Rock, pop, alternative ›

Joo. Olisiko yksi historian kovimmista singleistä?
Vai onko Penny Lane/Strawberry Fields Forever parempi?
 
Ja ei, myös Paperback Writer on yksi lempikappaleistani myös. Bassokuvio on uskomaton.

velipesonen: Kyllä siltä vaikuttaa. Näitä hyväksikäyttäjiä on maailma pullollaan ja jos ne sattuvat ottamaan avantgardetaiteilijan hahmon niin aikamoinen liemi siitä keittyy kokoon.
 
"I know that when I say this,
I may be stepping on pins and
Needles;
But I don't like all these people
Slagging her
For breaking up the Beatles..."
 
http://www.youtube.com/watch?v=k5YIJ1pZEBc

Marlowe: "I know that when I say this,
I may be stepping on pins and
Needles;
But I don't like all these people
Slagging her
For breaking up the Beatles..."
 
http://www.youtube.com/watch?v=k5YIJ1pZEBc
 
Voi juma...! :)

Marlowe: "I know that when I say this,
I may be stepping on pins and
Needles;
But I don't like all these people
Slagging her
For breaking up the Beatles..."
 
http://www.youtube.com/watch?v=k5YIJ1pZEBc
 
Hieno. Hyvä laulaja.

En jaksa tässä vaiheessa perjantai-iltaa plarata koko keskusteluketjua, mutta joko täällä on turistu Anthology-julkaisuista? Löytyykö hyllyistänne ja onko jotakin suosikkeja?
 
Jos puhutaan siis CD-Anthologyista, niin totta maar riensin ostamaan oitis koko sarjan aina kerrallaan ilmestyessä. Vol.1 taisi tulla peräti joulupukilta (vai oliko se BBC-livet?).
 
Vol.1 - On se Free As Bird hieno biisi vaikka onkin mun mielestä enempi entisten bändikamujen overdubbaus Lennonin demokassulle. Jakoi muistaakseni vähän mielipiteitä ilmestyessään. Hyvin kiinnostavaa että mukana on Stu Sutchcliffen aikaisia Silver Beatleseita ja tietty Quarrymenin sympaattinen sinkkuharvinaisuus. Tony Sheridanin ja Beatlesin juttuja mulla oli vinyyliformaatissa jo vuonna -80 ja siellä on tosi kelpo rokkenrolli-meininkiäkin. Mutta aikas jännää ettei oo biisiäkään niitä Hampuri-livejä?
 
Vol.2 - Real Love on hyvän mielen poppia, 5-vuotias poikanikin tykkää laulaa sitä välillä. Kiinnostavia lukuja ovat esim. I'm Only Sleeping ja Strawberry Fields kaikkine harjoittelu- ja kokeiluottoineen. And Your Bird Can Sing-rallista on vähän Byrds-henkinen jinglejangle-versio. Mutta mikä ihme siellä laulutuplauksia tehdessä mahtoi niin naurattaa...? Tykkään tosta versiosta silti, niinkuin toki virallisestakin.
 
Vol.3 - Hienoja ja aika valmiinkin kuuloisia unplugged-demoja monista Valkoisen Tuplan biiseistä. Eräs suosikkin etenkin Honey Pie, jo tässä luonnosmuodossaan.

Number 9: Rain on loistava biisi. Loistavat soundit. Miksi oli vain b-puoli?
Eikö ollut riittävän kaupallinen?
 
Kiva että mainitsit. Sopii hyvin syksyyn. Ei ehkä Beatles-biiseistä se eniten coveroitu (vaikka Todd Rundren muistaakseni teki niin) eikä useimmin toivottu. Mä tykkään kovasti. Muistaakseni Njassa tai joku soitti tuon radiossa joskus 90-luvun puolivälissä kuumimman brittipoppihuuman aikaan, spiikaten että siinä teille Oasista jo kuuskytäluvulta.

Demo Harrison: En jaksa tässä vaiheessa perjantai-iltaa plarata koko keskusteluketjua, mutta joko täällä on turistu Anthology-julkaisuista? Löytyykö hyllyistänne ja onko jotakin suosikkeja?
 
Jos puhutaan siis CD-Anthologyista, niin totta maar riensin ostamaan oitis koko sarjan aina kerrallaan ilmestyessä. Vol.1 taisi tulla peräti joulupukilta (vai oliko se BBC-livet?).
 
