Studiotyöskentely ›

Groovi: Musiikin laatu ja hinta kuitenkin korreloivat tässä suhteessa toisiaan. Jos nykyään kaikki kaupallinen materiaali kuulostaa aina "samalta paskalta" niin kuluttajan on silloin katsottava peiliin. You get what you pay for.
 
jlummaa: Mulle musiikin laatu on se biisi ja ne muusikot. Verrattain vähän se miten se on äänitetty, miksattu, masteroitu. Toivottavasti jengi ei tee parempia biisejä jos ne saa enemmän rahaa... toivottavasti.
 
Mutta jos homma menee siihen, että pienet ja keskisuuretkin pajat lyö oviaan kiinni, niin jäljelle jää isot pajat. Isoissa pajoissa ovat (yleensä) myös isommat hinnat -> Isommalla hinnalla asiakkaiksi jäävät tahot joilla on isot rahat ja/tai ehkä halua ottaa riskejä (lue: tehdä bisnestä).
 
Nämä tahot ovat isot levy-yhtiöitä, jotka tasan tarkkaan päättävät itse millaista musiikkia haluavat teettää ja julkaista.
 
Ja jos katsotaan mitä nämä isot levy-yhtiöt nykyään julkaisevat, niin...
 
Mikäs tämän kirjoittelun pointti olikaan?
 
En tiedä.... ehkä se, että "biisi ratkaisee" on kyllä ajatuksena hieno! Mutta näiden pienten pajojen katoaminen vähentää näiden hyvien biisien, ja muutenkin monipuolisemman musiikin pääsyä yleiseen tietoisuuteen.

Niin, joku viisaampi voisi anaalisoida että mitä musabisneksen kentällä on tehty väärin, jos esimerkiksi miksaajaksi ei voi vain kouluttautua ja alkaa nauttimaan kiinteästä kuukausiliksasta - kuten sadoilla muilla aloilla voi.
 
Ei musiikkiala ole sen enempää suhdanneherkkä kuin joku IT-ala tai elektroniikkateollisuuskaan. Missä on vika kun pelikentällä hyvin elantonsa ansaitsevia yrityksiä ja toimijoita on vain kourallinen verrattuna asiakaskuntaan ja musiikintekijöihin?
 
Miksi musabisneksessä on niin suuri kuilu onnistujien ja epäonnistujien kesken, ja siinä välimaastossa ei ole oikein mitään? Muilla aloilla se keskinkertainen välimaasto muodostaa oikeastaan kaikkein suurimman suorittajaportaan.

varakeef: Asiahan on yksinkertainen: musiikki on sangen yleinen harrastus.
 
Tuossahan on nimenomaan se pointti. Kun hirvittävä määrä ihmisiä tekee hommia huvikseen ilma korvausta, on äärimmäisen vaikea tehdä samaa hommaa niin että siitä saisi palkkaa. Itsekin tykkään miksailla kavereille demoja ja omakustannelevyjä, mutta en ole valmis ylittämään sitä kynnystä että investoisin jumalatonta määrää rahaa laitteistoon ja vielä suurempaa määrää aikaa siihen että opettelisin tekemään homman niin hyvin että voisin edes haaveilla tienaavani sillä rahaa. Ja minusta tässä kuviossa ei ole mitään vikaa.

18is9: Tuossahan on nimenomaan se pointti. Kun hirvittävä määrä ihmisiä tekee hommia huvikseen ilma korvausta, on äärimmäisen vaikea tehdä samaa hommaa niin että siitä saisi palkkaa.
 
