Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Moni on ollut tuota mieltä jo 60-luvulta alkaen!
 
Totta tääkin, tosin nyt jäbät alkaa olla seitsemänkymppisiä ja energisen lavashown järkkääminen alkaa olla koko ajan vaikeempaa. Kävin tossa viime sunnuntaina katsomassa Leonard Cohenia (78 v.) ja hienosti toimi, mutta se ei olekaan rockia ja pelaa eri hommilla.

Mick Taylor Helsingissä keikalla 29. päivä kuluvaa kuuta. Kuuluu Virgin Oilissa järjestettäviin Rolling Stonesin 50-vuotisjuhlallisuuksiin.
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=26757

No ni. Jatketaan täällä.
 
Sain vinkin tutustua bändiin. Mitä biisejä kuuntelen Spotifysta, ja mitä levyjä kannattaa lainata kirjastosta.( oon ihan auki just ny)

Number 9: No ni. Jatketaan täällä.
 
Sain vinkin tutustua bändiin. Mitä biisejä kuuntelen Spotifysta, ja mitä levyjä kannattaa lainata kirjastosta.( oon ihan auki just ny)
 
Näistä aloittaisin
 
-Singles Collection London Years (Kattaa hyvin 60-luvun tuotantoa)
-Exile On Main St.
-Let It Bleed

toi Singles-kokoelma on todellakin hyvä tapa kuulla 60-luvun parasta tuotantoa (paitsi osa b-puolista on aika turhaa kamaa), jonka täydellinen haltuunotto onkin sitten työlästä kirjavine britti- ja jenkkiversioineen.
Lisäisin ihan vasta-alkajalle kuitenkin Sticky Fingersin joka mielestäni pesee jopa Exile On Main St:n, vaikkei niin kai saisi edes ajatella. Jokatapauksessa 1968-1972 tuotanto on se huippuaika albumien osalta, sitä ennen enempi singlevetoista.

Kiitos vinkeistä. Lähenpä tästä kirjastoon.

Mä voisin olla sitten vaikka "erilainen nuori" kehumalla että Goat's Head Soupilla on tosi hienoja hetkiä. Dancing With Mr D. on aika innoton levyn aloitus, mutta sitten on sellaisia vahvoja juttuja kuin "Heartbreaker", "Can You Hear The Music", "Winter" ja Keefin karheasti tunnelmoiva "Coming Down Again". Mick Taylorin kitarointi antaa myös ihan oman säväyksensä, tarkoittamatta ylenkatsoa edeltäjäänsä ja seuraajansa.

Tänää näitä netistä kuunnellu... Satisfaction on loistava biisi.

Number 9: Tänää näitä netistä kuunnellu... Satisfaction on loistava biisi.
 
Yksi parhaista riffeistä koko rockin historiassa. Mitkä muuten ovat porukoiden suosikkeja Rollareiden riffeistä?

Jussiman: Yksi parhaista riffeistä koko rockin historiassa. Mitkä muuten ovat porukoiden suosikkeja Rollareiden riffeistä?
 
Varmaanki Jumping Jack Flashin riffi. Siin on kaikki.
 
Täytyy sanoa, et Satisfactionin riffi toimii paljon paremmin puhaltimilla, kuten alun perin oli suunnitelmana tehdäkin.

Funkonaut: Varmaanki Jumping Jack Flashin riffi. Siin on kaikki.
 
Täytyy sanoa, et Satisfactionin riffi toimii paljon paremmin puhaltimilla, kuten alun perin oli suunnitelmana tehdäkin.
 
Flash on kyllä mahtava, siinä on saavutettu jotain ajattomuutta. Jos joku olisi keksinyt sen riffin 1000 vuotta sitten, se olisi ollut mahtava. Jos joku keksisi sen vasta 1000 vuoden päästä, se olisi mahtava. Kolahtaa aina.
 
Mutta mun suosikki on kyllä Honky Tonk Woman. Aina kun kuulee sen, niin tulee hyvä fiilis. On muuten varmaan seksikkäin riffi koskaan...

Jussiman: Yksi parhaista riffeistä koko rockin historiassa. Mitkä muuten ovat porukoiden suosikkeja Rollareiden riffeistä?
 
Ja unessa muistaakseni kuuli Satisfactionin riffin (vrt. Maccan Yesterday).
 
Mutta hmm hmm, ne suosikki Rollari-riffit...? Ehkä vähän kliseisesti töksäytän äkkiseltään että Start Me Up - siinä herätetään kuulija heti tehokkaasti ja barreeote viidellä kielellä soi niin täyteläisesti.
 
Gimme Shelter alkaa taas aika varkain. En ole näin kitaristisesta näkökulmasta muuten koskaan yrittänytkään selvittää että mitä siinä tapahtuu, mutta pirun kekseliästä ja tehokasta.
 
Mun täytyy mennä miettimään lisää... tai oikeastaan nukkumaan. Jos mäkin vaikka voisin herätä joskus hittibiisi tai riffi päässäni.

Number 9: Tänää näitä netistä kuunnellu... Satisfaction on loistava biisi.
 
Jostain syystä vanha blues-koveri "Little Red Rooster" on mun mielestä parhaita/paras (?)
http://www.youtube.com/watch?v=OfJVeHKVcE8
Pojat on niin nuoria söpösiä mutta blues toimii.

Yksinkertainen on kaunista, siis Gimme Shelterin riffi - tai riffit - on suosikkini.

Mick Taylorin aikakauden Can't Hear Me Knocking on aika melkonen pläjäys. Hyvää taidonnäyttöä Taylorilta. Muita on Sway, Brown Sugar, Bitch jne.
Oma suosikkilevy on myös Sticky Fingers ja kaljottelulevynä livelevy Get Yer Ya-Ya's Out!

Tottakai Cant you hear me knockin, Keith parhaimmillaan!

Mainitsen tässä taas Beast Of Burdenin. Aivan mahtavaa kahden kitaran punontaa siinä.

Jussiman:
Mutta mun suosikki on kyllä Honky Tonk Woman. Aina kun kuulee sen, niin tulee hyvä fiilis. On muuten varmaan seksikkäin riffi koskaan...
 
Loistobiisi jonka Keith tuntuu rakentaneen useista Hank Williamsin kappaleista, etenkin tietty Honky tonk Bluesista, mutta ihan instrumentaalityylinkin juuria on havaittavissa Hankin bändin soitossa.
Todellista uuden rakentamista vankan perinteen kivijalalle.

baron: Jostain syystä vanha blues-koveri "Little Red Rooster" on mun mielestä parhaita/paras (?)
http://www.youtube.com/watch?v=OfJVeHKVcE8
 
Tästä kappaleestahan on tehty baletti, jonka Lontoon ensi-illassa Mick Jagger lapsineen. Honky Tonk Woman ei ole koskaan mulle pudonnut. L.A. Woman kyllä.