Rock, pop, alternative ›

GrooverMan: Jerry oli jo L.A. Womanin sessioiden aikaan Elviksen basisti, dokkarissa mainittiin miten innoissaan Jim oli päästessään soittamaan Elviksen basistin kanssa.
 
Ai niin, noinhan se menikin. Ja Jimihän taisi tosiaan ihailla Elvistä. Danny Sugermanin ja Jerry Hopkinsin kirjoittamassa kirjassa muistaakseni mainittiinkin että Jim riensi nostamaan radion volat täysille bongatessaan Elviksen biisin.
 
Enpä meinaa itse millään malttaa että pääsisin näkemään tuon eilisen Yle Teeman dokkarin. Ehkä sittenkin illalla sitten Yle Areenasta, jos ulkomusiikilliset tekijät suovat.

Demo Harrison: Ai niin, noinhan se menikin. Ja Jimihän taisi tosiaan ihailla Elvistä. Danny Sugermanin ja Jerry Hopkinsin kirjoittamassa kirjassa muistaakseni mainittiinkin että Jim riensi nostamaan radion volat täysille bongatessaan Elviksen biisin.
 
Enpä meinaa itse millään malttaa että pääsisin näkemään tuon eilisen Yle Teeman dokkarin. Ehkä sittenkin illalla sitten Yle Areenasta, jos ulkomusiikilliset tekijät suovat.
 
Joo Jim diggaili vanhan bluesin ohella Elvistä ja Frank Sinatraa. Ja inhosi folkia :)
 
Synkkään imagoonsa nähden Jim oli ihastuttavan lapsenomaisen innoissaan ton tyyppisistä jutuista, oli muun muassa fiiliksissä siitä ku ekan levyn sessioissa sille selvis, että laulumikkinä on samanlainen johon Frank Sinatra aina lauloi (Telefunken U47) :)

GrooverMan: Joo Jim diggaili vanhan bluesin ohella Elvistä ja Frank Sinatraa. Ja inhosi folkia :)
 
Synkkään imagoonsa nähden Jim oli ihastuttavan lapsenomaisen innoissaan ton tyyppisistä jutuista, oli muun muassa fiiliksissä siitä ku ekan levyn sessioissa sille selvis, että laulumikkinä on samanlainen johon Frank Sinatra aina lauloi (Telefunken U47) :)
 
Strange Days-levyn hieno You're Lost Little Girl olikin käsittääkseni jopa jotenkin tehty Sinatra mielessä? Siitä olisi voinnutkin tulla komea veto Ol' Blue Eyesin vetona, vielä kun joku Nelson Riddlen tai Quincy Jones orkesteri sinne taustalle svengailemaan.
 
Biisissä onkin muuten sellainen ihmeellisen kaunis soolovälike josta en saa mitään tolkkua sointurakenteesta ynnä muusta (eikä tarttekaan saada).

Demo Harrison: Strange Days-levyn hieno You're Lost Little Girl olikin käsittääkseni jopa jotenkin tehty Sinatra mielessä? Siitä olisi voinnutkin tulla komea veto Ol' Blue Eyesin vetona, vielä kun joku Nelson Riddlen tai Quincy Jones orkesteri sinne taustalle svengailemaan.
 
Biisissä onkin muuten sellainen ihmeellisen kaunis soolovälike josta en saa mitään tolkkua sointurakenteesta ynnä muusta (eikä tarttekaan saada).
 
nyt kun mainitset niin muistan kans lukeneeni tosta. Olis muuten ollu hieno Frankin vetona.
 
Se väliosa on ovela ja kaunis, aika jazz soinnut/soolo osastolla.

Oli kyllä kelvollinen dokkari. Tänään tullut Doorssia pitkästä aikaa kuunneltua.
 
Onko vastaavia dokkareita myös muista levyistä?

Olipas heikko dokkari tuo L.A. Womanin. Manzarek on kyllä ihme äijä Morrison-höpötyksineen.

Manzarek on tienannut kosolti rahaa liskokuningasuskonnon ylipappina.

velipesonen: Manzarek on tienannut kosolti rahaa liskokuningasuskonnon ylipappina.
 
Mies on antanut periksi sille faktalle,että suurin osa ihmisistä on kiinnostunut siitä,mitä Morrison teki,eivät siitä mitä hän,Krieger ja Densmore tekivät...Doors henkilöityi elinaikanaan Morrisoniin ja tulee henkilöitymään häneen aikojen loppuun asti....Muut kolme Doorsia jäävät statisteiksi,vaikka olivat bändissä kaikkea muuta....

