytyskellot alkaa kyllä piristä hieman jos mahonkista Les Paulia vaahterakannella ja kaikilla hienouksilla kaupataan samaan hintaan.
 
Mutta jokainenhan sen määrittelee minkä verran kitarastaan pystyy tai haluaa maksaa. Eikä se aina ole rahastakaan täysin kiinni mikä miellyttää. Omasta Les Paul Juniorista en kovin helpolla luopuisi, kun taas kolme kertaa kalliimpi Standard lähti kiertoon ilman sen kummempia väristyksiä. Ensi vuonna tulee näillä näkymin pari tonnia maksava custom kitara, mutta yhtä kovassa käytössä tuo juniori on varmaan senkin jälkeen. :) Kiteytettynä voisi sanoa että rahalla saa ehkä enemmän valinnan varaa, kun taas tiukalla budjetilla joutuu väkisin tinkimään jostain.
 
Pakko antaa plussaa, koska juuri noin se on. Mutta täytyy sanoa, että keskihinnalla 500 - 1000 euroa saa hyvän jollei jota erinomaisen lankkukitaran ilman kummallisuuksia. Kalliilla siis 1500 - 2000 hintaluokassa siihen saapi vähän jo luonnetta. Ja sitten kun mennään todella kalliisiin kitaroihin, niin alkaa saamaan sitä uniikkiuttakin.
 
Allekirjoitan myös täysin sen tässä ketjussa esiintyneen kommentin, että säätäessä sen hyvän kitaran viimeistään tunnistaa. Toisaalta soittaja sen elämän siihen kitaraan puhaltaa oli se sitten kallis tai halpa. Lisäksi kitaroiden historia on täynnä esimerkkejä joissa soittajan karisma nostaa sen soittimenkin arvoa. Eli kitaran hintaan ei vaikuta pelkästään sen hyvyys (joka nyt on varovaisestikin arvioituna enemmän kuin hankala määritellä yleispätevästi. Oikeastaan kaikki hyvyyden määrittelyt joita itse pystyn keksimään yleensä täyttyy jo havemmissakin soittimissa) vaan myös se kuka tai ketkä kaikki sellaisella on soittaneet.

Ikänä ei oo Telecasteri kiinnostannu ennekö tänään, kun lähemmin kattelin 62 mallin sunburstia valkoisilla bindauksilla. Rupesin sitte semmosia etsimään orastavan GASin oireissa. Skujua löytyy 400 hintaan, Japsi 62sta 800 egee, USA 62sta 1600, Customshoppi relicciä 3600. Hinta aina tuplautuu näemmä. Raudan ja puun hinta ei tuplautune. Keppiä kohti käytetty työaika ( siis suunnitteluun, materiaalien valintaan, työn tarkkuuteen, viimeistelyyn) ja tuntipalkka/ammattilaisuus kasvanee kyllä jotakuinkin exponentiaalisesti ja siitä kait se hinnan ero syntyy lopulta. Masterbuilderilla on Tijuanan Pabloon nähden parempi osaaminen ja parempi palkka.
Voisin maksaa satasen ekstraa Skujusta jos ne tekis semmosen FSR sarjan kuin Average Joe Masterbuilt ja sais kaverin nimmarit keppiin. Saisivat oppia keskinkertaisemmatkin sorvikuskit, kun pääsisivät erän keppejä väkertämään ihan itse. No joo, tässä kirjoitellessa GAS taas hellitää..en edelleenkään ymmärrä mihin sitä Telecasteria tarvitaan paitsi koristeeksi, nättihän se on. ;)

Minun kokemus: halpiskitaroissa on kaikkea pientä häiritsevää vibaa kute väljät virittimet tai korkkautuvat säätöruuvit. Samoin myös ääni on usein honottava tai tukkoinen. Ratkaisevin juttu on kuitenkin itselle ollut huono nauhatyö. Edullisia kitaroita ei useinkaan saa millään säätöihin niin että kielet eivät rämisisi. Mentäessä hintaluokassa ylöspäin (600-1000 e), soundit ja nauhatyö paranee. Kokeilemani 1500 euron kepit onkin sitten olleet pääsääntöisesti mahtavia soitettavia, joskaan mun korvilla ei enää soundit tunnu merkittävästi paremmilta keskihintaisiin kitaroihin verrattuna. Kaikki tämä on siis yleisellä tasolla. Muutamia poikkeuksia on tullut vastaan molempiin suuntiin.
 
