Tanssimusiikki ›

Sir Henry: Vanhana pieruna ja vuosina 1973-87 etulinjassa ollena epäilisin, että ajat entiset ei enää palaa.
70-80 luvuilla yökerho/laivabändit veti 300 keikka/per vuosi jos kunto kesti ja oli haluja, lavabändit 150-250, ja rokkibänditkin vähintään 150, ukot oli pääsääntöisesti päätoimisia vetäjiä, sivutoimiset ei kelkassa jaksanut kauaa virkata
 
Eiköhän tuotakin aihetta olla käsitelty täällä ihan tarpeeksi?
 
Ei tällaisiin keikkamääriin nykyisin päästä, tosin tarviiko edes päästä, jos liksat on suhteessa samoja kuin noihin aikoihin.
 
Liksoista puheenollen tanssimuusikon palkka on noussut ihan mielettömällä potenssilla wanhoista ajoista. Jos markan aikana perusmuusikon verollinen keikkaliksa pyöri tessin mukaan 450-600 markassa (eli nykymittapuun mukaan 80-100 eurossa), 700 markkaa oli jo hyvä korvaus, saatikka sitten jos sattui saamaan "tonnin käteen".
 
Nykyään ok liksa lienee se kuuluisa "kakonen", eli 200 euroa, mielellään tietysti vielä enemmän. Tämä ois tarkoittanu markan aikana käytännössä n. 1200 markan korvausta. 150 euroa taitaa olla sellainen kipuraja ok keikalle, riippuen sijainnista ja muusta vaivannäöstä?
 
Huvittavaa by the way on se, että joillakin bändiliidereillä on tapana "pyöristellä" hintoja etenkin tuuraajille. Luvataan se 200 ja maksetaan epämääräinen 170-180 tai sit luvataan 150 ja se muuttuukin monien välikulujen jälkeen n. 130 euroksi.
 
Esimerkki työn historiasta: Noin vuonna 1985 tammikuussa Oulun Vaakunassa 6 keikkaa/per viikko, brutto noin 12000mk, nykyeroina 3590E, tossa linkki laskuriin. http://www.rahamuseo.fi/arvo_laskuri/laskuri_web.html
 
Niin oliko kyseessä bändin hinta vai sun? Ai että 12000 on 3590? Mun laskujen mukaan 12000 markkaa on 2000 euroa?? Vai miten se on?
 
Eli jos pelimiehet pienellä keikkamäärällä ton repii, asiat on helvetisti paremmin kuin ennen, kun soittajia ja bändejä oli ihan helvetisti, ja kaikilla duunia niin, ettei muita kerinnyt kadehtimaan, paitsi mitä nyt hesalaisten kamoja.
 
Stadilaiset on syntyperältään parempaa puuta, niin niillähän on "faija skakannu kliffoja tukoreita kahteen metriin", musiikkikoulutusta on ollu paljon ja taiteilijaystävällinen ilmapiiri. Maakuntien miehet ovat aikanaan olleet epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa heihin. Kamoja ei oo ollu juuri missään ostettavissa, kasvun ilmapiiri ei ole tukenut taiteilijan alkutaivalta. Jne jne.
 
Nuorelle väelle musiikin merkitys elämässä on vähentynyt, sen näen omista 14-20 vuotiaista, elävä musiikki on heille yhtä elävää, jos se tulee koneelta ja valot vilkkuu, savua ja bassoa enemmän kuin paljon. Toivon menestystä päätoimisille pelimanneille, pitäkää lujasti pulkasta kiinni, vauhti on kovaa. Aamen.
 
Mitäs vikaa on konemusiikissa? Musiikin tärkein tehtavä on auttaa ihmisiä ilmaisemaan ja ymmärtämään tunteitaan, hakemaan tasapainoa sitä kautta. Ihminen alkaa luonnostaan heilumaan jos kuulee hyvää rytmiä, tai hyräilemään mukana jos kuulee kauniin melodian. Joku on hienosti sanottu, että musiikki tuottaa nk. spatiaalisen esteettisia kokemuksia, joita on vaikea mitata tai määritellä.