Mä tapasin joku vuosi sitten uusseelantilaisen ammattivalokuvaajan, joka kiersi maailmaa ja otti matkailualan valokuvia. Kaveri meinasi, että kun hän on vielä nuori ja äskettäin lapsen saanut, niin täytyy toimeentulon takia vaihtaa alaa. Harrastelijoiden ottamia kuvia on nettipalveluissa myynnissä niin halvalla hinnalla. Niistä voi olla iso osa roskaa, mutta joukossa on ihan hyviäkin. Tuo onkin varmaan vielä vaikeampi paikka kuin musahommat, kun tuurilla otetussa hyvässä halpisotoksessa voi olla liki sama laatu kuin ammattilaisen ottamassa. Ammattilaisen kuvista varmasti paljon isompi osa onnistuu, mutta eihän markkinat sitä näe. Semmoiset kuvaushommat joissa kuva on pakko saada kerralla onnistumaan on varmaan vähän eri juttu.

Olen päättänyt tehdä töitä musiiikin parissa, jollen ole miksaaja niin sit soitinrakentaja, ellen tule 2 vuoden sisällä huippu muusikoksi, ja elätä itseäni muusikkona.

Groovi: Miksi musabisneksessä on niin suuri kuilu onnistujien ja epäonnistujien kesken, ja siinä välimaastossa ei ole oikein mitään? Muilla aloilla se keskinkertainen välimaasto muodostaa oikeastaan kaikkein suurimman suorittajaportaan.
 
Jos soittajista on puhe, välimaasto tekee suorittajaporraskeikkaa tiiviiseen tahtiin tanssilavoilla. Ja orkestereissa. Äänihenkilöt sitten tiskien takana milloin milläkin tanssilavalla ja/tai klubilla.

Groovi: Niin, joku viisaampi voisi anaalisoida että mitä musabisneksen kentällä on tehty väärin, jos esimerkiksi miksaajaksi ei voi vain kouluttautua ja alkaa nauttimaan kiinteästä kuukausiliksasta - kuten sadoilla muilla aloilla voi.
 
En tiedä mitkä ne sadat muut alat on josta pääsee suoraan koulusta vakituiseen ammattiin, mutta itse en ainakaan kahden ammatin omaavana (ja molempia aktiivisesti harjoittavana) ole koulusta päässyt vakituiseen duuniin. Freelancerina tässä keikutaan kokoajan ja kiinteä kuukausiliksa on täysin etäinen ajatus.

Se on ihan simppeli ja väistämätön fakta, että millään luovalla alalla ei voi olettaa elättävänsä itsensä vaikka pätevyyttä olisikin. Kyse on paljolti tuurista, sekä siitä, että joillain on jotain, mitä kaikilla ei ole. Kukaan ei vain oikeasti voi tietää, onko itsellä sitä jotain.
 
Teatterikorkeaan pyrkii n. 700 halukasta, noin 30 pääsee sisään, eivätkä hekään voi olla varmoja siitä, että pystyvät elättämään itsensä asiallisesti näyttelemisellä.
 
Sama juttu Taideteollisessa.
Musiikkikonservatorioista yms. valmistuu sadoittain pätevää porukkaa, joista murto-osa saa täyspäiväisen leivän musiikista.
 
Voisin kuvitella, että Sibelius-akatemiasta valmistuneilla on suurin todennäköisyys jäädä eläkkeelle musiikin ammattilaisena.
 
Mainosalalle tunkee taiteellisesti lahjakkaita, jotka tarjoutuvat tekemään ilmaiseksi töitä voidakseen näyttää kyntensä.
 
Erilaisia media-alan ammattilaisia koulutetaan hirvittävästi yli tarpeen.
Hommissa, joita kymmenet tuhannet tekevät ilokseen ja harrastuksekseen, on vaikea olettaa saavansa kansakunnan keskipalkkaa. Ja ne, jotka pääsevät tekemään sitä työkseen, saavat huomata, että prässi on niin kova, että hauskuus on usein kaukana. Innokaskaan ei aina jaksa 12 tunnin työpäiviä ilman ylityöliksaa. Ja sitten jos hauskuus säilyy, pysyykin lompakko tyhjänä.

Koulusta saa alkeet ja jonkun verran kontaktejakin ilmeisesti jos on aktiivinen. Itse tekemällä ja KUUNTELEMALLA kehittyy koko ajan lisää vuosien mittaan.
 