Tarkennetaan vielä, että tuolla 300-500 e hintaluokassa onjo hyviä kitaroita.

hallu: Pakko antaa plussaa, koska juuri noin se on. Mutta täytyy sanoa, että keskihinnalla 500 - 1000 euroa saa hyvän jollei jota erinomaisen lankkukitaran ilman kummallisuuksia.
 
Toisaalta soittaja sen elämän siihen kitaraan puhaltaa oli se sitten kallis tai halpa.
 
Kiitos :) Tuo viimeinen oli erittäin hyvin kiteytetty. Olisin varmasti tyytyväinen ihan johonkin 500e keppiin jos tarve vaatisi, soittaminen on kuitenkin se pääasia. Nyt aikuisena vain on mukava panostaa vähän harrastuksiinkin kun rahaa on enemmän käyttää kuin nuorempana. Toisaalta tuo kalliin kitaran määritelmäkin on suhteellista jos oikein aletaan miettimään, talvella kun meidän poppoo lähtee jouluksi pohjoiseen niin rahaa palaa vähintään käytetyn American Standard Telecasterin verran. Ja sit kun aletaan pinoamaan se rahamäärä mikä uppoaa muksuihin niin tuhat euroa kitarasta alkaa yhtäkkiä tuntua pieneltä summalta. :)

Tuodaan nyt omakin näkemys tähän keskusteluun. Eli oma näkemys on se, että jos tuossa 500 vs. 1500 hintaluokassa puhuttaisiin käytetyistä kitaroista, ei hintaero enää selity paremmilla osilla. Eli käytetyn kitaran saa jo 500€ periaatteessa parhailla osilla mitä rahalla saa (Esim. Ltd:n vanhempi 400-1000 sarja). Ero tulee, ainakin toivoakseni, puiden ja viimeistelyn laadusta. Ja valitettavasti osittain myös merkistä.
 
Itselle merkittävin ero tulee kuitenkin halvan ja kalliin kitaran välillä siitä "fiiliksestä", niin typerältä kuin se jopa omastakin mielestä kuulostaakin. Kuitenkin ainakin omalla kohdalla kitaransoitto on suurimmaksi osaksi fiilispohjaista juttua enemmän kuin teknistä hommaa niin toki silloin myös siitä "tunnelmasta" joka siitä kepistä välittyy on väliä.
 
Toinen merkittävä asia on myös jossittelun poistuminen. Eli jos 100€ kitara kuulostaa omissa kourissa paskalta, voi aina jossitella että "Kyllä minä soittaa osaisin jos vaan olisi kunnon vehkeet". 5000€ kitaralla voi melkein vaan syyttää itseään ja se tavallaan pakottaa opettelemaan soittamaan kamahomostelun sijaan.

Jos ei koe, että siinä 1500€ kitarassa on mitään parempaa kuin 500 euron kitarassa, on hölmöä ostaa 1500€ kitara.
 
Mun nähdäkseni tärkeä vastaus ketjun otsikon kysymykseen on: se minkä soittaja kokee olevan parempaa. Kysymykseen ei siis ole objektiivisesti ottaen oikeaa vastausta.

vilpor79:
 
Itselle merkittävin ero tulee kuitenkin halvan ja kalliin kitaran välillä siitä "fiiliksestä", niin typerältä kuin se jopa omastakin mielestä kuulostaakin.
 
