Kitarat: soittaminen ›

aalataur: Perustan väitteeni siihen, että aina sanotaan että soittamalla hitaasti ja tarkasti, nopeus tulee sivutuotteena ajastaan. En ole Jucciksen kuullut soittavan mitään nopeaa ikinä.
 
Jooh... Mitenkähän tätä myllyä lähtis purkamaan.. Koetan ehkä pyrkiä vähän kohti sitä, että kitaratekniikan eksakti määritelmä valottas omaa muotoaan tämän keskustelun edetessä hieman. Tarkotan siis sitä, että esimerkiksi soittaa yhdellä kielellä kahdeksasosia ilman aksentointia vaatii erilaista tekniikan käyttöä kuin aksentoida niitä kahdeksasosia tietynlaisen kuvion mukaisesti. Jo tämä vaatii nollapohjalta treeniä, varmaan siitä joka jamppa tässä triidissä on samaa mieltä. Nyt siis koetan sanoa, että kitaristin tekniikka ilmenee hirvittävän monella eri tavalla. Mun mielestäni esmes Juccizin soitto on artikulaatioltaan ja melodisuudeltaan monesti tosi luontevaa ja tasokasta, mutta kun pistetään swiippikuviot eteen niin sulla on sillä alueella niin Terminator T-800 vs. sylivauva -asetelmat että kuset lirahtaa housuun:D Valehtelematta. Toisaalta uskon, et jos pitäs saada jotain luontevampaa jatsimprovisaatiota niin, että se fraseerauksen taso on lähempänä ammattilaista, niin tämä iso J ehkä onnistuis tällasessa vaivattomammin. Koetan siis paremmuuden vertailun sijasta tuoda esille sitä, miten eri tavalla eri asioihin keskittyneiden kitaristien tekniikka voi ilmetä. Just tän takia ite oon ainakin vähän tuppi suussa sanomaan mitään hirvittävän kärkästä viime käden mielipidettä tähän, kun yksi on parempi toisessa mut toinen on parempi jossain muussa, saman viitekehyksen sisällä that is.
 
Tosta nopeuden tulemisesta siten, että soittaa hitaasti.. En ihan osta lausetta elämänohjeekseni tuollaisena. Instrumenttia oppii soittamaan tavalla x pyrkimällä soittamaan sitä tavalla x, nopeus mukaan lukien. Juju on siinä et soittaa tarpeeksi hitaasti, mutta sen verran nopeasti, että homma on haasteellista mutta menee silti 100% oikein. Se on sopivan hidasta, ja jos soitat sen siinä tempossa tarpeeksi monta kertaa täysin oikein juuri sillä rajalla millä se menee täysin oikein, huomaat kohta että voit nostaa pykälää hitusen ylemmäksi. Mä uskon henk.koht. että lauseella tarkotetaan tätä. Kuka vittu oppii pikkaamaan 200bpm kuudestoistaosia soittamalla kokonuotteja tempoon 60 kaheksan vuotta... haloo?
 
Jucciz:
Eipä sattunu olemaan. Katson telkkaria ehkä tunnin kuukaudessa ja se ei sattunu just tohon väliin tällä kertaa. Sen sijaan hiljattain kyllä kattelin puolestaan koko Metal Evolution -dokumenttisarjan. Siinä oli paljon mielenkiintoista tietoa ja haastatteluja lähtien aina Black Sabbathista ja päätyen niihin maisemiin, joissa nyt ollaan. Metalli on varmaan vaan jopa aika monien metallimuusikoiden mielestä "niin nähty", jos ne ihan rehellisesti sanoisivat, mitä ajattelevat kyseisen musiikin nykytilasta. Vähän loppuun kaluttu luu. Mut ei varmaan kannata mennä pidemmälle, keskustelu syöksyy helposti raiteiltaan.
 
Ihan varmasti oon tehnyt tilutekniikkaharjoituksia paljon vähemmän kuin Aalataur, en väitä vastaan. Mua on jo vuosikaudet kiinnostanut nopeutta enemmän nyanssien ja ilmeikkyyden tuominen esiin soitossa. Tällainen painotus saattaa olla tekniikkahevisoittajien mielestä "pois tekniikasta" ja varmasti näin tietyssä mielessä onkin. Semmoinen tietynlainen suorittaminen vaan ei kuulu mun tapoihin lähestyä soittamista: mieluummin yritän nykyisin sanoa vähemmillä äänillä enemmän ja funtsia esim. tarkemmin sitä, millaisella soundilla soitan, fraseerauspuolta ja tämmöistä "maiskuttelua" puhtaan teknisyyden kustannuksella.
 
Vaan eipä nää asiat silti mustavalkoisia ole. On kiva yrittää soitella esim. Eddie Van Halenin juttuja - vaan toisaalta, onpa sitä superteknistä materiaalia myös kantri- ja jazzmusiikissa, samoin klassisessa. Teknisyyden ei mun mielestä tarvii tarkoittaa automaattisesti supernopeaa hevikaahailua, kun paljon muutakin voidaan tuon otsikon alle lukea.
 
Jepa, kuhan tuli mieleen sillä ite tuli katottua tuo dokkari, ja tykkäsin kovasti. Ihan satunnaisesti avasin telkun (itekin tulee ehkä jotain tota luokkaa televisiota katsottua..) ja siellä näky hevimiehet puhumassa slaavilaisesta melankoliasta ja maailman kauneudesta. Huokailin siinä kivasti kuin teinityttö jonkun Jennifer Anistonin paskan romanttisen komedian loppukohtauksessa. Mut ei suosittelen:D
 
Ja joo en ehkä tohon "puhtaaseen teknisyyteen" ota enää enempää kantaa kun sitä tuossa aiemmin purin jo.. Sen enempää kuin että fraseerauksen harjoittelukin on loppuunsa tekniikkatreeniä, piti sen sanan soundista korvaan tai ei. Onhan se vitun kiisseliä kulkea jeesuksena täällä muusinetissä että "minä en harjoittele, minä soitan musiikkia sielullani ja elämästäni" tai jotain muuta skeidaa, mutta ihan samaa tekniikkatreeniä tuo fraseerauksen treenauskin musta on:DD Saman melodian soittaminen fraseeraten kahdella eri tavalla vaatii motoriikalta kahta erilaista suoritusta kun katotaan hienomotorisia liikkeitä, näiden hinkkaaminen käsiin on tekniikkatreeniä. Tommonen asia kuin joku soundi tai nuottivalinnat sitten vähemmän.. Tämä on vain mun mielipide, pitää tulla parin kolmen vuoden päästä lukemaan nämä viestit ja kattoa onko paljo muuttunu:D
 
Tuosta miten eri musatyyleistä löytyy teknistä kamaa.. Ei oo varmaan yhellekään kitaristille pahaksi soittaa kitarallaan asioita, joita ei kitaralle oo kirjotettu. En jaksa eritellä satoja erikoistapauksia tyyliin "nuotintaa vaikka pianon liidilinja pikkausetydiksi" tai jotain, koska toi on musta aika universaalisti sanottu. Koettaa vaan saada kitarallaan mah. paljon kuulemastaan musiikista ja äänistä soitettua mahdollisimman saman kuulosesti, eikä soita ees välttis pelkkää kitaramusaa. Itestä olis ainakin kiva oppia koko ajan ymmärtämään musiikkia hieman kokonaisvaltasemmin, kuin sitä eilen ymmärsi.