Itse en ole alan kouluja käynyt, vaan kokeilemalla ja sitä kautta kehittymällä. Ei tässä silleen voi täysin valmiiksi koskaan kehittyä.

HateHalon: Koulusta saa alkeet
 
no tuolta TAMK/Virroilta (kevyet mullat kohta vaan) jäi kyllä käteen enemmän kuin alkeet - sanoisin että koko työkalupakki koluttiin läpi. Tietysti omasta motivaatiosta kiinni, miten hyvin eri työtapoja opetteli käyttämään. Ja vaikka entuudestaan kokemusta äänityshommista oli kymmenisen vuoden ajalta, niin olisi sinäkin aikana voinut säästyä usealta pään ja seinän kohtaamiselta.
 
Sokrateen sanoin: "tiedän vain sen, etten tiedä"

Tosta Orimattilan koulusta mulle on tullut hyvä fiilis. Kahdessa erillisessä musaproggiksessa oon ollut tuolla opiskelevien tai tuolta valmistuneiden kanssa, ja molemmalla kerralla odotukset ylitettiin. Jotain siellä oikein tehdään. Nämä kokemukset siis äänittäjän ja miksaajan kans tekemisestä.
 
jlummaata komppaan. Saundit ei tee nautintoa, vaan se, että se saundi jotenkin parhaalla mahdollisella tavalla välittää jotakin fiilistä, jonka biisi saa aikaan.

Eikö vastaus tuohon kysymykseen löydy siten että selvittää miten ne tyypit jotka tekee tuota työtä ovat siihen pääseet. Ovatko käyneet jotain koulua tms? Porin musiikkiteknologian opiskelijat ovat esimerkiksi sijtoittuneet noeasti ja hyvin..

Groovi: Niin, joku viisaampi voisi anaalisoida että mitä musabisneksen kentällä on tehty väärin, jos esimerkiksi miksaajaksi ei voi vain kouluttautua ja alkaa nauttimaan kiinteästä kuukausiliksasta - kuten sadoilla muilla aloilla voi...
 
V**ut mä mikään viisas olen, mut ei toi oikeestaan noin mene.
 
Varakeef tohon jo vastasi, mut jatketaan...
 
Yhtä TeemuSelännettä kohti on satakunta liigapelaajaa, jotka saa pelaamisesta liksaakin. Mut se ei kestä loputtomiin, vaan kolmekymppisenä tarttee kattella muita hommia, jos leivässä meinaa pysyä. Teemun toki ei tartte. Mut lisäksi on tuhansia alemmissa sarjoissa pelaavia, joilla jokaisella tulee olla joku muu leipätyö. Mut noi on kaikki pienestä pitäen käyny sen saman lätkäkoulun.
 
Mut ei toi usein päde ns perinteisillä koulutusaloillakaan. Mulla toimistosta kollegoina löytyy pikaisesti muistelemalla ainakin jokunen juristi, ekonomi, dippainssi, inssi, maa-metsätaloustieteilijä, valantehny kielenkääntäjä ja emäntäkoulun käyny. Niin ja mä, ylioppilas. Eikä meist kukaan koulunpenkkiä kuluttaessamme tienny, et samasta toimistosta samojen hommien parista ittemme löydettäis.
 
Et ihan yhtä helppoa tai vaikeeta on kouluttautua työttömäksi miksaajaksi/soittajaksi kuin työttömäksi datanomiksikin. Mut jos hyvä tuuri käy, niin noi molemmat voi saada ittelleen hyvinkin palkatun duunin seuraavasta Roviosta.

Asiaan liittyen: tietäiskö palstan gurut, että missä järjestetään hyviä(!) äänitys- ja miksauskursseja? Olis kiva jos ois varmaa tietoa siitä, että kurssi on hyödyllinen ja opettajat ajan tasalla. Joku muutaman päivän timmi pläjäys ois just passeli.

www.mixwiththemasters.com ?