Sehän on vanha fakta, että soittimen pitää inspiroida soittajaa.

darrell: Sehän on vanha fakta, että soittimen pitää inspiroida soittajaa.
 
Juurikin näin. Ei välttämättä suoraan korreloidu hintaan, mutta hyvin pitkälle tähän perustuu se, että miksi kitarasta kannattaa maksaa se 5000€. Ei varmaan kukaan voi väittää että tuollaisen kitaran osien summa olisi tuo samainen 5000€. Toki puista joiden saatavuus on 0 voi joutua maksamaan melkoisesti, mutta yleisesti ottaen.

LaMotta: Hinta-asiat ne vaan mieltä kalvaa harrastuksista riippumatta, aina polkupyöristä lähtien. Hifiharrastajakin yrittää uskotella itselleen ja toisille, että 8000e hintainen cd-soitin tarjoaa parempaa ääntä koko rahan edestä.
 
Miks tää hifi kortti aina vedetään esiin? Puukorvatko niitä esiin vetelee?

washburn: Miks tää hifi kortti aina vedetään esiin? Puukorvatko niitä esiin vetelee?
 
se on samasta huumorista kyse :) tottahan 4e pattereissakin on parempi soundi kuin 2e

phiit: se on samasta huumorista kyse :) tottahan 4e pattereissakin on parempi soundi kuin 2e
 
Hemmetti, tuota patterijuttua pitää kokeilla....hmm... mites niitä pattereita soitetaan että niistä sitä soundia saapi pihalle vai käytetäänkö niitä silleen slidenä ja onkos neliskanttinen parempi kuin pyöreä ;-)

washburn: Miks tää hifi kortti aina vedetään esiin?
 
Koska sillä saralla riittää mitä huvittavimpia ilmiöitä töpselinkääntöineen, cd levyjen siniseksi tussaamisineen, ääntä parantavine virtajohtoineen, äänellisiä eroja sisältävine cd-pyörittimineen ja kaiutinkaapeleiden alle tulevine ripustimineen.

phiit: se on samasta huumorista kyse :) tottahan 4e pattereissakin on parempi soundi kuin 2e
 
Itse asiassa paristoissa on eroja.
 
Mut jos 500 skitan hintaa lähtee takaisinlaskemaan, niin siit kun vähennetään verot, vähittäismyymälän kate, tukun kate, rahdit, tehtaan kate, niin raaka- aineisiin ja työhön ei montaa kymppiä jää.
 
Siit huolimatta parillakin satasella voi saada ihan soittokelpoisen soittimen. Mut jos se ei miellytä tai istu omaan käteen, niin sit on katseltava jotain muuta, jos on rahaa.
 
Yltiöhifismin kans asialla ei välttämättä ole mitään tekemistä. Korvat (ja silmät) voi valehdella, mut oma käsikopelotuntuma ei valehtele.

LaMotta: Koska sillä saralla riittää mitä huvittavimpia ilmiöitä töpselinkääntöineen, cd levyjen siniseksi tussaamisineen, ääntä parantavine virtajohtoineen, äänellisiä eroja sisältävine cd-pyörittimineen ja kaiutinkaapeleiden alle tulevine ripustimineen.
 
Ootko kokeillu noita mainitsemiasi asioita?

washburn: Ootko kokeillu noita mainitsemiasi asioita?
 
Olen. Jos noilla saavutetaan merkittäviä äänellisiä parannuksia, ovat ne omien aistieni ulkopuolisia ja näin ollen (luojan kiitos) minulle merkityksettömiä. Lisäksi on kokeiltu mm ovh 20 000 euron hintaista cd-soitin järjestelmää. Merkki taisi olla Sonic Frontier.

LaMotta: Olen. Lisäksi ovh 20 000 euron hintaista cd-soitin järjestelmää. Merkki taisi olla Sonic Frontier.
 
Eikö ollut eroa 500€ sonyyn?