Vol.1 - On se Free As Bird hieno biisi vaikka onkin mun mielestä enempi entisten bändikamujen overdubbaus Lennonin demokassulle. Jakoi muistaakseni vähän mielipiteitä ilmestyessään. Hyvin kiinnostavaa että mukana on Stu Sutchcliffen aikaisia Silver Beatleseita ja tietty Quarrymenin sympaattinen sinkkuharvinaisuus. Tony Sheridanin ja Beatlesin juttuja mulla oli vinyyliformaatissa jo vuonna -80 ja siellä on tosi kelpo rokkenrolli-meininkiäkin. Mutta aikas jännää ettei oo biisiäkään niitä Hampuri-livejä?
 
Vol.2 - Real Love on hyvän mielen poppia, 5-vuotias poikanikin tykkää laulaa sitä välillä. Kiinnostavia lukuja ovat esim. I'm Only Sleeping ja Strawberry Fields kaikkine harjoittelu- ja kokeiluottoineen. And Your Bird Can Sing-rallista on vähän Byrds-henkinen jinglejangle-versio. Mutta mikä ihme siellä laulutuplauksia tehdessä mahtoi niin naurattaa...? Tykkään tosta versiosta silti, niinkuin toki virallisestakin.
 
Vol.3 - Hienoja ja aika valmiinkin kuuloisia unplugged-demoja monista Valkoisen Tuplan biiseistä. Eräs suosikkin etenkin Honey Pie, jo tässä luonnosmuodossaan.
 
Olen lainannut Volume 2:sen kirjastosta.
Tomorrow Never Knows-biisin sovitus oli hmm... Mielenkiintoinen.
Srawberry Fieldsistä kuulee hienosti kappaleen kehityskaaren. Olisi toiminut akustisena folktyylisenä mies ja kitaraballadinakin hienosti, mutta Macca on kyllä sovittanu biisin loistavasti myös. Samoin And Your Bird Can Sing- ei taida olla ihan lisäaineeton suoritus pojilta?
 
Paul broke glass, broken glasses.....-John Lennon 1967
 
Muita en ole löytänyt kirjastosta.
 
Joo, pojallas on hyvä musamaku...:)
 
Jaa sääkin pidät Honey Piestä?
Hieno biisi, joskin vähän epätyypillinen Piitlesille.
 
Lennon muistaakseni inhosi sitä(kin) biisiä?

Demo Harrison: Kiva että mainitsit. Sopii hyvin syksyyn. Ei ehkä Beatles-biiseistä se eniten coveroitu (vaikka Todd Rundren muistaakseni teki niin) eikä useimmin toivottu. Mä tykkään kovasti. Muistaakseni Njassa tai joku soitti tuon radiossa joskus 90-luvun puolivälissä kuumimman brittipoppihuuman aikaan, spiikaten että siinä teille Oasista jo kuuskytäluvulta.
 
Joop. Yksi parhaista. Ei kovin tunnettu suuren yleisön keskuudessa. Yks mun lemppareistani.

Lennon muistaakseni inhosi sitä(kin) biisiä?
 
No siis sehän on oma teollisuuden alansa kun todistellaa miten paljon ja miten monia Paulin biisejä John inhosi. Suurimmaksi osaksi jättäisin omaan arvoonsa, ihmiset jotka on täysin ulkopuolella ton ainutlaatusen bändin historiaa tuntuu tietävän asiasta ihmeen paljon.
 
Se mitä John joissain haastatteluissa sanoi, no, ihmiset sanoo suutuspäissään ja katkerana kaikennäköstä.

GrooverMan: No siis sehän on oma teollisuuden alansa kun todistellaa miten paljon ja miten monia Paulin biisejä John inhosi. Suurimmaksi osaksi jättäisin omaan arvoonsa, ihmiset jotka on täysin ulkopuolella ton ainutlaatusen bändin historiaa tuntuu tietävän asiasta ihmeen paljon.
 
Se mitä John joissain haastatteluissa sanoi, no, ihmiset sanoo suutuspäissään ja katkerana kaikennäköstä.
 
Näinhän se on.
 
Mies oli taisi olla loppuun asti katkera siitä, että Paul sävelsi Piitlesin kaksi kaupallisesti menestyneintä kappaletta, Yesterdayn ja Michellen.
 
"All you did was Yesterday..."

En tiedä onko tämä Lennonin kunniaksi mutta vielä enemmän kuin Paulin biisien, hän 70-luvulla kunnostautui omien biisiensä haukkumisessa.
 
Viimeisen kerran George Martinin tavatessaan hän oli sanonut Martinille haikailevansa olematonta mahdollisuutta tehdä kaikki uudelleen aivan eri tavalla. Mikähän olisi sitten ollut se Lennonin päässä väikkynyt tapa jolla esimerkiksi Strawberry Fields "olisi oikeasti pitänyt tehdä", jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Anthologyjen parasta antia on tietysti kaikki Beatles-materiaali. Erityisesti tykkään kun siellä on näitä originaaleja joita eivät saatelleet loppuun eivätkä julkaisseet mutta jotka olisivat ihan hyvin voineet olla myös B-levyillä kuten In Spite of All the Danger, That Means a Lot, Junk, Not Guilty tai All Things Must Pass.
 