Andy Six: Mies on antanut periksi sille faktalle,että suurin osa ihmisistä on kiinnostunut siitä,mitä Morrison teki,eivät siitä mitä hän,Krieger ja Densmore tekivät...Doors henkilöityi elinaikanaan Morrisoniin ja tulee henkilöitymään häneen aikojen loppuun asti....Muut kolme Doorsia jäävät statisteiksi,vaikka olivat bändissä kaikkea muuta....
 
Ei, vaan Manzarek keksi koko jutun jo Morrisonin elinaikana, koko Hopkinsin ja Sugermanin kirja, tämä surullisenkuuluisa No One Here Gets Out Alive (suom. Jim) on kuin Manzarekin aivoista. Mä luulen että se jätkä suunnitteli koko homman alusta pitäen eli siinä suhteessa Ray Manzarek = Yoko Ono!

velipesonen:Ray Manzarek = Yoko Ono!
 
Se nyt on mun suosikki siinä bändissä ja sen takia mä sitä kuuntelenkin. (Sillä ei varmaan mitään tekemistä että olen kiipparisti:-)
Lisäksi Mosquito on musta ihan hyvä piisi vaikka Morrisonia ei siinä olekaan!

baron: Se nyt on mun suosikki siinä bändissä ja sen takia mä sitä kuuntelenkin. (Sillä ei varmaan mitään tekemistä että olen kiipparisti:-)
Lisäksi Mosquito on musta ihan hyvä piisi vaikka Morrisonia ei siinä olekaan!
 
Siinähän tää kaikki justiin kulminoituu että koko hemmetin Doors oli Ray Manzarekin kehittämä salajuoni. Manzarekin omat neljä raajaa ja lauluääni vain eivät riittäneet vaan hän tarvitsi kuusi raajaa ja yhden äänen lisää, eikä siinä vielä kaikki, tarvittiin vielä liskokuningasmytologia. Manzarek keksi koko jutun. Krieger teki niitä biisejä ja niin teki Morrisonkin mutten pitäisi ihmeenä jos olisivat olleet Manzarekin tavalla tai toisella hypnotisoimia! Densmoren kohdalla hypnoosi ei koskaan toiminut tarpeeksi hyvin, mikä näkyy hänen kirjastaan sekä siinä että sukset menivät taannoin ristiin.
 
Tässä suhteessa Manzarek on toisaalta maailman ensimmäinen punkkari ja toisaalta maailman toistaiseksi viimeisin Hitler. Punkkarit halusivat huijata yleisöään ja Hitler halusi perustaa valtansa hypnoosille.
 
Ray Manzarek = punkhitler

Tietääkö kukaan miten post-Morrison-ajan levyt on myyneet? Other Voices tulee ainakin mieleen... Oliko muitakin?

Regalis Apertura: Tietääkö kukaan miten post-Morrison-ajan levyt on myyneet? Other Voices tulee ainakin mieleen... Oliko muitakin?
 
Tuskin kovin hääppöisesti verrattuna Morrisonin ajan tuotoksiin. Se toinen Morrisoniton levy oli Full Circle, jossa oli hitinpoikanen "Mosquito", olisko se myynyt sitten enemmän?
 
Eihän kumpikaan mitään ihmeellisiä levyjä olleet. Se on muuten merkillepantavaa, miten nopeasti ne julkaistiin Jimin kuoleman jälkeen, Other Voices syksyllä -71 ja Full Circle kesällä -72.
 
Noita kumpaakaan ei oo muuten myöskään varsinaisesti julkaistu uudelleen cd:nä, ainoastaan joku saksalainen versio löytyy jossa molemmat työnnetty samalle levylle.
 
Mulla on toi Full Circle vinyylinä. Aina hämmästelly sitä biisien kehnoa tasoa, onhan siinä toki se että Manzarek ja Krieger ei oo kovin kummosia laulajia, mutta ihan ne biisit on aika ankeita. Ei ne olis Morrisonin laulamana olleet kovin paljon parempia. Kenties Jim suoritti check outin juuri oikeaan aikaan The Doorsin musan kannalta?

GrooverMan: Tuskin kovin hääppöisesti verrattuna Morrisonin ajan tuotoksiin. Se toinen Morrisoniton levy oli Full Circle, jossa oli hitinpoikanen "Mosquito", olisko se myynyt sitten enemmän?
 