Välillä tuntuu kuin työryhmällä olisi ollut studiossa mahdollisuus miksata ja työstää äänitteitä vähän paremminkin mutta ne on tarkoituksella jätetty ei vain luonnoksen asteelle vaan myös luonnosten kuuloisiksi.
 
Myös Anthologyjen jälkeen elämäänsä jatkavat sitkeät huhut Abbey Road -levyn sessioiden mystisistä ylijäämäbiiseistä joita kukaan ei ole koskaan kuullut.

Number 9:
Mies oli taisi olla loppuun asti katkera siitä, että Paul sävelsi Piitlesin kaksi kaupallisesti menestyneintä kappaletta, Yesterdayn ja Michellen.
 
"All you did was Yesterday..."
 
Mutta Paul aloitti! :-) Lennon hikeentyi Paulin vihjailuista Ramilla, "sano suoraan jos jotain on" (viimeinen haastattelu).

velipesonen: En tiedä onko tämä Lennonin kunniaksi mutta vielä enemmän kuin Paulin biisien, hän 70-luvulla kunnostautui omien biisiensä haukkumisessa.
 
Viimeisen kerran George Martinin tavatessaan hän oli sanonut Martinille haikailevansa olematonta mahdollisuutta tehdä kaikki uudelleen aivan eri tavalla. Mikähän olisi sitten ollut se Lennonin päässä väikkynyt tapa jolla esimerkiksi Strawberry Fields "olisi oikeasti pitänyt tehdä", jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
 
Joo. Lennonhan taisi sanoa, jos oikein muistan, että Help ja Strawberry Fields olivat hänen ainoat "rehelliset" Piitles-kappaleensa.
 
Joop. Mitäköhän Lennon mahtoi tuolla "oikealla" tavalla tarkoittaa?
Get Back-sessioissa halusi kaiken purkkiin livenä, ilman jälkiäänityksiä.

velipesonen: Myös Anthologyjen jälkeen elämäänsä jatkavat sitkeät huhut Abbey Road -levyn sessioiden mystisistä ylijäämäbiiseistä joita kukaan ei ole koskaan kuullut.

Mistäs tämä huhu on peräisin, en ole ikinä kuullutkaan tällaisesta.

Number 9: Mistäs tämä huhu on peräisin, en ole ikinä kuullutkaan tällaisesta.
 
En tiä, mutta kyllä näistä jo 70-luvulla huhuttiin. Siellä olisi paljonkin ihan valmista materiaalia kuulemma. Olisivatko KoppakuAriaiset viime töikseen tehneet suuren luokan käytännön pilan ja julkaisseet vain puolikkaan loppuunsaatetusta materiaalista, nimittäin sen puolen mitä itse pitivät huonompana, ja jättäneet sen varsinaisen kuningaslevyn odottamaan kunnes aikaa on kystä?
 
Number 9: Joo. Lennonhan taisi sanoa, jos oikein muistan, että Help ja Strawberry Fields olivat hänen ainoat "rehelliset" Piitles-kappaleensa.
 
Joop. Mitäköhän Lennon mahtoi tuolla "oikealla" tavalla tarkoittaa?
Get Back-sessioissa halusi kaiken purkkiin livenä, ilman jälkiäänityksiä.
 
Mahdoton tietää mutta arvata aina voi: Jos oletetaan että se suora sähkökitararokki todellakin oli parhaimmillaan Hampurissa ja Long Tall Sally -EP on siitä vain KALPEA AIVASTUS, niin ehkä John olisi halunnut tehdä koko hemmetin katalogin jotenkin niin. Sellaisessa mielipiteessä olisi ihan järkeäkin kun otetaan huomioon esim. että suora sähkökitararokki on todella vaikeaa musiikkia soittaa JA että Rollarit varastivat sen tyylin Beatlesilta!!! Ehkä John katsoi hävinneensä Rollareille ilman taistelua ainoan kilpailun jonka olisi halunnut voittaa. Ehkä hänen kilpakumppaninsa oli Keef, todellisuudessa. Ehkä hän katsoi että Paul George Martin tukijanaan esti häntä kilpailmasta juuri siinä lajissa missä hän olisi halunnut kilpailla.
 
Ehkä Beatlesin olisi siis sittenkin pitänyt päätyä Deccalle ja Rollareiden Parlophonelle!!!
 