Eihän kumpikaan mitään ihmeellisiä levyjä olleet. Se on muuten merkillepantavaa, miten nopeasti ne julkaistiin Jimin kuoleman jälkeen, Other Voices syksyllä -71 ja Full Circle kesällä -72.
 
Noita kumpaakaan ei oo muuten myöskään varsinaisesti julkaistu uudelleen cd:nä, ainoastaan joku saksalainen versio löytyy jossa molemmat työnnetty samalle levylle.
 
Mulla on toi Full Circle vinyylinä. Aina hämmästelly sitä biisien kehnoa tasoa, onhan siinä toki se että Manzarek ja Krieger ei oo kovin kummosia laulajia, mutta ihan ne biisit on aika ankeita. Ei ne olis Morrisonin laulamana olleet kovin paljon parempia. Kenties Jim suoritti check outin juuri oikeaan aikaan The Doorsin musan kannalta?
 
Olen täysin samaa mieltä ja jaan ihmetyksenaiheet. Tosin toisaalta Morrisonin-aikaisista viimeisistä levyistä Soft Parade pelaa viihdemusiikkiteemalla ja L.A. Woman bluesteemalla, ja ei-teemalevy Morrison Hotel materiaalinsa puolesta hajanainen; noteeraan kaksi parempaa biisiä, Waiting for the Sun ja Queen of the Highway joista ensinmainittu on vieläpä vanhempaa perua.
 
Niin että kyllä se kolmen ekan levyn jälkeen viileni rauta Doorsienkin biisipajalla. Strange Daysin runsas mielikuvien kudos loistaa poissaolollaan ja jäljellä on paikoitellen pultsarilta kuulostava raakkuja mukisemassa keskitason bluesjamia. Other Voices ja Full Circle ovat toki vielä paljon tylsempiä mutta suuntahan oli alaspäin joka tapauksessa.
 
Ehkä Manzarek tahtoi jättää jäljen, symbolisen ilmoituksen siitä kuka on bändin pomo?

Soft Parade oli aallonpohja, josta seuraavilla kahdella tultiin ihan merkittäviä askeleita ylöspäin.
 
Morrisonin raakunta viimeisellä kahdella levyllä on varmasti mielipiteitä jakavaa - mun mielestä toimii kyseiseen materiaaliin.
 
L.A. Womanilla on pari tylsähköä blues-biisiä, mutta siellä on myös Doorsin verevintä, jopa "aidointa" materiaalia.
 
EDIT: mutta munkin kirjoissa ne parhaat levyt on ne kaksi ekaa.

Mun muistaakseni ainakaan Other Voices ei ollut ihan hullumpi levy, tosin 20 vuotta sitten tullut viimeksi kuunneltua. Kuulostivat vähän sellaisilta L.A.Womanin left-overeilta. Ja tuli se Full Circlekin kuunneltua silloin aikanaan.
 
Ihmettelin aikanaan että miten hemmetissä Mosquito keksittiin Markku Aron laulettavaksi, mutta muistaakseni Joe Dassinin version kautta se tuli. Lienee ainoa suomeksi laulettu Doors-biisi? Herranmunjee, miten joku suomipoppi-iskelmäartisti kääntäisikään vaikka jonkun Love Streetin tai People Are Strange - noista "popimmista" jutuista.
 
Mä tykästyin jo aikanaan nimenomaan Kriegerin, Manzarekin ja Densmoren soiton grooveen. Vaikka Jimbolla ei ollut vastaavanlaista muusikkotaustaa, niin toki sen laulusaundi (tai karisma) oli piste iin päälle. Jälkiviisastelua kylläkin mutta olisiko Doorsiin voinut kuvitella toisen saundista solistia?

Puhuessani "popimmista" biiseistä muistui mieleeni eräs hieno biisi, "Wintertime Love". Olen aina tykännyt siitä. Biisissä on vaan se vika että loppuu liian nopeasti (kesto 1:52). Toisaalta pienemmillä annoksilla sitä nälkää ylläpidetäänkin ettei tule heti ähky. Enkä ainakaan itse keksi että miten olisin venyttänyt tuolle biisille enempää kestoa.

Mielestäni noilla kahdella post-Jim-albumilla olisi ollut paljon ainesta vähän hiottuina ja paremmilla laulajilla. Se gruuve on nimittäin tallella.

Juu ja tämä groove kukkii myös An American Prayerilla. Suomeksi on Light My Firen levyttänyt ainakin - tadaa - Elakelaiset.