Number 9: Lennon vastasi hienovaraisiin vihjailuihin laatikollisella sontaa.
 
Lennonilla oli tapana olla muiden lyriikoista pikkuisen epäluuloinen.

velipesonen: En tiä, mutta kyllä näistä jo 70-luvulla huhuttiin. Siellä olisi paljonkin ihan valmista materiaalia kuulemma. Olisivatko KoppakuAriaiset viime töikseen tehneet suuren luokan käytännön pilan ja julkaisseet vain puolikkaan loppuunsaatetusta materiaalista, nimittäin sen puolen mitä itse pitivät huonompana, ja jättäneet sen varsinaisen kuningaslevyn odottamaan kunnes aikaa on kystä?
 
No, Abbey Road on kyllä jo aika kova... Varsinkin B-puoli nostaa karvat pystyyn aina.
Miten hajonnut bändi pystyy niin lämpimään stemmalaulantaan kuin Becausessa?
Siitä on kylmyys kaukana.
 
Mahdoton tietää mutta arvata aina voi: Jos oletetaan että se suora sähkökitararokki todellakin oli parhaimmillaan Hampurissa ja Long Tall Sally -EP on siitä vain KALPEA AIVASTUS, niin ehkä John olisi halunnut tehdä koko hemmetin katalogin jotenkin niin. Sellaisessa mielipiteessä olisi ihan järkeäkin kun otetaan huomioon esim. että suora sähkökitararokki on todella vaikeaa musiikkia soittaa JA että Rollarit varastivat sen tyylin Beatlesilta!!! Ehkä John katsoi hävinneensä Rollareille ilman taistelua ainoan kilpailun jonka olisi halunnut voittaa. Ehkä hänen kilpakumppaninsa oli Keef, todellisuudessa. Ehkä hän katsoi että Paul George Martin tukijanaan esti häntä kilpailmasta juuri siinä lajissa missä hän olisi halunnut kilpailla.
 
Ehkä Beatlesin olisi siis sittenkin pitänyt päätyä Deccalle ja Rollareiden Parlophonelle!!!
 
No näitä sun teorioitas riittää...
 
Mutta miksei Lennon sitten tehnyt näin soolourallaan ja MIKSI hankki Spectorin tuhoamaan niinkin rehellisen rokkilevyn kuin Let It Be on?
 
Lennonilla oli tapana olla muiden lyriikoista pikkuisen epäluuloinen.
 
Joo, niin taisi olla.

Number 9: No näitä sun teorioitas riittää...
 
Arvatahan aina voi.
 
Mutta miksei Lennon sitten tehnyt näin soolourallaan ja MIKSI hankki Spectorin tuhoamaan niinkin rehellisen rokkilevyn kuin Let It Be on?
 
Kyllä Plastic Ono Band on juuri sitä suoraa rokkia, eri asia sitten kuinka hyvää sellaista. Aika hyvää joka tapauksessa ja varmaan kuvastaa senaikaisia pikkuisen hiiltyneitä fiiliksiä.
 
Kuka tietää tykkäsikö Lennonkaan Let It Be:n lopputuloksesta? Ehkä hänkin piti sitä huonona. Hän olisi halunnut Let It Be julkaistavan ns. raakamiksaus-tyyliin kai lähinnä tehdäkseen hallaa oman bändinsä imagolle eli "jotta kaikki kuulisivat kuinka huonoja olemme".

velipesonen: Kyllä Plastic Ono Band on juuri sitä suoraa rokkia, eri asia sitten kuinka hyvää sellaista. Aika hyvää joka tapauksessa ja varmaan kuvastaa senaikaisia pikkuisen hiiltyneitä fiiliksiä.
 
Spector-tuotannon jäljiltä mikään ei ole rokkia
 
Kuka tietää tykkäsikö Lennonkaan Let It Be:n lopputuloksesta? Ehkä hänkin piti sitä huonona. Hän olisi halunnut Let It Be julkaistavan ns. raakamiksaus-tyyliin kai lähinnä tehdäkseen hallaa oman bändinsä imagolle eli "jotta kaikki kuulisivat kuinka huonoja olemme".
 
Let It Be Naked ON hyvä, loistava levy, ilman heikkoa lenkkiä. Tämän version aikoinaan kuulin ensin, ja tykkäsin kovasti.
 
Sitten kun ostin Let It Be-levyn virallisen version olin järkyttynyt.
Kamalaa sontaa.
 
Pointtini on että minun mielestäni Spector tuhosi yhden Piitlesin hienoimmista levyistä.
 
Tämän takia en herraa juuri arvosta.